Miten kaikkein köyhimmältä voi viedä 100 euroa?

Mulla ei ole onneksi sairauksia. Silti työtön tukien varassa elävä ja yli nelikymppinen äiti joten älkääs nyt onnistuko liikaa näistä ketjuista joissa vouhotetaan jostain b-todistuksista sun muista. Ps omat tukiasia voi sössiä myös ilman mt ongelmia tai diagnooseja. Nykyään ei ole niin vaikeaa saada itsensä tilanteeseen missä tukia leikataan tai karenssia pukataan päälle. Ei riitä että on aktiivinen vaan täytyy olka todella valpas työtön jotta mikään päivämäärä tai klikkaus ei mene ohi.

Apn uhriutuminen on kyllä omaa luokkaansa... Huoh. Käy lasta sääliksi tuollaisen äidin kanssa kun joutuu elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Sulla saattaa olla, mutta on vakavaksi luokiteltu masennus ja paha traumatausta (PTSD) ymv. Turha vaahdota mulle typeryydestä, vilkasu vessan peiliin riittää kun noin lähdet itsesi kautta muidenkin tilannetta arvioimaan.

Jos tässä nyt sairauksia lähdetään luettelemaan, kärsin keskivaikeasta masennuksesta, dissoaatiosta traumojen vuoksi ja syömishäiriöstä. Olen ollut useamman kerran sairaalahoidossa itsemurhayritysten vuoksi, jopa teholla. Mutta silti vaan en pidä näitä diagnooseja tekosyynä laiskuudelle.

Kuule tapa ittes, sähän se vasta rasite ootkin, myös itelles ja läheisilles selkeesti. Sun luulis sit ymmärtävän huonoa oloa mut ai niin, sä ootkin vaan luuseri provo.

Mielelläni olisin terve, enkä kärsisi näistä sairauksista. Mutta ne eivät ole tekosyy laiskuudelle. Olen sairauksistani huolimatta opiskellut ja jonkin ajan päästä myös valmistun yliopistosta. Ymmärrän huonoa oloa, mutta ymmärrän myös sen että siihen voi itse vaikuttaa.

Turhaan vingut, sä et selkeesti ymmärrä juuri mitään. Ja olen minäkin suorittanut kaksi tutkintoa vaihtelevalla terveydellä ja toinen niistä on AMK:ssa eli turha ulista ja päteä siellä. Töitä olen tehnyt myös jopa syöpiksellä mutta never again!!! Se *askan määrä mitä oma väkivaltainen ero toi tullessaan vei uskon ihmisiin ja yhteiskuntaan niin totaslisesti että ketään hoida ikinä, en ikinä sillä mä vihaan ihmisiä nykyisin syvästi ja loputtomasti kaiken kokemani jälkeen. Mutta joo ladkotelluthan minä tässä vaan olenkin. Kuule sä et voi kuvitellakaan mitä olen joutunut kokemaan joten nyt suuta pienemmälle!!!

Ja mä hölmö vielä tykkäsin siitä duunista syöpiksellä! Olin hyvä työssäni ja pidin tärkeänä hoitaa potilaita hyvin ja kohdella heitä kauniisti ja kunnioittaen sillä mä välitin ihmisistä ja musta oli itsestään selvää että toisistakin huolehditaan!! Niin tein myös nuorempana vanhustyössä. Kiitosta sain niin työkavereilta kuin hoidettavilta mutta kun itse sairastuin ja tipahdin, olen ih misjä te ja loi nen jota saa surutta haukkua, halveeraata ja kohdella kuinka vaan. Miten tämä on mahdollista edes??!? Ettekö te tajua, että mekin olemme IHMISIÄ, ehkä jopa hyviä sellaisia (ainakin ennenkuin on raadeltu kokonaan rikki...)?! Vaikkei siis sillä hetkellä "tuoteta lisäarvoa". Meillä on lapsia, olemme itse jonkun rakkaita lapsia, sisaruksia, puolisoita ja takana paljon elettyä elämää johon mahtuu monenlaista!!! Mutta ei, nyt olen ros ka vaikka olen ehkä sädehoitanut jonkun läheisesi syöpää?! Ei voi olla totta! En tarvitse kiitosta enkä ole marttyyri mutta oikeasti joku raja kai sentään. Tosiaan kiitos tästä ja hyvästi, mä sanoudun irti teistä ja tästä yhteiskunnasta, mulle riitti sillä nämä viimeiset vuodet on ollu jo ihan liikaa. Pitäkää tunkkinne. Mä todella olen aina halunnut ponnistella yhteisenhyvän eteen ja auttaa muita mutta nyt tuli raja lopulta vastaan. Tämä haukkuminen ja halventaminen kerta toisensa jälkeen on jo liikaa, ihan liikaa.

