ystävänä/kaverina riippakivi
Kuinka kertoa loukkaamatta toista, että vähempikin yhteydenpito riittäisi.
On pommittanut minua koko lomani monta kertaa viikossa, olisi jatkuvasti tulossa käymään, eikä lähde kulumallakaan. Hukkaan menee aina puolet päivästä kun hänet päästää käymään.
Olen alkanut lähinnä inhoamaan koko ihmistä tämän jatkuvan tunkeutumisen takia.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on yksinäinen. Nämä on vaikeita juttuja kun ei oikein tahdo pahoittaa toisen mieltä ja haluaisi kuitenkin olla rauhassa. Aina ei siebästi sanominen auta ja pitää vain kärsiä.
En usko yksinäisyyteen, hänellä on mies ja kaksi lasta 3v ja nuorempi alle 1v (joita tietenkin raahaa meille mukanaan). Tuntuu että tuo jatkuva "tekemisen puute" on vain kotitöiden välttelyä ja laiskuutta (ei ole kovinkaan siisti koti ja perhe lapset mukaan lukien elää eineksillä).
aloittaja
Mulla kanssa tommonen. Mielellään en otakkaan kylään meille, kun tuntuu et ei osaa lähteä vaikka kuinka vihjailisin, että mulla on muuta tekemistä vielä. Ja joka päivä pommittaa viesteillä turhanpäiväisiä asioita eikä huomaa lopettaa vaikka en vastaisikaan mitään. No, oma on vikani kun annan tämän riippakiven roikkua mukana, en vaan osaa tai uskalla sanoa sille suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi on yksinäinen. Nämä on vaikeita juttuja kun ei oikein tahdo pahoittaa toisen mieltä ja haluaisi kuitenkin olla rauhassa. Aina ei siebästi sanominen auta ja pitää vain kärsiä.
En usko yksinäisyyteen, hänellä on mies ja kaksi lasta 3v ja nuorempi alle 1v (joita tietenkin raahaa meille mukanaan). Tuntuu että tuo jatkuva "tekemisen puute" on vain kotitöiden välttelyä ja laiskuutta (ei ole kovinkaan siisti koti ja perhe lapset mukaan lukien elää eineksillä).
aloittaja
Varmaan kyllästynyt arkeen ja pikkulasten kanssa olemiseen ja haluaisi elämään muutakin. Kotihommat ei riitä elämän sisällöksi hälle eli tekemisen puute on mielekkään tekemisen puutetta. Mutta väärästä suunnasta etsii sisältö kun sua kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sano suoraan
Sanoisinkin, mutta kyseessä on niin herkkä ihminen ettei kestä suoraan puhumista, todennäköisesti murtuisi.
Mitä väliä? Et ole vastuussa toisen tunteista.
Onko aloittaja jotenkin rajaton ihminen? Sinun on itse opeteltava pitämään huolta omasta hyvinvoinnistasi.
Mullekin on käynyt noin. en ehtinyt miettiä lomia tai viikonvaihteita pidemmälle, kun kaveri jo soittaa ja ilmotaa et mitä tehdään. Yksikin kaveri päätti et lähdetään laivalle. sanoin ettei onnistu, mulla on seuraavana päivänä risteilystä toinen meno. Ei, vaan jankutijankuti. Kerkeet hyvin kun lähdetään sillä ja tällä. Reissua ei koskaan tullut, ja kaveri oli entinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sano suoraan
Sanoisinkin, mutta kyseessä on niin herkkä ihminen ettei kestä suoraan puhumista, todennäköisesti murtuisi.
Mitä väliä? Et ole vastuussa toisen tunteista.
Kirjoitin tuolla jo ketjun alussa, että miehemme ovat hyvät ystävät ja vaikuttaisi liikaa heidänkin elämäänsä jos pahoittaisin tämän reppanan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sano suoraan
Sanoisinkin, mutta kyseessä on niin herkkä ihminen ettei kestä suoraan puhumista, todennäköisesti murtuisi.
Mitä väliä? Et ole vastuussa toisen tunteista.
Kirjoitin tuolla jo ketjun alussa, että miehemme ovat hyvät ystävät ja vaikuttaisi liikaa heidänkin elämäänsä jos pahoittaisin tämän reppanan mielen.
Sinun ei tarvitse kannatella toisten ihmissuhteita. Keskity huolehtimaan itsestäsi. Miesten ystävyys kestää välien selvittelynne, jos se on kestävällä pohjalla.
Nykyään on niin vaikea löytää oikeita ystäviä, jos jollain on joku niin se on usein ainut, ja siksi kuormittaa häntä koko ajan.
Homma ei ole mahdollista hallitusti ajaa alas, se on joko-tai, jatkaa noin, tai välit poikki kokonaan.
Selvästi ystäväsi on ON/OFF-tyyppi, he ovat jotain 150%:sti, tai sitten ei ollenkaan.
Mulla on sillai että olen hyvä kuuntelemaan ja ystävänä - tukena, joudun usein tarkoituksella esittämään huonompaa kuuntelijaa/ystävää, kun muutoin ihmiset ripustautuu minuun kun huomaavat etten ole itseäs narsisit/kusipää, kuten iso osa ihmisistä on. Itkevät kokemiaan kolhuja minulle.
Jopa miespuoliset kaverini meinaa kaikki lopulta aina ihastua, tulee homo-fiilis, ja otan etäisyyttä kun en ole kiinnostunut miehistä sillä tavalla lainkaan. (olen siis mies).
Olen oikeasti hyvä tyyppi, miettinyt että miksi en kouluttautunut terapeutiksi, kun tuntuu onnistuvan mainiosti ilman koulutustakin.
Mutta aika hukassa, yksin ja epätasapainossa tuntuu ihmiset nykyään olevan ja jos on joku luotettava tasapainoinen, niin siihen ripustaudutaan sitten, kun löytyy joku joka on 'sinut' itsensä ja maailman kanssa, sellaisesta saavat tukea voimaa jaksamiseen, täyttämään kroonista vajaustaan.
Mutta rajansa kaikella..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sano suoraan
Sanoisinkin, mutta kyseessä on niin herkkä ihminen ettei kestä suoraan puhumista, todennäköisesti murtuisi.
Mitä väliä? Et ole vastuussa toisen tunteista.
Kirjoitin tuolla jo ketjun alussa, että miehemme ovat hyvät ystävät ja vaikuttaisi liikaa heidänkin elämäänsä jos pahoittaisin tämän reppanan mielen.
Sinun ei tarvitse kannatella toisten ihmissuhteita. Keskity huolehtimaan itsestäsi. Miesten ystävyys kestää välien selvittelynne, jos se on kestävällä pohjalla.
No ei tarvitse kannatella, mutta täytyy tässä muitakin kuitenkin vähän ajatella.
Aseta yhteydenpidollenne rajat, jotka käyvät molemmille. Rajat ovat rakkautta. Joillakin aikuisilta puuttuu itsesäätelyelin, he tarvitsevat siinä apua. Älä hylkää toista.
Laita se siivous- tai puutarhahommiin jos kerran tulee silloin, kun sinun olisi pitänyt tehdä niitä!