Lue keskustelun säännöt.
Mä en enää pysty suojelemaan lastani pettymyksiltä! :(
26.06.2018 |
Tänään tuli iso itku ja raivari aamulla, kun selvisi, että päiväkotikaveri on kipeä. Olivat suunnitelleet tälle päivälle jotain yhteistä leikkiä.
Eilen tuli itku, kun päiväkodin puistojumppa peruuntui, kun yksi hoitaja oli kipeä.
Lapsi aina huutaa ja raivoaa minulle: ”Tyhmä äiti!”
Samoin, jos lempivaate on pyykissä, lapsi raivoaa mulle.
Tää alkaa olla tosi stressaavaa ja haastavaa.
Sori jos teksti on sekavaa. Ahdistaa ja on sellainen olo, että en voi tehdä tarpeeksi. 😩
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoitit tuossa myöhemmin, että oot lapsuudessasi joutunut kohtaamaan paljon pettymyksiä, jotka on aiheutunut isäsi alkoholismista. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään alkoholistivanhempien kanssa, mutta valitettavasti osalle lapsista silti niin käy. Sä olet yksi heistä. Huomaathan silti, että vanhemman alkoholismi on aika eri tason juttu kuin nämä tässä yllä mainitut pienet, normaaliin arkeen kuuluvat pettymykset? Eikö ole ihan hyvä, että sun lapsi pikku hiljaa oppii sietämään normaaleja taka-iskuja ja suhtautumaan tällaisiin juttuihin?
On ihan ymmärrettävää, että haluaisit tehdä enemmän - koska haluaisit suojella sitä lasta, joka oot ollut, kun elit alkoholistivanhemman kanssa. Mutta jos ajattelet _objektiivisesti_, niin eiväthän nuo sun lapsen pettymykset jumpan peruuntumisesta, vaatteen likaantumisesta jne. ole oikeastaan sellaisia, että sun tarvitsisi niitä mitenkään yrittää estää. Se, mitä sun tarvitsee tehdä, on olla läsnä lapselle ja tukea häntä, kun hän opettelee käsittelemään pettymyksiä.