Eihän siltä viedä. annetaan vaan vähän vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Apn uhriutuminen on kyllä omaa luokkaansa... Huoh. Käy lasta sääliksi tuollaisen äidin kanssa kun joutuu elämään.

Ehkä on tullut Ap:llä seinä vastaan. Ymmärrän hyvin, jos muutenkin on kurjaa ja kurjistetaan lisää ja sitten ei jossain vaiheessa voimavarat enää riitä. Sossun aikana oli inhimillisyyttä ja sentään tiesi, että ruuat lapsille saa riittämään ja ettei koti mene alta. Laskelmat oli oikein ja rahat tilillä silloin, kun piti. Ylläreitä ei tullut.

Nyt vaikka mitä tekisit, lähetät hakemuksia ja teet kaikkesi parantaaksesi tilannettasi, silti uhkaillaan leikkureilla ja halvemman vuokra-asunnon hankkimisella (vaikka on asumisneuvojan lausunto ettei alueella sellaisia ole) ym. Perheet voi pahoin ja se vaikuttaa lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Ohiksena, mulle mielenterveystoimiston sossu kyllä soitti kaks kertaa ja sopi tapaamisenkin. Sen muutaman kuukauden aikana jonka olin asiakkaana, en kertaakaan tavannut sitä sossua, kun se peruttiin. Onneksi sain itse hoidettua asiani, koska joku muu ei välttämättä ois jaksanut.

Tapahtuiko tämä Tampereella? Tipotien sossu perui kanssa itseltäni kaksi aikaa nyt keväällä. Ensimmäisen ajan sai noin 3 viikkoa varaamisesta ja toinen olisi ollut 2 viikkoa siitä, sillä alkoi olla jo kiire hakemusten kanssa. Elämäntilanteeni muuttui ihan täysin ja olisin tarvinnut apua byrokratian kanssa säätämiseen. Lopulta jouduin tekemään ne hakemukset ilman ohjausta, ja ne kaikki hylättiin, sillä ehkä en ollut kuvannut tarpeeksi hyvin tilannettani tai vastannut oikein kohtiin.

Mutta pointtina oli se, että aina sitä apua ei saa vaikka pyytäisi, ja varsinkin silloin on ilävä yrittää itse taistella sen byrokratian kanssa kun kaikki on niin tulkinnanvaraista ja selkeitä ohjeita ei kaikkiin hakemuksiin ole. Toivottavasti muutkin jaksaisitte itse taistella hakemustenne kanssa lannistumatta, jos tulee sellainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Sulla saattaa olla, mutta on vakavaksi luokiteltu masennus ja paha traumatausta (PTSD) ymv. Turha vaahdota mulle typeryydestä, vilkasu vessan peiliin riittää kun noin lähdet itsesi kautta muidenkin tilannetta arvioimaan.

Jos tässä nyt sairauksia lähdetään luettelemaan, kärsin keskivaikeasta masennuksesta, dissoaatiosta traumojen vuoksi ja syömishäiriöstä. Olen ollut useamman kerran sairaalahoidossa itsemurhayritysten vuoksi, jopa teholla. Mutta silti vaan en pidä näitä diagnooseja tekosyynä laiskuudelle.

Kuule tapa ittes, sähän se vasta rasite ootkin, myös itelles ja läheisilles selkeesti. Sun luulis sit ymmärtävän huonoa oloa mut ai niin, sä ootkin vaan luuseri provo.

Mielelläni olisin terve, enkä kärsisi näistä sairauksista. Mutta ne eivät ole tekosyy laiskuudelle. Olen sairauksistani huolimatta opiskellut ja jonkin ajan päästä myös valmistun yliopistosta. Ymmärrän huonoa oloa, mutta ymmärrän myös sen että siihen voi itse vaikuttaa.

Turhaan vingut, sä et selkeesti ymmärrä juuri mitään. Ja olen minäkin suorittanut kaksi tutkintoa vaihtelevalla terveydellä ja toinen niistä on AMK:ssa eli turha ulista ja päteä siellä. Töitä olen tehnyt myös jopa syöpiksellä mutta never again!!! Se *askan määrä mitä oma väkivaltainen ero toi tullessaan vei uskon ihmisiin ja yhteiskuntaan niin totaslisesti että ketään hoida ikinä, en ikinä sillä mä vihaan ihmisiä nykyisin syvästi ja loputtomasti kaiken kokemani jälkeen. Mutta joo ladkotelluthan minä tässä vaan olenkin. Kuule sä et voi kuvitellakaan mitä olen joutunut kokemaan joten nyt suuta pienemmälle!!!

