Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä vanhempia, jotka tekevät kotona töitä? Miten koululaisen kesähoito?
28.06.2018 |
Meidän esikoinen menee syksyllä kouluun, ja mietin jo etukäteen, millä ihmeen kuviolla hänet hoidetaan kesällä, kun päiväkotiin ei enää pääse. Jos lapsi on kotona, työnteko on tosi hankalaa.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ottaa tänä kesänä huiman henkisen kasvupyrähdyksen eskarilaisesta koululaiseksi. Ensi kesänä mennä viilettää kavereiden kanssa pitkin pihoja eikä roiku äidin helmoissa :)
Toivotaan, että ottaa. Mutta kavereiden luo täytyy kuskata.
Ap
Viestissä nro 44 valitat kuskaamisesta, joten siksi oletamme edelleen, että kuskaaminen on sinulle ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ottaa tänä kesänä huiman henkisen kasvupyrähdyksen eskarilaisesta koululaiseksi. Ensi kesänä mennä viilettää kavereiden kanssa pitkin pihoja eikä roiku äidin helmoissa :)
Toivotaan, että ottaa. Mutta kavereiden luo täytyy kuskata.
Ap
Ihana marttyyriprinsessa!
Mikä siinä tarkalleen ottaen oli marttyyria? Sekö, että sinä et tiedä, millainen välimatka täältä on kaverien luo, vai?
Ap
Mun lapset oli alakoulun yksityiskoulussa, kaverit hajallaan Uudellamaalla. Se kuskaaminenkin vain kuuluu vanhemmuuteen.
Olenko minä jossain valittanut kuskaamisesta? Totesin vain, ettei täällä oikein pihoilla juosta, vaan kaveritapaamiset pitää järjestää. Enkä valita siitäkään, kunhan vain totesin, että lasta ei tuosta vain panna pihalle juoksemaan.
Ap
No justhan sinä valitit että kukaan ei tajua miten kamalan pitkä matka teillä on se kymmenen kilsaa...
En täysin tajua miksi kuvittelet että muilla olis sen kummempaa.
Miten tämän nyt sanois, että sinäkin ymmärtäisit... Ei ole kamalan pitkä matka, mutta on ihan eri tilanne kuin se, että lapsi vain päästetään ovesta ulos ja sanotaan, että tule sitten tiettyyn kellonaikaan syömään. Jos haluat tulkita sen marttyyriasenteena, niin tulkitse toki, mutta ole hyvä äläkä enää kirjoita siitä viestejä minulle.
Ap
On täysin normiarkea kyljettaa lapsia leikkitreffeille 20 minuutin päähän. Olen juuri hakenut yhden lapseni leikkitreffeiltä 120 kilsan pääatä.
Miksi kerrot mulle tämän? En minä ole valittanut kuskaamisesta. Kommentoin vain silloin viestiin, jossa oli oletus siitä, että lapsen voi päästää ovesta ulos leikkimään ja kaverit ovat siinä.
Ap
Kommentoit sitä muuallekin... Eli mikä se ongelma on jos sinustakin on normaalia kuskata omaa lastaan. Sovit muiden lasten äitien kanssa vastavuoroisuudesta, limitätte miehenne kanssa työpäivänne, opetatte lapselle että teette töitä ja sitten elätte kuten kaikki muutkin vanhemmat. Teillähän on luksustilanne kun isäkin on kotona ja työnne joustaa. Itselläni rankinta oli se kun mies oli työmatkoilla ja minä hoidin kaiken rumban yksin.
Jos mikään yllämainitusta ei onnistu, muuttakaa.
Miksi haluat antaa mulle noita neuvoja? Miksi haluat pitää kiinni siitä asiasta, että lapsen kuskaaminen on mulle ongelma?
Ap
😂😂😂😂 no kun se oli sulle ongelma. Ja annan neuvoja että et luhistuisi kaiken kaameuden alle.
Sun ongelma taas on se, että kuvittelet tietäväsi ihmisten asiat paremmin kuin nämä itse ja siksi pidät omia neuvojasi kultaakin kalliimpina.
Ap
Minä ihan vain luin sun omat kirjoituksesi ja vastasin omien kokemusten pohjalta, aivan kuten pyysit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ottaa tänä kesänä huiman henkisen kasvupyrähdyksen eskarilaisesta koululaiseksi. Ensi kesänä mennä viilettää kavereiden kanssa pitkin pihoja eikä roiku äidin helmoissa :)
Toivotaan, että ottaa. Mutta kavereiden luo täytyy kuskata.
Ap
Viestissä nro 44 valitat kuskaamisesta, joten siksi oletamme edelleen, että kuskaaminen on sinulle ongelma.
Viestissä nro 44 kerron, että kavereille pitää kuskata, koska lainaamassani viestissä oletetaan, että lapsi pääsee pihoille juoksemalla kavereiden kanssa leikkimään. Tulisiko se nyt tällä kerralla selväksi, vai kuinka monta kertaa tämä sama asia pitää käydä läpi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä. Lapsia kaksi, ikäeroa kaksi vuotta. En täysin hahmota mikä tässä on hankalaa. Meillä om lapset olleet kotona jo eskarilaisina koko kesän, samaten se pienempi kotona kun koululainenkin.
Nyt nämä on jo teinejä ja edelleen toimii.
Se syy, jonka mainitsin jo avauksessani.
Ap
Mikä siis tarkalleen on hankalaa? Eihän koululaista tarvitse mitenkään ohjata tai valvoa. Riittää että olet saatavilla. Ruokaa on. Jne.
Ja kotona työtä tekevän on normaalia helpompi viedä esim leireille jotka usein on lyhyempiä kuin normi työpäivä.
Lapset tulevat koko ajan keskeyttämään, vaikka sanoisi 20 kertaa, että ethän tule keskeyttämään työntekoa.
Täällä on yksi viikon mittainen päiväleiri koulujen loppumisen jälkeen.
Ap
Sun pitää vaan opettaa että eivät tule.
