Lue keskustelun säännöt.
Olemme hyvätuloinen ydinperhe ja voi tätä kateuden määrää!
24.06.2018 |
Tuntuu että yhä enemmän saamme kommentteja "kyllähän teillä nyt rahaa riittää" tai "teillähän menee niin hyvin". Jään ihan sanattomaksi, sillä emme ole edes mitenkään erityisen varakkaita. Sitä paitsi vaikka on ok tulot, niin verotus ja maksut korkeimman mukaan vievät tilin aika tehokkaasti.
Kurjaa kun kaverit joilla ei mene niin hyvin välttelee, vaikka ei me olla muututtu miksikään. Ja kyllä meilläkin ongelmia ja väsymystä on, eikä kaikki niin täydellistä kuin luullaan!
Kommentit (141)
"tulette kuitenkin toimeen ilman järkyttäviä ponnisteluja"
Nyt lensi kahvit puhelimelle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on lähdettävä johtajan koulutus lukemaan. Muuten ei saa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kerran kahvipöydässä, että kaikki mitä meillä on, on meidän. Kyllä nousi kulmakarvoja. Monet muutkin asuvat taloissa mutta velaton ei varmaan ole kukaan. Sitten on vielä yksi peritty maatila ja muutama vuokra-asunto. Tosin niiden olemassaolosta ei ehkä muut tiedä, ei ainakaan lukumäärää. Auto on vastapainoksi vanha paska ja yhden ihmisen tuloilla eletään. Kai ne sen takia ajatteli, että me ollaan porukan köyhimpiä, mutta ei ne suuret tulot.
No kyllä minunkin kulmakarvat nousisivat, jos tuollaisia paukutetaan kahvipöydässä. Ihan läheisimpien kanssa tuollaisia voidaan jutella, mutta ei tulisi mieleenikään rehvastella omaisuudella kahvikekkereillä.
Juuri tällaisissa kommenteissa on suomalaisen kateuden ydin, ja tämän takia tämä kansakunta ei tule pärjäämään. Ja tällä ihan helvetisti yläpeukkuja, apua. Mitä rehvastelua se on, jos vaikka asumisesta ja asuntoveloista keskusteltaessa sanoo, että minulla ei ole yhtään velkaa? Onko se joltain velalliselta pois jos toisella ei ole velkaa? Itse kysyn aina hyvin pärjänneeltä ystävältäni (perinyt rahaa, kyllä, mutta tehnyt myös ikänsä paljon töitä) sijoitusvinkkejä ja hän on ainoa jonka kanssa voi puhua esim. palkoista. Minä olen lapseton, mutta pitäisikö nyt perheellisten olla puhumatta lapsistaan etten tulisi kateelliseksi?
Miksi raha-asiat, palkka ja velat ovat yhtä suuri tabu kuin vaikka seksielämä, vaikka raha on huomattavasti neutraalimpi keskustelunaihe? Suurin osa keskiluokkaisista suomalaisista jättää esimerkiksi vähän perintöä ja se on täysin laillinen tapa saada rahaa. Mutta missään nimessä ei saa kertoa että sain perintöä, voi kauhistus. Esitetään kaikki köyhää ja viskellään tuhkaa päällemme. Jos on rahaa, se ei saa näkyä, ei. Kutistetaan kansantaloutta ja piilotetaan kaikki patjan alle.
Kyllä olen katkera. Erittäin katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kerran kahvipöydässä, että kaikki mitä meillä on, on meidän. Kyllä nousi kulmakarvoja. Monet muutkin asuvat taloissa mutta velaton ei varmaan ole kukaan. Sitten on vielä yksi peritty maatila ja muutama vuokra-asunto. Tosin niiden olemassaolosta ei ehkä muut tiedä, ei ainakaan lukumäärää. Auto on vastapainoksi vanha paska ja yhden ihmisen tuloilla eletään. Kai ne sen takia ajatteli, että me ollaan porukan köyhimpiä, mutta ei ne suuret tulot.
