Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mä olen tälle miehelle teidän mielestä?
Newgirl
28.06.2018 |
Joo eli siinä tulikin se kysymys. Minä oleb reilu parikymppinen ja mies lähenee kolmeakymppiä.
Ollaan tapailtu nyt vajaa 2 vuotta.
Tehdään yhdessä arkisia asioita, käydään kaupoilla, syömässä, leffoissa, kokkaillaan jne. Viikonloppuisin miehellä ei kuitenkaan ikinä tunnu olevan aikaa minulle.
Olen tavannut miehen kavereita, muutamia. Kaikki heistä tosin vain miespuolisia. Miehellä on paljon naispuolisia kavereita, mutta heistä ei juuri puhu enkä siis koskaan ketään heistä ole tavannut. Myöskään miehen vanhempia en ole tavannut, veljet vain nopealla moikkauksella. Mies myös kehuu minua ja nimittää kullaksi yms. Kuitenkin minusta tuntuu, että joku tässä mättää. Mitä minä olen teidän mielestä tälle miehelle, pelkkä friends with benefits, vakipano?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo taida kovin vakavisssaan olla, anteeksi vain. Jos olisit hänen "elämänsä nainen", jonka kanssa suunnittelee yhteistä tulevaisuutta, olisit varmaankin tutustunut lähipiiriin paremmin. Missä hän ne viikonloput viettää, niiden naispuolisten kavereiden kanssako? Jos mies on rakastunut niin eivät kai jotkut muut viikonloppuriennot aina menisi sinun edellesi? Puhuuko ikinä ja suunnitteleeko tulevaisuutta, yhteenmuutto, naimisiinmeno, lapset? (tiedän, kaikki eivät näitä halua) Kyllä kahdessa vuodessa jo tietää, haluaako toiseen sitoutua.
Viikonloput käy kavereiden kanssa ryyppäämässä, kuulemma poikien kanssa. Siitä en kuitenkaan voi olla varma.
Ei puhuta hirveästi tulevaisuudesta. Joskus jos ollaan puhuttu naimisiinmenoista on hän sanonut esim näin : ”Sitten kun mä menen naimisiin niin mä haluan että mun vaimo saa kaikista kauneimman puvun”.
Ollaan sovittu ettei muita tapailla.Ap
"Mun vaimo", ei "sinä saat kauneimman puvun".
Mun vaimo = nykyinen kihlattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin helpottavaa lukea näitä vastauksia, että se kaikki ei olekkaan ollut vaan pään sisällä. Miten sitä voikaan olla niin sokea?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa kaikki. Kiitos fiksuista vastauksista. Täytyy pistää mies selkä seinää vasten ja jos ei suostu taas puhumaan niin on aika kyllä päästää irti.
Ap
Ota asia puheeksi syyttelemättä. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja mitä olet ajatellut. Jos ei heti vastaa, anna hieman aikaa ja palaa asiaa. Voinet myöhemmin kertoa, ettet voi jatkaa näin, pitäisi puhua enemmän, olla viikonloppuja myös yhdessä jne.
Jos ei muutosta tule, ratkaisu on varmaan melko helppo. Älä nyt vielä häntä jätä. Jos ette ole kuitenkaan tarpeeksi puhuneet, hän ei ehkä tiedä, mitä tunnet.
Newgirl kirjoitti:
Joo eli siinä tulikin se kysymys. Minä oleb reilu parikymppinen ja mies lähenee kolmeakymppiä.
Ollaan tapailtu nyt vajaa 2 vuotta.
Tehdään yhdessä arkisia asioita, käydään kaupoilla, syömässä, leffoissa, kokkaillaan jne. Viikonloppuisin miehellä ei kuitenkaan ikinä tunnu olevan aikaa minulle.
Olen tavannut miehen kavereita, muutamia. Kaikki heistä tosin vain miespuolisia. Miehellä on paljon naispuolisia kavereita, mutta heistä ei juuri puhu enkä siis koskaan ketään heistä ole tavannut. Myöskään miehen vanhempia en ole tavannut, veljet vain nopealla moikkauksella. Mies myös kehuu minua ja nimittää kullaksi yms. Kuitenkin minusta tuntuu, että joku tässä mättää. Mitä minä olen teidän mielestä tälle miehelle, pelkkä friends with benefits, vakipano?
