Ryhmähaastattelut ja amk-haku
Vuosien varrella useampikin kaveri on pyrkinyt ammattikorkeakouluun. Ainakin näissä hoito- ja sosiaalialan paikoissa on ollut ryhmähaastattelu osana karsintaa. Kaverini ovat ihan "tavallisen sosiaalisia" ja sanoisin, että normaaleja ihmisiä.
Lähes jokaisella kaverillani hakuprosessi on jumiutunut ryhmähaastattelun läpäisyyn. Usein haastatteluosio on ollut jopa hylätty. Osa on sitten useamman vuoden jälkeen kuitenkin päässyt haluamalleen alalle - tai esimerkiksi sitten hakenut yliopistoon opiskelemaan "samaa". Esimerkiksi sosionomiksi sopimaton pääsi opiskelemaan sosiaalityötä. On valmistunut jo aikoja sitten ja tehnyt töitäkin useamman vuoden.
Sitä minä vain ihmettelen, että miten menestys ryhmähaastattelussa korreloi sairaanhoitoalalla tai sosionomina työskentelyn kanssa? Sen ymmärtäisin, että ryhmähaastattelu rankkaisi pois todella sosiaalisesti "poikkeavat" hakijat.
Ne, jotka eivät pysty osallistumaan lainkaan keskusteluun, ovat sosiaalisesti huomattavan arkoja ja pelokkaita. Eivät orientoidu aikaan ja paikkaan, eli ovat sekavia, hermostuvat silminnähden tai muuta vastaavaa.
Kavereideni omien arvioiden mukaan heidät on rankattu ulos siksi, etteivät he ole ikäänkuin "varastaneet kaikkea tilaa" keskustelussa ja puhuneet toisten päälle omaa asiaansa. Ovat sanoneet jälkikäteen, että ovat mielestään käyttäytyneet asiallisesti, avanneet suunsa, puhuneet ja perustelleet, mutta jättäneet tilaa muillekin.
Okei - ilmeisesti sellainen itsensä esille tuominen on valitsijoiden mielestä hakijalta toivottava piirre ??? Vai onko??? Mutta edesauttaako se jotenkin opiskelua, ammatissa suoriutumista tai alalla pysymistä? Vai onko itseään voimakkaasti esille tuominen vain haastattelijoiden elättelemä harha sopivuudesta alalle? Kyllähän molemmissa ammateissa on oltava sillä lailla kykenevä itsensä esille tuomiseen, että sh:n työssä on paljon verkostotyötä, kokouksia, omaisten ja hoidettavien kohtaamisia. Voisi kuitenkin kuvitella, että aika monenlaisella persoonalla pystyy tällaisissa tehtävissä toimimaan.
Kommentit (22)
Mieheni on amkissa opena ja on sanonut, että ryhmähaastatteluista saa hyvät pisteet jo sillä, että on normaalin asiallinen. Ei tarvitse olla mikään kaiken tilan varastaja.
Mä sain hyvät pisteet siitä, että puhuin vähän, mutta faktaa sen määrän. En tuonut omia mielipiteitä julki paitsi kysyttäessä (haastattelu perustui aineistoon), hymyilin, nyökkäilin, katsoin aina sen hetkistä puhujaa kohden ja myötäilin. Ala oli kyllä ihan eri = IT-ala.
Mitä ihmeellistä siinä on, että ei pääse sosionomiksi, mutta pääsee opiskelemaan sosiaalityötä yliopistoon?
Sosiaalityöntekijät ovat virkamiehiä, jotka tekevät päätöksiä. Sosionomit voivat toki tehdä myös päätöksiä, mutta heillä nimenomaan korostuu se arkinen touhuilu ja asiakkaiden jatkuva kohtaaminen. Sosionomi koulutus antaa paremmat valmiudet asiakastyöhön. Sosiaalityöntekijän koulutus on hallinnollinen koulutus, jossa korostuu päätöksenteossa huomioitavat asiat. Vähän eri valmiuksia kuitenkin tarvitaan, riippuen toimenkuvasta tietysti.