No kyllä minunkin kulmakarvat nousisivat, jos tuollaisia paukutetaan kahvipöydässä. Ihan läheisimpien kanssa tuollaisia voidaan jutella, mutta ei tulisi mieleenikään rehvastella omaisuudella kahvikekkereillä.
Juuri tällaisissa kommenteissa on suomalaisen kateuden ydin, ja tämän takia tämä kansakunta ei tule pärjäämään. Ja tällä ihan helvetisti yläpeukkuja, apua. Mitä rehvastelua se on, jos vaikka asumisesta ja asuntoveloista keskusteltaessa sanoo, että minulla ei ole yhtään velkaa? Onko se joltain velalliselta pois jos toisella ei ole velkaa? Itse kysyn aina hyvin pärjänneeltä ystävältäni (perinyt rahaa, kyllä, mutta tehnyt myös ikänsä paljon töitä) sijoitusvinkkejä ja hän on ainoa jonka kanssa voi puhua esim. palkoista. Minä olen lapseton, mutta pitäisikö nyt perheellisten olla puhumatta lapsistaan etten tulisi kateelliseksi?
Miksi raha-asiat, palkka ja velat ovat yhtä suuri tabu kuin vaikka seksielämä, vaikka raha on huomattavasti neutraalimpi keskustelunaihe? Suurin osa keskiluokkaisista suomalaisista jättää esimerkiksi vähän perintöä ja se on täysin laillinen tapa saada rahaa. Mutta missään nimessä ei saa kertoa että sain perintöä, voi kauhistus. Esitetään kaikki köyhää ja viskellään tuhkaa päällemme. Jos on rahaa, se ei saa näkyä, ei. Kutistetaan kansantaloutta ja piilotetaan kaikki patjan alle.
Näin se menee. Tosi ärsyttävää. Itse suht menestynyt, noin 80-90 tonnia vuodessa tienaava. Sijoittelen myös ahkerasti josta suurin osa rahasta tuleekin.
En saa mainita sanallakaan mitään rahasta kun menemme tapaamaan sukulaisia, jotka ovat eläkkeellä tai duunareita. Ei saa edes ykkösautolla lähteä, vaan pitää ottaa se kauppakassi. Sukulaiset eivät edes tiedä tuloistani, niin hyvin se on pitänyt pitää salassa.
Kerran tarjouduin ostamaan yhteiselle suvun mökille uuden grillin, mutta vaimo kielsi topakasti että se aiheuttaisi muissa vain pahaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kadehtimesesta, mutta ei pidä paikkaansa että kaikilla on ja oletetaan olevan isot velat niskassa. Minun työkaverini katsoi silmät pyöreinä 'ai onko teillä vielä asuntolainaa?', kun kerroin työpaikan rupattelun lomaan oman lainamme marginaalin. Olemme viisikymppinen pariskunta.
Tuttavaperhe vaihtoi uudenkarheat autot alleen. Ei mulle kateus tullut mieleen, tuli vaan tunne että onpa mukava juttu - vuosikausia ajoivatkin vanhemmilla autoilla.
Toinen perhe lähti ulkomaille kahdeksi viikoksi luksushotelliin mistä oli maksettu maltaita ja jota varten oli säästetty pitkään. Toki ajattelin että itsekin olisi mukava päästä, mutta ei mun päiväni tuosta pilalle mennyt. Ajattelin, että mukava juttu tälle perheelle - ja että itse en ehkä kuitenkaan olisi valmis jopa vuoden kituutukseen jotta pääsisin vastaavalle matkalle.
