Mieheni haluaa muuttaa Australiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olen asunut useammassa eri maassa, joten kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja, on asiasta kertynyt. Ei se pelkkää iloa ja autuutta ole kuten monet täällä näyttävät kuvittelevan.

Ei elämä koskaan ole pelkkää iloa ja autuutta, ei vaikka jäisi Suomeen. Miksei siis kokeilisi sitä "surkeutta" muualla :) ?

Väärällä asenteella ei kannata lähteä. Ei pidä ajatella, että kaikki eteen tulevat ongelma johtuvat siitä, että nyt ollaankin ulkomailla. Jotkut ajattelevat, että jos esim. teini käyttäytyy ulkomaan komennuksella huonosti, niin se johtuu siitä, ettei olla koto-Suomessa. Se teini saattaisi joka tapauksessa olla hankala.

Monet esim. lasten kanssa eteen tulevat ongelmat vaan on monessa tapauksessa helpompi selvittää kotimaassa, jossa on omat turvaverkot tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olen asunut useammassa eri maassa, joten kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja, on asiasta kertynyt. Ei se pelkkää iloa ja autuutta ole kuten monet täällä näyttävät kuvittelevan.

Ei elämä koskaan ole pelkkää iloa ja autuutta, ei vaikka jäisi Suomeen. Miksei siis kokeilisi sitä "surkeutta" muualla :) ?

Väärällä asenteella ei kannata lähteä. Ei pidä ajatella, että kaikki eteen tulevat ongelma johtuvat siitä, että nyt ollaankin ulkomailla. Jotkut ajattelevat, että jos esim. teini käyttäytyy ulkomaan komennuksella huonosti, niin se johtuu siitä, ettei olla koto-Suomessa. Se teini saattaisi joka tapauksessa olla hankala.

Monet esim. lasten kanssa eteen tulevat ongelmat vaan on monessa tapauksessa helpompi selvittää kotimaassa, jossa on omat turvaverkot tukena.

Oho, aika tyhmä oletus, että kaikilla olisi turvaverkkoja kotimaassakaan. Meillä ei ole ikinä ollut eikä monella muullakaan tuntemallani ihmisellä. Jos on vaikka koulukiusaamista tai koulunkäyntivaikeuksia tai vaikeaa saada kavereita niin siinä ei paljoa isovanhemmat ja kumminkaimat auta.

Vierailija kirjoitti:

Saisi siirron Sydneyyn. Lähtisitkö itse? Lapsia kaksi 5v ja 13v.

Lähtisin riemusta kiljuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olen asunut useammassa eri maassa, joten kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja, on asiasta kertynyt. Ei se pelkkää iloa ja autuutta ole kuten monet täällä näyttävät kuvittelevan.

Ei elämä koskaan ole pelkkää iloa ja autuutta, ei vaikka jäisi Suomeen. Miksei siis kokeilisi sitä "surkeutta" muualla :) ?

Väärällä asenteella ei kannata lähteä. Ei pidä ajatella, että kaikki eteen tulevat ongelma johtuvat siitä, että nyt ollaankin ulkomailla. Jotkut ajattelevat, että jos esim. teini käyttäytyy ulkomaan komennuksella huonosti, niin se johtuu siitä, ettei olla koto-Suomessa. Se teini saattaisi joka tapauksessa olla hankala.

Monet esim. lasten kanssa eteen tulevat ongelmat vaan on monessa tapauksessa helpompi selvittää kotimaassa, jossa on omat turvaverkot tukena.

Oho, aika tyhmä oletus, että kaikilla olisi turvaverkkoja kotimaassakaan. Meillä ei ole ikinä ollut eikä monella muullakaan tuntemallani ihmisellä. Jos on vaikka koulukiusaamista tai koulunkäyntivaikeuksia tai vaikeaa saada kavereita niin siinä ei paljoa isovanhemmat ja kumminkaimat auta.

Yhtä tyhmää on olettaa, ettei kellään toisella niitä turvaverkkoja ole, jos itselläsi ei ole.- ohis

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mielenkiintoista miten monet naiset ovat tuosta vaan valmiita uhraamaan oman uransa ja lähtemään käytännössä kotirouvaksi toiselle puolelle maailmaa. Eipä siinä oma taloudellinen tulevaisuus juuri kiinnosta.

Ja mikään ei estä sitä  naista työllistymästä samaan kaupunkiin. En ainakaan itse  lähtis minnekään kotirouvaksi. Taloudellisen tulevaisuuden saa kyllä turvattua kun hetken miettii miten.

