Vastasyntynyt perhepediss vai vauvasängyssä?

Viimeiset 200 vuotta lapset on hoidettu aika lailla ilman jatkuvaa ihokontaktia, joten mieti vähän, mitä se aiheutti. Saatiin Hit ler ja Sta lin ja Pol Pot ja muita hirmuhallitsijoita.

Eikun moni lapsi nukkuu paremmin, jos ei ole jatkuvasti kiinni toisessa ihmisessä. Uskomatonta, miten perhepedissä kitisevä vauva nukkuu mummolassa pitkät yöunet, kun kukaan ei käänny päälle.

Se teille sopivin tapa on ihan oikea. Mä nukutin vauvojani ensimmäisen kuukauden vieressä, kun olivat niin herkkäunisia (=heräsivät heti jos yritti siirtää), mutta sitten aloin nukuttaa omaan sänkyyn. Mä olen ihminen, joka ei osaa nukkua, jos vauva on vieressä, joten ei sekään ole toimivaa että mä nukun hirveetä koiranunta hyvällä tuurilla pari tuntia yön aikana.

Vauvanne varmasti saa hoivaa ja ihokontaktia päiväsaikaan, joten anna vain nukkua omassa sängyssä, jos se sopivalta tuntuu. Vauvalähtöisyys ja läheisyys on tosi hienoa nykyään, mutta täytyisi muistaa että äidit ja vauvat on erilaisia eikä kaikki samat asiat toimi kaikilla.

Jos se tuntuu sinusta väärältä ja uskot tekeväsi väärin niin älä tee niin.

Miehen kanssa nukutettiin lapset aina omiin sänkyihin enkä kokenut tekeväni väärin, paljon ollaan muutoin oltu ihokontaktissa (alussa ihan jotta maitoakin alkoi tulla kunnolla). Mieskin voi hoitaa iholla pitämisen jos tuntuu siltä, että vauva tarvitsee enemmän syliä mitä pystyt antamaan.

Meillä myös lapset ovat nukkuneet omissa sängyissään. Joskus ollaan nukahdettu niin, että vauva on tissillä, mutta muuten ei ole meidän juttu. Ihan normaaleja ja tasapainoisia lapsia on kasvanut. Isompana ovat joskus tulleet viereen kun ovat nähneet pahoja unia ja se on ok.

Eikö tämä jatkuva vauvassa kiinni olo ole ristiriidassa siihen, että äidit eivät olisi vauvoissaan niin kiinni? Eihäns iinä tosiaan äidit kerkeä mitään tehdä kun ovat vauva sylissä jatkuvasti.

Meillä vauvat ovat nukkuneet pinnasängyssä alusta asti. Pinnasänky oli meidän vanhempien sängyssä ihan kiinni ja laita alhaalla. En olisi ikinä uskaltanut nukuttaa pientä vauvaa vieressä tai meidän välissä.

Tyttö alkoi nukkua täydet yöt 3kk ja poika 7kk. Läheisyyttä ja syliä saivat ihan tarpeeksi.

Meillä vauvat ovat nukkuneet vähän missä milloinkin eli siellä missä parhaiten nukkuu.

Esikoinen nukkui parhaiten omassa sängyssä ja vähän alle vuoden ikäisenä nukkui omassa huoneessa. Oli todella herkkäuninen. Tosin siinä välissä oli pidempi kausi kun nukkui minun sängyssä.

Kakkonen nukkui siinä pakkauslaatikossa sängyn vieressä ja loppuyön minun vieressä.

Kolmonen nukkui koko ajan minussa kiinni ja vielä 8-vuotiaanakin välillä tulee viereen. Perhepedissä nukkui 6-vuotiaaksi asti.

Nelonen nukkui siinä laatikossa jonka olin nostanut sänkyyn miehen paikalle ja mies nukkui sohvalla. Pulautteli niin paljon että oli helpompaa kun nukkui kopassa josta päädyn sai koholleen. Nyt nukkuu pinnasängyssä joka on kiinni meidän vanhempien sängyssä.

Eli nukuttu on niin kuin on parhaimmin saatu unta. Se on tärkeintä.

Päiväunet on kuopus nukkunut olohuoneessa sohvalla minun vieressä ja itsekin siinä monesti nukkunut. Nyt hän on 10 kk enkä uskalla jättää valvomatta sohvalle niin nukkuu omassaan. Juuri nukahti ja itse makaan vieressä omalla sängyllä 😊

Jos sinusta tuntuu väärältä niin pidä vaikka päikkäreillä vauva siinä lähellä ja lepää itsekin. Tuo aika menee ihan liian nopeaa ohi! Niin hyvässä kuin pahassa. Eli nauti ja pidä paljon lähellä.

Meidän vauvamme oli ensimmäiset viikot melkein 24/7 tissillä, joten olin erittäin hyvilläni, jos sain hänet edes välillä nukahtamaan johonkin muualle! Enkä missään nimessä tuntenut siitä syyllisyyttä. Häntä pidetään edelleen paljon sylissä, joten uskon hänen saavan tarpeeksi läheisyyttä. Jossain vaiheessa meidänkin oli pakko siirtyä perhepetiin, kun väsyin hyppäämään jatkuvasti pinnasängyllä tyynnyttelemässä vauvaa. Nyt kun hän on 3,5 kk, yritämme taas saada hänet nukkumaan omaan sänkyynsä. Olen kateellinen niille perheille, joilla näitä nukkumisongelmia ei ole ja lapsi on aina nukahtanut omaan sänkyynsä.