Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä en enää pysty suojelemaan lastani pettymyksiltä! :(

Vierailija
26.06.2018 |

Tänään tuli iso itku ja raivari aamulla, kun selvisi, että päiväkotikaveri on kipeä. Olivat suunnitelleet tälle päivälle jotain yhteistä leikkiä.

Eilen tuli itku, kun päiväkodin puistojumppa peruuntui, kun yksi hoitaja oli kipeä.

Lapsi aina huutaa ja raivoaa minulle: ”Tyhmä äiti!”

Samoin, jos lempivaate on pyykissä, lapsi raivoaa mulle.

Tää alkaa olla tosi stressaavaa ja haastavaa.

Sori jos teksti on sekavaa. Ahdistaa ja on sellainen olo, että en voi tehdä tarpeeksi. 😩

Kommentit (41)

Vierailija
1/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä kyllä lasta ei voi eikä pidäkään suojella pettymyksiltä. Ne kun kuuluvat elämään.. Vanhemman tehtävä on vaan sitten olla tukena ison pettymyksen sattuessa. Lapsen pitää kuitenkin oppia käsittelemään myös ne pettymyksen tunteet.. ja mitä pienempänä sitä alkaa oppia, sen parempi.

Vierailija
2/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitäisi suojata pettymyksiltä? Kuulostaa siltä, että lapsi tarvitsee harjoitusta niissä. On eri asia olla luotettava vsnhempi kuin se, että lapsi ei mitään pettymyksiä kokisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumpi teillä on auktoriteetti, sinä vai lapsi?

Tiedätkö, että jos kasvatat lapsesi rajattomaksi, teet valtavan suuren vahingon. Hänelle ja hänen tulevaisuudelleen?  Lapsi huutaa ja raivoaa koska kaipaa niitä rajoja! Ne tuo turvallisuutta. Aikuisen on oltava se iso turvallinen kallio johon voi puskea raivoaan mutta joka ei väisty. Se antaa lapselle rajat ja turvallisuuden.

Pettymyksiä ei saa pelätä eikä vältellä. Ne kuuluu olennaisena osana elämään, ja niitä on opittava sietämään.

Vierailija
4/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä ihmettä? Etkö soittanut närkästynyttä puhelua kaverin vanhemmille? Tai painostanut päiväkodin henkilökuntaa jumpasta?

Nyt vähän yritystä lisää hei!

Vierailija
5/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ole aikuinen ja ole vanhempi.

Sun tehtäväsi on kasvattaa lastasi siten, että lapsesi kestää ja selviää pettymyksistä sillä niitä tulee ihan varmasti aina eteen.

Miksi sun pitäisi suojella lastasi pettymyksiltä?? 

Kun mun lapseni aloitti koulun, yksi viisas opettaja sanoi meille vanhemmille, että varmistakaa, että joka päivä tulee lapselle ainakin yksi pieni pettymys ! Niin se lapsi kasvaa ja oppii selviytymään.

Mä uskon tuohon enkä ole koskaan pelännyt sitä, että lapsille niitä pettymyksiä tulee, MUTTA olen aina pyrkinyt siihen, että olen paikalla ollut lohduttamassa ja puhumassa asiasta - heti kun lapsi on itse siihen valmis.

Vielä kerran: ole aikuinen ja ole vanhempi lapsellesi.

Vierailija
6/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä sun pidäkään suojella sitä pettymyksiltä. Lopeta lapsen hyysääminen, ja ota raivot vastaan. Nimeä hänelle tunteet ja opeta miten pettymyksistä pääsee yli. Tolla pumpulissa pitämisellä sä teet vaan hallaa hänelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Provo? Voiko aikuinen ihminen olla noin avuton. Äitiä ei haukuta tyhmäksi, sen teet nyt ensin selväksi, ei huudeta eikä raivota. Sitten opetat lasta kestämään paremmin niitä normaaleja arkipäivän pettymyksiä, joihin ei voi vaikuttaa.