Pointtina täsä siis se, että voi sitä opetella iloitsemaankin toisten onnesta. Koska eihän se ole multa pois. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kerran kahvipöydässä, että kaikki mitä meillä on, on meidän. Kyllä nousi kulmakarvoja. Monet muutkin asuvat taloissa mutta velaton ei varmaan ole kukaan. Sitten on vielä yksi peritty maatila ja muutama vuokra-asunto. Tosin niiden olemassaolosta ei ehkä muut tiedä, ei ainakaan lukumäärää. Auto on vastapainoksi vanha paska ja yhden ihmisen tuloilla eletään. Kai ne sen takia ajatteli, että me ollaan porukan köyhimpiä, mutta ei ne suuret tulot.
No kyllä minunkin kulmakarvat nousisivat, jos tuollaisia paukutetaan kahvipöydässä. Ihan läheisimpien kanssa tuollaisia voidaan jutella, mutta ei tulisi mieleenikään rehvastella omaisuudella kahvikekkereillä.
Juuri tällaisissa kommenteissa on suomalaisen kateuden ydin, ja tämän takia tämä kansakunta ei tule pärjäämään. Ja tällä ihan helvetisti yläpeukkuja, apua. Mitä rehvastelua se on, jos vaikka asumisesta ja asuntoveloista keskusteltaessa sanoo, että minulla ei ole yhtään velkaa? Onko se joltain velalliselta pois jos toisella ei ole velkaa? Itse kysyn aina hyvin pärjänneeltä ystävältäni (perinyt rahaa, kyllä, mutta tehnyt myös ikänsä paljon töitä) sijoitusvinkkejä ja hän on ainoa jonka kanssa voi puhua esim. palkoista. Minä olen lapseton, mutta pitäisikö nyt perheellisten olla puhumatta lapsistaan etten tulisi kateelliseksi?
Miksi raha-asiat, palkka ja velat ovat yhtä suuri tabu kuin vaikka seksielämä, vaikka raha on huomattavasti neutraalimpi keskustelunaihe? Suurin osa keskiluokkaisista suomalaisista jättää esimerkiksi vähän perintöä ja se on täysin laillinen tapa saada rahaa. Mutta missään nimessä ei saa kertoa että sain perintöä, voi kauhistus. Esitetään kaikki köyhää ja viskellään tuhkaa päällemme. Jos on rahaa, se ei saa näkyä, ei. Kutistetaan kansantaloutta ja piilotetaan kaikki patjan alle.
Näin se menee. Tosi ärsyttävää. Itse suht menestynyt, noin 80-90 tonnia vuodessa tienaava. Sijoittelen myös ahkerasti josta suurin osa rahasta tuleekin.
En saa mainita sanallakaan mitään rahasta kun menemme tapaamaan sukulaisia, jotka ovat eläkkeellä tai duunareita. Ei saa edes ykkösautolla lähteä, vaan pitää ottaa se kauppakassi. Sukulaiset eivät edes tiedä tuloistani, niin hyvin se on pitänyt pitää salassa.
Kerran tarjouduin ostamaan yhteiselle suvun mökille uuden grillin, mutta vaimo kielsi topakasti että se aiheuttaisi muissa vain pahaa mieltä!
Muut saavat pahaa mieltä ilmaisesta huippugrillistä? :D. Apua.
Kateutta saa myös osakseen vähemmillä tuloilla kuten minä, jos on perinyt vähän omaisuutta. Kateutta saa osakseen jos sanoo pärjäävänsä osa-aikatöillä - keneltä sekään on pois? Elän säntillisesti, mutta laitan silloin tällöin rahaa asiaan johon moni muu ei laita. Joittenkin mielestä rahaa voisi hyvin laittaa keskiluokkaisesti autoon, kännykkään ja etelänmatkaan, mutta ei vaikka tauluihin tai muuhun poikkeavaan asiaan. Alkaa taivastelu "ei minulla kyllä olisi varaa ostaa tuota". Miksi ei voisi vain ihailla toisen ostosta.
Ymmärrän todella köyhän ihmisen katkeruuden. Olin itsekin katkera kun en aikoinani valmistuttuani saanut töitä enkä halunnut kuunnella töissä olevien valituksia. Mutta kateellisia on hyvätuloisissakin.
