Miten yli nelikymppisenä isäksi tulleet jaksavat lapsiperhearkea?

Hyvin.

On varaa kato tehdä asioita toisin kuin teinivanhemmilla.

Aika paha...... Sitten kun lapsesta tulee täysi-ikäinen, isä olisi jo 7-kymppinen vanhus.

Isäni teki toisen kierroksen yli nelikymppisenä. Tuntuu olevan enemmän kärsivällisyyttä vanhemmiten. Hyvin se jaksaa.

En ymmärrä itsekkään. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän itse tarvitsen unta ynnä muuta lepoa. Omat vanhempani olivat ns. mummovanhempia, ja vähän kateellisena katselen joskun mistä olen jäänyt paisti, kun nuoremmat vanhemmat vuorovaikuttavat pienemmällä sukupolvivälillä kärsivällisesti lastensa kanssa ja jaksavat puuhailla keskenään. Itse tunnen olevani suorastaan isovanhempien kasvattama.

Työkuvioissa on aika monta keski-ikäistä miestä, jotka ovat nuoremman naisen kanssa ns. toisella kierroksella. Ovat vanhentuneet silmissä ja usein se ero sieltä tulee. Ovat tekemisissä teini- tai jo aikuistuneiden lastensa kanssa, mutta hyvin vähän näiden pienten kanssa enää jsksavat aikaansa viettää.

Tunnen yhden 44- vuotiaana ja yhden 52 - vuotiaana ensimmäisen kerran isäksi tulleen. Hyvätuloisia, varakkaita ja korkeakoulutettuja kumpikin. Lapsi oli heidän oma toiveensa ja hyviä isiä kumpikin.

Onhan se ihan väistämättä raskaampaa kuin nuorempana. Lapsiperheen arki ei koskaan ole helppoa. Ikä tuo vielä oman raskautensa tilanteeseen.

Vastuulliset isät jaksaa kantaa vastuunsa ja lähtevät vielä 70-90 iässä maailman ympäri matkalle, sitten on näitä joiden fossiloituminen alkaa 30 ikävuodesta eteenpäin eikä loppua ole näkyvissä. Meidän paikallisesta löytyy molempia niin 30-60v. isejä jotka ovat paeneet arkea. 

Tottakai täällä osa vakuuttaa, että tosi hyvin, että silloin jaksaa tosi hyvin, mutta en usko. Pakkohan se on toki ulos päin näyttää hymyilevää naamaa, kun on siihen sotkuun itsensä ajanut, mutta totuus on toinen. Olen 44 vuotias ja kolme lastani ovat jo teinejä. En todellakaan olisi halukas hoitamaan enää mitään vauvaa 24/7 ja ei sitä tietenkään isien tarvitse tehdäkään, sillä sehän on naisten homma. Isot ottavat vain rusinat pullasta siinäkin hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ihan väistämättä raskaampaa kuin nuorempana. Lapsiperheen arki ei koskaan ole helppoa. Ikä tuo vielä oman raskautensa tilanteeseen.

Isät ovat päivät töissä ja yöt nukkuvat hyvin. Lapsiarkea heillä on vain viikonloppuisin ja illalla muutama tunti. On se raskasta.

Mieheni oli 48 kun lapsemme syntyi. Oikein hyvin on jaksanut osallistua harrastuksiin, opettaa kalastuksen saloihin, jalkapalloon yms. Nyt lähtee 17 v kanssa kalamatkalle ulkomaille. Ja on edelleen täysipäiväisesti töissäkin, mies siis. Oma isäni oli 49 kun synnyin, joten asiasta oli omakohtaista kokemusta.

Eihän siinä sen raskaampaa...pitää vaan olla nuori vaimo.

Nainen hoitaa lapsen. Isä kun ehtii.

Ihmisiä on erilaisia, joku jaksaa paremmin mitä toinen. Oma lähes 90-v mummoni on edelleen skarppi päästään, asuu (ja pärjää hyvin) yksin omakotitalossa ja lenkkeilee joka päivä. Ystäväni äiti joutui n. 55- v palvelukotiin koska alkoi kärsiä jo suht nuorena mm. muistisairaudesta ja pärjääminen kerrostaloasunnossa alkoi olla haastavaa (avaimet sisällä, unohti mihin menossa, levy jäi päälle jne.)

