Lue keskustelun säännöt.
Mieheni haluaa muuttaa Australiaan
28.06.2018 |
Saisi siirron Sydneyyn. Lähtisitkö itse? Lapsia kaksi 5v ja 13v.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä mielenkiintoista miten monet naiset ovat tuosta vaan valmiita uhraamaan oman uransa ja lähtemään käytännössä kotirouvaksi toiselle puolelle maailmaa. Eipä siinä oma taloudellinen tulevaisuus juuri kiinnosta.
Kuka sanoi, että vaimot ei hakisi myös töitä?
Yleensä sen sanelee maahanmuuttolait ja viisumiehdot.
Australian suhteen tämä ei ole ongelma. Jos on sponsorship visa, niin kuin ap:n miehellä tulee olemaan, niin vaimo saa työskennellä tasan niin paljon kuin huvittaa.
-se Perthissä asunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikkopp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi Austraaliaan. En jäisi epämääräiseksi ajaksi roikkumaan ilman omaa työtä ja elämää. Mikäli mies haluaisi mennä niin menköön. Tosin siinä menisi lusikat jakoon samalla.
No tuolla asenteella lusikat kannattaa varmaan jakaa joka tapauksessa.
Aivan, joku v-itun luuse-ri ämm-ä!
Itseasiassa toimin koulutustani vastaavassa asiantuntijatehtävässä. Viihdyn työssäni ja suht tuoreessa kodissamme. Nuorempana olen asunut useammassa eri maassa, joten kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja, on asiasta kertynyt. Ei se pelkkää iloa ja autuutta ole kuten monet täällä näyttävät kuvittelevan. Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Toki minulla on omakin tutkinto ja olen tällä hetkellä kokopäivätöissä. Tutkinnollani saan töitä myös Australiasta, jonkun Cert 4 -koulutuksen, mikä tietojeni mukaan on parin kuukauden juttu, pitää tehdä. Toki voisin myös olla ihan vain kotiäitinä, koska miehen työnantaja maksaa meille lennot, asumisen, lasten koulumaksut, viisumit ja vakuutukset.
Paremman työn perässä sinne ei oltaisi menossa, vaan enemmänkin kokemusten perässä. Mieheni haluaisi vaihtaa maisemaa. Eniten huolettaa tuo (esi)teini, että miten hän sopeutuisi. Nuorempi sopetuuu varmasti. Ei olla tästä vielä lapsille edes puhuttu, tätä on pyöritelty vain keskenämme.
Olen itse asunut lapsena Sveitsissä ja Etelä-Afrikassa ja olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittaja, että siitä saa sellaista henkistä pääomaa mitä ei muualta saa.
Enemmän mua huolettaa käytännön asiat, talo pitää myydä, mihin kaikki tavarat ruohonleikkurista lähtien...siis todella iso muutos.
Meillä oli lapset 13-, 11- ja 7-v. Muutto avasi heille mahdollisuuden ”kaikkeen”. Ongelmia oli keskimmäisen kanssa, mutta n. 3 kk kuluttua kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Jälkeenpäin ovat ääneen kiittäneet mahdollisuudesta, jonka saivat.
Me myös myimme talon. Lähdimme menolipulla matkaan. Nyt siitä on 20 v. Missään vaiheessa ei ole kaduttanut eikä missään vaiheessa ole käynyt paluumuutto mielessä. Lapset (nyt jo aikuiset) ovat kotonaan missä maassa tahansa hyvän kielitaitonsa ansiosta. Ja erinomaisen koulutuksensa ansiosta he pärjäävät hienosti elämässään.
Missä maassa tahansa? Osaavat siis sujuvasti venäjää, kiinaa, saksaa, urdua, hindiä, vietnamia, thaita, arabiaa, turkkia, portugalia, espanjaa, ranskaa jne. En oikein usko!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän tietysti riippuu siitä omasta koulutuksesta ja siitä saako sillä mitään muuta kuin hanttihommia Austraaliasta. Lisäksi miehen työssäollessa arki kahden kielitaidottoman lapsen kanssa todennäköisesti jää pääasiassa äidin hoidettavaksi, joten aika hankala sitä töihinmenoa on järjestää.
Kielitaidottoman? 13v lapsi on opiskellut englantia koulussa jo vähintään 4 vuotta, ja nuorempi menisi suoraan ekalle. Ausseissa toimii aamu-ja iltapäivähoito samalla tavalla kuin Suomessa. Toki kotiäitejä siellä on suhteessa enemmän, mutta palkkatasokin on parempi kuin Suomessa. Mutta töissä, ihan kokopäivätöissäkin siellä on äidinkin mahdollista käydä. Ja kielen lapset oppivat tuosta vain!