Vierailija
8/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa pettymyksiä lapselleen, jotta tämä oppii sietämään niitä.

Helikopteri/curling-vanhempi tekee lapselleen todella karhunpalveluksen.

Tämä aloitus lienee provo. Pakko olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt rauhoitut ensimmäiseksi. Tuo käytös lapsella on aivan normaalia,vaikka rautaisia hermoja se vanhemmalta vaatiikin.

Lapsesi oppii noiden kokemuksien kautta sietämään pettymyksiä, sinä olet turvallinen ihminen jonka edessä voi raivota ja purkaa turhautumistaan. Elämä tuo tullessaan isompiakin haasteita hänelle,älä siis yritä siloitella lapsesi tietä "pieniltä" pettymyksiä,sillä pieniltä ne sitten jälkikäteen näyttävät. Sinä riität ja olet tarpeeksi olemalla läsnä.

Jos osaisin laittaisin sinulle rutkasti voimia,pitkää pinnaa ja iiiison halauksen.

♥️

Vierailija
10/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle on joskus joku (viisas) sanonut, että vanhempien työ on aiheuttaa lapselle pettymyksiä. Toisin sanoen totuttaa hänet siihen, että maailma ei ole kovin reilu eikä pelkkiä ihania elämyksiä tarjoava paikka. Ja antaa lapsen kokea ne pettymykset turvallisessa ympäristössä eli kotona, sinun sylissäsi. Onko lapsesi mahdollisesti erityisherkkä? Heillä reaktiot asioihin ovat hyvin vahvat, vaikka itse tunne ei olisi katastrofaalisen suuri.

Oma lapseni on sellainen, ja vielä aikuisenakin hänen reaktionsa asioihin ovat näin tavalliselle ja tasaiselle pulliaiselle aivan käsittämättömät - luulin pitkään, että hän kärsii niistä suurista tunteistaan, kun reaktiot ovat jotain ylimaallisen suurta. Niin iloon kuin suruun, ilosta hihkutaan ja surussa tai harmituksessa huudetaan suoraa huutoa. Se on myös erittäin raskasta läheisille. Mutta siitäkin selviää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En vaan kestä niitä raivareita. Ja kun lapsi on pettynyt, tulen itse surulliseksi. Jotenkin lamaannun aina, kun lapsella on paha mieli. Olen itse kokenut elämässäni, etenkin lapsuudessani, paljon pettymyksiä. Suurin syy oli alkoholisti-isä. En halua, että oma lapseni joutuu jatkuvasti pettymään.

Mitä voin tehdä, kun tulee niitä raivareita?

Eniten tässä huolestuttaa, kun koulussa tulee varmasti vielä enemmän pettymyksiä.

Ap

Vierailija
12/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En vaan kestä niitä raivareita. Ja kun lapsi on pettynyt, tulen itse surulliseksi. Jotenkin lamaannun aina, kun lapsella on paha mieli. Olen itse kokenut elämässäni, etenkin lapsuudessani, paljon pettymyksiä. Suurin syy oli alkoholisti-isä. En halua, että oma lapseni joutuu jatkuvasti pettymään.

Mitä voin tehdä, kun tulee niitä raivareita?

Eniten tässä huolestuttaa, kun koulussa tulee varmasti vielä enemmän pettymyksiä.

Ap

Mene terapiaan. Ja tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus. Sinä tarvitset tukea vanhemmuuteesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulle on joskus joku (viisas) sanonut, että vanhempien työ on aiheuttaa lapselle pettymyksiä. Toisin sanoen totuttaa hänet siihen, että maailma ei ole kovin reilu eikä pelkkiä ihania elämyksiä tarjoava paikka. Ja antaa lapsen kokea ne pettymykset turvallisessa ympäristössä eli kotona, sinun sylissäsi. Onko lapsesi mahdollisesti erityisherkkä? Heillä reaktiot asioihin ovat hyvin vahvat, vaikka itse tunne ei olisi katastrofaalisen suuri.