Ja mä hölmö vielä tykkäsin siitä duunista syöpiksellä! Olin hyvä työssäni ja pidin tärkeänä hoitaa potilaita hyvin ja kohdella heitä kauniisti ja kunnioittaen sillä mä välitin ihmisistä ja musta oli itsestään selvää että toisistakin huolehditaan!! Niin tein myös nuorempana vanhustyössä. Kiitosta sain niin työkavereilta kuin hoidettavilta mutta kun itse sairastuin ja tipahdin, olen ih misjä te ja loi nen jota saa surutta haukkua, halveeraata ja kohdella kuinka vaan. Miten tämä on mahdollista edes??!? Ettekö te tajua, että mekin olemme IHMISIÄ, ehkä jopa hyviä sellaisia (ainakin ennenkuin on raadeltu kokonaan rikki...)?! Vaikkei siis sillä hetkellä "tuoteta lisäarvoa". Meillä on lapsia, olemme itse jonkun rakkaita lapsia, sisaruksia, puolisoita ja takana paljon elettyä elämää johon mahtuu monenlaista!!! Mutta ei, nyt olen ros ka vaikka olen ehkä sädehoitanut jonkun läheisesi syöpää?! Ei voi olla totta! En tarvitse kiitosta enkä ole marttyyri mutta oikeasti joku raja kai sentään. Tosiaan kiitos tästä ja hyvästi, mä sanoudun irti teistä ja tästä yhteiskunnasta, mulle riitti sillä nämä viimeiset vuodet on ollu jo ihan liikaa. Pitäkää tunkkinne. Mä todella olen aina halunnut ponnistella yhteisenhyvän eteen ja auttaa muita mutta nyt tuli raja lopulta vastaan. Tämä haukkuminen ja halventaminen kerta toisensa jälkeen on jo liikaa, ihan liikaa.

Ap, älä välitä. Tää palsta on perseestä. Kaikki ei ajattele noin. Sussa ei ole mitään vikaa, oot ihan yhtä arvokas kuin muutkin. Sanokoot kusipäät, jotka ei ole vielä itse pudonneet, mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ette edes tiedä miten paljon pahaa mä olen elämäni aikana joutunut kokemaan enkä valitettavasti kestä enää enempää. Olen tyytynyt vähään, ymmärtänyt että näin nyt on koska en töihin pysty. En ole oikeastaan koskaan pyytänyt harkinnanvaraisiatukia vaan ollut ilman sillä tiedän ettei valtionkassa ole pohjaton. Olen ollut kiitollinen aiemmasta avusta ja vaikka on ollut tiukkaa, olemme selvinneet. En ole ollut vaatimassa lisää. Nyt asiat ovat muuttuneet lyhyessä ajassa täysin eikä selviäminen enää onnistu kun asiat siirtyi Kelalle ja hallitus alkoi leikata ja "aktivoida" (kyse ei ole vain rahasta). Olen siis mennyt jaksamiseni ja terveyteni rajoilla jo vuosia, mutta selvinnyt vielä sillä sosiaalityöntekijät ymmärtivät tilanteita koulutuksensa kautta ja sehän on tarkoituskin. Se ei ole hyysäämistä ja sormienläpi katsomista vaan on aidosti tärkeää, että ihmisen kokonaistilanne ymmärretään. Siellä ei uhkailtu, pakotettu tai oltu uskomatta lääkäreitä. Ei se ole lepsuilua, päinvastoin. Nyt Kela vie viimeisetkin voimat ja rahat pompottelullaan. Edes, tai etenkään, yhteiskuntaa ei auta se, että rampa yritetään saada ruoskimalla ylös. Siinä pysyy henki vielä sen verran kauan että kulut kasvaa tuhojen myötä suuremmiksi. Rahasta ei siis viimekädessä ole kyse vaan ihmisyydestä ja toisaalta säännöistä ja niiden noudattamisesta. Taidamme todella elää totuudenjälkeistä aikaa, jossa sairaat muuttuvat poliittisella päätöksellä työtävieroksuviksi siivellä eläjiksi ja aktiivimalli on luotu muka työntekijöiden eduksi ja heitä palvelemaan. Samaan aikaan kuitenkin uutisoidaan kuinka työ vähenee jne. Mutta oma vika eikö? Kaikki, aina ja vailla poikkeuksia ja armoa. Tätäkö on Suomi 100 v.?

