Voiko ihmismieli olla näin kummallinen? Suhteen ongelmat/varattuna ihastuminen
En voi avautua tästä oikeassa elämässä kenellekään, joten pakko purkaa vaikka sitten täällä anonyymisti...
Meillä on ollut vakavia ongelmia noin vuoden verran. Luulin alkaneeni seurustelemaan erittäin itsevarman, karismaattisen, rohkean ja kypsän miehen kanssa, mutta miehen käytös alkoi muuttumaan radikaalisti heti kun suhteemme alkoi vakavoitumaan. Olen kaunis nuori nainen ja suhteemme alussa mies suorastaan jumaloi minua ja ulkonäköäni, mutta alkoi jo noin puolen vuoden jälkeen pikkuhiljaa kylvemään minuun ikävältä tuntuvaa epävarmuutta esim. painoani kohtaan. Kontrollointi, manipulointi ja muu henkinen "vaivihkainen" vallankäyttö alkoi pikkuhiljaa lisääntymään ja ulottumaan myös muihin aiheisiin ja siitä tuli kokoajan suorempaa ja röyhkeämpää - vuoden jälkeen mies saattoi jo päin naamaa ilkeillä minut kyyneliin tai esim. sanoa että hän toivoisi että laihduttaisin ja muuttaisin itsessäni asiat x, z ja y. Mies saattaa välillä aloittaa yhtäkkisen mykkäkoulun jos teen jotain hänen neuroottisten oikkujen ja toivomustensa vastaista, kuten esim. jos syön hänen seurassaan kakkupalan tai tilaan vaikka yksittäisen lonkeron tai mitä tahansa yhtä järjetöntä. Olemme jo käyneet ongelman tiimoilta pariterapiassa, puhuneet ja puhuneet, mies on hakemassa itselleen apua ja tiedostaa käytöksensä epäreiluuden, mutta ei siitä huolimatta ole vielä toistaiseksi onnistunut kokonaan muuttumaan. Miehen näennäinen itsevarmuus ja röyhkeus suhteen alussa olikin siis vain pintaa (yllätys yllätys), ja hän on todellisuudessa paljastunut todella epävarmaksi ja masentuneeksi, vielä keskeneräiseksi ihmiseksi. Rakastan miestä kuitenkin tästä kaikesta huolimatta valtavasti ja haluaisin uskoa häneen ja siihen, että terapian ja kovan tahdon myötä hän pystyy vielä lopettamaan ilkeilyt ja henkisen väkivallan kokonaan, jos vain itse sitä aidosti haluaa.
Noh, nämä asiat ovat kuitenkin arvatenkin jättäneet minuun aikamoisia haavoja ja egoni on kokenut pahan kolauksen. Olen alkanut oireilemaan sekä henkisesti että fyysisesti, painoni on jojoillut ja suhteessani ruokaan on välillä (alkavan?) syömishäiriön merkkejä. En myöskään pysty enää kunnioittamaan ja ihailemaan miestäni YHTÄ paljon kuin alussa ennen näitä ongelmia, ja olen nyt reilun vuoden taistelun jälkeen alkanut ihastumaan tahtomattani muihin miehiin. Luulen, että nyt kun henkiset voimavarani ovat selvästi lopussa, kai alitajuisesti etsin näillä ihastumisilla sellaista turvaa jota mieheni ei pystynyt alussa antamaan, ja/tai kokemusta siitä että minut hyväksytään ja minua halutaan 100% juuri tällaisena kuin olen. Tuntematonta ajatellessa tämä tunne on tietysti helpompi saada, kun vieras ei ole voinut ehtiä satuttamaan vaan on mielikuvan tasolla vielä "täydellinen" minua kohtaan.
Sitten tullaankin siihen oudoimpaan paljastukseen: Minulla on herännyt aivan kummallisia seksuaalisia fantasioita eräästä tutusta miehestä, joka on kuin vastakohta miehestäni (ja ylipäätään vastakohta normaalista miesmaustani) ja jonka kanssa jollain tasolla HÄPEÄISIN (tai huom. ainakin aiemmin olisin hävennyt) julkisesti liikkua. Tiedän että tämä kuulostaa aivan kamalalta enkä haluaisi kuulostaa loukkaavalta tätä miestä kohtaan tai ylipäätään hävetä yhtään ketään yhtään millään tasolla, mutta en vain saa itseäni kuriin...