Niinkö.
Ap
Niin.
Milloin se opettaminen mahtaa tuottaa tulosta? Mitä metodia suosittelet?
Ap
Kyllä kouluikäisen pitää ymmärtää tällainen asia. Itse olen tehnyt aina kotona töitä, samaten jo minun isäni aikoinaan. Se on vaan opetettu ihan alun perin, että työrauha pitää antaa. Asian kanssa saa tietenkin tulla. Tai viereenkin saa tulla piirtämään/lukemaan tms. Mutta turhaan häiritä ei saa.
No, ei ole normaali sanominen tai esim. huutaminen riittänyt, kun lapsen asia on omasta mielestä aina tärkeä.
Ap
No mikä sua estää palkkaamasta sitä hoitajaa vaikka itse oletkin kotona. Sovit että hoitaja antaa aamupalat ja lähtee sitten lapsen kanssa puistoon/pelaamaan/uimaan/torille/elokuviin tai keksii kotona jotain puuhaa. Hoitaja laittaa vaikka lounaan ja lähtee sitten pois. Ihan oikeasti, kyllä koululaisen, rauhattomammankin pitää jo ekan luokan jälkeisenä kesänä osata muutama tunti touhuta itsekseen häiritsemättä työtä tekevää.
Tuohon on vuosi aikaa ja lapset kasvavat uskomattoman paljon monessa asiassa ekan kouluvuoden aikana. ja esim. työrauha pitää muille koulussakin pystyä antamaan. Eskarilainen ei sitä ehkä ymmärrä, mutta koululainen jo paljon paremmin.
Ymmärrän kyllä että tuo työ vaatii paljon keskittymistä ja jos ajatus katkeaa pitää palata takaisinpäin. Mutta se koululainen kasvaa ja tulee aina olemaan siellä kotona kesät. Tokaluokkalaiset ei oikeen edes mihinkään leireille välttämättä halua. Eli ongelma ei tule katoamaan. Teidän molempien pitää vaan oppia sopeutumaan tai sun hankkia työhuone.
No jos emme molemmat työskentelisi kotona, hankkisinkin hoitajan. Mutta ketä saat lapsia hoitamaan? Teinejä, jotka eivät voi skootterillaan kuljettaa lasta mihinkään, ja sitten on kotona lastenhoitaja ja kaksi lasta.
Ymmärrän, että tämä on ainoa vaihtoehtomme ensi kesäksi, mutta se tulee olemaan aivan helvetin hankalaa.
Ap
Eli ongelma on se, että asutte jossain helevetin kuusessa missä ei asu ketään muuta eikä ole mitään tarjontaa koululaisille kesäksi. Lisäksi kämppä on aivan hemmetin pieni.
Ihan kaikilla se oikeus päivähoitoon loppuu siihen koulun alkuun ja kaikkien on sumplittava nuo hoitokuviot. Jos teitä on kaksi kotona työskentelevää, niin ettekö pysty mitenkään sumplimaan töitänne niin, että toinen aloittaa vaikka jo aamukuudelta vuorotellen ja toinen tekee pidemmälle iltaan?
Sori ap, toi ei vaan ihan oikeasti vaikuta kovin isolta ongelmalta. Tai se ongelma johtuu teidän asuinpaikasta, ei lapsesta eikä kotona työskentelystä.
Toi tulee olemaan ihan painajaista just sen ekan kesän jälkeen, kun lapsi haluaisi jo mennä kavereiden kanssa, mutta ei pääse mihinkään ilman kuskaamista. Silloin se turhautuu kotona ja valittaa tylsyyttä. Eli sun ongelmat alkaa vasta ekan kesän jälkeen.
Voitko tiivistää viestiäsi hieman, jos sinulla on oikeasti jotain asiaa?
Ap
Leonorella ei ole oikein ollut kärsivällisyyttä lukemiselle :-)
Juu. Ymmärrän nyt paremmin miksi se lapsikin on kärsimätön säpisijä ja se ap:n keskittymienn ei oikein onnistu.😂
No, kaikki muut ovat sitä mieltä, että lapsi on todella rauhallinen, mutta ehkä sinä tiedät sen paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä. Lapsia kaksi, ikäeroa kaksi vuotta. En täysin hahmota mikä tässä on hankalaa. Meillä om lapset olleet kotona jo eskarilaisina koko kesän, samaten se pienempi kotona kun koululainenkin.
Nyt nämä on jo teinejä ja edelleen toimii.
Se syy, jonka mainitsin jo avauksessani.
Ap
Mikä siis tarkalleen on hankalaa? Eihän koululaista tarvitse mitenkään ohjata tai valvoa. Riittää että olet saatavilla. Ruokaa on. Jne.
Ja kotona työtä tekevän on normaalia helpompi viedä esim leireille jotka usein on lyhyempiä kuin normi työpäivä.
Lapset tulevat koko ajan keskeyttämään, vaikka sanoisi 20 kertaa, että ethän tule keskeyttämään työntekoa.
Täällä on yksi viikon mittainen päiväleiri koulujen loppumisen jälkeen.
Ap
Sun pitää vaan opettaa että eivät tule.
Niinkö.
Ap
Niin.
Milloin se opettaminen mahtaa tuottaa tulosta? Mitä metodia suosittelet?
Ap
Kyllä kouluikäisen pitää ymmärtää tällainen asia. Itse olen tehnyt aina kotona töitä, samaten jo minun isäni aikoinaan. Se on vaan opetettu ihan alun perin, että työrauha pitää antaa. Asian kanssa saa tietenkin tulla. Tai viereenkin saa tulla piirtämään/lukemaan tms. Mutta turhaan häiritä ei saa.
No, ei ole normaali sanominen tai esim. huutaminen riittänyt, kun lapsen asia on omasta mielestä aina tärkeä.