Toi on kyllä totta. Kelassa virheelliset Tt päätökset on jo rutiinia. Päätös päätöksen jälkeen virheitä, korjaamisessa menee se 7 arkipäivää minimi. Kaikkia päätöksiä ei tehdä lain määräämässä ajassa ja se 7 arkipäivää voi olla myös kaksi, koska viikonloput mukana ja ennen kuin sinulle kuuluvat rahat tilillä. Parhaimmassa tapauksessa korjatussakin päätöksessä virhe.

Aktivoinnin täyttymättä jääminen myös vähentää ja taas korjauspyyntöä ... 7 arkipäivää käsittelyä. Kelan toimistossa istut 4 tuntia, selität virkailijalle, joka sanoo ettei voi tehdä muuta kuin laittaa viestiä ja taas odotat muutaman päivän. Puhelimitse ei toivoakaan päästä läpi ja soittoajoissa min. 2-3 viikkoa seuraava aika.

Ymmärrän hyvin Ap: n tuskan.

Kiitos kun puit tän sanoiksi, tätä mä tarkoitan! Kun väsyttää ja masentaa, ei tuota jaksa, siis ainakaan minä valitettavasti eikä Kelalla tai täälläkään sitä edes haluta ymmärtää. Ja Kela ei ota vastuuta edes omista virheistään. En tarvitse paljoa ja olen todella ymmärtäväinen mutta en valitettavasti jaksa tuota Kelan rumbaa ;-( en tarvitse helppoa rahaa ja elämää vaan kun saisi asiat sujumaan edes normaalisti ja kuten ne tähän asti on olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Ohiksena, mulle mielenterveystoimiston sossu kyllä soitti kaks kertaa ja sopi tapaamisenkin. Sen muutaman kuukauden aikana jonka olin asiakkaana, en kertaakaan tavannut sitä sossua, kun se peruttiin. Onneksi sain itse hoidettua asiani, koska joku muu ei välttämättä ois jaksanut.

Tapahtuiko tämä Tampereella? Tipotien sossu perui kanssa itseltäni kaksi aikaa nyt keväällä. Ensimmäisen ajan sai noin 3 viikkoa varaamisesta ja toinen olisi ollut 2 viikkoa siitä, sillä alkoi olla jo kiire hakemusten kanssa. Elämäntilanteeni muuttui ihan täysin ja olisin tarvinnut apua byrokratian kanssa säätämiseen. Lopulta jouduin tekemään ne hakemukset ilman ohjausta, ja ne kaikki hylättiin, sillä ehkä en ollut kuvannut tarpeeksi hyvin tilannettani tai vastannut oikein kohtiin.

Mutta pointtina oli se, että aina sitä apua ei saa vaikka pyytäisi, ja varsinkin silloin on ilävä yrittää itse taistella sen byrokratian kanssa kun kaikki on niin tulkinnanvaraista ja selkeitä ohjeita ei kaikkiin hakemuksiin ole. Toivottavasti muutkin jaksaisitte itse taistella hakemustenne kanssa lannistumatta, jos tulee sellainen tilanne.

Tämä oli Helsingissä muutama vuosi sitten. Muuten ihan saman kuulloista.

5% kelan tt päätöksistä on virheellisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein köyhimpiä ovat kyllä opiskelijat ja niiltä vietiin 50e. Se ei valitettavasti kiinnosta ketään ja sen takia se leikkaus toteutettiinkin. Ajattele jos sinunkin pitäisi vuosia rahoittaa peruselämääsi lainalla? Lopeta valitus. Tt-tuella pärjää hyvin.

Valmistut kai joskus? Onko lapsia? Perhe auttaa? Saat opiskelija-alennuksiakin. En väitä, että on helppoa mutta tilanne on ihan eri kun jos eläisit vuosia, ehkä loppuelämäsi noin!

Opiskelija saa maksimissaan opintorahaa ja asumislisää ilman lainaa n. 540€. Ja ei saa toimeentulotukea jos ei ole nostanut opintolainaa täysimääräisenä. Miltään muulta ryhmältä ei lainan ottoa vaadita.

Ja ei esimerkiksi normaaleista ruokakaupoista mitään opiskelija-alennuksia saa.

Eli sun mielestä entinen opiskelija, nykynen työtön pitäisi pakottaa ottamaan lisää lainaa entisten lainojen päälle? Tiedän useamman kaverin, jolla on työn saanti opintojen jälkeen kestänyt ja opintolainaa 10000-20000. Vai meinaatko, että se motivoisi tulemaan valituksi edes hanttihommiin? Vaan kun sitä ei voi itse päättää.

