Mitä mä olen tälle miehelle teidän mielestä?

Moi,

Kyllä tuo siltä Ap vaikuttaa, että olet miehelle "joku väliaikainen paremman puutteessa". Eli tosiaan älä kiusaa itseäsi tuon enempää. Itse olin aikanaan neljä vuotta tuollaisen miehen kanssa, joka sitten loppujenlopuksi jätti minut. Itse toki soimasin itseäni pitkään, miksi ihmeessä tuhlasin aikaani moiseen tyyppiin, mutta kun itse on "tilanteessa", ei näe kaikkia eikä varmaan edes halua uskoa. Ei se homma siitä taida miksikään muuttua, vaikka kysyt mieheltä tiukasti asioita, mikä hänelle oikein olet ja mitä hän sinusta haluaa, olethan jo niin tehnyt.

Ei se aika hukkaan mene paneskellessa. Tätä olen yrittänyt naisille selittää.

Mihinkäs sinulla kiire on? Noin nuori vielä, niin turha etsiä mitään vakavaa sitoutumista. Pidä hauskaa miehen kanssa niin kauan kuin sitä kestää ja katso mihin johtaa. 

Veikkaisin, että mies on sitä tyyppiä, joka ei kestä yksin olemista tai sosiaalisen tekemisen puutetta. Lisäksi hänellä on puutteita empatiakyvyssä ja hän kaipaa jatkuvasti uusia virikkeitä. Ap on täyttämässä sietämätöntä tyhjyyttä elämässä ja luo miehelle hyvän perustunteen, kun joku on käytettävissä ylläpitämään miehen egoa pystyssä. Ap ei kuitenkaan miehelle riitä, vaan hän kaipaa niitä seikkailuja, joista saa lisäpönkitystä egoilulleen.

Tietenkin voi olla, että hänellä on jotain ihan hyviä harrastuksia, jotka menevät vaan muun edelle. Hieman narsistiselta kuulostaa, vaikka en pidä ihmisten leimaamisesta pelkästään tuon sanan käytöllä. Jos Ap:lle riittää nykyinen rooli, niin voihan sitä seurustella. Mies kuitenkin pistää itsensä aina muiden edelle, joten Ap:kin saisi hänen kanssaan elää enemmän omaa elämäänsä, kuin yhteistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samankaltainen tilanne. Tilanne oli hyvin epämääräinen ja outo. Lopulta ahdistus ja mustasukkaisuus sai vallan ja homma kuihtui kasaan. Ei siis nykyään enää nähdä. Tunteita on toki edelleen minulla tätä miestä kohtaan. Voi kunpa olisikin niin helppoa vaan unohtaa hänet...

Miksi haikeilet ihmisen perään, joka kohtelee sinua huonosti?

Mikä teitä naisia vaivaa?

No kun ei hän periaatteessa huonosti kohdellut, kun nähtiin vaan oli ystävällinen jne. mutta tietynlainen epämääräisyys oli kyllä huonoa kohtelua... Ehkä joku päivä löydän miehen, joka haluaa seurustella vain minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Newgirl kirjoitti:

Joo eli siinä tulikin se kysymys. Minä oleb reilu parikymppinen ja mies lähenee kolmeakymppiä.

Ollaan tapailtu nyt vajaa 2 vuotta.

Tehdään yhdessä arkisia asioita, käydään kaupoilla, syömässä, leffoissa, kokkaillaan jne. Viikonloppuisin miehellä ei kuitenkaan ikinä tunnu olevan aikaa minulle.

Olen tavannut miehen kavereita, muutamia. Kaikki heistä tosin vain miespuolisia. Miehellä on paljon naispuolisia kavereita, mutta heistä ei juuri puhu enkä siis koskaan ketään heistä ole tavannut. Myöskään miehen vanhempia en ole tavannut, veljet vain nopealla moikkauksella. Mies myös kehuu minua ja nimittää kullaksi yms. Kuitenkin minusta tuntuu, että joku tässä mättää. Mitä minä olen teidän mielestä tälle miehelle, pelkkä friends with benefits, vakipano?