Ap
No mikä sua estää palkkaamasta sitä hoitajaa vaikka itse oletkin kotona. Sovit että hoitaja antaa aamupalat ja lähtee sitten lapsen kanssa puistoon/pelaamaan/uimaan/torille/elokuviin tai keksii kotona jotain puuhaa. Hoitaja laittaa vaikka lounaan ja lähtee sitten pois. Ihan oikeasti, kyllä koululaisen, rauhattomammankin pitää jo ekan luokan jälkeisenä kesänä osata muutama tunti touhuta itsekseen häiritsemättä työtä tekevää.
Tuohon on vuosi aikaa ja lapset kasvavat uskomattoman paljon monessa asiassa ekan kouluvuoden aikana. ja esim. työrauha pitää muille koulussakin pystyä antamaan. Eskarilainen ei sitä ehkä ymmärrä, mutta koululainen jo paljon paremmin.
Ymmärrän kyllä että tuo työ vaatii paljon keskittymistä ja jos ajatus katkeaa pitää palata takaisinpäin. Mutta se koululainen kasvaa ja tulee aina olemaan siellä kotona kesät. Tokaluokkalaiset ei oikeen edes mihinkään leireille välttämättä halua. Eli ongelma ei tule katoamaan. Teidän molempien pitää vaan oppia sopeutumaan tai sun hankkia työhuone.
No jos emme molemmat työskentelisi kotona, hankkisinkin hoitajan. Mutta ketä saat lapsia hoitamaan? Teinejä, jotka eivät voi skootterillaan kuljettaa lasta mihinkään, ja sitten on kotona lastenhoitaja ja kaksi lasta.
Ymmärrän, että tämä on ainoa vaihtoehtomme ensi kesäksi, mutta se tulee olemaan aivan helvetin hankalaa.
Ap
Eli ongelma on se, että asutte jossain helevetin kuusessa missä ei asu ketään muuta eikä ole mitään tarjontaa koululaisille kesäksi. Lisäksi kämppä on aivan hemmetin pieni.
Ihan kaikilla se oikeus päivähoitoon loppuu siihen koulun alkuun ja kaikkien on sumplittava nuo hoitokuviot. Jos teitä on kaksi kotona työskentelevää, niin ettekö pysty mitenkään sumplimaan töitänne niin, että toinen aloittaa vaikka jo aamukuudelta vuorotellen ja toinen tekee pidemmälle iltaan?
Sori ap, toi ei vaan ihan oikeasti vaikuta kovin isolta ongelmalta. Tai se ongelma johtuu teidän asuinpaikasta, ei lapsesta eikä kotona työskentelystä.
Toi tulee olemaan ihan painajaista just sen ekan kesän jälkeen, kun lapsi haluaisi jo mennä kavereiden kanssa, mutta ei pääse mihinkään ilman kuskaamista. Silloin se turhautuu kotona ja valittaa tylsyyttä. Eli sun ongelmat alkaa vasta ekan kesän jälkeen.
Voitko tiivistää viestiäsi hieman, jos sinulla on oikeasti jotain asiaa?
Ap
Leonorella ei ole oikein ollut kärsivällisyyttä lukemiselle :-)
Juu. Ymmärrän nyt paremmin miksi se lapsikin on kärsimätön säpisijä ja se ap:n keskittymienn ei oikein onnistu.😂
No, kaikki muut ovat sitä mieltä, että lapsi on todella rauhallinen, mutta ehkä sinä tiedät sen paremmin.
Ap
Silti se todella rauhallinen lapsi ei anna sun tehdä töitä vaikka huutaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos miehesi kanssa kerran kumpikin teette töitä kotona eikä lapset opi olemaan häiritemättä, jakakaa vuorot. 1-2 tuntia vuorollaan jompikumpi lasten kanssa ja toinen tekee töitä huoneessa, lapsia vahtiva pitää huolen ettei lapsi mene töitä tekevää häiritsemään.
Pitkittäähän se pävää kun pätkissä tekee mutta jos lapset on ei opi olemaan häiritsemättä, leirejä ei ole ja kaikki muutkin vaihtoehot ei kelpaa niin minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
No, kerron oman kokemukseni: nyt lapset jo isompia, mutta järjestelimme asiat niin, että pystyin tekemään töitä kotona, vaikka lapset olivat siellä. Järjestelyihin kuului, mm.
-mummo lapsia hoitamassa kotona silloin tällöin, ja silloin tällöin lapset mummolassa.
-jos lapset kotona keskenään, niin sanottiin, ettei saa häiritä (esim jos asiakas käymässä), silloin järjestelin rauhallista tekemistä, esim videoita
-miehen kanssa osittain lomat eri aikaan
-osan töistä tein illalla lasten nukkuessa
-lapset kavereilla tai kaverit meillä
-yhtenä kesänä oli viikon harrastusleirilläSellaista sumplimistahan tuo aika oli, mutta jotenkin ne työt tuli hoidettua ja lapsi myös.
Kiitos viestistä! Missä iässä tuntui, että sumpliminen loppui ja kesät alkoivat mennä enemmän omalla painollaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä. Lapsia kaksi, ikäeroa kaksi vuotta. En täysin hahmota mikä tässä on hankalaa. Meillä om lapset olleet kotona jo eskarilaisina koko kesän, samaten se pienempi kotona kun koululainenkin.
Nyt nämä on jo teinejä ja edelleen toimii.
Se syy, jonka mainitsin jo avauksessani.
Ap
Mikä siis tarkalleen on hankalaa? Eihän koululaista tarvitse mitenkään ohjata tai valvoa. Riittää että olet saatavilla. Ruokaa on. Jne.
Ja kotona työtä tekevän on normaalia helpompi viedä esim leireille jotka usein on lyhyempiä kuin normi työpäivä.
Lapset tulevat koko ajan keskeyttämään, vaikka sanoisi 20 kertaa, että ethän tule keskeyttämään työntekoa.
Täällä on yksi viikon mittainen päiväleiri koulujen loppumisen jälkeen.
Ap
Sun pitää vaan opettaa että eivät tule.
Niinkö.
Ap
Niin.
Milloin se opettaminen mahtaa tuottaa tulosta? Mitä metodia suosittelet?