Jos ei elä velaksi ja vipeillä tai huijaa rahaa muilta, niin tunkekoot ihmiset rahansa mihin lystäävät kunhan eivät riko lakia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kerran kahvipöydässä, että kaikki mitä meillä on, on meidän. Kyllä nousi kulmakarvoja. Monet muutkin asuvat taloissa mutta velaton ei varmaan ole kukaan. Sitten on vielä yksi peritty maatila ja muutama vuokra-asunto. Tosin niiden olemassaolosta ei ehkä muut tiedä, ei ainakaan lukumäärää. Auto on vastapainoksi vanha paska ja yhden ihmisen tuloilla eletään. Kai ne sen takia ajatteli, että me ollaan porukan köyhimpiä, mutta ei ne suuret tulot.
No kyllä minunkin kulmakarvat nousisivat, jos tuollaisia paukutetaan kahvipöydässä. Ihan läheisimpien kanssa tuollaisia voidaan jutella, mutta ei tulisi mieleenikään rehvastella omaisuudella kahvikekkereillä.
Juuri tällaisissa kommenteissa on suomalaisen kateuden ydin, ja tämän takia tämä kansakunta ei tule pärjäämään. Ja tällä ihan helvetisti yläpeukkuja, apua. Mitä rehvastelua se on, jos vaikka asumisesta ja asuntoveloista keskusteltaessa sanoo, että minulla ei ole yhtään velkaa? Onko se joltain velalliselta pois jos toisella ei ole velkaa? Itse kysyn aina hyvin pärjänneeltä ystävältäni (perinyt rahaa, kyllä, mutta tehnyt myös ikänsä paljon töitä) sijoitusvinkkejä ja hän on ainoa jonka kanssa voi puhua esim. palkoista. Minä olen lapseton, mutta pitäisikö nyt perheellisten olla puhumatta lapsistaan etten tulisi kateelliseksi?
Miksi raha-asiat, palkka ja velat ovat yhtä suuri tabu kuin vaikka seksielämä, vaikka raha on huomattavasti neutraalimpi keskustelunaihe? Suurin osa keskiluokkaisista suomalaisista jättää esimerkiksi vähän perintöä ja se on täysin laillinen tapa saada rahaa. Mutta missään nimessä ei saa kertoa että sain perintöä, voi kauhistus. Esitetään kaikki köyhää ja viskellään tuhkaa päällemme. Jos on rahaa, se ei saa näkyä, ei. Kutistetaan kansantaloutta ja piilotetaan kaikki patjan alle.
Näin se menee. Tosi ärsyttävää. Itse suht menestynyt, noin 80-90 tonnia vuodessa tienaava. Sijoittelen myös ahkerasti josta suurin osa rahasta tuleekin.
En saa mainita sanallakaan mitään rahasta kun menemme tapaamaan sukulaisia, jotka ovat eläkkeellä tai duunareita. Ei saa edes ykkösautolla lähteä, vaan pitää ottaa se kauppakassi. Sukulaiset eivät edes tiedä tuloistani, niin hyvin se on pitänyt pitää salassa.
Kerran tarjouduin ostamaan yhteiselle suvun mökille uuden grillin, mutta vaimo kielsi topakasti että se aiheuttaisi muissa vain pahaa mieltä!
Muut saavat pahaa mieltä ilmaisesta huippugrillistä? :D. Apua.
Kateutta saa myös osakseen vähemmillä tuloilla kuten minä, jos on perinyt vähän omaisuutta. Kateutta saa osakseen jos sanoo pärjäävänsä osa-aikatöillä - keneltä sekään on pois? Elän säntillisesti, mutta laitan silloin tällöin rahaa asiaan johon moni muu ei laita. Joittenkin mielestä rahaa voisi hyvin laittaa keskiluokkaisesti autoon, kännykkään ja etelänmatkaan, mutta ei vaikka tauluihin tai muuhun poikkeavaan asiaan. Alkaa taivastelu "ei minulla kyllä olisi varaa ostaa tuota". Miksi ei voisi vain ihailla toisen ostosta.
