Voiko 160 cm pitkällä miehellä olla mahdollisuuksia keneenkään?
Kommentit (20)
Ihan hyvä pituus tuo on, älä luovuta. Kiva p.. siis pussata seisaaltaan. Pitkien miesten kanssa hankalaa. Terkuin nainen 158 cm. 😇
Minä tunnen useamman hyvin naisten kanssa pärjänneen hyvin lyhyen miehen. Ei pituus ole este. Neljä n 160 senttistä miestä tulee mieleen, kaikki suosittuja naisten kanssa. Kaksi ovat aikuisia hyvin urallaan edenneitä älykkäitä ja rohkeita miehiä (myös seurallisesti). Toinen jäi leskeksi, ja löysi melko pian paljon nuoremman kauniin naisen. Yksi on nuori mies, tosi fiksu tyyppi hänkin, ja sosiaalinen. Neljäs on pahistyyppi, nuori mies, joka on ollut jo nuoresta erilaisissa ongelmissa. Naisseuraa löytyy.
Unohda pituus, ja mieti, mitä vahvuuksia sinulla on. Voi olla äly, huumori, mikä vaan, ja keskity siihen. On varmasti naisia, jotka arvostavat juuri sinun vahvuuksiasi.
ei lyhyessä miehessä mitään vikaa ole. jokainen on sen pituinen kuin on. itse tunnen etten pitkänä naisena kelpaa reilusti lyhkäsemmälle miehelle, enkä koe itseäni tarpeeksi naiselliseksi parisuhteeseen. ja pakko myöntää että tässä ajattelen myös sitä miten muut ihmiset ajattelisi meistä. täytyykin etsiä lyhyempi poikaystävä ja viis veisata muista :)
Fetissini vuoksi haluan miehen, joka saa olla korkeintaan 165cm pitkä. T. 188cm nainen.
Minulla on omassa tuttavapiirissä neljä 160 senttistä (tai alle).
Yksi on urheilullinen, hyvin menestynyt, positiivinen ja kiltti perheenisä.
Toinen on rääväsuinen hauskuuttaja, myöskin perheenisä.
Kolmas ns pahapoika, joka nykyään kiltti. Paljon vientiä naisten suhteen. Nykyään perheenisä.
Yksi järkyttävä ruikuttaja ja valittaja. Tosi negatiivinen ihminen. Ei perhettä/tyttöystävää.
Summa summarum, ei se pituus, vaan se luonne!
Niinpä jos antaa pituuden tai esim. kaljun vaikuttaa koko elämään ja perusluonteeseen niin peli on menetetty.
Ja ne omaat haaveet on suhteutettava todellisuuteen. Jos vaan kelpaa malli/missi niin yksin jää.
Ainoa tuntemani 160cm mies on suhteessa uuden naisen kanssa vähän päästä. Hänen ongelmansa on lähinnä kyvyttömyys uskollisuuteen.
Olen ollut yli vuoden onnellisessa suhteessa vähän yli 160cm pitkän miehen kanssa, enkä vaihtaisi kehenkään. Pidän enemmän lyhyistä, itseni pituisista (160cm) miehistä kuin pitkistä joita täytyy katsoa niskat jumissa. :) Läheinen ystävänikään ei pidä pitkistä niin paljon kuin lyhyistä, kaikki hänen exänsä ovat olleet max 170cm pitkiä! :D joten kyllä, on paljonkin mahdollisuuksia. Ei kaikki tykkää pitkistä tummista miehistä, vaikka se stereotypia onkin.
Voi olla. Tunnen pari tuon pituista miestä. Molemmilla on vaimo ja lapsia.
163 senttisen miehen tilitys menneestä elämästä pitää sisällään neljä avioliittoa (viimeisin meneillään :-) ja muutamia pidempiä naissuhteita.
Haittapuolena myös köyhyys ja aikas roisi ulkonäkö.
Nuoruusiän heikko itsetunto karisi ajan myötä pois ja huomasin ettei pituus ole pääasia parisuhdemarkkinoilla.
Siisti ulkoinen habitus, kohtuullinen alkoholinkäyttö, kohteliaisuus ja toisen huomioonottaminen ovat paljon tärkeämpiä avuja siinä hommassa.