Ap
Kyllä kouluikäisen pitää ymmärtää tällainen asia. Itse olen tehnyt aina kotona töitä, samaten jo minun isäni aikoinaan. Se on vaan opetettu ihan alun perin, että työrauha pitää antaa. Asian kanssa saa tietenkin tulla. Tai viereenkin saa tulla piirtämään/lukemaan tms. Mutta turhaan häiritä ei saa.
No, ei ole normaali sanominen tai esim. huutaminen riittänyt, kun lapsen asia on omasta mielestä aina tärkeä.
Ap
No mikä sua estää palkkaamasta sitä hoitajaa vaikka itse oletkin kotona. Sovit että hoitaja antaa aamupalat ja lähtee sitten lapsen kanssa puistoon/pelaamaan/uimaan/torille/elokuviin tai keksii kotona jotain puuhaa. Hoitaja laittaa vaikka lounaan ja lähtee sitten pois. Ihan oikeasti, kyllä koululaisen, rauhattomammankin pitää jo ekan luokan jälkeisenä kesänä osata muutama tunti touhuta itsekseen häiritsemättä työtä tekevää.
Tuohon on vuosi aikaa ja lapset kasvavat uskomattoman paljon monessa asiassa ekan kouluvuoden aikana. ja esim. työrauha pitää muille koulussakin pystyä antamaan. Eskarilainen ei sitä ehkä ymmärrä, mutta koululainen jo paljon paremmin.
Ymmärrän kyllä että tuo työ vaatii paljon keskittymistä ja jos ajatus katkeaa pitää palata takaisinpäin. Mutta se koululainen kasvaa ja tulee aina olemaan siellä kotona kesät. Tokaluokkalaiset ei oikeen edes mihinkään leireille välttämättä halua. Eli ongelma ei tule katoamaan. Teidän molempien pitää vaan oppia sopeutumaan tai sun hankkia työhuone.
No jos emme molemmat työskentelisi kotona, hankkisinkin hoitajan. Mutta ketä saat lapsia hoitamaan? Teinejä, jotka eivät voi skootterillaan kuljettaa lasta mihinkään, ja sitten on kotona lastenhoitaja ja kaksi lasta.
Ymmärrän, että tämä on ainoa vaihtoehtomme ensi kesäksi, mutta se tulee olemaan aivan helvetin hankalaa.
Ap
Eli ongelma on se, että asutte jossain helevetin kuusessa missä ei asu ketään muuta eikä ole mitään tarjontaa koululaisille kesäksi. Lisäksi kämppä on aivan hemmetin pieni.
Ihan kaikilla se oikeus päivähoitoon loppuu siihen koulun alkuun ja kaikkien on sumplittava nuo hoitokuviot. Jos teitä on kaksi kotona työskentelevää, niin ettekö pysty mitenkään sumplimaan töitänne niin, että toinen aloittaa vaikka jo aamukuudelta vuorotellen ja toinen tekee pidemmälle iltaan?
Sori ap, toi ei vaan ihan oikeasti vaikuta kovin isolta ongelmalta. Tai se ongelma johtuu teidän asuinpaikasta, ei lapsesta eikä kotona työskentelystä.
Toi tulee olemaan ihan painajaista just sen ekan kesän jälkeen, kun lapsi haluaisi jo mennä kavereiden kanssa, mutta ei pääse mihinkään ilman kuskaamista. Silloin se turhautuu kotona ja valittaa tylsyyttä. Eli sun ongelmat alkaa vasta ekan kesän jälkeen.
Voitko tiivistää viestiäsi hieman, jos sinulla on oikeasti jotain asiaa?
Ap
Leonorella ei ole oikein ollut kärsivällisyyttä lukemiselle :-)
Juu. Ymmärrän nyt paremmin miksi se lapsikin on kärsimätön säpisijä ja se ap:n keskittymienn ei oikein onnistu.😂
No, kaikki muut ovat sitä mieltä, että lapsi on todella rauhallinen, mutta ehkä sinä tiedät sen paremmin.
Ap
Silti se todella rauhallinen lapsi ei anna sun tehdä töitä vaikka huutaisit?
Kelaapa viestejä taaksepäin, sieltä se vastaus löytyy. Kiitos.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap aiot selvittää kouluvuoden, vai meneekö lapsi iltapäiväkerhoon? Onko kunnassanne aamupäiväkerhoa? Ekaluokkalaisilla kun tuppaa olemaan lyhyet koulupäivät.
Miksi ihmeessä haluat tietää tämän?
Ap
Lähinnä pointtina se, että jos lapi ei ole ip-kerhossa, niin kyllähän hän on sitten suiren osan työpäivääsi kotona. Ja oppii kouluvuoden aikana pikkuhiljaa itsenäiseksi ja olemaan häiritsemättä vanhempia työpäivän aikana. Jos taas lapsi on ennen kuulupäivää aamupäiväkerhossa ja jää koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, ei tätä opettelua ehdi tapahtua.
Joo, mutta miksi sä haluat tietää sen? Lapsi on ip-kerhossa, kuten oli viime vuodenkin, mutta miksi sua kiinnostaa?
Ap
Oot kyllä herttainen... Ainiin, mutta ethän sinä sitä kysynyt.
Ei kyse ole herttaisuudesta tai muusta, vaan siitä, että en ymmärrä, miksi ihmisiä kiinnostaa tällaiset asiat.
Ap
Tiedätkös, meidän kiinnostumiset eivät ole sinun päätettävissäsi. Me aikuiset ihmiset osaamme aivan itse tietää mikä meitä juuri tänään kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerron oman kokemukseni: nyt lapset jo isompia, mutta järjestelimme asiat niin, että pystyin tekemään töitä kotona, vaikka lapset olivat siellä. Järjestelyihin kuului, mm.
-mummo lapsia hoitamassa kotona silloin tällöin, ja silloin tällöin lapset mummolassa.
