Lue keskustelun säännöt.
Ikää 28v ja eroaminen pelottaa
27.06.2018 |
Olen seurustellut kolmen vuoden ajan nykyisen mieheni kanssa, mutta mietin eroa päivittäin. Ajan myötä olen vaan huomannut, että emme sovi toisillemme kovin hyvin ja yhteinen elämä on hankalaa. Kun mietin tulevaisuutta hänen kanssaan, on mielessä todella paljon kysymysmerkkejä ja epävarmuutta. Kynnys eroamiseen on kuitenkin suuri, koska pelkään etten löydä enää uutta kumppania. Täytän tänä vuonna 29 vuotta ja toiveenani on saada perhe, joten mietin todella paljon sitä, jos jäänkin ilman kumppania ja kadun jälkeenpäin eroani. Suurperheestä en haaveile enkä olisi valmis lapseen juuri tällä hetkellä, mutta asia voisi olla parin vuoden päästä ajankohtainen. Rakastan miestäni kyllä, mutta minulla on todella suuria vaikeuksia kuvitella hankkivani perhettä hänen kanssaan. Jotenkin vaan tuntuu, että kynnys eroamiseen on tässä iässä jo aika suuri. Onko täällä muita samassa tilanteessa olleita?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuttunut aivan erilaiseksi kuin alussa. En tunne enää mitään yhteyttä, mutta silti eroaminen vaikeaa.
Koska sä pelkäät olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa, itse tein tuossa tilanteessa virheen ja jäin suhteeseen ja perustin sen perheen. Jälkikäteen olen monet kerrat miettinyt että olisi vain pitänyt luottaa vaistoonsa ja lähteä katsomaan mitä elämä tuo tullessaan.
Täällä samoin.
Ja sit erosin 38v ja lapset pieniä
Miten sulla sitten elämä kääntyi?
Jos joka päivä mietit eroa ja haluaisit lapsia, mutta et tuon miehen kanssa, niin ulkopuolisena on helppoa sanoa: tuossa on jo monta aika hyvää syytä erota. Itse erosin 26-vuotiaana yli kolmen vuoden suhteen jälkeen. Kyseessä oli ensirakkauteni ja hurjasti tunteita, mutta suhde oli vaikea ja minulla oli erittäin samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Myöskään ero ei ollut helppo, mutta nyt 35-vuotiaana en kadu yhtään. Olen itselleni kiitollinen, että lähdin. Jotkut asiat ei odottelemalla parane ja jos nyt tunnet noin niin mitä sitten 5 vuoden päästä? Sinä olet vielä nuori ja ehdit hyvin löytää uuden miehen ja perustaa perheen sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa haluat sen perustaa. Jonkun aikaa voi tuntua ankealta, mutta uskon, että 7 vuoden päästä kiität itseäsi. Tsemppiä!
Kiitos kaikille tähän mennessä vastauksista, näistä saa paljon ajattelemisen aihetta. Jotenkin omassa mielessä on isona kauhukuvana se, jos jääkin kumppani sitten löytymättä ja haave perheestä toteutumatta. -Ap
Mulla samoja ajatuksia.. olen 28 myös.. mietin et haluisin viel kokea eri juttuja ennen kuin täysin sitoudun.. :/ mies on ihana, periaatteessa täydellinen mutta silti mietin olemmeko oikeita toisillemme.. yhdessä ollaan oltu jo useita vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitätekisin? kirjoitti:
Mulla samoja ajatuksia.. olen 28 myös.. mietin et haluisin viel kokea eri juttuja ennen kuin täysin sitoudun.. :/ mies on ihana, periaatteessa täydellinen mutta silti mietin olemmeko oikeita toisillemme.. yhdessä ollaan oltu jo useita vuosia.
Kannattaa tuossa tilanteessa sanoa miehelle, että tarvitset omaa aikaa ajatella ja haluat muuttaa hetkellisesti avoimeksi suhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitätekisin? kirjoitti:
Mulla samoja ajatuksia.. olen 28 myös.. mietin et haluisin viel kokea eri juttuja ennen kuin täysin sitoudun.. :/ mies on ihana, periaatteessa täydellinen mutta silti mietin olemmeko oikeita toisillemme.. yhdessä ollaan oltu jo useita vuosia.
Kannattaa tuossa tilanteessa sanoa miehelle, että tarvitset omaa aikaa ajatella ja haluat muuttaa hetkellisesti avoimeksi suhteeksi.
Niin... mies ei välttämättä tällaiseem taukoon suostuisi.. ottaisi tuollaiset puheet heti erona :( ite voisin kyllã pitää hyvänä ideana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai eroat. Tiedät kyllä koska olet tullut kotiin ja silloin et vatvo eroa vaan otat päivän kerrallaan ja olet kiitollinen. Yksinäisyys suhteessa on merkki siitä että te ette ole aidossa yhteydessä. Hän ei ole sinun miehesi, eikä olisi häntäkään kohtaan oikein tehdä hänestä lastesi isää, ellei hän ole se jonka rinnalla haluat elää.
Tuota yksinjäämisen pelkoa tutkiskelisin osana omaa psykologiaani, kenties sinulla on biologinen kello heräämässä tai huonoja kokemuksia taustalla. Tiedät että pärjäät yksin ja tulet yllättämään itsesi siitä miten hyvin pärjäätkin ja miten antoisaa se on. Uskalla päästää irti ja saat sen mikä on sinua varten.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tähän mennessä vastauksista, näistä saa paljon ajattelemisen aihetta. Jotenkin omassa mielessä on isona kauhukuvana se, jos jääkin kumppani sitten löytymättä ja haave perheestä toteutumatta. -Ap
Niinkin totta kai voi käydä. Mutta kumpi lopulta tärkeämpää uskaltaa tehdä itsenäisiä päätöksiä vai uskoa alle kolmekymppisenä, että elämänkulku on loppuun asti päätetty ja tulee jatkumaan samanlaisena kuin nyt koko loppuelämän? - Itse olen lähempänä neljääkymmentä ja voi olla, että en ikinä tule saamaan itselleni haaveilemaani ja toivomaani perhettä. Tällä hetkellä olisi mukava löytää koulutusta vastaavaa työtä. Ja monen monen sinkku vuoden jälkeen löytää ja kohdata oma rakastettu ja olla itse jollekuule se yksi erityinen.... Kyllä minustakin välillä tuntuu hieman toivottomalta, mutta periksi en vielä ole ajatellut antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa/erilleen muuttoa voi myös kokeilla, päätöksen ei tarvitse olla lopullinen välttämättä. Palaatte yhteen jos siltä alkaakin molemmista tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Eroa/erilleen muuttoa voi myös kokeilla, päätöksen ei tarvitse olla lopullinen välttämättä. Palaatte yhteen jos siltä alkaakin molemmista tuntua.
Mies ei ole tähän ollut halukas, olen aiemmin ehdottanut. -Ap
No mitä sä vielä vatvot?
Konsensus sanoo että jätä se sika.
Onnellinen sinkkuus voittaa onnettoman parisuhteen.