Oma lapseni on sellainen, ja vielä aikuisenakin hänen reaktionsa asioihin ovat näin tavalliselle ja tasaiselle pulliaiselle aivan käsittämättömät - luulin pitkään, että hän kärsii niistä suurista tunteistaan, kun reaktiot ovat jotain ylimaallisen suurta. Niin iloon kuin suruun, ilosta hihkutaan ja surussa tai harmituksessa huudetaan suoraa huutoa. Se on myös erittäin raskasta läheisille. Mutta siitäkin selviää.

Minun lapseni reagoi myös todella voimakkaasti. Myös iloisiin asioihin. Suunnilleen leijuu pilvissä ja kiljuu riemusta, kun innostuu jostain. Innostuu todella herkästi. Mutta myös lannistui helposti ja pettymykset on voimakkaita. Reagoi juuri itkulla ja raivolla.

Toisaalta on hyvä, että lapsi osaa ja uskaltaa näyttää tunteet. Itse jouduin lapsena turruttamaan tunteeni ja opin pidättelemään itkua. Luulin itse jo lapsena ja teininä, että en reagoi asioihin, mutta todellisuudessa reagoin. En vain saanut näyttää tunteitani. Lisäksi kaikki tarpeeni sivuutettiin. Vanhemmillani ei ollut aikaa (eikä kai mielenkiintoakaan) minulle. Silti äiti jaksaa aina muistuttaa kuinka pilasin hänen elämänsä, aiheutin vanhempieni eron ja että hän olisi menestynyt paremmin elämässä, jos olisi tehnyt abortin.

Ap

Vierailija
14/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan kestä niitä raivareita. Ja kun lapsi on pettynyt, tulen itse surulliseksi. Jotenkin lamaannun aina, kun lapsella on paha mieli. Olen itse kokenut elämässäni, etenkin lapsuudessani, paljon pettymyksiä. Suurin syy oli alkoholisti-isä. En halua, että oma lapseni joutuu jatkuvasti pettymään.

Mitä voin tehdä, kun tulee niitä raivareita?

Eniten tässä huolestuttaa, kun koulussa tulee varmasti vielä enemmän pettymyksiä.

Ap

Mene terapiaan. Ja tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus. Sinä tarvitset tukea vanhemmuuteesi.

Kävin psykoterapiassa 6 vuotta. Se vain pahensi ahdistusta.

Olen puhunut neuvolassa ja perheneuvolassa noista raivareista. Samoin päiväkodissa. Ovat sanoneet, että ei ole syytä huoleen ja että on ihan normaalia.

Olimme sairaalassa (muista syistä) lastenosastolla 2 viikkoa ja siellä lääkäri ja hoitajat tarkkailivat meitä ja totesivat, että eivät ole meistä huolissaan. Sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi meitä ja sanoi, että jos emme selviä sairaalalaskuista, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, niin saa apua laskuihin.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi lapsia pitäisi suojella pettymyksiltä?

En ole ikinä ymmärtänyt tuota. Itsellä neljä lasta ja tietävät ettei aina saa mitä haluaa ja elämässä tulee pettymyksiäkin.

Olette kyllä tolloja äitejä *huoh*

Vierailija
16/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan kestä niitä raivareita. Ja kun lapsi on pettynyt, tulen itse surulliseksi. Jotenkin lamaannun aina, kun lapsella on paha mieli. Olen itse kokenut elämässäni, etenkin lapsuudessani, paljon pettymyksiä. Suurin syy oli alkoholisti-isä. En halua, että oma lapseni joutuu jatkuvasti pettymään.

Mitä voin tehdä, kun tulee niitä raivareita?

Eniten tässä huolestuttaa, kun koulussa tulee varmasti vielä enemmän pettymyksiä.

Ap

Mene terapiaan. Ja tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus. Sinä tarvitset tukea vanhemmuuteesi.

Kävin psykoterapiassa 6 vuotta. Se vain pahensi ahdistusta.