Kommentit (25)
Luin ensimmäisen kappaleen puoleen väliin vain, enempää ei tarvinnut.
Etkö nykynaisena vieläkään tiedä minkälaisessa suhteessa olet?
(Kaunis) nuori nainen varmastikin rakastuu useisiin kiiltäviin asioihin ennen kuin rakastuu omaan perheeseensä ja lapseensa.
Ei hemmetti mitä baskaa koko juttu :D
Vierailija kirjoitti:
(Kaunis) nuori nainen varmastikin rakastuu useisiin kiiltäviin asioihin ennen kuin rakastuu omaan perheeseensä ja lapseensa.
Mitä tämä nyt tarkoittaa? Mitä on ne kiiltävät asiat tässä yhteydessä? Ei ole mitään perhettä ja lapsia tulossa. Ap
Mulla vähän sama tilanne. Alussa lankesin miehen feikkaamiseen, mutta oikeasti hän on neuroottinen, eikä osaa edes myötätunnon alkeita. Jos mulla on paha olo, hän joko syyllistää tai vähättelee. En oikeastaan halua puhua hänelle enää mistään. Aika nopeasti tuli myös olo, että joudun olemaan koko ajan näkymätön, ettei häntä ahdista. Valitettavasti meillä on lapsi, niin tässä sitä ollaan jumissa. Olen myös palavasti ihastunut, mutta en mihinkään luuserimieheen, vaan perheelliseen. Varmaan samoista syistä kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Kaunis) nuori nainen varmastikin rakastuu useisiin kiiltäviin asioihin ennen kuin rakastuu omaan perheeseensä ja lapseensa.
Mitä tämä nyt tarkoittaa? Mitä on ne kiiltävät asiat tässä yhteydessä? Ei ole mitään perhettä ja lapsia tulossa. Ap
Ne on ne asiat jotka kulkeutuvat muutan prosentin taskuun.
Heh! Vuoden seurustelun jälkeen todetaan että äijä on kajahtanut ja mennään pariterapiaan. Siinä ei mitkään terapiat auta vaan ainoa oikea tapa käsitellä suhdetta on laittaa kantapäät vastakkain ja antaa herran tehdä joku muu tyttö onnettomaksi.
Juokse jo lujaa ja kauas.
Vierailija kirjoitti:
Heh! Vuoden seurustelun jälkeen todetaan että äijä on kajahtanut ja mennään pariterapiaan. Siinä ei mitkään terapiat auta vaan ainoa oikea tapa käsitellä suhdetta on laittaa kantapäät vastakkain ja antaa herran tehdä joku muu tyttö onnettomaksi.
Juokse jo lujaa ja kauas.
Mutta kun rakkaus
Ap:lle. Kokeile lukea tämä jos tuntuu tutulle sun miehen suhteen?
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_ylei…
Vierailija kirjoitti:
2/5
Miksei tämä voisi olla todellinen tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne. Alussa lankesin miehen feikkaamiseen, mutta oikeasti hän on neuroottinen, eikä osaa edes myötätunnon alkeita. Jos mulla on paha olo, hän joko syyllistää tai vähättelee. En oikeastaan halua puhua hänelle enää mistään. Aika nopeasti tuli myös olo, että joudun olemaan koko ajan näkymätön, ettei häntä ahdista. Valitettavasti meillä on lapsi, niin tässä sitä ollaan jumissa. Olen myös palavasti ihastunut, mutta en mihinkään luuserimieheen, vaan perheelliseen. Varmaan samoista syistä kuin ap.
Vaikka narsisti on melkein muotisana, niin nuo ovat narsistisia piirteitä: empatiakyvyn puute, syyllistäminen, vähättely jne. Se alkaa henkisellä väkivallalla, narsisti vie sinulta ikään kuin minuuden. Yrität kaikin voimin olla sellainen kuin mies haluaisi.