En usko, että miehellä on toista naista. Uskon, että tämä nyt vaan on hänelle helppo ja mukava järjestely. Hän tykkää sinusta, mutta et ole hänen elämänkumppaninsa. Onko teillä suunnitelmia lähitulevaisuudelle; mitä teette kesälomalla? Suunnitteletteko yleensä etukäteen juhlapyhät, vuosilomat? Onko hän näiden parin vuoden aikana osallistunut sukulaisten juhliin (häät, sellaiset syntymäpäivät joihin olisi voinut ottaa avecin tms)? Miten olette viettäneet joulut, uudet vuodet, juhannukset? Miten kaukana hänen vanhempansa asuvat ja kuinka usein mies itse tapaa heitä?
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä asiasta kysynyt, enkä ole saannut mitään järkevää vastausta. Ja halusin nyt nimenomaan ulkopuolisten silmin tietää.
Ap
No tämähän kertoo jo paljon enemmän kuin aloitus. Eli olet jo ilmaissut miehelle haluavasi tietää onko suhteenne vain pinnallinen fwb-suhde vai onko edellytyksiä seurustelulle, eikä mies ole tähän vastannut mitään selkeää, mikä on jo itsessään vastaus. Jos toinen ei halua kysyttäessäkään sanoa suoraan että minä olen sinun poikaystäväsi, sinä olet minun tyttöystäväni ja me ollaan kimpassa, niin silloin te ette ole kimpassa. Selvensikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ollu vähän vastaavanlaisessa suhteessa (paitsi et itse oon 40v ja mies 50v) melkein kaksi vuotta myös. Erona se, et hän ei juo ja nähdään kyllä viikonloppuisinkin (arkena taas harvemmin), mutta sama tilanne henkisellä tasolla ja sanoisin että kun ja jos sitä pitää miettiä että, mitä me ollaan niin silloin ei olla oikeen mitään. Mä löysin tässä vähän aikaa sitten toisen potentiaalisen uroksen ja aion nyt sit sanoa tälle sitoutumista välttävälle että jos ei nyt tiedä tässä vaiheessa mitä haluaa niin antaa olla.
Meillä ukko on maininnut "ajattelevansa yhteenmuuttoa" ja sanonut että "loppuelämä yhdessä" mutta eipä ole tekoja sen suhteen näkynyt. Joskus suuttuu ja syyttää painostamisesta jos alkaa edes kysellä tarkkaan seuraavan vklopun ohjelmasta.
Monilla miehillä (ja ehkä naisillakin, ei kokemusta?) on se, että on mukavaa kun on joku siinä seksiä ja yhdessäoloa varten mutta ei haluta ostaa koko lehmää kun maitoa saa muutenkin. Varmasti tykkääkin susta, mutta eiköhän hän ois sut jo napannut omakseen jos ois aikeissa sen tehdä.
Kohtalotoverilta tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltä.
Mies tulee vastaamaan, että ap on hänen seurustelukumppaninsa. Sen vastauksen jälkeen kaikki on mielestäsi kunnossa, niinkö? Miehen pillunsaanti todennäköisesti jatkuu. Ap on silti edelleen vakipano, vaikka mies pillunsaannin varmistamiseksi vedättääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Ei hän aina ole ollut.
Melkein kaksi vuotta asuimme erillään, jolloin tilanne oli yllämainitun kaltainen ja on sitä toki vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Ei hän aina ole ollut.
Melkein kaksi vuotta asuimme erillään, jolloin tilanne oli yllämainitun kaltainen ja on sitä toki vieläkin.