-jos lapset kotona keskenään, niin sanottiin, ettei saa häiritä (esim jos asiakas käymässä), silloin järjestelin rauhallista tekemistä, esim videoita
-miehen kanssa osittain lomat eri aikaan
-osan töistä tein illalla lasten nukkuessa
-lapset kavereilla tai kaverit meillä
-yhtenä kesänä oli viikon harrastusleirilläSellaista sumplimistahan tuo aika oli, mutta jotenkin ne työt tuli hoidettua ja lapsi myös.
Kiitos viestistä! Missä iässä tuntui, että sumpliminen loppui ja kesät alkoivat mennä enemmän omalla painollaan?
Ap
Lasten kanssa kaikennäköinen sumpliminen jatkuu siihen asti kun ne muuttaa pois kotoa. Maalla asuen mopo/mopoauto on varmaan se eka ratkaiseva vapauttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap aiot selvittää kouluvuoden, vai meneekö lapsi iltapäiväkerhoon? Onko kunnassanne aamupäiväkerhoa? Ekaluokkalaisilla kun tuppaa olemaan lyhyet koulupäivät.
Miksi ihmeessä haluat tietää tämän?
Ap
Lähinnä pointtina se, että jos lapi ei ole ip-kerhossa, niin kyllähän hän on sitten suiren osan työpäivääsi kotona. Ja oppii kouluvuoden aikana pikkuhiljaa itsenäiseksi ja olemaan häiritsemättä vanhempia työpäivän aikana. Jos taas lapsi on ennen kuulupäivää aamupäiväkerhossa ja jää koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, ei tätä opettelua ehdi tapahtua.
Joo, mutta miksi sä haluat tietää sen? Lapsi on ip-kerhossa, kuten oli viime vuodenkin, mutta miksi sua kiinnostaa?
Ap
Oot kyllä herttainen... Ainiin, mutta ethän sinä sitä kysynyt.
Ei kyse ole herttaisuudesta tai muusta, vaan siitä, että en ymmärrä, miksi ihmisiä kiinnostaa tällaiset asiat.
Ap
Tiedätkös, meidän kiinnostumiset eivät ole sinun päätettävissäsi. Me aikuiset ihmiset osaamme aivan itse tietää mikä meitä juuri tänään kiinnostaa.
Eivät tietenkään ole, mutta ihmettelen, miksi ihmeessä kiinnostaa. Saa toki vastata siihen, noin niin kuin aikuisena ihmisenä, tiedätkös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerron oman kokemukseni: nyt lapset jo isompia, mutta järjestelimme asiat niin, että pystyin tekemään töitä kotona, vaikka lapset olivat siellä. Järjestelyihin kuului, mm.
-mummo lapsia hoitamassa kotona silloin tällöin, ja silloin tällöin lapset mummolassa.
-jos lapset kotona keskenään, niin sanottiin, ettei saa häiritä (esim jos asiakas käymässä), silloin järjestelin rauhallista tekemistä, esim videoita
-miehen kanssa osittain lomat eri aikaan
-osan töistä tein illalla lasten nukkuessa
-lapset kavereilla tai kaverit meillä
-yhtenä kesänä oli viikon harrastusleirilläSellaista sumplimistahan tuo aika oli, mutta jotenkin ne työt tuli hoidettua ja lapsi myös.
Kiitos viestistä! Missä iässä tuntui, että sumpliminen loppui ja kesät alkoivat mennä enemmän omalla painollaan?
Ap
Lasten kanssa kaikennäköinen sumpliminen jatkuu siihen asti kun ne muuttaa pois kotoa. Maalla asuen mopo/mopoauto on varmaan se eka ratkaiseva vapauttaja.
Oliko tuo vastaus nyt siltä kirjoittajalta, jolta asiaa kysyin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä. Lapsia kaksi, ikäeroa kaksi vuotta. En täysin hahmota mikä tässä on hankalaa. Meillä om lapset olleet kotona jo eskarilaisina koko kesän, samaten se pienempi kotona kun koululainenkin.
Nyt nämä on jo teinejä ja edelleen toimii.
Se syy, jonka mainitsin jo avauksessani.
Ap
Mikä siis tarkalleen on hankalaa? Eihän koululaista tarvitse mitenkään ohjata tai valvoa. Riittää että olet saatavilla. Ruokaa on. Jne.
Ja kotona työtä tekevän on normaalia helpompi viedä esim leireille jotka usein on lyhyempiä kuin normi työpäivä.
Lapset tulevat koko ajan keskeyttämään, vaikka sanoisi 20 kertaa, että ethän tule keskeyttämään työntekoa.
Täällä on yksi viikon mittainen päiväleiri koulujen loppumisen jälkeen.
Ap
Sun pitää vaan opettaa että eivät tule.
Niinkö.
Ap
Niin.
Milloin se opettaminen mahtaa tuottaa tulosta? Mitä metodia suosittelet?
Ap
Kyllä kouluikäisen pitää ymmärtää tällainen asia. Itse olen tehnyt aina kotona töitä, samaten jo minun isäni aikoinaan. Se on vaan opetettu ihan alun perin, että työrauha pitää antaa. Asian kanssa saa tietenkin tulla. Tai viereenkin saa tulla piirtämään/lukemaan tms. Mutta turhaan häiritä ei saa.
No, ei ole normaali sanominen tai esim. huutaminen riittänyt, kun lapsen asia on omasta mielestä aina tärkeä.
Ap
No mikä sua estää palkkaamasta sitä hoitajaa vaikka itse oletkin kotona. Sovit että hoitaja antaa aamupalat ja lähtee sitten lapsen kanssa puistoon/pelaamaan/uimaan/torille/elokuviin tai keksii kotona jotain puuhaa. Hoitaja laittaa vaikka lounaan ja lähtee sitten pois. Ihan oikeasti, kyllä koululaisen, rauhattomammankin pitää jo ekan luokan jälkeisenä kesänä osata muutama tunti touhuta itsekseen häiritsemättä työtä tekevää.