Me asuimme Australiassa, tosin aivan eri puolella, eli Perthissä, 3 vuotta. Se oli paras päätös elämästäni. Mekin lähdimme sinne miehen työkomennuksen vuoksi, toki hän sai valita haluaako lähteä ja koko perhe haluttiin. Australia on käsittämättömän hieno maa, ja ihmiset siellä ovat todella rentoja ja "no worries" -asenne on kaikessa läsnä. Kaikki järjestyy kyllä. Sinuna lähtisin siis, ehdottomasti! Lähtisin takaisin heti jos tulisi mahdollisuus.
13-vuotias ei ole opiskellut englantia välttämättä päivääkään, englanti kun ei ole pakollinen oppiaine Suomessa.
Tämä on kummallinen, kateellisten ihmisten palsta. Tuossa kun ylempänä kirjoitin, että kun ap:n mies saa sponsoroidun visan, niin puoliso saa samanlaiset oikeudet työskennellä, niin tästä faktasta jotkut (kateelliset?) ihmiset eivät pitäneet. Miten tuota faktaa voi alapeukuttaa, onko se teistä kurjaa, että ap saa myös oikeudet työskennellä vai mitä ihmettä? Todella kummallista ja säälittävää. Miten se on teiltä pois jos jotkut toiset saavat elämässään upeita mahdollisuuksia, kysynpä vaan? Suomi on täynnä kyynisiä ja kateellisia ihmisiä ja jo pelkästään tämä on hyvä syy muuttaa aurinkoisemmille "vesille".
-se Perthissä asunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lähtisin ilman muuta vaikka joutuisin etsimään uuden työpaikan. Voi aina palata takaisin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kummallinen, kateellisten ihmisten palsta. Tuossa kun ylempänä kirjoitin, että kun ap:n mies saa sponsoroidun visan, niin puoliso saa samanlaiset oikeudet työskennellä, niin tästä faktasta jotkut (kateelliset?) ihmiset eivät pitäneet. Miten tuota faktaa voi alapeukuttaa, onko se teistä kurjaa, että ap saa myös oikeudet työskennellä vai mitä ihmettä? Todella kummallista ja säälittävää. Miten se on teiltä pois jos jotkut toiset saavat elämässään upeita mahdollisuuksia, kysynpä vaan? Suomi on täynnä kyynisiä ja kateellisia ihmisiä ja jo pelkästään tämä on hyvä syy muuttaa aurinkoisemmille "vesille".
-se Perthissä asunut
Samaa mietin. Kai se on kun ei itse pysty niin ei kukaan muukaan pysty. Väitetään ettei vaimo voi muka hakea töitä ilman mitään tietoa Australian viisumivaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Toki minulla on omakin tutkinto ja olen tällä hetkellä kokopäivätöissä. Tutkinnollani saan töitä myös Australiasta, jonkun Cert 4 -koulutuksen, mikä tietojeni mukaan on parin kuukauden juttu, pitää tehdä. Toki voisin myös olla ihan vain kotiäitinä, koska miehen työnantaja maksaa meille lennot, asumisen, lasten koulumaksut, viisumit ja vakuutukset.
Paremman työn perässä sinne ei oltaisi menossa, vaan enemmänkin kokemusten perässä. Mieheni haluaisi vaihtaa maisemaa. Eniten huolettaa tuo (esi)teini, että miten hän sopeutuisi. Nuorempi sopetuuu varmasti. Ei olla tästä vielä lapsille edes puhuttu, tätä on pyöritelty vain keskenämme.
Olen itse asunut lapsena Sveitsissä ja Etelä-Afrikassa ja olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittaja, että siitä saa sellaista henkistä pääomaa mitä ei muualta saa.
Enemmän mua huolettaa käytännön asiat, talo pitää myydä, mihin kaikki tavarat ruohonleikkurista lähtien...siis todella iso muutos.
Meillä oli lapset 13-, 11- ja 7-v. Muutto avasi heille mahdollisuuden ”kaikkeen”. Ongelmia oli keskimmäisen kanssa, mutta n. 3 kk kuluttua kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Jälkeenpäin ovat ääneen kiittäneet mahdollisuudesta, jonka saivat.
Me myös myimme talon. Lähdimme menolipulla matkaan. Nyt siitä on 20 v. Missään vaiheessa ei ole kaduttanut eikä missään vaiheessa ole käynyt paluumuutto mielessä. Lapset (nyt jo aikuiset) ovat kotonaan missä maassa tahansa hyvän kielitaitonsa ansiosta. Ja erinomaisen koulutuksensa ansiosta he pärjäävät hienosti elämässään.Missä maassa tahansa? Osaavat siis sujuvasti venäjää, kiinaa, saksaa, urdua, hindiä, vietnamia, thaita, arabiaa, turkkia, portugalia, espanjaa, ranskaa jne. En oikein usko!
