Että mulla menee hermot!!
Tytöillä ikäeroa alle vuosi. Toinen täysi teini ja toinen tulee hyvää vauhtia perässä. Juhannuksena oli kaikilla kivaa, paljon porukkaa, kaikilla kavereita ja sukulaisia. Lapset sai valvoa niin pitkään kuin halusivat, syödä herkkuja, olla tekemättä mitään ns normaaleja arkihommia. H.elvetti kamala riitely alkoi heti tänään kun arki alkoi. Tänäänkin saivat nukkua niin pitkään kuin halusivat, katsottiin yhdessä TV:tä. Kun aloin imuroimaan, kehoitin viemään koiran lenkille. Ilmeisesti on jumaliste liikaa vaadittu kun erehtyy jotain pyytään. Keskusteltiin myös siitä, että nyt jää herkut syömättä. Myös itseltäni. Molemmilla naamat nurinpäin ja hirveä sota siitä, kenen on PAKKO viedä koira ulos. Mä olen aivan totaalisesti kyllästynyt tähän jatkuvaan vinkumiseen, kitisemiseen ja tappelemiseen. Aina, jumankauta aina tätä! Tekis mieli välillä ottaa vaan menolippu jonnekin ja jättää noi keskenään tappelemaan.
Kommentit (24)
Ekaksi tulee mieleen, miksi lapset tehty liian pienellä ikäerolla?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs oot ne hommannu ja huonosti kasvattanu?
No sitä tässä olen miettinyt. Ei vaan, ihan olen parhaani yrittänyt kasvatuksen suhteen. Ap
Tsemppiä! Homma lienee tuttua monille teinien vanhemmille. Tuossa iässä juuri testataan vanhemman kantti ts. pitääkö hän linjansa ja toimii johdonmukaisesti vaatimustensa mukaisesti vai antaako lapselle periksi. Muista: rajat ovat rakkautta, mutta hitto että se on välillä raskasta <3
Vierailija kirjoitti:
Ekaksi tulee mieleen, miksi lapset tehty liian pienellä ikäerolla?
Minipillerit ja imetys ei toimineet ehkäisynä. Myöhästä sitä on nyt 14v jälkikäteen porata. Ap
Sano että "äiti lähtee nyt ja häivyt". Siinähän tappelevat keskenään.
Tuosta se vasta pahenee joten pari helvetillistä vuotta on vielä edessä. Mutta sitten helpottaa jos saa nuoret pidettyä hengissä, pois vankilasta ja ei huumeita. Eli perusterveiden ja suht normaalien teinien kanssa pärjää aina vaikka pinna onkin tiukalla välillä. Ajattele miten paljon pahemmin asiat voisi olla!
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Homma lienee tuttua monille teinien vanhemmille. Tuossa iässä juuri testataan vanhemman kantti ts. pitääkö hän linjansa ja toimii johdonmukaisesti vaatimustensa mukaisesti vai antaako lapselle periksi. Muista: rajat ovat rakkautta, mutta hitto että se on välillä raskasta <3
Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Ottaa vaan niin paljon aivoon välillä. Muita kohtaan osaavat sentään käyttäytyä, mutta minä äitinä olen niin kuin joku p.askasanko. ap
Vierailija kirjoitti:
Tuosta se vasta pahenee joten pari helvetillistä vuotta on vielä edessä. Mutta sitten helpottaa jos saa nuoret pidettyä hengissä, pois vankilasta ja ei huumeita. Eli perusterveiden ja suht normaalien teinien kanssa pärjää aina vaikka pinna onkin tiukalla välillä. Ajattele miten paljon pahemmin asiat voisi olla!
Täytyy yrittää kaivaa jostain jotain positiivista, ehkä se tosiaan on se, että huonomminkin vois olla. Oon vaan aivan uupunut kaikkeen. Haluaisin vaan olla yksikseni ja hiljaisuudessa. Ap
Voimia ap <3 Just juttelin äitini kanssa, kun he olivat käyneet kylässä sukulaisilla, ja keskimmäisestä lapsesta oli tullut ihan hirveä murkku (mulkku). Sukulaisemme ja hänen miehensä ovat niin hyviä vanhempia kuin vanhemmat voivat olla ja silti lapset ovat mulkkuiässä aivan karseita mulkkuja. Ei ole helppoa kenellekään, mutta onneksi menee ohi.