Ja sen kahden vuoden aikana ette koskaan puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista (mm. avoliittoon muuttamisesta) vaan vältit kaikki asiaa liittyvät keskustelut kunnes yhtenä päivänä sanoit naiselle, että nyt haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai käy mies ryyppäämässä.. Kuulostaa samanlaiselta tyypiltä kuin se mies, jonka kanssa aikoinaan olin pari vuotta. Itse asiassa koko teidän juttu kuulostaa hyvin samanlaiselta. Tällä miehellä oli myös toinen nainen, kihlattu jopa, mutta ei hän huomannut minulle siitä sanoa, vaan majaili minun luonani paljon. Viikonloppuisin kävi myös ryyppäämässä ja saattoi tulla sieltä aamuyöllä luokseni nukkumaan ja panemaan. Jossakin vaiheessa tosiasiat paljastuivat ja niin kihlattu kuin minäkin pistimme poikki. Mies soitteli vielä puolen vuoden päästäkin.
Kyllä kuule aika moni alta kolmekymppinen vakavastikin seurusteleva käy ryyppäämässä ilman että se tarkoittaa mitään sen kummempaa. Ap:n heila ei toki ole ap:n kanssa vakavissaan, siitä olen ihan samaa mieltä, muttei se ryyppäys yksinään siitä sitoutumisesta kerro vaan alkoholinkäytöstä. On olemassa uskollisia juoppoja ja ympäriinsä paneskelevia absolutisteja. Suomessa on tällainen typerä mustavalkoinen kulttuuri, että alkoholinkäyttö on hirveä mörkö ja baarissa käymiseen liitetään kaikki mahdolliset muutkin paheet ja huonot puolet. Ikäänkuin se viinasta tykkääminen tekisi ihmisestä jotenkin kokonaisvaltaisesti huonon ja pahan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Ei hän aina ole ollut.
Melkein kaksi vuotta asuimme erillään, jolloin tilanne oli yllämainitun kaltainen ja on sitä toki vieläkin.
Ja sen kahden vuoden aikana ette koskaan puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista (mm. avoliittoon muuttamisesta) vaan vältit kaikki asiaa liittyvät keskustelut kunnes yhtenä päivänä sanoit naiselle, että nyt haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen?
Ei tuo kenties ivalliseksi tarkoitettu kirjoitus ole kovinkaan kaukana totuudesta.
Naisellani on omistusasunto(itsemurhayksiö), josta ei luonnollisestikaan halunnut luopua ja tämä kävi selväksi suhteen alkupuolella.
Eikä yhteenmuutosta tai muusta vakavammasta edes keskusteltu.
Ja totta tosiaan sitten parin vuoden seurustelun kohdilla puskista ehdotin, josko hän muuttaisi luokseni ja laittaisi yksiönsä vaikka vuokralle.
Loppu onkin historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Ei hän aina ole ollut.
Melkein kaksi vuotta asuimme erillään, jolloin tilanne oli yllämainitun kaltainen ja on sitä toki vieläkin.
Ja sen kahden vuoden aikana ette koskaan puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista (mm. avoliittoon muuttamisesta) vaan vältit kaikki asiaa liittyvät keskustelut kunnes yhtenä päivänä sanoit naiselle, että nyt haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen?
Ei tuo kenties ivalliseksi tarkoitettu kirjoitus ole kovinkaan kaukana totuudesta.
Naisellani on omistusasunto(itsemurhayksiö), josta ei luonnollisestikaan halunnut luopua ja tämä kävi selväksi suhteen alkupuolella.
Eikä yhteenmuutosta tai muusta vakavammasta edes keskusteltu.
Ja totta tosiaan sitten parin vuoden seurustelun kohdilla puskista ehdotin, josko hän muuttaisi luokseni ja laittaisi yksiönsä vaikka vuokralle.
Loppu onkin historiaa.
Tuo on aina tosi mahtava alku avoliitolle, laittaa hynttyyt yhteen keskustelematta yhtään mistään. Esimerkiksi sellaisista asioista kuin
- raha; miten menot jaetaan, jos asutaan toisen asunnossa
- siisteys, kotitöiden jakaminen, sisustus, hankinnat (muut kuin välttämättömät eli sisustus yms)
- sosiaaliset suhteet; onko molemmilla samanlainen suhtautuminen vieraisiin ja erityisesti yövieraisiin, saako kylään tulla yllättäen, monentenako päivänä vieras alkaa haista
- juhlapyhien vietto ja perinteet
- mitä tehdään, jos toinen kuolee, sairastuu tai loukkaantuu vakavasti
- mitä tehdään, jos toisen talous syystä tai toisesta romahtaa
Hienoa, jos olette niin samanlaisia ettei noista asioista tarvinnut edes keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Ei hän aina ole ollut.