En usko, että miehellä on toista naista. Uskon, että tämä nyt vaan on hänelle helppo ja mukava järjestely. Hän tykkää sinusta, mutta et ole hänen elämänkumppaninsa. Onko teillä suunnitelmia lähitulevaisuudelle; mitä teette kesälomalla? Suunnitteletteko yleensä etukäteen juhlapyhät, vuosilomat? Onko hän näiden parin vuoden aikana osallistunut sukulaisten juhliin (häät, sellaiset syntymäpäivät joihin olisi voinut ottaa avecin tms)? Miten olette viettäneet joulut, uudet vuodet, juhannukset? Miten kaukana hänen vanhempansa asuvat ja kuinka usein mies itse tapaa heitä?

Ihanaa kun tulee fiksuja ja rehellisiä vastauksia, arvostan.

Hän on paljon töissä ja saatetaan soittaa yhtäkkiä että huomenna pitää lähteä, joten hirveästi ei etukäteen suunnitella. Jos tulee pyhiä tai muita (vappu tms) ilmoittaa hän max pari viikkoa etukäteen menevänsä kavereiden kanssa paikkaan x. Myöskään mihinkään illanistujaisiin tai mökkireissuille en ikinä saa kutsua, vaikka muut tyttöystävät kyllä pääsevät.

Hänen vanhemmillaan hän käy joka sunnuntai joten ei ole siitä kiinni, että he näkisivät harvoin tai muuta vastaavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Newgirl kirjoitti:

Joo eli siinä tulikin se kysymys. Minä oleb reilu parikymppinen ja mies lähenee kolmeakymppiä.

Ollaan tapailtu nyt vajaa 2 vuotta.

Tehdään yhdessä arkisia asioita, käydään kaupoilla, syömässä, leffoissa, kokkaillaan jne. Viikonloppuisin miehellä ei kuitenkaan ikinä tunnu olevan aikaa minulle.

Olen tavannut miehen kavereita, muutamia. Kaikki heistä tosin vain miespuolisia. Miehellä on paljon naispuolisia kavereita, mutta heistä ei juuri puhu enkä siis koskaan ketään heistä ole tavannut. Myöskään miehen vanhempia en ole tavannut, veljet vain nopealla moikkauksella. Mies myös kehuu minua ja nimittää kullaksi yms. Kuitenkin minusta tuntuu, että joku tässä mättää. Mitä minä olen teidän mielestä tälle miehelle, pelkkä friends with benefits, vakipano?

En usko, että miehellä on toista naista. Uskon, että tämä nyt vaan on hänelle helppo ja mukava järjestely. Hän tykkää sinusta, mutta et ole hänen elämänkumppaninsa. Onko teillä suunnitelmia lähitulevaisuudelle; mitä teette kesälomalla? Suunnitteletteko yleensä etukäteen juhlapyhät, vuosilomat? Onko hän näiden parin vuoden aikana osallistunut sukulaisten juhliin (häät, sellaiset syntymäpäivät joihin olisi voinut ottaa avecin tms)? Miten olette viettäneet joulut, uudet vuodet, juhannukset? Miten kaukana hänen vanhempansa asuvat ja kuinka usein mies itse tapaa heitä?

Ihanaa kun tulee fiksuja ja rehellisiä vastauksia, arvostan.

Hän on paljon töissä ja saatetaan soittaa yhtäkkiä että huomenna pitää lähteä, joten hirveästi ei etukäteen suunnitella. Jos tulee pyhiä tai muita (vappu tms) ilmoittaa hän max pari viikkoa etukäteen menevänsä kavereiden kanssa paikkaan x. Myöskään mihinkään illanistujaisiin tai mökkireissuille en ikinä saa kutsua, vaikka muut tyttöystävät kyllä pääsevät.

Hänen vanhemmillaan hän käy joka sunnuntai joten ei ole siitä kiinni, että he näkisivät harvoin tai muuta vastaavaa.

Ap

Eihän tuon perusteella kuulosta edes siltä, että hän pitäisi sinua tyttöystävänään.