Ymmärrän todella köyhän ihmisen katkeruuden. Olin itsekin katkera kun en aikoinani valmistuttuani saanut töitä enkä halunnut kuunnella töissä olevien valituksia. Mutta kateellisia on hyvätuloisissakin.
Jos ei elä velaksi ja vipeillä tai huijaa rahaa muilta, niin tunkekoot ihmiset rahansa mihin lystäävät kunhan eivät riko lakia.
Niin kyse siis vaimon sukulaisista. Kuulema olisi pröystäilyä ostaa hieno grilli, kun suvulla muka ei olisi varaa. Ihan normituloisia kaikki. Jotain perisuomalaista nuukuuttahan se on. Koskaan ei esim saa mitään parempaa lihaa ostaa kun grillaillaan, vaan aina sitä makkaraa. Savolaiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa, että perheen sisällä vanhemmat kadehtivat toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin kerran kahvipöydässä, että kaikki mitä meillä on, on meidän. Kyllä nousi kulmakarvoja. Monet muutkin asuvat taloissa mutta velaton ei varmaan ole kukaan. Sitten on vielä yksi peritty maatila ja muutama vuokra-asunto. Tosin niiden olemassaolosta ei ehkä muut tiedä, ei ainakaan lukumäärää. Auto on vastapainoksi vanha paska ja yhden ihmisen tuloilla eletään. Kai ne sen takia ajatteli, että me ollaan porukan köyhimpiä, mutta ei ne suuret tulot.
No kyllä minunkin kulmakarvat nousisivat, jos tuollaisia paukutetaan kahvipöydässä. Ihan läheisimpien kanssa tuollaisia voidaan jutella, mutta ei tulisi mieleenikään rehvastella omaisuudella kahvikekkereillä.
Juuri tällaisissa kommenteissa on suomalaisen kateuden ydin, ja tämän takia tämä kansakunta ei tule pärjäämään. Ja tällä ihan helvetisti yläpeukkuja, apua. Mitä rehvastelua se on, jos vaikka asumisesta ja asuntoveloista keskusteltaessa sanoo, että minulla ei ole yhtään velkaa? Onko se joltain velalliselta pois jos toisella ei ole velkaa? Itse kysyn aina hyvin pärjänneeltä ystävältäni (perinyt rahaa, kyllä, mutta tehnyt myös ikänsä paljon töitä) sijoitusvinkkejä ja hän on ainoa jonka kanssa voi puhua esim. palkoista. Minä olen lapseton, mutta pitäisikö nyt perheellisten olla puhumatta lapsistaan etten tulisi kateelliseksi?
Miksi raha-asiat, palkka ja velat ovat yhtä suuri tabu kuin vaikka seksielämä, vaikka raha on huomattavasti neutraalimpi keskustelunaihe? Suurin osa keskiluokkaisista suomalaisista jättää esimerkiksi vähän perintöä ja se on täysin laillinen tapa saada rahaa. Mutta missään nimessä ei saa kertoa että sain perintöä, voi kauhistus. Esitetään kaikki köyhää ja viskellään tuhkaa päällemme. Jos on rahaa, se ei saa näkyä, ei. Kutistetaan kansantaloutta ja piilotetaan kaikki patjan alle.
En vois olla enempää samaa mieltä! Omien ystävieni keskuudessa on tavallista puhua kahvipöydässä niin rahasta kuin seksistä. Jokainen elää omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan ja on vain rikkautta saada tuntea erilaisia ihmisiä. Kaikkien elämään mahtuu myös ongelmia ja murheita, joten kadehtiminen on aivan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan keräämisen vertailu on siitä mälsä harrastus että siinä on aina joku joka on monta hevosen mittaa edellä niin tuurissa kuin busineksissa. Tottakai keskipalkkaisille on kateellisia kun on jopa työttömillekkin.