Iäkkäämpien vanhempien etuna näen sen, että on paremmin aikaa (elämää jo eletty, ei niin tarve enää tehdä sitä ja tätä), varallisuutta karttunut (jos väsyttää niin varaa palkata lastenhoitaja/aupair) ja parisuhde on yleensä vakaa (moni nuori ns. kasvaa erilleen esim. 20-->30v uotiaaksi välisenä aikana koska ihminen muuttuu ajan mittaan) koska on jo aikuisia ja tiedetään kuka itse on ja kuka kumppani on.

Kaikki eivät myöskään voi päättää milloin tulee isäksi/äidiksi, vanhemmaksi tuleminen voi olla pitkä tie jos lapsettomuutta jne.

Miksi he ei jaksais? Olen 50v ja ihan jaksavainen ihminen olen. Miesten helpompaa, kun nainen eniten kiinni lapsissa. Miehet menee duuniin levolle?

Miksei jaksaisi. Samanlaista tuntuu suurimman osan isien elämä olevan, olivat sitten minkäikäisiä tahansa. Urheillaan, vietetään omaa aikaa, ei kotitöitä. Käyvät töissä ja istuvat sohvalle. Silloin tällöin lasten kanssa johinkin hauskaan paikkaan, kun vaimo rukoilee polvillaan että saisiko tunnin nokoset ottaa.

Olen 43v ja lapsi 6v, hyvin jaksan, akka meillä on mikä ei jaksa mitään, makaa sohvalla tuijottaa töllöä ja ihmettelee/kiukkuaa miksi lapsi ei osaa käyttäytyä sen kanssa?

Varmaan sen takia kun pitäisi olla hiljaa paikallaan että äiti saa katsottua televisiota puhelin kädessä rauhassa.

Ei tee ikinä mitään sen kanssa.

Lapsi syntyi keskosena ja joka yö sotkin,lämmitin ja syötin 3h välein premilonit sille.

En tiedä monta tuhatta kilometriä työnsin rattaita lapsen ekan vuoden aikana koska oli huutamatta vain silloin kun rattaat liikkuivat.

Nyt isompana sitten kulkeekin mun mukana aina.

16:lle, oma lähipiiri vaikuttaa, itse en tunne kun ns. hyviä ja osallistuvia isiä. No joo, pari poikkeusta on, lapsuudenkaverin ex-mies sekosi huumeisiin, parikymppisenä, eronneet jo yli 10v sitten, ja hylkäsi lapsensa, mikä ehkä oli ihan hyvä juttu. Ja yhden sukulaisen mies on tuurijuoppo, selvinä kausina hyvä isä, juoppokausina ei pidä mitään yhteyttä.

Mutta toki tätä palstaa lukemalla olen huomannut, että todella on miehiä joille kotityötmon "akkojen hommia", Maken kanssa dokaaminen tärkeämpää mitä lapsen synttärit tai futisturnaus, ja joidenmoma palkka on omaa rahaa, muu perhe eläköön pyhällä hengellä ja vaimon palkalla..... Mutta TUO EI OLE NORMAALIA! Ja sanoisin ettei edes kovin yleistä...

Hyvin tuo näyttää jaksavan. Kun kuopus syntyi, mies täytti 50 v samana vuonna. Takana pitkä lapsettomuus, ei ne vauvat kaikille synny heti kun halutaan, ja hedelmättömyys johtui minusta, yli 10 v nuoremmasta vaimosta.

Toki tunnustan, että mies ei synnärin jälkeen herännyt öisin kertaakaan, toisaalta se sopi minulle kun olinhan kotona ja imetin vauvaa. Jotenkin minulle itsestään selvä asia.

Ei ole mies valitellut väsymistä tai elämän raskautta, eikä kaipaa baareihin tai harrastuksiin, tykkää olla kotona. Perhekeskeinen on.

Vastauksissa on siis vastaus, eli jaksavat hyvin, kun ei tarvitse hoitaa arkea oikeasti. Asia ei ollut varmasti yllätys, sillä aika harvoin miehet yleensäkään osallistuvat lastenhoitoon täysivaltaisesti, koska imetys, koska työ, koska oma aika. Lapset hoituvat muutenkin ja siten sitä jaksaa leikkiä 20 minuuttia illassa ja keksiä viikonloppuna sirkushuveja, että saa Hyvän Isän viitan harteilleen.