Ihmeen vanhanaikaisesti sä  ajatellet ja heti heitit stereotypian. Laajenna hei  vähän ajatteluasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olen asunut useammassa eri maassa, joten kokemuksia, niin hyviä kuin huonoja, on asiasta kertynyt. Ei se pelkkää iloa ja autuutta ole kuten monet täällä näyttävät kuvittelevan.

Ei elämä koskaan ole pelkkää iloa ja autuutta, ei vaikka jäisi Suomeen. Miksei siis kokeilisi sitä "surkeutta" muualla :) ?

Väärällä asenteella ei kannata lähteä. Ei pidä ajatella, että kaikki eteen tulevat ongelma johtuvat siitä, että nyt ollaankin ulkomailla. Jotkut ajattelevat, että jos esim. teini käyttäytyy ulkomaan komennuksella huonosti, niin se johtuu siitä, ettei olla koto-Suomessa. Se teini saattaisi joka tapauksessa olla hankala.

Monet esim. lasten kanssa eteen tulevat ongelmat vaan on monessa tapauksessa helpompi selvittää kotimaassa, jossa on omat turvaverkot tukena.

Oho, aika tyhmä oletus, että kaikilla olisi turvaverkkoja kotimaassakaan. Meillä ei ole ikinä ollut eikä monella muullakaan tuntemallani ihmisellä. Jos on vaikka koulukiusaamista tai koulunkäyntivaikeuksia tai vaikeaa saada kavereita niin siinä ei paljoa isovanhemmat ja kumminkaimat auta.

Yhtä tyhmää on olettaa, ettei kellään toisella niitä turvaverkkoja ole, jos itselläsi ei ole.- ohis

Kirjoitinko, ettei niitä ole "kellään"? No en, kirjoitin, että meillä tai monella muullakaan tuntemallani ihmisellä, he eivät käsitä kaikkia maailman ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Toki minulla on omakin tutkinto ja olen tällä hetkellä kokopäivätöissä. Tutkinnollani saan töitä myös Australiasta, jonkun Cert 4 -koulutuksen, mikä tietojeni mukaan on parin kuukauden juttu, pitää tehdä. Toki voisin myös olla ihan vain kotiäitinä, koska miehen työnantaja maksaa meille lennot, asumisen, lasten koulumaksut, viisumit ja vakuutukset. 

Paremman työn perässä sinne ei oltaisi menossa, vaan enemmänkin kokemusten perässä. Mieheni haluaisi vaihtaa maisemaa. Eniten huolettaa tuo (esi)teini, että miten hän sopeutuisi. Nuorempi sopetuuu varmasti. Ei olla tästä vielä lapsille edes puhuttu, tätä on pyöritelty vain keskenämme.

Olen itse asunut lapsena Sveitsissä ja Etelä-Afrikassa ja olen samaa mieltä kuin eräs kirjoittaja, että siitä saa sellaista henkistä pääomaa mitä ei muualta saa. 

Enemmän mua huolettaa käytännön asiat, talo pitää myydä, mihin kaikki tavarat ruohonleikkurista lähtien...siis todella iso muutos. 

Meillä oli lapset 13-, 11- ja 7-v. Muutto avasi heille mahdollisuuden ”kaikkeen”. Ongelmia oli keskimmäisen kanssa, mutta n. 3 kk kuluttua kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Jälkeenpäin ovat ääneen kiittäneet mahdollisuudesta, jonka saivat.

Me myös myimme talon. Lähdimme menolipulla matkaan. Nyt siitä on 20 v. Missään vaiheessa ei ole kaduttanut eikä missään vaiheessa ole käynyt paluumuutto mielessä. Lapset (nyt jo aikuiset) ovat kotonaan missä maassa tahansa hyvän kielitaitonsa ansiosta. Ja erinomaisen koulutuksensa ansiosta he pärjäävät hienosti elämässään.

Missä maassa tahansa? Osaavat siis sujuvasti venäjää, kiinaa, saksaa, urdua, hindiä, vietnamia, thaita, arabiaa, turkkia, portugalia, espanjaa, ranskaa jne. En oikein usko!

Yleensä firmat tarjoaa kansainvälisten työntekijöiden perheille etuja joihin kuuluu esim. kansainvälinen koulu, jossa opetuskieli on englanti.