Yleensä firmat tarjoaa kansainvälisten työntekijöiden perheille etuja joihin kuuluu esim. kansainvälinen koulu, jossa opetuskieli on englanti.
^Ja hassua se on juurikin siksi, että ihan varmasti ap miehineen selvittää mitkä hänen mahdollisuutensa ovat. Ei tarvitse vauvapalstan ihmisten tulla kertomaan, että et sitten varmaankaan voi siellä työskennellä, joudut olemaan vaan kotona jne jne. Ihan kummallista!! En keksi mitään muuta tällaiselle käytökselle kuin kateuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen ihminen kirjoittaa "Austraalia" kahdella a:lla?!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ihminen kirjoittaa "Austraalia" kahdella a:lla?!
No se oli tämä sama, joka kuvittelee että ap jäisi kotiäidiksi ilman omaa elämää ja työtä. Eli joku pudokas yh todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettisin pitkään, varsinkin jos talo pitää myydä. Sieltä ei sitten tulla helposti takaisin jos vaikka lapset ei sopeudukaan - näinkin joskus käy, ei kaikki aina me kuin saduissa vaikka aurinko paistaisikin.. Ja paljon riippuu lapsistakin, millaisia ovat luonteeltaan ym. Btw, jos ovat punapäisiä tai kovin vaaleita, en lähtisi (vaikka kuinka kuulostaisi hysteeriseltä). Onko mikään 'kevytversio' mahdollinen esim että menette aluksi vaan puoleksi vuodeksi lasten kans tms ja mietitte sitten. Itse en ehkä lähtisi vain toisen uran ehdoilla, mutta mietin juuri omaa työkeikkaa Australiaan (n 6kk), mutta urat ja alat on erilaisia. Meillä jo lapsetkin isompia..
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olen asunut useammassa eri maassa, joten kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja, on asiasta kertynyt. Ei se pelkkää iloa ja autuutta ole kuten monet täällä näyttävät kuvittelevan.
Ei elämä koskaan ole pelkkää iloa ja autuutta, ei vaikka jäisi Suomeen. Miksei siis kokeilisi sitä "surkeutta" muualla :) ?
Väärällä asenteella ei kannata lähteä. Ei pidä ajatella, että kaikki eteen tulevat ongelma johtuvat siitä, että nyt ollaankin ulkomailla. Jotkut ajattelevat, että jos esim. teini käyttäytyy ulkomaan komennuksella huonosti, niin se johtuu siitä, ettei olla koto-Suomessa. Se teini saattaisi joka tapauksessa olla hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos (niistä asiallisista) vastauksista. Talo pitää myydä, mutta, se olisi mennyt myyntiin parin vuoden sisään joka tapauksessa. Enemmän mua mietityttää kaikki käytännön asiat, just että mitä kaikelle tälle tavaralle tehdään, mitä otetaan mukaan, mikä säilötään jonnekin varastoon täällä Suomessa, mitä myydään. Jos lähdetään, niin 2-3 vuotta ainakin ollaan, pidempään jos halutaan. Tottakai jos joku perheenjäsenistä ei sopeudu niin tullaan takaisin.
Minulla ei ole ns."uraa", työ on mulle vain työtä, elämä sitten muualla. Työ on miehellekin vain työtä, ja Australiassa kuulemma arvostetaan vapaa-aikaa ihan eri tavalla kuin Suomessa ja suhtautuminen työhön on erilaista kuin täällä. Liityin juuri Facessa Australian suomalaiset -ryhmään, sieltä olen saanut paljon tietoa ihan vaan elämisestä Australiassa.
Ja kuten "Perthissä asunut" kertoi, saan työskennellä kokopäiväisesti ilman mitään rajoituksia, jos niin päätän tehdä. Todennäköisesti ekat kuukaudet olisin kuitenkin kotona ja mahdollistaisin mahdollisimman hyvän alun lapsille.
Miehet eivät ehkä mieti niin paljon käytännön asioita, itse mietin lähinnä niitä...En tiedä onko siinä mitään järkeä kun materia on kuitenkin vaan materiaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Toki minulla on omakin tutkinto ja olen tällä hetkellä kokopäivätöissä. Tutkinnollani saan töitä myös Australiasta, jonkun Cert 4 -koulutuksen, mikä tietojeni mukaan on parin kuukauden juttu, pitää tehdä. Toki voisin myös olla ihan vain kotiäitinä, koska miehen työnantaja maksaa meille lennot, asumisen, lasten koulumaksut, viisumit ja vakuutukset.