Sosionomi ei tee päätöksiä, mihin tarvitaan virkamiehen pätevyys, koska se vain vaatii sen yliopistotutkinnon. Vt:nä voi toimia, mutta päätöseen tarvitsee toisen sen tekemään.
Mitä tuohon ryhmähaastatteluun tulee, niin meillä sattui sellainen harakka siihen ryhmään, ettei muiden tarvinnut oikeasti puhua mitään. Ja läpi pääsi melkein koko ryhmä.
Olen itse ollut haastattelemassa amkeissa eri koulutusohjelmissa, ja eri ohjelmissa mitataan eri asioita haastatteluissa. Meillä on ollut lomakkeet, joissa määritellään tarkkaan ne asiat, mistä saa pisteitä. Eli jos ystäväsi eivät ole tuoneet keskustelussa esiin niitä seikkoja, joita haetaan, ovat jääneet nollille.
On tietenkin hienoa, jos esim. kuuntelee aktiivisesti ja vaikka nyökytteleekin toisten puhuessa, ei se silti takaa sisäänpääsyä mihinkään koulutusohjelmaan ;). Ja ihan tiedoksi, että yleensä nuo aggressiiviset käyttäytyjät, toisten päälle puhujat yms. saavat miinuspisteitä tai bannin ihan kokonaan.
Ymmärrän kyllä sosiaalityöntekijän ja sosionomin eron, koska olen itse maisteri... mutta silti hämmästyttää tämänkin ihmisen saama palaute siitä, ettei ole sopiva alalle.
On aiemmin ollut nimenomaan työssä, jossa vuorovaikutus on tärkeää. Ei ole tuppisuu, ei päälle puhuja, vaan napakka ja "normaali" ihminen. Mutta ei, sosionomiksi hän ei olisi arvion mukaan ollut sopiva. Nyt hän on ihan tyytyväinen sosiaalityöntekijän hommissa, ei ole kunnalla virkamiehenä (enää), vaan tekee yksityisellä sektorilla. Itse olen ollut lähinnä sairaalan sossuna.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut haastattelemassa amkeissa eri koulutusohjelmissa, ja eri ohjelmissa mitataan eri asioita haastatteluissa. Meillä on ollut lomakkeet, joissa määritellään tarkkaan ne asiat, mistä saa pisteitä. Eli jos ystäväsi eivät ole tuoneet keskustelussa esiin niitä seikkoja, joita haetaan, ovat jääneet nollille.
On tietenkin hienoa, jos esim. kuuntelee aktiivisesti ja vaikka nyökytteleekin toisten puhuessa, ei se silti takaa sisäänpääsyä mihinkään koulutusohjelmaan ;). Ja ihan tiedoksi, että yleensä nuo aggressiiviset käyttäytyjät, toisten päälle puhujat yms. saavat miinuspisteitä tai bannin ihan kokonaan.
Antaako ne esille tuodut seikat sitten jotain etua tulevassa opiskelussa tai työelämässä? Siis onko niissä jotain "perustetta", muutakin kuin että "musta tuntuu, että kun se hakija tuo nää asiat esille, niin se on sit tosi pätevä".
Olen pyrkinyt joskus ravintolakouluun. Siellä oli alkuhaastattelu, meitä oli kuusi. Kolme haastattelijaa veti munkkipossuja suupielet sokerissa ja maiskutteli onnellisina. Yksi sanoi, kas ihanaa, katsokaapa mitä meillä on, saatte nyt istua kuivin suin.
Noh, kaikenlaista triviaalia siellä kyseltiin. Mikä on elämäsi vaikein tilanne ja miten selvisit? Yhdelle oli se, ettei armeijassa ollutkaan äitiä mukana. Kerroin jotain työelämässä tapahtunutta. En päässyt. Ei ole aavistustakaan miksi.
Kaverit ovat OMIEN ARVIOIDEN MUKAAN hylätty koska eivät olleet koko ajan äänessä ja ovat mielestään olleet asiallisia. Eli sieltä on voinut tulla vaikka mitä paskaa kysytyn aiheen ohi, mutta eihän sitä itse aina huomaa jos ei kysytä tarkentavia kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sosiaalityöntekijän ja sosionomin eron, koska olen itse maisteri... mutta silti hämmästyttää tämänkin ihmisen saama palaute siitä, ettei ole sopiva alalle.