Tuohon on vuosi aikaa ja lapset kasvavat uskomattoman paljon monessa asiassa ekan kouluvuoden aikana. ja esim. työrauha pitää muille koulussakin pystyä antamaan. Eskarilainen ei sitä ehkä ymmärrä, mutta koululainen jo paljon paremmin.
Ymmärrän kyllä että tuo työ vaatii paljon keskittymistä ja jos ajatus katkeaa pitää palata takaisinpäin. Mutta se koululainen kasvaa ja tulee aina olemaan siellä kotona kesät. Tokaluokkalaiset ei oikeen edes mihinkään leireille välttämättä halua. Eli ongelma ei tule katoamaan. Teidän molempien pitää vaan oppia sopeutumaan tai sun hankkia työhuone.
No jos emme molemmat työskentelisi kotona, hankkisinkin hoitajan. Mutta ketä saat lapsia hoitamaan? Teinejä, jotka eivät voi skootterillaan kuljettaa lasta mihinkään, ja sitten on kotona lastenhoitaja ja kaksi lasta.
Ymmärrän, että tämä on ainoa vaihtoehtomme ensi kesäksi, mutta se tulee olemaan aivan helvetin hankalaa.
Ap
Eli ongelma on se, että asutte jossain helevetin kuusessa missä ei asu ketään muuta eikä ole mitään tarjontaa koululaisille kesäksi. Lisäksi kämppä on aivan hemmetin pieni.
Ihan kaikilla se oikeus päivähoitoon loppuu siihen koulun alkuun ja kaikkien on sumplittava nuo hoitokuviot. Jos teitä on kaksi kotona työskentelevää, niin ettekö pysty mitenkään sumplimaan töitänne niin, että toinen aloittaa vaikka jo aamukuudelta vuorotellen ja toinen tekee pidemmälle iltaan?
Sori ap, toi ei vaan ihan oikeasti vaikuta kovin isolta ongelmalta. Tai se ongelma johtuu teidän asuinpaikasta, ei lapsesta eikä kotona työskentelystä.
Toi tulee olemaan ihan painajaista just sen ekan kesän jälkeen, kun lapsi haluaisi jo mennä kavereiden kanssa, mutta ei pääse mihinkään ilman kuskaamista. Silloin se turhautuu kotona ja valittaa tylsyyttä. Eli sun ongelmat alkaa vasta ekan kesän jälkeen.
Voitko tiivistää viestiäsi hieman, jos sinulla on oikeasti jotain asiaa?
Ap
Leonorella ei ole oikein ollut kärsivällisyyttä lukemiselle :-)
Juu. Ymmärrän nyt paremmin miksi se lapsikin on kärsimätön säpisijä ja se ap:n keskittymienn ei oikein onnistu.😂
No, kaikki muut ovat sitä mieltä, että lapsi on todella rauhallinen, mutta ehkä sinä tiedät sen paremmin.
Ap
Silti se todella rauhallinen lapsi ei anna sun tehdä töitä vaikka huutaisit?
Kelaapa viestejä taaksepäin, sieltä se vastaus löytyy. Kiitos.
Ap
Missä muka? Miksi todella rauhallinen lapsi muka häiritsee? Mulla on yksi todella vilkas ja yksi todella rauhallinen, joista jälkimmäinenkin nytkin ollut koko päivän kotona kun isänsä ja minä tehty töitä. En edes tietäisi että on täällä. Niin hiljaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerron oman kokemukseni: nyt lapset jo isompia, mutta järjestelimme asiat niin, että pystyin tekemään töitä kotona, vaikka lapset olivat siellä. Järjestelyihin kuului, mm.
-mummo lapsia hoitamassa kotona silloin tällöin, ja silloin tällöin lapset mummolassa.
-jos lapset kotona keskenään, niin sanottiin, ettei saa häiritä (esim jos asiakas käymässä), silloin järjestelin rauhallista tekemistä, esim videoita
-miehen kanssa osittain lomat eri aikaan
-osan töistä tein illalla lasten nukkuessa
-lapset kavereilla tai kaverit meillä
-yhtenä kesänä oli viikon harrastusleirilläSellaista sumplimistahan tuo aika oli, mutta jotenkin ne työt tuli hoidettua ja lapsi myös.
Kiitos viestistä! Missä iässä tuntui, että sumpliminen loppui ja kesät alkoivat mennä enemmän omalla painollaan?
Ap
No kyllä niin kauan kuin lapset on kotona, niin vähintään sitä ruuista tuppaa huolehtimaan, minä ainakin, mutta kyllä se pikku hiljaa tuossa alakoulun aikaan helpotti. Ei ainakaan tarvittu mummia enää hoitamaan, vaan pärjäsivät keskenään ja huitelivat kavereiden kanssa.
Olen ope sellaisessa aineessa että oppituntien ulkopuolista työtä on useita tunteja joka päivä. Usein viikonlopun päivistä toisen teen töitä. Pakko vaan on ollut opetella tekemään vaativiakin hommia (yo-korjaukset jne) vaikka lapset kotona. Ei siihen muuta niksiä ole kuin totutella siihen, että näin tämä nyt on. Ja ajoittain myös yöunista tinkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kotona töitä. Lapsia kaksi, ikäeroa kaksi vuotta. En täysin hahmota mikä tässä on hankalaa. Meillä om lapset olleet kotona jo eskarilaisina koko kesän, samaten se pienempi kotona kun koululainenkin.
Nyt nämä on jo teinejä ja edelleen toimii.
Se syy, jonka mainitsin jo avauksessani.
Ap
Mikä siis tarkalleen on hankalaa? Eihän koululaista tarvitse mitenkään ohjata tai valvoa. Riittää että olet saatavilla. Ruokaa on. Jne.
Ja kotona työtä tekevän on normaalia helpompi viedä esim leireille jotka usein on lyhyempiä kuin normi työpäivä.
Lapset tulevat koko ajan keskeyttämään, vaikka sanoisi 20 kertaa, että ethän tule keskeyttämään työntekoa.
