Lue keskustelun säännöt.
Olen 49-vuotias, en halua enää työelämään
22.06.2018 |
Säästöjä on niukasti. Kuinka paljon tarvitsisin rahaa, että pärjäisin eläkkeeseen asti? Mistä saisin sen helpoimmin?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä on vielä 2 vuotta asuntolainan maksua ja sen jälkeen alkaa mullakin vapaus. 36 vuotta silloin ikää ja aloitan lomailun eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Olen 34 ja olen kolme vuotta jo nauttinut työttömän rauhallisesta arjesta. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä lomaelämää töiden tekoon.
Sijoitatko vai aiotko nostaa tukia? Mä pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen, jotain on vielä vähän tehtävä. Lainat on täälläkin loppu ja työntekoa vähennetty joka kerta kun taloustilanne on sallinut. Työttömäksi en heittäytyisi, niitä kiusataan armotta. - 2
Se on ihan työttömästä itsestään kiinni, jos antaa kiusata. Jos on riittävän röyhkeä, niin voi lomailla koko elämänsä. Mihinkään työkkärin vaatimuksiin ei tarvitse suostua.
No joo. Kai tuokin onnistuu, mä kyllä stressaantuisin pahasti. Vaikuttaa aikamoiselta ajojahdilta ja ihmisten kiusaamiselta tuo työvoimaviranomaisten nykytoiminta, ja jos niiden kanssa vielä pitäisi vääntää vähän väliä jostain...huh. Pitkää pinnaa. - ed.
Olen niin törkeä työkkärin väelle, että he ovat aina ihan ihmeissään kun minä aloitan palopuheeni. Eikä niiden kanssa tarvitse kauaa väitellä, kun teen niille heti selväksi sen miten asiat tulevat etenemään ja että he eivät ikinä tule saamaan minua mihinkään minne en halua mennä. Nyt tosin aion hommata itseni työkyvyttömyyseläkkeelle, joten saavat työkkärin tädit huokaista helpotuksesta, että on yksi hallitsematon kaheli vähemmän.
Todellista riskinottoa. Mun puoliso on monisairaana tuore tk-eläkeläinen, ihan syystä. Prosessi kesti kaiken kaikkiaan 7 vuotta, 2 sairaslomalla, välillä peruspäivärahalla, sen jälkeen vielä 5 kuntoutustuella. Pyöritys, byrokratia, erilaiset kuntoutustutkimukset ja seulat ovat sitä luokkaa, että teeskentelijät putoavat kyllä kyydistä, uskoisin. Yrittäjiä varmasti riittää.
Ei minun tarvitse teeskennellä mitään missään. Aion osoittaa, ettei minun pääni kestä työelämää. Läpihuutojuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä on vielä 2 vuotta asuntolainan maksua ja sen jälkeen alkaa mullakin vapaus. 36 vuotta silloin ikää ja aloitan lomailun eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Olen 34 ja olen kolme vuotta jo nauttinut työttömän rauhallisesta arjesta. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä lomaelämää töiden tekoon.
Sijoitatko vai aiotko nostaa tukia? Mä pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen, jotain on vielä vähän tehtävä. Lainat on täälläkin loppu ja työntekoa vähennetty joka kerta kun taloustilanne on sallinut. Työttömäksi en heittäytyisi, niitä kiusataan armotta. - 2
Se on ihan työttömästä itsestään kiinni, jos antaa kiusata. Jos on riittävän röyhkeä, niin voi lomailla koko elämänsä. Mihinkään työkkärin vaatimuksiin ei tarvitse suostua.
No joo. Kai tuokin onnistuu, mä kyllä stressaantuisin pahasti. Vaikuttaa aikamoiselta ajojahdilta ja ihmisten kiusaamiselta tuo työvoimaviranomaisten nykytoiminta, ja jos niiden kanssa vielä pitäisi vääntää vähän väliä jostain...huh. Pitkää pinnaa. - ed.
Olen niin törkeä työkkärin väelle, että he ovat aina ihan ihmeissään kun minä aloitan palopuheeni. Eikä niiden kanssa tarvitse kauaa väitellä, kun teen niille heti selväksi sen miten asiat tulevat etenemään ja että he eivät ikinä tule saamaan minua mihinkään minne en halua mennä. Nyt tosin aion hommata itseni työkyvyttömyyseläkkeelle, joten saavat työkkärin tädit huokaista helpotuksesta, että on yksi hallitsematon kaheli vähemmän.