Jos tosiaan opiskelija saa nykyään ilman lainaa 540€, niin se on useampi kymppi enemmän kuin minun opiskeluaikoina. Sillä sitä lainaa kertyykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Sulla saattaa olla, mutta on vakavaksi luokiteltu masennus ja paha traumatausta (PTSD) ymv. Turha vaahdota mulle typeryydestä, vilkasu vessan peiliin riittää kun noin lähdet itsesi kautta muidenkin tilannetta arvioimaan.

Jos tässä nyt sairauksia lähdetään luettelemaan, kärsin keskivaikeasta masennuksesta, dissoaatiosta traumojen vuoksi ja syömishäiriöstä. Olen ollut useamman kerran sairaalahoidossa itsemurhayritysten vuoksi, jopa teholla. Mutta silti vaan en pidä näitä diagnooseja tekosyynä laiskuudelle.

Kuule tapa ittes, sähän se vasta rasite ootkin, myös itelles ja läheisilles selkeesti. Sun luulis sit ymmärtävän huonoa oloa mut ai niin, sä ootkin vaan luuseri provo.

Mielelläni olisin terve, enkä kärsisi näistä sairauksista. Mutta ne eivät ole tekosyy laiskuudelle. Olen sairauksistani huolimatta opiskellut ja jonkin ajan päästä myös valmistun yliopistosta. Ymmärrän huonoa oloa, mutta ymmärrän myös sen että siihen voi itse vaikuttaa.

Turhaan vingut, sä et selkeesti ymmärrä juuri mitään. Ja olen minäkin suorittanut kaksi tutkintoa vaihtelevalla terveydellä ja toinen niistä on AMK:ssa eli turha ulista ja päteä siellä. Töitä olen tehnyt myös jopa syöpiksellä mutta never again!!! Se *askan määrä mitä oma väkivaltainen ero toi tullessaan vei uskon ihmisiin ja yhteiskuntaan niin totaslisesti että ketään hoida ikinä, en ikinä sillä mä vihaan ihmisiä nykyisin syvästi ja loputtomasti kaiken kokemani jälkeen. Mutta joo ladkotelluthan minä tässä vaan olenkin. Kuule sä et voi kuvitellakaan mitä olen joutunut kokemaan joten nyt suuta pienemmälle!!!

Ja mä hölmö vielä tykkäsin siitä duunista syöpiksellä! Olin hyvä työssäni ja pidin tärkeänä hoitaa potilaita hyvin ja kohdella heitä kauniisti ja kunnioittaen sillä mä välitin ihmisistä ja musta oli itsestään selvää että toisistakin huolehditaan!! Niin tein myös nuorempana vanhustyössä. Kiitosta sain niin työkavereilta kuin hoidettavilta mutta kun itse sairastuin ja tipahdin, olen ih misjä te ja loi nen jota saa surutta haukkua, halveeraata ja kohdella kuinka vaan. Miten tämä on mahdollista edes??!? Ettekö te tajua, että mekin olemme IHMISIÄ, ehkä jopa hyviä sellaisia (ainakin ennenkuin on raadeltu kokonaan rikki...)?! Vaikkei siis sillä hetkellä "tuoteta lisäarvoa". Meillä on lapsia, olemme itse jonkun rakkaita lapsia, sisaruksia, puolisoita ja takana paljon elettyä elämää johon mahtuu monenlaista!!! Mutta ei, nyt olen ros ka vaikka olen ehkä sädehoitanut jonkun läheisesi syöpää?! Ei voi olla totta! En tarvitse kiitosta enkä ole marttyyri mutta oikeasti joku raja kai sentään. Tosiaan kiitos tästä ja hyvästi, mä sanoudun irti teistä ja tästä yhteiskunnasta, mulle riitti sillä nämä viimeiset vuodet on ollu jo ihan liikaa. Pitäkää tunkkinne. Mä todella olen aina halunnut ponnistella yhteisenhyvän eteen ja auttaa muita mutta nyt tuli raja lopulta vastaan. Tämä haukkuminen ja halventaminen kerta toisensa jälkeen on jo liikaa, ihan liikaa.

Ap, älä välitä. Tää palsta on perseestä. Kaikki ei ajattele noin. Sussa ei ole mitään vikaa, oot ihan yhtä arvokas kuin muutkin. Sanokoot kusipäät, jotka ei ole vielä itse pudonneet, mitä tahansa.