Ja lopulta alat olla itsekin hukassa, kun mikään ei riitä, eikä mikään ole oikein. Rankka polku on edessä.
Kuljin sitä itse 18v. Nyt vuosi eron jälkeen, yritän löytää itseni uudelleen ja käyn myös terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne. Alussa lankesin miehen feikkaamiseen, mutta oikeasti hän on neuroottinen, eikä osaa edes myötätunnon alkeita. Jos mulla on paha olo, hän joko syyllistää tai vähättelee. En oikeastaan halua puhua hänelle enää mistään. Aika nopeasti tuli myös olo, että joudun olemaan koko ajan näkymätön, ettei häntä ahdista. Valitettavasti meillä on lapsi, niin tässä sitä ollaan jumissa. Olen myös palavasti ihastunut, mutta en mihinkään luuserimieheen, vaan perheelliseen. Varmaan samoista syistä kuin ap.
Vaikka narsisti on melkein muotisana, niin nuo ovat narsistisia piirteitä: empatiakyvyn puute, syyllistäminen, vähättely jne. Se alkaa henkisellä väkivallalla, narsisti vie sinulta ikään kuin minuuden. Yrität kaikin voimin olla sellainen kuin mies haluaisi.
Ja lopulta alat olla itsekin hukassa, kun mikään ei riitä, eikä mikään ole oikein. Rankka polku on edessä.
Kuljin sitä itse 18v. Nyt vuosi eron jälkeen, yritän löytää itseni uudelleen ja käyn myös terapiassa.
Ei tuo mitenkään voi olla narsisti. Hän kärsii ahdistuksesta ja siksi haluaisi minun olevan näkymätön, ettei ahdista julkisilla paikoilla. Ja tuo syyttely ja vähättely... hän ei kuulemma osaa muuta ja on vain sellainen. Katuu sitten aina myöhemmin mitä tuli sanottua. Vaikea selittää kun ei tuota saa kuulostamaan miltään muulta kuin narsismilta. Hän ei myöskään itse kaipaa suhteelta mitään normaalia läheisyyttä tai avautumista. Ei kuitenkaan yritä ikinä lahjoa tai estää menemästä ulos miten haluan, ei ole enää mustasukkainen, mutta oli aluksi.
TEE MIEHELLE PALVELUS JA ETSI ITSELLESI JOKU YHTÄ SEKAISIN OLEVA
Miehesi on narsisti, ja sinä olet hukassa. Ihastuminen "nyhveröön" on merkki, jota sinun pitäisi osata kuunnella. Jopa nyhverö vaikuttaa alitajunnassani paremmalta vaihtoehdolta kuin miehesi. Tai sitten olet todella pinnallinen ihminen, ja olet itse miehesi kanssa ihan vääristä syistä; ulkonäkö ym syistä. Jos et kerran nyhverön kanssa uskaltaisi näyttäytyä julkisesti? Miten voit tuntea vetoa johonkin, jonka kanssa et kehtaisi näyttäytyä? Se on pelkkää seksuaalista vetovoimaa, ilmeisesti olet niin kokematon ettet tiedä ettei se ole sen kummempaa, ei tarvitse olla ihastunut että tuntee seksuaalista vetovoimaa. Summa summarum: Lähde nyt äkkiä pakoon tuosta huonosta suhteesta ennen kuin mielenterveytesi hajoaa pahemmin. Sinkkuna voit harrastaa mitä tahansa seksisuhteita salassa, ja vaikuttaa siltä että se on juuri se mitä nyt tarvitset.
Lähe nyt jo äkkiä. Järkikin sanoo, että terapiat ei auta tuohon. Älä tuhlaa parhaita vuosiasi huonoon mieheen. Sä kadut sitä myöhemmin. Sä tuhlaat elämääsi pois. Etkö enempää arvosta itseäsi. Et sinä häntä rakasta enää kun pääset eroon. Eikä sun tarvitse rakastaa häntä. Et ole velkaa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Kaunis) nuori nainen varmastikin rakastuu useisiin kiiltäviin asioihin ennen kuin rakastuu omaan perheeseensä ja lapseensa.