Todellista riskinottoa. Mun puoliso on monisairaana tuore tk-eläkeläinen, ihan syystä. Prosessi kesti kaiken kaikkiaan 7 vuotta, 2 sairaslomalla, välillä peruspäivärahalla, sen jälkeen vielä 5 kuntoutustuella. Pyöritys, byrokratia, erilaiset kuntoutustutkimukset ja seulat ovat sitä luokkaa, että teeskentelijät putoavat kyllä kyydistä, uskoisin. Yrittäjiä varmasti riittää.
Ei minun tarvitse teeskennellä mitään missään. Aion osoittaa, ettei minun pääni kestä työelämää. Läpihuutojuttu.
Sitä testataankin sitten yli kymmenen vuotta. Sen aikaa roikut eri tukimuodoilla, sinua kuntoutetaan, käyt työkokeiluissa etc. Mielenterveysongelmista pääsee kaikkein vaikeimmin eläkkeelle. Onnea matkaan.
PS. Tarvitset useamman pitkän osastojakson, mieluiten psykoottisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä on vielä 2 vuotta asuntolainan maksua ja sen jälkeen alkaa mullakin vapaus. 36 vuotta silloin ikää ja aloitan lomailun eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Olen 34 ja olen kolme vuotta jo nauttinut työttömän rauhallisesta arjesta. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä lomaelämää töiden tekoon.
Sijoitatko vai aiotko nostaa tukia? Mä pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen, jotain on vielä vähän tehtävä. Lainat on täälläkin loppu ja työntekoa vähennetty joka kerta kun taloustilanne on sallinut. Työttömäksi en heittäytyisi, niitä kiusataan armotta. - 2
Se on ihan työttömästä itsestään kiinni, jos antaa kiusata. Jos on riittävän röyhkeä, niin voi lomailla koko elämänsä. Mihinkään työkkärin vaatimuksiin ei tarvitse suostua.
No joo. Kai tuokin onnistuu, mä kyllä stressaantuisin pahasti. Vaikuttaa aikamoiselta ajojahdilta ja ihmisten kiusaamiselta tuo työvoimaviranomaisten nykytoiminta, ja jos niiden kanssa vielä pitäisi vääntää vähän väliä jostain...huh. Pitkää pinnaa. - ed.
Olen niin törkeä työkkärin väelle, että he ovat aina ihan ihmeissään kun minä aloitan palopuheeni. Eikä niiden kanssa tarvitse kauaa väitellä, kun teen niille heti selväksi sen miten asiat tulevat etenemään ja että he eivät ikinä tule saamaan minua mihinkään minne en halua mennä. Nyt tosin aion hommata itseni työkyvyttömyyseläkkeelle, joten saavat työkkärin tädit huokaista helpotuksesta, että on yksi hallitsematon kaheli vähemmän.
Todellista riskinottoa. Mun puoliso on monisairaana tuore tk-eläkeläinen, ihan syystä. Prosessi kesti kaiken kaikkiaan 7 vuotta, 2 sairaslomalla, välillä peruspäivärahalla, sen jälkeen vielä 5 kuntoutustuella. Pyöritys, byrokratia, erilaiset kuntoutustutkimukset ja seulat ovat sitä luokkaa, että teeskentelijät putoavat kyllä kyydistä, uskoisin. Yrittäjiä varmasti riittää.
Ei minun tarvitse teeskennellä mitään missään. Aion osoittaa, ettei minun pääni kestä työelämää. Läpihuutojuttu.
Onnea matkaan. Ilmeisesti sinulla on jokin ihan erityinen syy, kun edes 112:lla ei pääse läpihuutona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä on vielä 2 vuotta asuntolainan maksua ja sen jälkeen alkaa mullakin vapaus. 36 vuotta silloin ikää ja aloitan lomailun eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Olen 34 ja olen kolme vuotta jo nauttinut työttömän rauhallisesta arjesta. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä lomaelämää töiden tekoon.