Kiitos sinulle rakas ihminen 💛 💛 mulla on vaan niin paljon kauheita kokemuksia taustalla että tuskaa on sisällä paljon ja välillä se pursuaa sieltä yli. Tulee sitten tännekin kirjoitettua liiankin rajuin sanankääntein...en ole ylpeä siitä, mutta kun olo on välillä kuin nurkkaan ajetulla jäniksellä, ei oikein jaksa aina ajatella ja hillitä itseään. Ja tuntuu vaan niin kauhean epäreilulta kun itse on aina yrittänyt elää rehellisesti, hyvin ja vaatimattomasti ja vastaukset on ihmisarvoa alentavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Sulla saattaa olla, mutta on vakavaksi luokiteltu masennus ja paha traumatausta (PTSD) ymv. Turha vaahdota mulle typeryydestä, vilkasu vessan peiliin riittää kun noin lähdet itsesi kautta muidenkin tilannetta arvioimaan.

Jos tässä nyt sairauksia lähdetään luettelemaan, kärsin keskivaikeasta masennuksesta, dissoaatiosta traumojen vuoksi ja syömishäiriöstä. Olen ollut useamman kerran sairaalahoidossa itsemurhayritysten vuoksi, jopa teholla. Mutta silti vaan en pidä näitä diagnooseja tekosyynä laiskuudelle.

Kuule tapa ittes, sähän se vasta rasite ootkin, myös itelles ja läheisilles selkeesti. Sun luulis sit ymmärtävän huonoa oloa mut ai niin, sä ootkin vaan luuseri provo.

Mielelläni olisin terve, enkä kärsisi näistä sairauksista. Mutta ne eivät ole tekosyy laiskuudelle. Olen sairauksistani huolimatta opiskellut ja jonkin ajan päästä myös valmistun yliopistosta. Ymmärrän huonoa oloa, mutta ymmärrän myös sen että siihen voi itse vaikuttaa.

Turhaan vingut, sä et selkeesti ymmärrä juuri mitään. Ja olen minäkin suorittanut kaksi tutkintoa vaihtelevalla terveydellä ja toinen niistä on AMK:ssa eli turha ulista ja päteä siellä. Töitä olen tehnyt myös jopa syöpiksellä mutta never again!!! Se *askan määrä mitä oma väkivaltainen ero toi tullessaan vei uskon ihmisiin ja yhteiskuntaan niin totaslisesti että ketään hoida ikinä, en ikinä sillä mä vihaan ihmisiä nykyisin syvästi ja loputtomasti kaiken kokemani jälkeen. Mutta joo ladkotelluthan minä tässä vaan olenkin. Kuule sä et voi kuvitellakaan mitä olen joutunut kokemaan joten nyt suuta pienemmälle!!!

Voisin sanoa samoin sinulle, että sinä et voi kuvitellakaan mitä minä olen joutunut kokemaan. Mutta silti en kaada sitä vihana sellaisten ihmisten niskaan, joilla ei ole osaa eikä arpaa tapahtuneisiin asioihin. He eivät ole niihin syyllisiä.

Jos sinä vähättelet minua, on se sun syytä. Samoin muut haukkujat ja aliarvioijat ja niitähän riittää. Ette siis ole mitään syyttömiä todellakaan. Jos olette asiallisia ja kohtelette muita hyvin, sitten olette syyttömiä. Sananvapautta seuraa myös vastuu eli saat takaisin sitä mitä itse levität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksihän ap voi hakea harkinnanvaraista toimeentulotukea sosiaalitoimistosta, mutta vaikuttaa että hän ajattelee että rahaa pitäisi tulvia ovista ja ikkunoista ihan ilman tekemättä mitään.

Et ole *atana kuullut masemnukseen liittyvästä väsymyksestä ja aloitekyvyttömyydestä?!? Älä luule tietäväsi kuka tai millainen olen!!!

Olen, koska itselläni on keskivaikean masennuksen diagnoosi. Mutta en käytä sitä tekosyynä laiskuudelle ja typeryydelle. Tukien hakemiseen saat myös apua, vaikkapa juuri sieltä sosiaalitoimistosta tai mielenterveysasioitasi hoitavan poliklinikan/mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijältä.

Sulla saattaa olla, mutta on vakavaksi luokiteltu masennus ja paha traumatausta (PTSD) ymv. Turha vaahdota mulle typeryydestä, vilkasu vessan peiliin riittää kun noin lähdet itsesi kautta muidenkin tilannetta arvioimaan.

Jos tässä nyt sairauksia lähdetään luettelemaan, kärsin keskivaikeasta masennuksesta, dissoaatiosta traumojen vuoksi ja syömishäiriöstä. Olen ollut useamman kerran sairaalahoidossa itsemurhayritysten vuoksi, jopa teholla. Mutta silti vaan en pidä näitä diagnooseja tekosyynä laiskuudelle.