Melkein kaksi vuotta asuimme erillään, jolloin tilanne oli yllämainitun kaltainen ja on sitä toki vieläkin.
Ja sen kahden vuoden aikana ette koskaan puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista (mm. avoliittoon muuttamisesta) vaan vältit kaikki asiaa liittyvät keskustelut kunnes yhtenä päivänä sanoit naiselle, että nyt haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen?
Ei tuo kenties ivalliseksi tarkoitettu kirjoitus ole kovinkaan kaukana totuudesta.
Naisellani on omistusasunto(itsemurhayksiö), josta ei luonnollisestikaan halunnut luopua ja tämä kävi selväksi suhteen alkupuolella.
Eikä yhteenmuutosta tai muusta vakavammasta edes keskusteltu.
Ja totta tosiaan sitten parin vuoden seurustelun kohdilla puskista ehdotin, josko hän muuttaisi luokseni ja laittaisi yksiönsä vaikka vuokralle.
Loppu onkin historiaa.
Tuo on aina tosi mahtava alku avoliitolle, laittaa hynttyyt yhteen keskustelematta yhtään mistään. Esimerkiksi sellaisista asioista kuin
- raha; miten menot jaetaan, jos asutaan toisen asunnossa
- siisteys, kotitöiden jakaminen, sisustus, hankinnat (muut kuin välttämättömät eli sisustus yms)
- sosiaaliset suhteet; onko molemmilla samanlainen suhtautuminen vieraisiin ja erityisesti yövieraisiin, saako kylään tulla yllättäen, monentenako päivänä vieras alkaa haista
- juhlapyhien vietto ja perinteet
- mitä tehdään, jos toinen kuolee, sairastuu tai loukkaantuu vakavasti
- mitä tehdään, jos toisen talous syystä tai toisesta romahtaa
Hienoa, jos olette niin samanlaisia ettei noista asioista tarvinnut edes keskustella.
Kyllä siinä parissa vuodessa sai erikseen kysymättäkin suhteellisen hyvän kuvan toisesta ja vastaukset esittämiisi yhteenmuuton peruskysymyksiin.
Asiaa helpottaa kyllä sekin, että olemme molemmat suht samanlaisia arvoiltamme ja muutenkin.
Ainoa asia mistä piti vähän erikseen neuvotella oli kotityöt mutta sekin oli "kuinka monta kertaa viikossa' - tason kysymys.
Eli ei mikään iso asia tai asia josta tulisi tehdä ongelmaa. (Pidämme molemmat siististä asunnosta)
Mulla samankaltainen tilanne. Tilanne oli hyvin epämääräinen ja outo. Lopulta ahdistus ja mustasukkaisuus sai vallan ja homma kuihtui kasaan. Ei siis nykyään enää nähdä. Tunteita on toki edelleen minulla tätä miestä kohtaan. Voi kunpa olisikin niin helppoa vaan unohtaa hänet...
Newgirl kirjoitti:
Joo eli siinä tulikin se kysymys. Minä oleb reilu parikymppinen ja mies lähenee kolmeakymppiä.
Ollaan tapailtu nyt vajaa 2 vuotta.
Tehdään yhdessä arkisia asioita, käydään kaupoilla, syömässä, leffoissa, kokkaillaan jne. Viikonloppuisin miehellä ei kuitenkaan ikinä tunnu olevan aikaa minulle.
Olen tavannut miehen kavereita, muutamia. Kaikki heistä tosin vain miespuolisia. Miehellä on paljon naispuolisia kavereita, mutta heistä ei juuri puhu enkä siis koskaan ketään heistä ole tavannut. Myöskään miehen vanhempia en ole tavannut, veljet vain nopealla moikkauksella. Mies myös kehuu minua ja nimittää kullaksi yms. Kuitenkin minusta tuntuu, että joku tässä mättää. Mitä minä olen teidän mielestä tälle miehelle, pelkkä friends with benefits, vakipano?
Vitust#ako minä sen tietäisin.