Unohtamatta yleissivistystä ja keskustelemisen ja kuuntelemisen taitoja.
Kolmikymppinen kaverini menee juuri naimisiin itsensä (162cm) pituisen miehen kanssa, ja oikein onnellisia ovat :) Kaveini on ns. perusnätti, hoikka ja mukava ihminen.
Joudut olemaan muilla tavoin miellyttävä. Pitkille miehille riittää pelkkä pituus.
Vierailija kirjoitti:
Vai kannattaako vain luovuttaa?
Olen jo 62v. suurin piirtein saman mittanen ja olen saastynyt seksilta. Nuorempana naiset sanoivat " mee kotias kasvamaan", "oletko kysynyt aidiltas luvan tulla tanne" ja monia muita aforismeja. Koulu oli usein painajaista, kouluepatovereilla oli hauskaa noyryyttaa minua ja tytot hihittelivat, he kuiskivat toisen korvaan jotakin, osoittelivat minua sormellaan etc.
Otin tarkemmin selvaa ihmisen biologiasta ja kasvuun liittyvista seikoista ja kysyin terveyssisarelta mahdollisuudesta somatotropiini hoitoon.
Han oli sita mielta etta ehdin kylla kasvaa, mutta ennen sita ehtimista epifyysit ehtivat luutua ja sen jalkeen kasvamiseni tuli mahdottomaksi, jos sen jalkeen olisin saanut kasvuhormonia, tuloksena ei olisi pituudelleni ollut niinkaan lisaysta, vaan sen sijaan minusta olisi tullut kyopeli, otsa, korvat, nena, kieli, varpaat ja sormet olisivat paksuuntuneet ja kasvaneet, silla on nimikin, akromegalia. Jain siten patkaksi.
Kouluepatoverit kasvoivat normaalisti ja monet sen ylikkin +2 metriin ja sivukkin, heilla ei ole ongelmia tyttojen saannin kanssa. Jos kasvuiassa kasvuhormonia erittyy liikaa, niin tuloksena on muutoin sopusuhtainen, mutta merkittavasti kookkaampi ihminen, silla on nimi, gigantismi.
Olen luovuttanut jo aikoja sitten, on kaynyt selvaksi: yksinaisyys on kohtaloni. On varmasti paljon ihmisia yksinaisyydessa ja monista eri syista, asosiaalinen kayttaytyminen, liian pitka, liian lyhyt, liian paksu, normaalimittainen, mutta muuten vaan vajukki etc.
Tasta voisi synkeilla pitempaankin, mutta olen havainnut etta ihmiset vanhemmin tottuvat poikkeuksiin, mutta pitavat pienta rajaa.
Mutta nyt on kesa, aurinko paistaa, kavelen meren rannalla johon mainingit tuovat hiljaa kohisten tuoden terveiset kaukaa horisontin takaa kaukaisista maista, Tuuli tuo raikkaan meren tuoksun, hengitan syvaan, loydan melkein valkoisia simpukan ja varikkaita kotilon kuoria, katselen elamaa lammikoissa, simpukat purskauttelee vetta hiekan alta, naen meritahtia ja meduusoja, levakasoja, lokit huutelevat ja kavelen, lahden rannalta, nousuvesi tekee tuloaan, vaellan ja loydan pienen kedon, linnut laulaa, perhoset lepattavat kukkaniitylla ja jossa mehilaisetkin ahkeroivat. Ilman tayttaa ruusun, apilan, heinan ja tuhansien muiden kukkien tuoksu, valkoiset pienet poutapilvet purjehtivat korkealla taivaan sinessa kauas pois, jonne haluaisin jo minakin.
Vierailija kirjoitti:
Joudut olemaan muilla tavoin miellyttävä. Pitkille miehille riittää pelkkä pituus.
Ei riitä. Naamalla on suurempi merkitys
Älä luovuta. Oma mies on tietysti rakkain, mutta ainoo kerta kun mitään pettämiseen vivahtavaakaan on käynyt edes mielessä oli juurikin hivenen alle 160 cm jäppisen kanssa. En tiedä oliko syynä se, että oltiin ns. samalla tasolla, mulle on harvinaista herkkua kun pääsen katsomaan toista ihmistä silmiin ilman että tarvii kallistaa päätä takakenoon.