Lue keskustelun säännöt.
Ikää 28v ja eroaminen pelottaa
27.06.2018 |
Olen seurustellut kolmen vuoden ajan nykyisen mieheni kanssa, mutta mietin eroa päivittäin. Ajan myötä olen vaan huomannut, että emme sovi toisillemme kovin hyvin ja yhteinen elämä on hankalaa. Kun mietin tulevaisuutta hänen kanssaan, on mielessä todella paljon kysymysmerkkejä ja epävarmuutta. Kynnys eroamiseen on kuitenkin suuri, koska pelkään etten löydä enää uutta kumppania. Täytän tänä vuonna 29 vuotta ja toiveenani on saada perhe, joten mietin todella paljon sitä, jos jäänkin ilman kumppania ja kadun jälkeenpäin eroani. Suurperheestä en haaveile enkä olisi valmis lapseen juuri tällä hetkellä, mutta asia voisi olla parin vuoden päästä ajankohtainen. Rakastan miestäni kyllä, mutta minulla on todella suuria vaikeuksia kuvitella hankkivani perhettä hänen kanssaan. Jotenkin vaan tuntuu, että kynnys eroamiseen on tässä iässä jo aika suuri. Onko täällä muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (32)
Luota vaistoosi. Maailma on täynnä ihmisiä jotka epäilivät, menivät kuitenkin naimisiin, ja sitten potkivat itseään persuksille loppuikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MINÄ!! Täysin sama tilanne ja itse olen 30...
Mies on muuttunut aivan erilaiseksi kuin alussa. En tunne enää mitään yhteyttä, mutta silti eroaminen vaikeaa.
Jos tässä vaiheessa epäilyttää niin ero heti. Sit on vielä mahollisuus löytää se, jonka kanssa sen perheen haluut. Joa jahkaat vielä 5 vuotta niin sit alkaapi olla jo vähän kiirus.
Vierailija kirjoitti:
Luota vaistoosi. Maailma on täynnä ihmisiä jotka epäilivät, menivät kuitenkin naimisiin, ja sitten potkivat itseään persuksille loppuikänsä.
No tätä on kyllä tullut nähtyä. Mutta mistä tiedän, etten tee virhettä erotessani ja potki itseäni persuuksille sen takia loppuikääni? Miehen kanssa on ollut suhde, jollaista en ole kenenkään muun kanssa aiemmin löytänyt. Asiat vaan ovat muuttuneet ja tilanteeseen liittyy niin monta seikkaa, jotka aiheuttavat epäilyksiä ja huolta. Silti voi olla, etten löydä enää toista ihmistä, joka samalla tavalla kolahtaisi. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tilannetta yrittää parantaa?
Ei missään liitoissa aina kivaa ole.
Mutta toki tuo ettei tee mieli hankkia lasta hänen kanssaan on aika merkittävä asia.
Voit myös koko ikäsi miettiä että miksi hankin lapsen tuon miehen kanssa vaikka tiesin ettei siitä hyvä seuraa.
28 ei ole ikäloppu.
Mene ja elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä nuori ja sulla on periaatteessa 7 vuotta aikaa suunninpiirtein saada lapsi ja löytää hyvä mies ja isä lapsellesi.. todellakin eroat karusta suhteesta, ja sitten myös aktiivisesti yrität löytää miehen, eli alotteita miehille. 7 vuotta on aika pitkä aika , ja jos jäät suhteeseen niin ne vuodet vaan hupenee ja sinä kärsit.
Mikä siinä nykyisessä suhteessa mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa, itse tein tuossa tilanteessa virheen ja jäin suhteeseen ja perustin sen perheen. Jälkikäteen olen monet kerrat miettinyt että olisi vain pitänyt luottaa vaistoonsa ja lähteä katsomaan mitä elämä tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tilannetta yrittää parantaa?
Ei missään liitoissa aina kivaa ole.
Mutta toki tuo ettei tee mieli hankkia lasta hänen kanssaan on aika merkittävä asia.
Voit myös koko ikäsi miettiä että miksi hankin lapsen tuon miehen kanssa vaikka tiesin ettei siitä hyvä seuraa.