Kyseinen kirjoittaja kirjoitti että hänen jo aikuiset lapsensa ovat kielitaitonsa ansiosta kuin kotonaan missä maassa tahansa.

Heillä on siis ilmeisesti hallussa maailman kaikki kielet kun tuollaista väittää.

Pelkkä englanti ei riitä maailmalla. Ei tarvitse mennä kuin naapurimaahamme niin se ei riitä. Siellä ei todellakaan olla kuin kotonaan osaamatta venäjää. Asiat saa kyllä ilman venäjän taitoa hoidettua jne. mutta maahan ei kyllä pääse sisälle ja osaksi sitä ja paikallista kulttuuria ilman venäjän taitoa.

Minulle "kotonaan olo" tarkoittaa muutakin kuin muiden ulkomaalaisten seurassa oleskelua expat-yhteisöissä.

Hohhoijaa, mitä pilkun...

Jos on asunut useammassa maassa, osaa useampaa kieltä. Ei siinä silti mitään urdua tms. tarvita, riittää, kun pääkielet on hallussa. Ja aina voi opetella uuden maan kielen, jos siellä aikoo pitempään olla. Uusien kielten oppiminen on helppoa, kun  on siihen tottunut.

Asuimme mieheni työn takia 6 vuotta Madridissa. Työnantaja maksoi ja järjesti muuton ,eli pakkaaminen täällä ja purkaminen ja jopa astioiden kaappeihin laittaminen. Mieheni hankki minulle eläkevakuutuksen ja maksoi palkkaa kodin ja lasten hoidosta. Pojat kävivät kansainvälistä koulua , jota jatkoivat Suomessa. Molemnat nyt valmistuneet Hankenilta ja hyvät työpaikat. Tultuamme takaisin Suomeen perustin ystäväni kanssa yrityksen joka tuo Espanjasta elintarvikkeita. Suosittelen siis, mutta naiset turvatkaa taloudellinen tilanteenne aina3. Köyhä vanhuus ei ole mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuimme mieheni työn takia 6 vuotta Madridissa. Työnantaja maksoi ja järjesti muuton ,eli pakkaaminen täällä ja purkaminen ja jopa astioiden kaappeihin laittaminen. Mieheni hankki minulle eläkevakuutuksen ja maksoi palkkaa kodin ja lasten hoidosta. Pojat kävivät kansainvälistä koulua , jota jatkoivat Suomessa. Molemnat nyt valmistuneet Hankenilta ja hyvät työpaikat. Tultuamme takaisin Suomeen perustin ystäväni kanssa yrityksen joka tuo Espanjasta elintarvikkeita. Suosittelen siis, mutta naiset turvatkaa taloudellinen tilanteenne aina3. Köyhä vanhuus ei ole mukavaa.

Tämä pätee samalla tavalla myös Suomessa. Kuinkakohan monta naista/äitiä tälläkin palstalla on, jotka ovat vuosia hoitaneet lapsia kotona isän tehdessä töitä, ja kerryttäneet eläkettään minimaalisen vähän. Ei kenties ole koulutusta, ei työpaikkaa mihin palata. Naisen pitää aina pitää huolta omasta taloudellisesta pärjäämisestään, myös eläkkeellä, tämä ei ole sidottu lainkaan siihen missä maassa on. Siitä, minkälaisia eläkkeitä nyt 30-40-vuotiaat ihmiset todellisuudessa saavat, sitä ei tiedä vielä kukaan. Suomessa on köyhiä vanhuksia todennäköisesti paljon enemmän kuin heitä, jotka pärjäävät ok.

Asuin Australiassa 10 vuotta. Tunsin monia suomalaisia perheitä, jotka olivat 2-4 vuoden komennuksilla(siis miehet olivat). Naisista ei kukaan ollut töissä.

Vierailija kirjoitti:

Asuin Australiassa 10 vuotta. Tunsin monia suomalaisia perheitä, jotka olivat 2-4 vuoden komennuksilla(siis miehet olivat). Naisista ei kukaan ollut töissä.

Sehän on täysin oma valinta. Jos työantaja sponsoroi sinua, saat sen (Suomea paremman) palkan lisäksi ilmaisen asumisen, koulumaksut jne. joten se todellakin mahdollistaa sen, ettei puolison tarvitse käydä töissä ellei välttämättä tahdo. Moni on tyytyväinen kotiäitinäkin ja huomattavasti useampi haluaisi olla, jos se olisi taloudellisesti mahdollista (Suomessa).