On aiemmin ollut nimenomaan työssä, jossa vuorovaikutus on tärkeää. Ei ole tuppisuu, ei päälle puhuja, vaan napakka ja "normaali" ihminen. Mutta ei, sosionomiksi hän ei olisi arvion mukaan ollut sopiva. Nyt hän on ihan tyytyväinen sosiaalityöntekijän hommissa, ei ole kunnalla virkamiehenä (enää), vaan tekee yksityisellä sektorilla. Itse olen ollut lähinnä sairaalan sossuna.
ap
Osaatko ajatella kavereidesi sosiaalisia taitoja objektiivisen rehellisesti? Moni on mielestään sosiaalisesti taitava, mutta todellisuudessa puhuvat kaiken aikaa kuuntelematta muita yms.
Ja sosionomin haastattelussa on myös olennaista se, mitä vastaat kysymyksiin. Omassani tuli kertoa mielestäni sen jokin sen hetkinen suurin epäkohta yhteiskunnallisissa asioissa ja miten itse lähtisin ratkaisemaan sitä. Kerroin, perustelin ja pohdin ratkaisumahdollisuuksia sen mitä silloin kouluttamatta osasin ajatella.
Lisäksi normaali käytös, sanattomien viestien huomioiminen jne.
Ja sisään pääsin heti ekalla hakuyrityksellä.
Joo, toki se on heidän oma arvionsa. Mutta eräs oli pyytäessään myös saanut palautteen, että ei puhunut tarpeeksi. Hän puhui mielestään ihan "normaalisti". Toki en ollut itse paikalla, joten ei ole mitään objektiivista tietoa tilanteesta.
Moni (korkeakoulutettua töihin hakeva) työpaikka ei harrasta mitään "hakijoiden drillaamista", vaan pyrkii tekemään olosuhteet miellyttäviksi, jotta jokainen voisi tuoda omaa parastaan esille.
Sitä vaan mietin, että mitähän tutkimuksellista vankkaa tietoa näillä AMK:n haastattelijoilla on tukenaan ryhmähaastattelutilanteiden arviointiin? Mikä on se pohja? Vai onko se kotikasvatus ja vankka mutu.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko ajatella kavereidesi sosiaalisia taitoja objektiivisen rehellisesti? Moni on mielestään sosiaalisesti taitava, mutta todellisuudessa puhuvat kaiken aikaa kuuntelematta muita yms..
He eivät tunne toisiaan, ovat eri puolilta Suomea. Heitä yhdistää 30v + ikä ja elämänkokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko ajatella kavereidesi sosiaalisia taitoja objektiivisen rehellisesti? Moni on mielestään sosiaalisesti taitava, mutta todellisuudessa puhuvat kaiken aikaa kuuntelematta muita yms..
He eivät tunne toisiaan, ovat eri puolilta Suomea. Heitä yhdistää 30v + ikä ja elämänkokemus.
En kysynytkään tuntevatko he toisiaan. Vaan sitä, että osaatko sinä itse analysoida heidän sosiaalisia taitojaan tarpeeksi objektiivisesti.
Ikä ja elämänkokemus eivät takaa kenellekään hyviä sosiaalisia taitoja.
Joskus noihin haastatteluihinhan on myös ujutettu mukaan jippoja, joilla katsotaan miten reagoi haastavaan tilanteeseen. Yhdessä haastatelussa esimerkiksi oltiin tylyjä ja jopa ilkeitä, niin että muutama haastateltava lähti itkien pois.
Yhdessä taas kuulemma haastattelija alkoi väitellä haastateltavan kanssa asioista, tehden tikusta asiaa. Siinä taas alkoi yksi haastateltava mököttämään kesken haastattelun.
Ihan hyviä koetilanteita ottaen huomioon, että haetaan tekijöitä vaativaan asiakastyöhön, jossa ei pärjää jos suuttuu toisen ollessa eri mieltä / alahuuli alkaa väpättää jos ollaan vähäkään vihaisenoloisia.