Kuule tapa ittes, sähän se vasta rasite ootkin, myös itelles ja läheisilles selkeesti. Sun luulis sit ymmärtävän huonoa oloa mut ai niin, sä ootkin vaan luuseri provo.

Mielelläni olisin terve, enkä kärsisi näistä sairauksista. Mutta ne eivät ole tekosyy laiskuudelle. Olen sairauksistani huolimatta opiskellut ja jonkin ajan päästä myös valmistun yliopistosta. Ymmärrän huonoa oloa, mutta ymmärrän myös sen että siihen voi itse vaikuttaa.

Turhaan vingut, sä et selkeesti ymmärrä juuri mitään. Ja olen minäkin suorittanut kaksi tutkintoa vaihtelevalla terveydellä ja toinen niistä on AMK:ssa eli turha ulista ja päteä siellä. Töitä olen tehnyt myös jopa syöpiksellä mutta never again!!! Se *askan määrä mitä oma väkivaltainen ero toi tullessaan vei uskon ihmisiin ja yhteiskuntaan niin totaslisesti että ketään hoida ikinä, en ikinä sillä mä vihaan ihmisiä nykyisin syvästi ja loputtomasti kaiken kokemani jälkeen. Mutta joo ladkotelluthan minä tässä vaan olenkin. Kuule sä et voi kuvitellakaan mitä olen joutunut kokemaan joten nyt suuta pienemmälle!!!

Ja mä hölmö vielä tykkäsin siitä duunista syöpiksellä! Olin hyvä työssäni ja pidin tärkeänä hoitaa potilaita hyvin ja kohdella heitä kauniisti ja kunnioittaen sillä mä välitin ihmisistä ja musta oli itsestään selvää että toisistakin huolehditaan!! Niin tein myös nuorempana vanhustyössä. Kiitosta sain niin työkavereilta kuin hoidettavilta mutta kun itse sairastuin ja tipahdin, olen ih misjä te ja loi nen jota saa surutta haukkua, halveeraata ja kohdella kuinka vaan. Miten tämä on mahdollista edes??!? Ettekö te tajua, että mekin olemme IHMISIÄ, ehkä jopa hyviä sellaisia (ainakin ennenkuin on raadeltu kokonaan rikki...)?! Vaikkei siis sillä hetkellä "tuoteta lisäarvoa". Meillä on lapsia, olemme itse jonkun rakkaita lapsia, sisaruksia, puolisoita ja takana paljon elettyä elämää johon mahtuu monenlaista!!! Mutta ei, nyt olen ros ka vaikka olen ehkä sädehoitanut jonkun läheisesi syöpää?! Ei voi olla totta! En tarvitse kiitosta enkä ole marttyyri mutta oikeasti joku raja kai sentään. Tosiaan kiitos tästä ja hyvästi, mä sanoudun irti teistä ja tästä yhteiskunnasta, mulle riitti sillä nämä viimeiset vuodet on ollu jo ihan liikaa. Pitäkää tunkkinne. Mä todella olen aina halunnut ponnistella yhteisenhyvän eteen ja auttaa muita mutta nyt tuli raja lopulta vastaan. Tämä haukkuminen ja halventaminen kerta toisensa jälkeen on jo liikaa, ihan liikaa.

Ap, älä välitä. Tää palsta on perseestä. Kaikki ei ajattele noin. Sussa ei ole mitään vikaa, oot ihan yhtä arvokas kuin muutkin. Sanokoot kusipäät, jotka ei ole vielä itse pudonneet, mitä tahansa.

Kiitos sinulle rakas ihminen 💛 💛 mulla on vaan niin paljon kauheita kokemuksia taustalla että tuskaa on sisällä paljon ja välillä se pursuaa sieltä yli. Tulee sitten tännekin kirjoitettua liiankin rajuin sanankääntein...en ole ylpeä siitä, mutta kun olo on välillä kuin nurkkaan ajetulla jäniksellä, ei oikein jaksa aina ajatella ja hillitä itseään. Ja tuntuu vaan niin kauhean epäreilulta kun itse on aina yrittänyt elää rehellisesti, hyvin ja vaatimattomasti ja vastaukset on ihmisarvoa alentavia.

❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn uhriutuminen on kyllä omaa luokkaansa... Huoh. Käy lasta sääliksi tuollaisen äidin kanssa kun joutuu elämään.