Henkinen pääoma ratkaisee ja kykeneekö sen oman onnensa löytämään vallitsevista elinoloista riippumatta. Tarvitaan nöyriä puurtajia, siitä ei tule koskaan vastaväitettä.
Entäsjos toteaa että on onnellinen vaikkei ole mitaleita rinnuksissa tai kultareunaista luottokorttia? Tietenkin a-b vertailu on helppoa kun mittari on raha- jos sitä ei ole ei ole menestynyt, klassinen kapitalistien kilpajuoksu jossa on vapaa kun vaille kuusikymppisenä viimeinen lainaerä on maksettu (kopiokone-raha pyramidissaä) ja on aikaa ja mahdollisuuksia omaan Vapauteen.
Tietenkin nyky-Suomessa on lasikattoja ja pyramidejä jotka estävät huonoista lähtökohdista lähtevän rikastumisen kun raha menee sinne missä on rahaa. Koko yhteiskunnallinen stabiilius perustuu osin siihen että rahan tavoittelu on tärkeää ja kaikki eivät siinä voikkaan onnistua.
Muutenhan meillä monella muullakin olisi tuulivoimala puistot valtion tukiaisilla höystettynä ja verovapaa Tesla.
Sukulais akka on kateellinen vaikka itsellään on suhteessa ihan yhtä paljon omaisuutta. Myis pois, jos käyttörahaa tarvitsee. Näytti kyllä oikeat karvansa nyt. Lisäksi hän niputtaa meidän perheeseen omaisuutta, joka ei ole millään muotoa meidän omaisuutta, eikä meitä mitenkään hyödytä. Mutta kun se AHNEUS sokaisee. Hyh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa suomalaisista valitsee sen keskiluokkaisen oravanpyörän, johon kuuluvat kaksi-kolme lasta, kaksi autoa, perheasunto, lomamatka vuodessa jne. Suomalaisen keskiluokan elintaso perustuu ansiotuloihin ja velkarahalla rahoitettuun elämäntyyliin. Lapsiperheiden nettovarallisuus ei ole kovinkaan korkea, käytännössä pahasti negatiivinen. Perheet ovat kamalan ylivelkaantuneita.
Kovinkaan moni ei mieti sitä, että omilla valinnoilla voisi aika paljon vaikuttaa siihen, millaisen elämän haluaa elää. Yksi lapsi on halvempi kasvattaa kuin kolme. Silloin ei myöskään tarvitse kallista perheasuntoa, jonka viimeinen lainaerä ulottuu pahimmillaan vielä eläkevuosista eteen päin. Autoja harvoin tarvitaan myös kaksi, eikä ole mikään ihmisoikeus päästä joka vuosi ulkomaanmatkalle.
Olen itse valinnut hieman erilaisen kuin keskiluokkaisen perhe-elämän. On varaa asua mukavasti paremmalla alueella suht väljästi, sijoittaa varallisuutta, hankkia arvotaidetta, matkustellakin. Asunto on jo hieman yli kolmekymppisenä velaton. Tuli ostettua aikoinaan vanha v. 2010 auto, sekin velaton.
Ei kamalasti huvita ajatella, että pitäisi velkoja maksaa. Ihan ahdistaa ajatus, että olisi tehnyt omaan tulotasoon nähden liian suuria hankintoja. Rahakin on muuttunut asiaksi, jota tupsahtaa vain joka kuukausi tilille ja jää säästöön hyvinkin pari tonnia kuussa sijoitusten jälkeen keskinkertaisella palkalla. Olen joskus ääneen sanonut, että oma elämäntilanne on käytännössä valinta. En ole koskaan kurkottanut kuuhun vaan tyytynyt siihen, mikä mielestäni on itselle kohtuullista. Siitä on joskus syntynyt hirveä p*skamyrsky, kun olen kuulemma kyvytön ymmärtämään muiden "tilanteita".