28 ei ole ikäloppu.
Mene ja elä.
Olen täysin samaa mieltä! Et todellakaan ole ikäloppu, ja jos nyt noin paljon epäilyttää, harkitsisin kyllä vahvasti lähtemistä, eikä sitten kun on kulunut vielä 10 vuotta, ja teillä on epätyydyttävässä liitossa lapsi tai lapsia. Sitten se lähteminen vasta vaikeaa onkin. T: 37v, jonka olisi pitänyt lähteä jo ennen niitä lapsia
PS. Enkä muuten vieläkään koe olevani ikäloppu :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa, itse tein tuossa tilanteessa virheen ja jäin suhteeseen ja perustin sen perheen. Jälkikäteen olen monet kerrat miettinyt että olisi vain pitänyt luottaa vaistoonsa ja lähteä katsomaan mitä elämä tuo tullessaan.
Aivan sama tilanne. nyt kaksi lasta ja itsellä hirveä tuska jo monta vuotta. haluaisin lähteä, mutten uskalla jos kadun. jos elämä ei tuokaan enää mitään. Silloin lapsilta on rikottu perhe turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tilannetta yrittää parantaa?
Ei missään liitoissa aina kivaa ole.
Mutta toki tuo ettei tee mieli hankkia lasta hänen kanssaan on aika merkittävä asia.
Voit myös koko ikäsi miettiä että miksi hankin lapsen tuon miehen kanssa vaikka tiesin ettei siitä hyvä seuraa.
28 ei ole ikäloppu.
Mene ja elä.
Olen yrittänyt omalta osaltani puhua asioista, jotka vaivaavat ja olen monia häiritseviä asioita katsonut läpi sormien jo kauan. Asioihin ei vaan tule muutosta. Tuntuu, että minä olen se joka koko ajan venyy miehen takia. Mies puhuu, että asiat kyllä parantuvat, mutta mitään todisteita tästä ei ole. Olen jaksanut hankalia asioita pitkään juuri sen takia, kun olen uskonut vaikeuksien väliaikaisuuteen. Mutta en tiedä kauanko uskallan odottaa ja katsoa. Suhteesta vaan on vaikea päästää irti, koska kyseessä on tähänastisen elämäni isoin rakkaus kaikista hankaluuksista huolimatta. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap meri on kalaa täynnä.
Uutta matoa vaan koukkuun.
Teillä on takana kolme vuotta, ja elämä on osoittautunut hyvin hankalaksi. Ja ajattelet sitten, että loppuelämä tuon hankalan tapauksen kanssa olisi hyvä ajatus?
Onko mies välinpitämätön, tunnekylmä, väkivaltainen, rikollinen?
Vai onko kyse nyt vaan siitä, että arki on astunut suhteeseen?
Itse en lähtenyt tuollaisesta suhteesta. Nyt 35, 2 lasta ja eroamassa. Haluaisin vielä yhden lapsen. Onneksi miehenä ei ole mikään hirveä kiire..
Vierailija kirjoitti:
Onko mies välinpitämätön, tunnekylmä, väkivaltainen, rikollinen?
Vai onko kyse nyt vaan siitä, että arki on astunut suhteeseen?
Olisikin kyse vain suhteen arkistumisesta, mutta ei. Näin tiivistettynä: tunnen itseni suhteessa todella yksinäiseksi ja koen siitä kipua. En pysty luottamaan miehen vastuullisuuteen. Hänellä on menneisyys, joka edelleen kummittelee hänen elämässään.
Minulla on taustalla kaksi lyhyempää suhdetta ennen tätä, ja näistä erominen oli paljon helpompaa. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Eroa, itse tein tuossa tilanteessa virheen ja jäin suhteeseen ja perustin sen perheen. Jälkikäteen olen monet kerrat miettinyt että olisi vain pitänyt luottaa vaistoonsa ja lähteä katsomaan mitä elämä tuo tullessaan.
Täällä samoin.
Ja sit erosin 38v ja lapset pieniä
Kyllä ns. joulukakulle aina ottaja löytyy