Vierailija kirjoitti:
Joskus noihin haastatteluihinhan on myös ujutettu mukaan jippoja, joilla katsotaan miten reagoi haastavaan tilanteeseen. Yhdessä haastatelussa esimerkiksi oltiin tylyjä ja jopa ilkeitä, niin että muutama haastateltava lähti itkien pois.
Yhdessä taas kuulemma haastattelija alkoi väitellä haastateltavan kanssa asioista, tehden tikusta asiaa. Siinä taas alkoi yksi haastateltava mököttämään kesken haastattelun.
Ihan hyviä koetilanteita ottaen huomioon, että haetaan tekijöitä vaativaan asiakastyöhön, jossa ei pärjää jos suuttuu toisen ollessa eri mieltä / alahuuli alkaa väpättää jos ollaan vähäkään vihaisenoloisia.
Toisaalta ihminen kasvaa ammattiinsa opintojen varrella. Miksi psykologeilla, lääkäreillä, kauppatieteiden maistereilla tai juristeilla ei ole vastaavia "tätihaastatteluita"? Olisihan heilläkin etua siitä, että ei "alahuuli ala väpättää"? Vai onko pointti se, että korkeakouluopiskelijalla ei oleteta olevan sellaisia lapsellisia korjaamattomia käytösmalleja? Mutta "amkilaiset" ja sellaisiksi haluavat ovat niin lapsellisia (ja kehityskelvottomia alhaisen älykkyytensäkin takia), että heitä pitää analysoida pikku tempuilla ennen koulun aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus noihin haastatteluihinhan on myös ujutettu mukaan jippoja, joilla katsotaan miten reagoi haastavaan tilanteeseen. Yhdessä haastatelussa esimerkiksi oltiin tylyjä ja jopa ilkeitä, niin että muutama haastateltava lähti itkien pois.
Yhdessä taas kuulemma haastattelija alkoi väitellä haastateltavan kanssa asioista, tehden tikusta asiaa. Siinä taas alkoi yksi haastateltava mököttämään kesken haastattelun.
Ihan hyviä koetilanteita ottaen huomioon, että haetaan tekijöitä vaativaan asiakastyöhön, jossa ei pärjää jos suuttuu toisen ollessa eri mieltä / alahuuli alkaa väpättää jos ollaan vähäkään vihaisenoloisia.
Toisaalta ihminen kasvaa ammattiinsa opintojen varrella. Miksi psykologeilla, lääkäreillä, kauppatieteiden maistereilla tai juristeilla ei ole vastaavia "tätihaastatteluita"? Olisihan heilläkin etua siitä, että ei "alahuuli ala väpättää"? Vai onko pointti se, että korkeakouluopiskelijalla ei oleteta olevan sellaisia lapsellisia korjaamattomia käytösmalleja? Mutta "amkilaiset" ja sellaisiksi haluavat ovat niin lapsellisia (ja kehityskelvottomia alhaisen älykkyytensäkin takia), että heitä pitää analysoida pikku tempuilla ennen koulun aloitusta?
Työnkuva "hieman" erilainen sosinomilla ja esim. kauppatieteen maisterilla.
Psykologiksi hakevilla taitaa ollakin nuo haastattelut?
Ja ammateissa kehittyy, mutta tietynlainen paksunahkaisuus sopii olla jo ennen opintoja, voi muuten tulla jo harjoitteluissa vaikeuksia jos ei kestä alansa paineita ja asiakastilanteita.
"Mutta "amkilaiset" ja sellaisiksi haluavat ovat niin lapsellisia (ja kehityskelvottomia alhaisen älykkyytensäkin takia), että heitä pitää analysoida pikku tempuilla ennen koulun aloitusta? "
Tuolla asenteella tietty voi myös olla osuutta asiaan, jos tulee aina haussa seinä vastaan.
Kyllä lääkärillä ja juristilla voi olla ihan hemmetin kovia asiakastilanteita! Lääkärillä lisäksi virkavastuu.
Millaisia kysymyksiä ryhmältä kysytään?
En oo kuullut koskaan tuollaisesta