Mitenkähän lapset mahtavat reagoida, kun kuulevat tästä? Jos minulle olisi 13-vuotiaana ilmoitettu, että muutamme Australiaan, olisin varmaan tappanut itseni. Tutut paikat, oma kieli, kaverit, sukulaiset... kaikki viedään pois herkkimmässä mahdollisessa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän lapset mahtavat reagoida, kun kuulevat tästä? Jos minulle olisi 13-vuotiaana ilmoitettu, että muutamme Australiaan, olisin varmaan tappanut itseni. Tutut paikat, oma kieli, kaverit, sukulaiset... kaikki viedään pois herkkimmässä mahdollisessa iässä.

Sinä olit sellainen lapsi. Minä olisin hyppinyt riemusta jos olisin päässyt siitä p***alävestä (Oulusta) minne tahansa muualle, vaikka sinne Australiaan. Elämäni onnellisin päivä oli kun muutimme Oulusta Tampereelle, kun olin 15.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän lapset mahtavat reagoida, kun kuulevat tästä? Jos minulle olisi 13-vuotiaana ilmoitettu, että muutamme Australiaan, olisin varmaan tappanut itseni. Tutut paikat, oma kieli, kaverit, sukulaiset... kaikki viedään pois herkkimmässä mahdollisessa iässä.

Niin ja minä olisin alkanut heti pakata miettimättä hetkeäkään. Niin me ollaan erilaisia ja ap miehensä kanssa varmasti ne omat lapsensa parhaiten tuntee.

Minne päin Sydneytä olette suunnitelleet muuttaa? Me asuimme Lindfieldissä.

Vierailija kirjoitti:

Minne päin Sydneytä olette suunnitelleet muuttaa? Me asuimme Lindfieldissä.

North Beachesiä on meille suositeltu, mutta en vielä osaa tarkemmin sanoa. Tämä kaikki on niin alussa vasta, päätöstä muutosta ei olla tehty. Onko sinulla suosituksia? Keskustaan pitäisi olla hyvät julkiset yhteydet, kuulemma ne eivät ole Sydneyssä ihan yhtä hyvät kuin esim. Melbournessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne päin Sydneytä olette suunnitelleet muuttaa? Me asuimme Lindfieldissä.

North Beachesiä on meille suositeltu, mutta en vielä osaa tarkemmin sanoa. Tämä kaikki on niin alussa vasta, päätöstä muutosta ei olla tehty. Onko sinulla suosituksia? Keskustaan pitäisi olla hyvät julkiset yhteydet, kuulemma ne eivät ole Sydneyssä ihan yhtä hyvät kuin esim. Melbournessa. Ap

Suosittelen esim East Killaraa, koska Killara High School on tosi hyvä. Meidänkin lapsemme kävivät sitä koulua, vaikka emme alueella asuneetkaan. Killarasta pääsee nopeasti junalla keskustaan.

Niin, ja itsestäänselvä asia on, että emme muuta jos yksikään perheenjäsen sitä vastustaa. Haluan vain ensin itse selvittää oman kantani ennen kuin asiaa aletaan lapsille esittämään. Tämä ei ole mikään pakkokomennus vaan miehelleni/meille tarjottu mahdollisuus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne päin Sydneytä olette suunnitelleet muuttaa? Me asuimme Lindfieldissä.

North Beachesiä on meille suositeltu, mutta en vielä osaa tarkemmin sanoa. Tämä kaikki on niin alussa vasta, päätöstä muutosta ei olla tehty. Onko sinulla suosituksia? Keskustaan pitäisi olla hyvät julkiset yhteydet, kuulemma ne eivät ole Sydneyssä ihan yhtä hyvät kuin esim. Melbournessa. Ap

Suosittelen esim East Killaraa, koska Killara High School on tosi hyvä. Meidänkin lapsemme kävivät sitä koulua, vaikka emme alueella asuneetkaan. Killarasta pääsee nopeasti junalla keskustaan.

Kiitos vinkistä! :) Kouluasiat ovatkin ihan ykkösprioriteettinä, niitä kun tuntuu olevan ausseissa joka lähtöön. Ilmeisesti joillakin kouluilla on tosi tiukat alueet, joilta oppilaita ottavat. Ap

Lähtisin! Elämänlaatu paranee, ihmiset ovat ystävällisiä, rentoja, hymyileviä eli vastakohdat suomalaisesta yrmy-kulttuurista. Hyvät säät.