Täällä on yksi viikon mittainen päiväleiri koulujen loppumisen jälkeen.
Ap
Sun pitää vaan opettaa että eivät tule.
Niinkö.
Ap
Niin.
Milloin se opettaminen mahtaa tuottaa tulosta? Mitä metodia suosittelet?
Ap
Kyllä kouluikäisen pitää ymmärtää tällainen asia. Itse olen tehnyt aina kotona töitä, samaten jo minun isäni aikoinaan. Se on vaan opetettu ihan alun perin, että työrauha pitää antaa. Asian kanssa saa tietenkin tulla. Tai viereenkin saa tulla piirtämään/lukemaan tms. Mutta turhaan häiritä ei saa.
No, ei ole normaali sanominen tai esim. huutaminen riittänyt, kun lapsen asia on omasta mielestä aina tärkeä.
Ap
No mikä sua estää palkkaamasta sitä hoitajaa vaikka itse oletkin kotona. Sovit että hoitaja antaa aamupalat ja lähtee sitten lapsen kanssa puistoon/pelaamaan/uimaan/torille/elokuviin tai keksii kotona jotain puuhaa. Hoitaja laittaa vaikka lounaan ja lähtee sitten pois. Ihan oikeasti, kyllä koululaisen, rauhattomammankin pitää jo ekan luokan jälkeisenä kesänä osata muutama tunti touhuta itsekseen häiritsemättä työtä tekevää.
Tuohon on vuosi aikaa ja lapset kasvavat uskomattoman paljon monessa asiassa ekan kouluvuoden aikana. ja esim. työrauha pitää muille koulussakin pystyä antamaan. Eskarilainen ei sitä ehkä ymmärrä, mutta koululainen jo paljon paremmin.
Ymmärrän kyllä että tuo työ vaatii paljon keskittymistä ja jos ajatus katkeaa pitää palata takaisinpäin. Mutta se koululainen kasvaa ja tulee aina olemaan siellä kotona kesät. Tokaluokkalaiset ei oikeen edes mihinkään leireille välttämättä halua. Eli ongelma ei tule katoamaan. Teidän molempien pitää vaan oppia sopeutumaan tai sun hankkia työhuone.
No jos emme molemmat työskentelisi kotona, hankkisinkin hoitajan. Mutta ketä saat lapsia hoitamaan? Teinejä, jotka eivät voi skootterillaan kuljettaa lasta mihinkään, ja sitten on kotona lastenhoitaja ja kaksi lasta.
Ymmärrän, että tämä on ainoa vaihtoehtomme ensi kesäksi, mutta se tulee olemaan aivan helvetin hankalaa.
Ap
Eli ongelma on se, että asutte jossain helevetin kuusessa missä ei asu ketään muuta eikä ole mitään tarjontaa koululaisille kesäksi. Lisäksi kämppä on aivan hemmetin pieni.
Ihan kaikilla se oikeus päivähoitoon loppuu siihen koulun alkuun ja kaikkien on sumplittava nuo hoitokuviot. Jos teitä on kaksi kotona työskentelevää, niin ettekö pysty mitenkään sumplimaan töitänne niin, että toinen aloittaa vaikka jo aamukuudelta vuorotellen ja toinen tekee pidemmälle iltaan?
Sori ap, toi ei vaan ihan oikeasti vaikuta kovin isolta ongelmalta. Tai se ongelma johtuu teidän asuinpaikasta, ei lapsesta eikä kotona työskentelystä.
Toi tulee olemaan ihan painajaista just sen ekan kesän jälkeen, kun lapsi haluaisi jo mennä kavereiden kanssa, mutta ei pääse mihinkään ilman kuskaamista. Silloin se turhautuu kotona ja valittaa tylsyyttä. Eli sun ongelmat alkaa vasta ekan kesän jälkeen.
Voitko tiivistää viestiäsi hieman, jos sinulla on oikeasti jotain asiaa?
Ap
Leonorella ei ole oikein ollut kärsivällisyyttä lukemiselle :-)
Juu. Ymmärrän nyt paremmin miksi se lapsikin on kärsimätön säpisijä ja se ap:n keskittymienn ei oikein onnistu.😂
No, kaikki muut ovat sitä mieltä, että lapsi on todella rauhallinen, mutta ehkä sinä tiedät sen paremmin.
Ap
Silti se todella rauhallinen lapsi ei anna sun tehdä töitä vaikka huutaisit?
Kelaapa viestejä taaksepäin, sieltä se vastaus löytyy. Kiitos.
Ap
Missä muka? Miksi todella rauhallinen lapsi muka häiritsee? Mulla on yksi todella vilkas ja yksi todella rauhallinen, joista jälkimmäinenkin nytkin ollut koko päivän kotona kun isänsä ja minä tehty töitä. En edes tietäisi että on täällä. Niin hiljaa on.
Sivulla 3.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerron oman kokemukseni: nyt lapset jo isompia, mutta järjestelimme asiat niin, että pystyin tekemään töitä kotona, vaikka lapset olivat siellä. Järjestelyihin kuului, mm.
-mummo lapsia hoitamassa kotona silloin tällöin, ja silloin tällöin lapset mummolassa.
-jos lapset kotona keskenään, niin sanottiin, ettei saa häiritä (esim jos asiakas käymässä), silloin järjestelin rauhallista tekemistä, esim videoita
-miehen kanssa osittain lomat eri aikaan
-osan töistä tein illalla lasten nukkuessa
-lapset kavereilla tai kaverit meillä
-yhtenä kesänä oli viikon harrastusleirilläSellaista sumplimistahan tuo aika oli, mutta jotenkin ne työt tuli hoidettua ja lapsi myös.
Kiitos viestistä! Missä iässä tuntui, että sumpliminen loppui ja kesät alkoivat mennä enemmän omalla painollaan?