Minulla ei ole naisia kavereina.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samankaltainen tilanne. Tilanne oli hyvin epämääräinen ja outo. Lopulta ahdistus ja mustasukkaisuus sai vallan ja homma kuihtui kasaan. Ei siis nykyään enää nähdä. Tunteita on toki edelleen minulla tätä miestä kohtaan. Voi kunpa olisikin niin helppoa vaan unohtaa hänet...
Miksi haikeilet ihmisen perään, joka kohtelee sinua huonosti?
Mikä teitä naisia vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin teoriassa olla miehesi, koska tilanne kuulostaa todella tutulta.
Pyrin niin ikään tekemään pääsääntöisesti arkena asioita yhdessä avopuolison kanssa ja pidän hänet mahdollisimman kaukana sukulaisistani.
Miksi?
En voi tavata ystäviäni viikolla, koska heillä on lapsiperheen rutiinit, työt tai muita esteitä jonka vuoksi viikolla tapaaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Tämän seurauksena pyrin pääsääntöisesti järjestämään sitä yhteistä laatuaikaa naiseni kanssa lähinnä viikolla ja joskus tietenkin myös viikonloppuisin.
Mitä taas sukulaisiin ja esittelyihin tulee.
En ole läheisissä väleissä, kuin isovanhempien ja isäni kanssa, jonka vuoksi avopuolisoni on tavannut tavannut ainoastaan heidät + siskoni pikaisesti.
Avopuoliso on joskus ihmetellyt sitä miksen ole halukas näyttämään häntä äidilleni vaikka isäni hän on tavannutkin lähes heti.
Hän tosin tuntui ymmärtävän syyt sille, kun ne hänelle kerroin mutta mene ja tiedä mikä se todellisuus on.
Tilanteennehan on ihan toinen, koska nainen on avopuolisosi.
Ei hän aina ole ollut.
Melkein kaksi vuotta asuimme erillään, jolloin tilanne oli yllämainitun kaltainen ja on sitä toki vieläkin.
Ja sen kahden vuoden aikana ette koskaan puhuneet tulevaisuuden suunnitelmista (mm. avoliittoon muuttamisesta) vaan vältit kaikki asiaa liittyvät keskustelut kunnes yhtenä päivänä sanoit naiselle, että nyt haluat muuttaa hänen kanssaan yhteen?
Ei tuo kenties ivalliseksi tarkoitettu kirjoitus ole kovinkaan kaukana totuudesta.
Naisellani on omistusasunto(itsemurhayksiö), josta ei luonnollisestikaan halunnut luopua ja tämä kävi selväksi suhteen alkupuolella.
Eikä yhteenmuutosta tai muusta vakavammasta edes keskusteltu.
Ja totta tosiaan sitten parin vuoden seurustelun kohdilla puskista ehdotin, josko hän muuttaisi luokseni ja laittaisi yksiönsä vaikka vuokralle.
Loppu onkin historiaa.
Tuo on aina tosi mahtava alku avoliitolle, laittaa hynttyyt yhteen keskustelematta yhtään mistään. Esimerkiksi sellaisista asioista kuin
- raha; miten menot jaetaan, jos asutaan toisen asunnossa
- siisteys, kotitöiden jakaminen, sisustus, hankinnat (muut kuin välttämättömät eli sisustus yms)
- sosiaaliset suhteet; onko molemmilla samanlainen suhtautuminen vieraisiin ja erityisesti yövieraisiin, saako kylään tulla yllättäen, monentenako päivänä vieras alkaa haista
- juhlapyhien vietto ja perinteet
- mitä tehdään, jos toinen kuolee, sairastuu tai loukkaantuu vakavasti
- mitä tehdään, jos toisen talous syystä tai toisesta romahtaa
Hienoa, jos olette niin samanlaisia ettei noista asioista tarvinnut edes keskustella.
Ei tuo mitään, mun rouva toi siskonsa meille asumaan muutamaksi kuukaudeksi. Oli hyvät daisarit. En muistele pahalla, vaikka siinä ei taidettu lupaa kysellä.
Alue: Aihe vapaa
Ikävä kyllä näitä on oikeasti joilla on toinen perhe! Työkaverini sydän särkyi kun sai tietää.