Paremman työn perässä sinne ei oltaisi menossa, vaan enemmänkin kokemusten perässä. Mieheni haluaisi vaihtaa maisemaa. Eniten huolettaa tuo (esi)teini, että miten hän sopeutuisi. Nuorempi sopetuuu varmasti. Ei olla tästä vielä lapsille edes puhuttu, tätä on pyöritelty vain keskenämme.
Olen itse asunut lapsena Sveitsissä ja Etelä-Afrikassa ja olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittaja, että siitä saa sellaista henkistä pääomaa mitä ei muualta saa.
Enemmän mua huolettaa käytännön asiat, talo pitää myydä, mihin kaikki tavarat ruohonleikkurista lähtien...siis todella iso muutos.
Meillä oli lapset 13-, 11- ja 7-v. Muutto avasi heille mahdollisuuden ”kaikkeen”. Ongelmia oli keskimmäisen kanssa, mutta n. 3 kk kuluttua kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Jälkeenpäin ovat ääneen kiittäneet mahdollisuudesta, jonka saivat.
Me myös myimme talon. Lähdimme menolipulla matkaan. Nyt siitä on 20 v. Missään vaiheessa ei ole kaduttanut eikä missään vaiheessa ole käynyt paluumuutto mielessä. Lapset (nyt jo aikuiset) ovat kotonaan missä maassa tahansa hyvän kielitaitonsa ansiosta. Ja erinomaisen koulutuksensa ansiosta he pärjäävät hienosti elämässään.Missä maassa tahansa? Osaavat siis sujuvasti venäjää, kiinaa, saksaa, urdua, hindiä, vietnamia, thaita, arabiaa, turkkia, portugalia, espanjaa, ranskaa jne. En oikein usko!
Yleensä firmat tarjoaa kansainvälisten työntekijöiden perheille etuja joihin kuuluu esim. kansainvälinen koulu, jossa opetuskieli on englanti.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti että hänen jo aikuiset lapsensa ovat kielitaitonsa ansiosta kuin kotonaan missä maassa tahansa.
Heillä on siis ilmeisesti hallussa maailman kaikki kielet kun tuollaista väittää.
Pelkkä englanti ei riitä maailmalla. Ei tarvitse mennä kuin naapurimaahamme niin se ei riitä. Siellä ei todellakaan olla kuin kotonaan osaamatta venäjää. Asiat saa kyllä ilman venäjän taitoa hoidettua jne. mutta maahan ei kyllä pääse sisälle ja osaksi sitä ja paikallista kulttuuria ilman venäjän taitoa.
Minulle "kotonaan olo" tarkoittaa muutakin kuin muiden ulkomaalaisten seurassa oleskelua expat-yhteisöissä.
Mekin asuimme Perthissä monta vuotta. Missään en ole palellut niin paljon kuin siellä. Taloissa ei ole eristeitä ja ikkunat ovat yksinkertaiset. Meidän talomme oli vielä aivan uusi Appelcrossissa.
Vierailija kirjoitti:
Mekin asuimme Perthissä monta vuotta. Missään en ole palellut niin paljon kuin siellä. Taloissa ei ole eristeitä ja ikkunat ovat yksinkertaiset. Meidän talomme oli vielä aivan uusi Appelcrossissa.
Totta, Australiassa useimmissa taloissa ei ole eristeitä. Se tulee monelle järkytyksenä. Mutta onneksi siellä talvi on yhtä lyhyt kuin Suomen kesä, joten sen pari kk kestää kyllä. Lämmitettävät patjat ja peitot olivat kyllä tarpeeseen parin kuukauden ajat, ja villasukat.
-se Perthissä asunut
Minusta moni suhtautuu aika huolettomasti siihen että perheenäitikin voi työskennellä jos haluaa. Ei niitä töitä välttämättä saa vaikka olisi luvat kunnossa. Kielitaito voi olla este sekä myös oma koulutus. Löytyykö oman alan töitä. Voi olla että ei pääsekään kuin joihinkin ns. hanttihommiin ja ne eivät välttämättä kiinnosta ja ei ole halua tehdä töitä pienellä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta moni suhtautuu aika huolettomasti siihen että perheenäitikin voi työskennellä jos haluaa. Ei niitä töitä välttämättä saa vaikka olisi luvat kunnossa. Kielitaito voi olla este sekä myös oma koulutus. Löytyykö oman alan töitä. Voi olla että ei pääsekään kuin joihinkin ns. hanttihommiin ja ne eivät välttämättä kiinnosta ja ei ole halua tehdä töitä pienellä palkalla.
Minulle tämä ei ole ongelma, töitä omalla alallani riittää, suomalainen tutkinto hyväksytään, cert 4 koulutus täytyy käydä, mikä on parin kuukauden juttu. ap
Aivan, joku v-itun luuse-ri ämm-ä!