Ei minusta pahalta kuulostanut. Pitäisikö ihan istua pöytään ja sopia ja kirjata ylös lapsille koiranulkoilutusvuorot. Jos noin vain teiniä komentaa niin alkaa huuto ja vastustus.
Hyvin harvat muistaa omaa teiniaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta pahalta kuulostanut. Pitäisikö ihan istua pöytään ja sopia ja kirjata ylös lapsille koiranulkoilutusvuorot. Jos noin vain teiniä komentaa niin alkaa huuto ja vastustus.
Hyvin harvat muistaa omaa teiniaikaa.
Varmaan pitäisi laittaa lapset allekirjoittamaan sopimus siitä, kuka koiraa ulkoiluttaa. Tänään kyllä kyseessä oli spontaani kerta, koska päätin imuroida, koska oli likaista. Ei luulisi olevan ylivoimaista, oikeasti. Mun mielestä esimerkiksi sen lemmikin omistamiseen kuuluu tietty vastuu. Samalla tavalla kuin meille kaikille täällä asuville kuuluu vastuu siitä, ettei jalkapohjissa ole hiekkaa. Meillä koira pelkää imurointia, se on myös tyttöjen tiedossa. Ap
Taas kerran kiitän Luojaa päätöksestäni tehdä vain yksi lapsi...
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kiitän Luojaa päätöksestäni tehdä vain yksi lapsi...
Se on hyvä olla kiitollinen 😅 ap
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kiitän Luojaa päätöksestäni tehdä vain yksi lapsi...
Niin, meilläkin yksi teini, ei tosin omasta päätöksestä, kaksi keskenmenoa.
Mutta tällä pojalla ei oo ollu mitään uhmaikiä eikä murrosikiä, ei minkäänlaisia "vaikeuksia", vaan valtavan ihana luonne, oikee symppis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kiitän Luojaa päätöksestäni tehdä vain yksi lapsi...
Niin, meilläkin yksi teini, ei tosin omasta päätöksestä, kaksi keskenmenoa.
Mutta tällä pojalla ei oo ollu mitään uhmaikiä eikä murrosikiä, ei minkäänlaisia "vaikeuksia", vaan valtavan ihana luonne, oikee symppis.
Mun tytöillä ei ollut myöskään uhmaikää, nyt teininä on toista. Nyt raivoavat varmaan senkin edestä. Ymmärrän luultavasti mitä tarkoitit keskenmenoilla, se on ikävää ja olen pahoillani teidän puolesta. Ihmisten murheet vaan on sellaisia, ettei niitä voi oikein vertailla tai mittailla keskenään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs oot ne hommannu ja huonosti kasvattanu?
No sitä tässä olen miettinyt. Ei vaan, ihan olen parhaani yrittänyt kasvatuksen suhteen. Ap
Tottakai, ainahan ihminen on omien toimiensa suhteen oikeassa.
Ehkä kannattaisi opettaa muksuillesi vanhempiensa kunnioitusta.
Ethän vaan ole lepsuillut ja antanut heille kaikkea liian helpolla, kun hyppivät silmillesi ja vaativat lisää.
Ja niinhän ne tukee tekemään ihmissuhteissaan jatkossakin, jos et heitä kasvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kiitän Luojaa päätöksestäni tehdä vain yksi lapsi...
Niin, meilläkin yksi teini, ei tosin omasta päätöksestä, kaksi keskenmenoa.
Mutta tällä pojalla ei oo ollu mitään uhmaikiä eikä murrosikiä, ei minkäänlaisia "vaikeuksia", vaan valtavan ihana luonne, oikee symppis.
