Kaveri antoi lemmikilleen lapseni nimen!
Olen siis raskaana, viikolla 19. Ollaan päätetty vauvan nimi jo useita viikkoja sitten. Vielä ei tiedetä sukupuolta, joten on pojan ja tytön nimet valmiina. Jotenkin ihanat ja just meidän tulevalle vauvalle sopivat.
Kaveri hommasi uuden pikkulemmikin ja nimesi sen meidän tulevan vauvan nimellä. Asia ottaa koville. Mitä mä nyt teen?
Kommentit (42)
Meinasitko että sulla on monopoli johonkin nimeen?
Naurettavaa!
Tuota olen nykypäivänä paljon ihmetellyt, kun ihmiset antaa lapsilleen koirien nimiä. Oonat, Ainot ja Onnit ovat perinteisesti olleet koiria samaten kuin Jesset ja Viivit.
Meillä oli aiemmin Iida Belgianpaimenkoira, nyt työkaverin tyttö on saman niminen...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut mitään puhetta nimistä. Ei vauvan tai lemmikin. Nytkään en osaa kommentoida mitään, kun harmittaa niin kovin.
Aapee
No jos ei teillä ole ollut mitään puhetta tulevan vauvan mahdollisesta nimestä niin miten hemmetissä ystäväsi olisi voinut siitä tietää?? Eihän hän ole ajatustenlukija. Joten kysehän on puhtaasta sattumasta.
Kaverisi on varmaan ihmeissään jos annat lapsellesi hänen koiransa nimen.
Yleensä nimiä ei kyllä lyödä lukkoon tuossa vaiheesssa.
Aika outoa, ettet muuten tiedä lapses sukupuolta.
Mutta provojahan ei yleensäkään malteta miettiä loppuun. 😑
No ihan hauskaahan toi vaan on! Miksi kaikesta pitää aina Harmistua.
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen nykypäivänä paljon ihmetellyt, kun ihmiset antaa lapsilleen koirien nimiä. Oonat, Ainot ja Onnit ovat perinteisesti olleet koiria samaten kuin Jesset ja Viivit.
Meillä oli aiemmin Iida Belgianpaimenkoira, nyt työkaverin tyttö on saman niminen...
Jos nimi löytyy nimiluettelosta, se on ihmisen nimeksi tarkoitettu. Koirille pitäisi keksiä aina uusi nimi, etteivät hämäänny kadulla jos moni huutaa Mustia.
Esim. Kakkiainen tai Pörröinen.
Veljeni vaimokkeineen antoi koiralleen saman nimen kuin mulla. Tosi hämmentävää kuunnella, kun komennetaan tai kutsutaan sitä koiraa :D
No mulla on sama nimi kuin appiukon edesmenneellä rottweilerilla.
Rotunaisia nääs 😉
Mulle jäi epäselväksi että tietääkö kaverisi edes nämä sinun suunnittelemat nimet syntymättömälle lapsellesi jonka sukupuolineinole vielä tiedossa?
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on varmaan ihmeissään jos annat lapsellesi hänen koiransa nimen.
Yleensä nimiä ei kyllä lyödä lukkoon tuossa vaiheesssa.
Aika outoa, ettet muuten tiedä lapses sukupuolta.Mutta provojahan ei yleensäkään malteta miettiä loppuun. 😑
Mitä outoa siinä on että ei lapsen sukupuolta tiedä vielä. Varsinkaan noilla viikoilla. Minä en ole kenenkään meidän muksun sukupuolt kyaynyt etukäteen, enkä ymmärrä mitä outoa siinä olisi. Mulle ei sukupuoli ole tärkein asia.
Keskenmenokin voi tulla.
Sillä se harmittava nimiongelma ratkeaa.
Ei ole vähään aikaan ollut tuoreita äitejä lähistöllä mutta tää ketju muistuttaa miten rasittavia harmistujia ne on.
Koko maailman pitäisi pyöriä sen pallomahan ympärillä.
Veljeni ja hänen vaimonsa antoivat lapselleen koirani nimen. Koira oli jo kuollut lapsen syntyessä, mutta silti. Kaikista hulluinta oli, että koirani oli ollut läheinen myös veljelleni. Pyörittelin jonkin aikaa silmiä kunnkuulin nimivalinnan, meni kolmisen vuotta tottua tähän nimeen lapsella. En ollut ainoa joka ihmetteli.
Jätä se vauva ja ota se kaveris lemmikki. Ei harmita niin paljon ja lapsissa on kovempi homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen nykypäivänä paljon ihmetellyt, kun ihmiset antaa lapsilleen koirien nimiä. Oonat, Ainot ja Onnit ovat perinteisesti olleet koiria samaten kuin Jesset ja Viivit.
Meillä oli aiemmin Iida Belgianpaimenkoira, nyt työkaverin tyttö on saman niminen...Jos nimi löytyy nimiluettelosta, se on ihmisen nimeksi tarkoitettu. Koirille pitäisi keksiä aina uusi nimi, etteivät hämäänny kadulla jos moni huutaa Mustia.
Esim. Kakkiainen tai Pörröinen.
Meidän koira on nimeltään Simo. Oikein hyvä ja miehekäs nimi isolle urokselle. En millään osaa ajatella että olisi joku Pimppiäinen, Pömppiäinen tai Kakkiainen.
Ja koiralla on myös kaimoja ihan tuttavamiehissä. Eivät ole pistäneet pahakseen, eivät tuttavamiehet eikä koira.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ja hänen vaimonsa antoivat lapselleen koirani nimen. Koira oli jo kuollut lapsen syntyessä, mutta silti. Kaikista hulluinta oli, että koirani oli ollut läheinen myös veljelleni. Pyörittelin jonkin aikaa silmiä kunnkuulin nimivalinnan, meni kolmisen vuotta tottua tähän nimeen lapsella. En ollut ainoa joka ihmetteli.
Toihan on ihanaa! Miksi harmistuit? Annetaanhan lapsille mummojenkin nimiä ja sekin otetaan yleensä kohteliaisuutena.
Ei se mitään haittaa. Työkaverini sai lapsen puoli vuotta ennen minua ja nimesi sen minun " varaamallani" nimellä, tosin tietämättään. Kun kuulin lapsen nimen, kysyin perusteluja juuri tuolle nimelle. " Koska se oli kaunis". Minulle nimi oli paljon enemmän, sillä se kulki suvussa. En typeryyttäni nimennyt omaani sitten samalla nimellä ja joskus vieläkin harmittaa. Työkaverini lähti muihin töihin parin vuoden päästä ja nyt lapseni olisi voinut olla 15 vuotta jo ainoa sen niminen tuttavapiirissäni.
No voi jeesus, mitä väliä. Ei maailma pyöri sun tai sun mahan ympärillä.
Oishan se vähän eri asia jos ois tahallaan antanut, mutta jos kaveris ei tiennyt nimestä, niin vaikee tuosta suuttua on. Kivahan se koirakaima on.