Ehkä on tullut Ap:llä seinä vastaan. Ymmärrän hyvin, jos muutenkin on kurjaa ja kurjistetaan lisää ja sitten ei jossain vaiheessa voimavarat enää riitä. Sossun aikana oli inhimillisyyttä ja sentään tiesi, että ruuat lapsille saa riittämään ja ettei koti mene alta. Laskelmat oli oikein ja rahat tilillä silloin, kun piti. Ylläreitä ei tullut.

Nyt vaikka mitä tekisit, lähetät hakemuksia ja teet kaikkesi parantaaksesi tilannettasi, silti uhkaillaan leikkureilla ja halvemman vuokra-asunnon hankkimisella (vaikka on asumisneuvojan lausunto ettei alueella sellaisia ole) ym. Perheet voi pahoin ja se vaikuttaa lapsiin.

Näin juuri. Kiitos myös sinulle tästä. Elämä on koko ajan arvaamatonta ja "kaatumisvaarassa" etkä välttämättä voi itse vaikuttaa siihen. Se on raskas tapa elää, todella raskas kun on muutenkin ollut tiukilla, siis henkisesti myös. Olen myös aina toimittanut kaiken mitä on pyydetty ja tehnyt mitä olen jaksanut. Olen ollut kuuliainen ja nöyrä asiakas mutta nyt tuokaan ei enää riitä. Mikään ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein köyhimpiä ovat kyllä opiskelijat ja niiltä vietiin 50e. Se ei valitettavasti kiinnosta ketään ja sen takia se leikkaus toteutettiinkin. Ajattele jos sinunkin pitäisi vuosia rahoittaa peruselämääsi lainalla? Lopeta valitus. Tt-tuella pärjää hyvin.

Valmistut kai joskus? Onko lapsia? Perhe auttaa? Saat opiskelija-alennuksiakin. En väitä, että on helppoa mutta tilanne on ihan eri kun jos eläisit vuosia, ehkä loppuelämäsi noin!

Opiskelija saa maksimissaan opintorahaa ja asumislisää ilman lainaa n. 540€. Ja ei saa toimeentulotukea jos ei ole nostanut opintolainaa täysimääräisenä. Miltään muulta ryhmältä ei lainan ottoa vaadita.

Ja ei esimerkiksi normaaleista ruokakaupoista mitään opiskelija-alennuksia saa.

Eli sun mielestä entinen opiskelija, nykynen työtön pitäisi pakottaa ottamaan lisää lainaa entisten lainojen päälle? Tiedän useamman kaverin, jolla on työn saanti opintojen jälkeen kestänyt ja opintolainaa 10000-20000. Vai meinaatko, että se motivoisi tulemaan valituksi edes hanttihommiin? Vaan kun sitä ei voi itse päättää.

Jos tosiaan opiskelija saa nykyään ilman lainaa 540€, niin se on useampi kymppi enemmän kuin minun opiskeluaikoina. Sillä sitä lainaa kertyykin.

Mulle lainat riittää. Töissä ollessani vähensin opintolainaa erissä. Jäin työttömäksi eikä kela enää suostunut tekemään maksusuunnitelmaa, koska sain toimeentulotukea. Laittoivat velan ulosottoon. Vuoden päästä velka vanheni. Sain häiriömerkinnän, kela ei saanut rahojaan ja itse sain anteeksi viisi tonnia. Tyhmyys silti huipussaan. Mutta toista lainaa en kyllä enää ota.

Tukien varassa eläviltä ei viedä eikä olla viemassä yhtään mitään, mutta tietyissä tilanteissa maksetaan hieman vähemmän. Tuossa on melkoinen ero.

Tajuttiin että aktiivimallin kulut olivatkin niin suuret ettei budjetti riitä. Pakko maksattaa työttömillä tämä malli. Tosin aktiivimalli kaksi maksaa sitten 200 per työtön lisää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole onneksi sairauksia. Silti työtön tukien varassa elävä ja yli nelikymppinen äiti joten älkääs nyt onnistuko liikaa näistä ketjuista joissa vouhotetaan jostain b-todistuksista sun muista. Ps omat tukiasia voi sössiä myös ilman mt ongelmia tai diagnooseja. Nykyään ei ole niin vaikeaa saada itsensä tilanteeseen missä tukia leikataan tai karenssia pukataan päälle. Ei riitä että on aktiivinen vaan täytyy olka todella valpas työtön jotta mikään päivämäärä tai klikkaus ei mene ohi.

Täällä toinen, ei yhtäkään käyntiä mt ongelmien takia ikinä. Työtön about viimeiset 7 vuotta. Voihan sitä mt ongelmaiseksi leimata jos se jotain helpottaa omassa ketutuksessaan kun joku saa tukia ja joku käy peffa ruvella töissä.