Mun tytöillä ei ollut myöskään uhmaikää, nyt teininä on toista. Nyt raivoavat varmaan senkin edestä. Ymmärrän luultavasti mitä tarkoitit keskenmenoilla, se on ikävää ja olen pahoillani teidän puolesta. Ihmisten murheet vaan on sellaisia, ettei niitä voi oikein vertailla tai mittailla keskenään. Ap
Ja mun tytöllä oli sekä oppikirjan mukaiset uhmat että helvetillinen murrosikä, niin että eipä sitä koskaan tiedä. ;) Puupäisimpänä aikana lähetettiin puoleksi vuodeksi isänsä luo maalle asumaan, että suoriutui peruskoulun kunnialla loppuun (ei olisi onnistunut kaupungissa, kello tikitti jo). Nyt nuo ajat ovat muisto vain - se loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin, ja nyt 17-v on taas hyväntuulinen oma itsensä ja suunnittelee pikkuhiljaa itsenäistymistä. Kyllä se siitä, kun jaksaa odottaa, hyviä niistä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran kiitän Luojaa päätöksestäni tehdä vain yksi lapsi...
Niin, meilläkin yksi teini, ei tosin omasta päätöksestä, kaksi keskenmenoa.
Mutta tällä pojalla ei oo ollu mitään uhmaikiä eikä murrosikiä, ei minkäänlaisia "vaikeuksia", vaan valtavan ihana luonne, oikee symppis.
Mun tytöillä ei ollut myöskään uhmaikää, nyt teininä on toista. Nyt raivoavat varmaan senkin edestä. Ymmärrän luultavasti mitä tarkoitit keskenmenoilla, se on ikävää ja olen pahoillani teidän puolesta. Ihmisten murheet vaan on sellaisia, ettei niitä voi oikein vertailla tai mittailla keskenään. Ap
Ja mun tytöllä oli sekä oppikirjan mukaiset uhmat että helvetillinen murrosikä, niin että eipä sitä koskaan tiedä. ;) Puupäisimpänä aikana lähetettiin puoleksi vuodeksi isänsä luo maalle asumaan, että suoriutui peruskoulun kunnialla loppuun (ei olisi onnistunut kaupungissa, kello tikitti jo). Nyt nuo ajat ovat muisto vain - se loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin, ja nyt 17-v on taas hyväntuulinen oma itsensä ja suunnittelee pikkuhiljaa itsenäistymistä. Kyllä se siitä, kun jaksaa odottaa, hyviä niistä tulee.
Voi kun voiskin lähettää isänsä luokse, valitettavasti ei vaan onnistu. Kaikki muutokset tuli niin kuin taikaiskusta kun yläaste tuli ajankohtaiseksi. Kaipaan lomaa tästä hommasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs oot ne hommannu ja huonosti kasvattanu?
No sitä tässä olen miettinyt. Ei vaan, ihan olen parhaani yrittänyt kasvatuksen suhteen. Ap
Tottakai, ainahan ihminen on omien toimiensa suhteen oikeassa.
Ehkä kannattaisi opettaa muksuillesi vanhempiensa kunnioitusta.
Ethän vaan ole lepsuillut ja antanut heille kaikkea liian helpolla, kun hyppivät silmillesi ja vaativat lisää.
Ja niinhän ne tukee tekemään ihmissuhteissaan jatkossakin, jos et heitä kasvata.
Varmaan vaikeaa uskoa, mutta mä olen ollut tiukka ja olen edelleen. Olen pienestä saakka kasvattanut kunnioittamaan toisia ihmisiä, vanhempia, kaikkia. Vaikka tekisi mieli häipyä täältä kotoa välillä, en lepsuile. Oon tosi järjestelmällinen ja eniten meille tyttöjen välisen riitelyn lisäksi tulee sanomista sotkusta. Ennen omatoimiset tytöt jättävät tavaransa miten sattuu, kaikki likaiset astiat jää palauttamatta, likaiset vaatteet lojuu lattialla ja sitten raivotaan, kun ei ole/löydy puhtaita vaatteita jne. Ap
Mitäs oot ne hommannu ja huonosti kasvattanu?