Sä oot ihan kivaa seuraa paremman puutteessa. Ei ole ehkä tullut hakeneeksi ketään muutakaan, mutta en tuon pohjan päälle rakentamaan mitään pysyvää perhettä. Vaihtaa sut toiseen heti kun jotain parempaa tulee vastaan.

Juttelin miehen kanssa. Kysyin mitä hän ajattelee minusta ja kerroin omat tunteeni. Kysyin myös mitä me ollaan toisillemme.

Hän vastasi että on rakastunut minuun, mutta ei halua sitoutua sillä 6 vuotta sitten hän oli rakastunut ja nainen petti häntä jonk jälkeen ei uskalla seurustella ja siitä jäi kuulemma traumoja. Muuta ei sanonut. Musta itsestä tämä tuntui enemmän vain selittelyltä sille ettei halua olla yhdessä ja saisi sääliä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Juttelin miehen kanssa. Kysyin mitä hän ajattelee minusta ja kerroin omat tunteeni. Kysyin myös mitä me ollaan toisillemme.

Hän vastasi että on rakastunut minuun, mutta ei halua sitoutua sillä 6 vuotta sitten hän oli rakastunut ja nainen petti häntä jonk jälkeen ei uskalla seurustella ja siitä jäi kuulemma traumoja. Muuta ei sanonut. Musta itsestä tämä tuntui enemmän vain selittelyltä sille ettei halua olla yhdessä ja saisi sääliä.

Ap

Sitä se varmasti olikin, nimittäin selittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin miehen kanssa. Kysyin mitä hän ajattelee minusta ja kerroin omat tunteeni. Kysyin myös mitä me ollaan toisillemme.

Hän vastasi että on rakastunut minuun, mutta ei halua sitoutua sillä 6 vuotta sitten hän oli rakastunut ja nainen petti häntä jonk jälkeen ei uskalla seurustella ja siitä jäi kuulemma traumoja. Muuta ei sanonut. Musta itsestä tämä tuntui enemmän vain selittelyltä sille ettei halua olla yhdessä ja saisi sääliä.

Ap

Jos ei kahden vuoden kuluttua voi tuon kummempaa sanoa niin en kyllä ymmärrä mitä enää mietit.

Mun ystävä oli kihloissa ja tekivät pari lastakin, mies ei koskaan innostunut naimisiin menosta kuitenkaan. Aina oli "sitten joskus kun on oikea hetki". Yhdessä yli 10 vuotta.

Oikea hetki tuli sitten eron jälkeen eri naisen kanssa ja muutamassa vuodessa. Eli valitettavasti ei hyvältä näytä ap:n kannalta. Varsinkin tuo "mun vaimo" -kohta joka ei vakuuta että olis tarkoittanut sinua. Olen pahoillani.

Mut mieheni esitteli äidilleen heti ja isälleenkin kuukauden sisällä meidän tapaamisesta. Nyt naimisissa yli 25 v.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin miehen kanssa. Kysyin mitä hän ajattelee minusta ja kerroin omat tunteeni. Kysyin myös mitä me ollaan toisillemme.

Hän vastasi että on rakastunut minuun, mutta ei halua sitoutua sillä 6 vuotta sitten hän oli rakastunut ja nainen petti häntä jonk jälkeen ei uskalla seurustella ja siitä jäi kuulemma traumoja. Muuta ei sanonut. Musta itsestä tämä tuntui enemmän vain selittelyltä sille ettei halua olla yhdessä ja saisi sääliä.

Ap

Törkeää puhua rakkaudesta, kun selvästikään tuo ei sitä ole. Ainakaan siinä mielessä, kuin kypsät ihmiset sen yleensä ymmärtävät. Toki hän voi välittää sinusta omalla tavallaan. Ehkä hän ei kykene sitoutumaan kehenkään tuon syvemmin.

Joo nyt on kyllä adios tälle miehelle. Turha sitä jäädä rikkomaan omaa sydäntä kun ei selvästi olla samoilla linjoilla. Kiitos hyvistä vastauksista, avasitte mun silmät ja tippui kyllä vihdoin ne vaaleanpunaiset lasit päästä.

Ap