Yllättävä ero. Mistä vertaistukea?

Olen ollut mieheni ja lasteni isän kanssa teini-ikäisestä alkaen. Alkukesästä tuli aivan yllättäen erinäisten yhteensattumien kautta eteen tilanne, että avioero on väistämätön. (Ei mitään pettämiskuvioita tai muuta. Mutta lopullista tämä on.)

Onko teillä, oi eronneet kanssasisaret, vinkata mitään paikkaa, missä purkaa päätänsä ja ajatuksiansa, jos olo alkaa käydä liian raskaaksi?

Voin päällisin puolin ihan hyvin, käyn töissä ja hoidan lapset ja kodin. Mutta paikoitellen ahdistaa ja myös ärsyttää – mies vain lähti parin tunnin varoajalla ja jätti kaiken taakseen.