Ap
No kyllä niin kauan kuin lapset on kotona, niin vähintään sitä ruuista tuppaa huolehtimaan, minä ainakin, mutta kyllä se pikku hiljaa tuossa alakoulun aikaan helpotti. Ei ainakaan tarvittu mummia enää hoitamaan, vaan pärjäsivät keskenään ja huitelivat kavereiden kanssa.
Mutta ap:lla ne ei voi huidella koska pitkät matkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kerron oman kokemukseni: nyt lapset jo isompia, mutta järjestelimme asiat niin, että pystyin tekemään töitä kotona, vaikka lapset olivat siellä. Järjestelyihin kuului, mm.
-mummo lapsia hoitamassa kotona silloin tällöin, ja silloin tällöin lapset mummolassa.
-jos lapset kotona keskenään, niin sanottiin, ettei saa häiritä (esim jos asiakas käymässä), silloin järjestelin rauhallista tekemistä, esim videoita
-miehen kanssa osittain lomat eri aikaan
-osan töistä tein illalla lasten nukkuessa
-lapset kavereilla tai kaverit meillä
-yhtenä kesänä oli viikon harrastusleirilläSellaista sumplimistahan tuo aika oli, mutta jotenkin ne työt tuli hoidettua ja lapsi myös.
Kiitos viestistä! Missä iässä tuntui, että sumpliminen loppui ja kesät alkoivat mennä enemmän omalla painollaan?
Ap
No kyllä niin kauan kuin lapset on kotona, niin vähintään sitä ruuista tuppaa huolehtimaan, minä ainakin, mutta kyllä se pikku hiljaa tuossa alakoulun aikaan helpotti. Ei ainakaan tarvittu mummia enää hoitamaan, vaan pärjäsivät keskenään ja huitelivat kavereiden kanssa.
Ruuanlaitto ei mua haittaa, kun laitan yleensä joka päivä lounaan (kiva tauko töihin). Kiitos, kun jaoit kokemuksesi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ottaa tänä kesänä huiman henkisen kasvupyrähdyksen eskarilaisesta koululaiseksi. Ensi kesänä mennä viilettää kavereiden kanssa pitkin pihoja eikä roiku äidin helmoissa :)
Toivotaan, että ottaa. Mutta kavereiden luo täytyy kuskata.
Ap
Ihana marttyyriprinsessa!
Mikä siinä tarkalleen ottaen oli marttyyria? Sekö, että sinä et tiedä, millainen välimatka täältä on kaverien luo, vai?
Ap
Mun lapset oli alakoulun yksityiskoulussa, kaverit hajallaan Uudellamaalla. Se kuskaaminenkin vain kuuluu vanhemmuuteen.
Olenko minä jossain valittanut kuskaamisesta? Totesin vain, ettei täällä oikein pihoilla juosta, vaan kaveritapaamiset pitää järjestää. Enkä valita siitäkään, kunhan vain totesin, että lasta ei tuosta vain panna pihalle juoksemaan.
Ap
No justhan sinä valitit että kukaan ei tajua miten kamalan pitkä matka teillä on se kymmenen kilsaa...
En täysin tajua miksi kuvittelet että muilla olis sen kummempaa.
Miten tämän nyt sanois, että sinäkin ymmärtäisit... Ei ole kamalan pitkä matka, mutta on ihan eri tilanne kuin se, että lapsi vain päästetään ovesta ulos ja sanotaan, että tule sitten tiettyyn kellonaikaan syömään. Jos haluat tulkita sen marttyyriasenteena, niin tulkitse toki, mutta ole hyvä äläkä enää kirjoita siitä viestejä minulle.
Ap
On täysin normiarkea kyljettaa lapsia leikkitreffeille 20 minuutin päähän. Olen juuri hakenut yhden lapseni leikkitreffeiltä 120 kilsan pääatä.
Miksi kerrot mulle tämän? En minä ole valittanut kuskaamisesta. Kommentoin vain silloin viestiin, jossa oli oletus siitä, että lapsen voi päästää ovesta ulos leikkimään ja kaverit ovat siinä.
Ap
Kommentoit sitä muuallekin... Eli mikä se ongelma on jos sinustakin on normaalia kuskata omaa lastaan. Sovit muiden lasten äitien kanssa vastavuoroisuudesta, limitätte miehenne kanssa työpäivänne, opetatte lapselle että teette töitä ja sitten elätte kuten kaikki muutkin vanhemmat. Teillähän on luksustilanne kun isäkin on kotona ja työnne joustaa. Itselläni rankinta oli se kun mies oli työmatkoilla ja minä hoidin kaiken rumban yksin.
Jos mikään yllämainitusta ei onnistu, muuttakaa.
Miksi haluat antaa mulle noita neuvoja? Miksi haluat pitää kiinni siitä asiasta, että lapsen kuskaaminen on mulle ongelma?
Ap
😂😂😂😂 no kun se oli sulle ongelma. Ja annan neuvoja että et luhistuisi kaiken kaameuden alle.
Sun ongelma taas on se, että kuvittelet tietäväsi ihmisten asiat paremmin kuin nämä itse ja siksi pidät omia neuvojasi kultaakin kalliimpina.
Ap
Aa, okei. Sinä siis kuvittelet, että kun me neuvomme, niin me jokainen kuvittelemme, että olemme keksineet sinulle jotain kultaakin kalliimpaa. Ja kuvittelet, että sinun pitää sitten olla neuvoista ylimaallisen kiitollinen.
Ei. Ei. Olet väärässä.
Me vain heittelemme ideoita ja kokemuksiamme, koska meillä ei juuri nyt torstai-iltana ole parempaakaan tekemistä. Ja ihan ystävällisyyttämme ajattelemme, että ehkä jostain viestistä jää jonkinlainen siemen itämään, jonka pohjalta muokkaantuu teidän perheellenne sopiva ratkaisu.
Ei tämä ole meille maailmaa suurempi asia, vaikka se sinulle sitä onkin.
Sun ongelma taas on se, että kuvittelet tietäväsi ihmisten asiat paremmin kuin nämä itse ja siksi pidät omia neuvojasi kultaakin kalliimpina.
Ap