Uskon, että keskiluokkaisista unelmista luopumalla voi saavuttaa jopa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan sikarikkaita, mutta kukaan ei tiedä siitä joten kukaan ei ole kateellinenkaan.
Kuinka monta sikaa?? Kjeh kjeh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kaikki on tosi kateellisia meidän 50 000 tuloista vaikka yli 20 000 meneekin suoraan veroihin. Muistan kertoa aina kuinka paljon oikeasti tienataan. Jengi oikein kihisee.
Me tienataan bruttona yhteensä n. 70 000€, kaksi aikuista ja kaksi lasta. Koska meillä on tässä vaiheessa vielä asuntolainaa + eräs toinen laina maksettavanamme, emme ole tehneet vuosiin ulkomaanreissuja ja kotimaanmatkojakin hyvin edullisesti, emme halua elää velaksi. Monet tuttavapariskunnat, jotka ovat suunnilleen samanpalkkaisissa töissä, asuntovelkaisia ja puoliso ehkä vielä hoitovapaalla nuoremmasta lapsesta, tekevät ulkomaanreissuja 1-2 krt vuodessa. Kenellä on varaa viedä joku 6 henkinen perhe 2 viikoksi ulkomaille noilla tuloilla? Tai no, tiedänhän vastauksen, sillä työni puolesta olen tekemisissä ihmisten velkaantumisen ja siihen johtaneiden syiden kanssa..
Njaa.. ei nyt ihan noinkaan. Kyllä meillä on ollut varaa matkustaa vuosittain ulkomaille 2 aikuista ja 4 lasta pariksi viikoksi velkaantumatta vaikka asuntolainaa on ja yhteenlasketut tulot on juurikin tuo 70 000€. Arjen valinnoista siinä on kyse. Siihen yleensä on varaa mitä pitää tärkeänä. Muusta tingitään.
Miksi pitäisi edes miettiä onko joku kateellinen vai ei kun tai jos on saavuttanut tai ostanut jotain mitä on halunnut. Korkeintaan itselleen kannattas olla kateellinen jos saavuttaa jotain mikä om tärkeää ja mikä tekee elämän helpommaksi, kivemmaksi jne...jippii.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni ihminen kuvittelee, että toiset ovat heille jostakin syystä kateellisia. Monet ylimalkaisetkin heitot ja huomautukset tulkitaan syväksi kateudeksi. Ehkä se on sitä, että haluttaisiin ihmisten olevan kateellisia, ja tulkitaan kaikki vaikka väkisin sellaisiksi.
Toisaalta myös jos ei oikein kehu sitä varakkaan tutun tai sukulaisen uutta uima-allasta tai autoa yms. niin kateellisuutta äkkiä sekin.
Itseäni ei niin toisten ylellisyystuotteet paljoa hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta joskus tulee olo, että pitäisi kuitenkin mainita miten hienoa kaikki on.
Onneksi olkoon, AP! Olet saavuttanut elämässäsi yhden tärkeän virstanpylvään, katellisia ihmisiä ympärillesi. Niin minäkin. Olen vapaa poikamies (peräkamarin poika) ja entisen esimieheni höpinöistä toiset ovat vetäneet sen johtopäätöksen, että olisin rikas. Sitä en tietenkään ole, mutta lompakosta on aina löytynyt käteistä reilusti, kun toisilla rahat menevät perheen ylläpitoon ja ruokkomaksuihin.
Toi on kyllä saavutus! Mitä teette työksenne? Monella rikkaalla miehellä on ongelma että se avokki/vaimo ei välttämättä ole töissä ollenkaan. 90t tienaava mies ja työtön vaimo EIVÄT ole rikkaita millään mittarilla. Kaksi 40t vuodessa tienaavaa saavat paljon enemmän käteen.