Olen puhunut neuvolassa ja perheneuvolassa noista raivareista. Samoin päiväkodissa. Ovat sanoneet, että ei ole syytä huoleen ja että on ihan normaalia.

Olimme sairaalassa (muista syistä) lastenosastolla 2 viikkoa ja siellä lääkäri ja hoitajat tarkkailivat meitä ja totesivat, että eivät ole meistä huolissaan. Sairaalan sosiaalityöntekijä tapasi meitä ja sanoi, että jos emme selviä sairaalalaskuista, voi tehdä lastensuojeluilmoituksen, niin saa apua laskuihin.

Ap

Sinun ei olisi pitänyt ikinä hankkia lasta.

Vierailija
17/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Missä on maalaisjärkesi, AP?

Vierailija
18/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsia pitäisi suojella pettymyksiltä?

En ole ikinä ymmärtänyt tuota. Itsellä neljä lasta ja tietävät ettei aina saa mitä haluaa ja elämässä tulee pettymyksiäkin.

Olette kyllä tolloja äitejä *huoh*

Ketkä ”te”?

Vierailija
19/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huokaus. Ootko tosissas?

Täällä oli pitkä ketju "lapsen tunteiden sanoittamisesta" ja tässä sille olis just käyttöä.

Otat tunnereaktion vastaan ja kaivat sen surun ja pettymyksen sieltä pohjalta esille. Juttelette, että tunne on pettymys ja reaktio on suuttumus, mutta sen voi käsitellä myös suruna. Tosi harmi, ettei hommat mennyt kuten oli suunniteltu, mutta joskus vaan käy  niin.

Se pettymys ei tarvitse lohduttelua eikä hyvittelyä, niitä vaan tulee.

Oma tyttäreni oli hyvin tempperamentikas ja tunneilmaisussaan... niin, mitenhän sen nyt kuvailisi. Täyttä draamaa. Isänsä oli pariin otteeseen jo ihan epätoivoinen, alkoi kiukutella minulle että tee nyt jotain tuolle lapselle. Itsellä on vähän pidemmät hermot, nurkassa voliseva neiti-ihminen sai vetää näytöksensä loppuun, ei se siitä vahingoittunut.

Ja kun tunteet oli purettu, niin voitiin jutella asioista. Ei niissä ole mitään pahaa, ihmisen pitääkin tuntea asioita. Myös pettymyksiä.

Vierailija
20/41 |
26.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan kestä niitä raivareita. Ja kun lapsi on pettynyt, tulen itse surulliseksi. Jotenkin lamaannun aina, kun lapsella on paha mieli. Olen itse kokenut elämässäni, etenkin lapsuudessani, paljon pettymyksiä. Suurin syy oli alkoholisti-isä. En halua, että oma lapseni joutuu jatkuvasti pettymään.

Mitä voin tehdä, kun tulee niitä raivareita?

Eniten tässä huolestuttaa, kun koulussa tulee varmasti vielä enemmän pettymyksiä.

Ap

Mene terapiaan. Ja tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus. Sinä tarvitset tukea vanhemmuuteesi.

Voi jeesus, ei toi ole mikään lastensuojeluasia.

Perheneuvola-asia kylläkin.

Ap: sulle on selvästi vaikeaa olla aikuisen roolissa siinä lapsen raivarin rinnalla, mutta se on se sun hommasi.

Sanoita lapsen tunteet, mutta on myös täysin ok vetää niitä omia rajoja tyyliin "ymmärrän että sua harmittaa koska Tiinapaavo ei pääse kanssasi leikkimään, mutta minua et nimittele."

Jos tuntuu siltä että tarvitset jeesiä, niin perheneuvola on se paikka josta sitä ensinnä kysytään, mutta pitkälle pääsee jo sillä että kun menee itsellä tunteisiin, niin ota vähän etäisyyttä tilanteeseen, mieti millainen aikuisen tuki olisi lapsellesi tarpeen tilanteessa ja tee niin jos mahdollista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän kolme