Mitä tämä nyt tarkoittaa? Mitä on ne kiiltävät asiat tässä yhteydessä? Ei ole mitään perhettä ja lapsia tulossa. Ap
Ne on ne asiat jotka kulkeutuvat muutan prosentin taskuun.
Kiiiltävä asia tarkoittaaa tyhhmän ihmisen jyväksikäyyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on narsisti, ja sinä olet hukassa. Ihastuminen "nyhveröön" on merkki, jota sinun pitäisi osata kuunnella. Jopa nyhverö vaikuttaa alitajunnassani paremmalta vaihtoehdolta kuin miehesi. Tai sitten olet todella pinnallinen ihminen, ja olet itse miehesi kanssa ihan vääristä syistä; ulkonäkö ym syistä. Jos et kerran nyhverön kanssa uskaltaisi näyttäytyä julkisesti? Miten voit tuntea vetoa johonkin, jonka kanssa et kehtaisi näyttäytyä? Se on pelkkää seksuaalista vetovoimaa, ilmeisesti olet niin kokematon ettet tiedä ettei se ole sen kummempaa, ei tarvitse olla ihastunut että tuntee seksuaalista vetovoimaa. Summa summarum: Lähde nyt äkkiä pakoon tuosta huonosta suhteesta ennen kuin mielenterveytesi hajoaa pahemmin. Sinkkuna voit harrastaa mitä tahansa seksisuhteita salassa, ja vaikuttaa siltä että se on juuri se mitä nyt tarvitset.
Se tässä onkin ihmettelyn aiheena, miten edes on mahdollista tuntea seksuaalista vetoa johonkin jonka haluaisi kuitenkin "salata"?! En ole edes kokematon (päinvastoin) mutta on varmasti totta että sekoitan nyt päässäni ihastuksen juurikin seksuaaliseen vetovoimaan, ja tajuan että tämä vetovoima kiellettyyn kumpuaa juurikin parisuhteeni ahdingosta... En vain silti osaa auttaa itseäni, vaikka ymmärrän tilanteen ns. paperilla. Täytyy ehkä puhua kumppanin kanssa tästä ihan rehellisesti, en saa muuten mielenrauhaa ja voisihan se auttaa miestäkin ymmärtämään että ongelmamme ovat näin hälyttävällä tasolla. Ap
Ap vielä jatkaa... Tämä "entinen ällö" mies on selkeästi ihastunut minuun ja on selvästi aivan imarreltu siitä että edes puhun hänelle, ja tämän huomaaminen tietysti ruokkii horjunutta egoani. Tuntuu, että olenkin ehkä ennemmin ihastunut siihen faktaan, että tämä mies on ihastunut minuun. En siis ole ihastunut häneen ihmisenä, sillä silloin varmaan haaveilisin hänestä myös muuten kuin hämärän seksin tasolla? Olen ihan pihalla, mitä ihmettä oikein teen ja kertoisinko tästä kumppanilleni vai en? Oma mieheni on kyllä huomannut, että tämä tuttu mies on selkeästi kiinnostunut minusta ja kiusoittelee minua asiasta. En ole kehdannut myöntää, että itseasiassa halusta on tullut molemminpuoleista ja että jos vain voisin, menisin suutelemaan tuolta nyhveröltä tajun kankaalle... Tällaisen salaisuuden kanssa on yllättävän tuskallista elää ja minun on vaikea hillitä käytöstäni tämän kielletyn miehen seurassa. Pelkään, että onnistun pahimmassa tapauksessa vielä kusipäisesti loukkaamaan kaikkia osapuolia; pettämään (vähintään henkisesti) omaa kumppaniani ja samalla leikkimään tuon viattoman miesparan tunteilla, vaikka hän on oikeasti kultainen tyyppi ja kenties vain vilpittömästi ihastunut saamastaan huomiosta. :(