Sijoitatko vai aiotko nostaa tukia? Mä pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen, jotain on vielä vähän tehtävä. Lainat on täälläkin loppu ja työntekoa vähennetty joka kerta kun taloustilanne on sallinut. Työttömäksi en heittäytyisi, niitä kiusataan armotta. - 2
Se on ihan työttömästä itsestään kiinni, jos antaa kiusata. Jos on riittävän röyhkeä, niin voi lomailla koko elämänsä. Mihinkään työkkärin vaatimuksiin ei tarvitse suostua.
Karenssiahan siitä pukkaa. Mitä sitten kun on karenssia karenssin perään? Eikö tuet lopu kokonaan?
Ei tule karenssia kun on järkevä ja saikuttaa masennuksesta aina kun tarve vaatii. Toki pitää aloittaa hoitosuhde mielenterveyspuolen kanssa ja jossain vaiheessa hekin yrittävät pakottaa potilaansa kuntouttavaan työhön, jolloin on aika lopettaa hoitosuhde ja mennä takaisin työkkärin tätien kiusaksi. Ja sama kierto aina uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä on vielä 2 vuotta asuntolainan maksua ja sen jälkeen alkaa mullakin vapaus. 36 vuotta silloin ikää ja aloitan lomailun eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Olen 34 ja olen kolme vuotta jo nauttinut työttömän rauhallisesta arjesta. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä lomaelämää töiden tekoon.
Sijoitatko vai aiotko nostaa tukia? Mä pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen, jotain on vielä vähän tehtävä. Lainat on täälläkin loppu ja työntekoa vähennetty joka kerta kun taloustilanne on sallinut. Työttömäksi en heittäytyisi, niitä kiusataan armotta. - 2
Se on ihan työttömästä itsestään kiinni, jos antaa kiusata. Jos on riittävän röyhkeä, niin voi lomailla koko elämänsä. Mihinkään työkkärin vaatimuksiin ei tarvitse suostua.
Karenssiahan siitä pukkaa. Mitä sitten kun on karenssia karenssin perään? Eikö tuet lopu kokonaan?
Ei tule karenssia kun on järkevä ja saikuttaa masennuksesta aina kun tarve vaatii. Toki pitää aloittaa hoitosuhde mielenterveyspuolen kanssa ja jossain vaiheessa hekin yrittävät pakottaa potilaansa kuntouttavaan työhön, jolloin on aika lopettaa hoitosuhde ja mennä takaisin työkkärin tätien kiusaksi. Ja sama kierto aina uudelleen ja uudelleen.
Kyllä. Tätä kesti ennen 15 vuotta. Nykyisin myllyttävät kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan eläke tulee olemaan aivan minimaalinen mikäli jo 49-vuotiaana jää pois työelämästä keinottelemaan korvauksilla. Toiottavasti lait muuttuvat ettei tuollaisille terveille, työkykyisille lusmuille makseta tulevaisuudessa mitään!
Mikä autuus on olla ns. työkyvytön elekeläinen , kituuuttaa ensi kymmeniä vuosia yhteiiskunnan masamilla etuuksilla, sitten jäädä minimieläkkeelle, taas yhteiskunnalta = muilta veronmaksajilta elantoaan vonkaamaan ??
Näitä vapaamatkustajia on jo nyt liikaa, teidän takianne esim. oikeasti työkyvyttömät(ikänsä töitä tehneet , nyt jo monisairaat veroja maksaneet ) vanhukset eivät saa enää hoitoa !!
Halveksin aloittajan kaltaisia vetelehtijöitä, ei muuta kuin tuet pois ja töitä hakemaan !
Mä oon vasta 37-vuotias mutta samat ajatukset kuin ap:lla eli haluaisin pois työelämästä. Liian rankkaa nykypäivänä. Surullista on että muutama vuosi sitten vielä nautin työnteosta ja oli kiva mennä töihin. Nyt tahti on liian kova. Voisin tietysti miettiä jotain nykyistä helpompia hommia, voisin hyvin olla vaikka postinjakaja. Palkan ei tarvitsisi olla kaksinen sillä pärjään tosi pienellä, nykyisestäkin lähes 3000 euron bruttopalkasta jää helposti 500-700 euroa säästöön. En välitä materiasta, nautin enemmän siitä kun saan olla kotona ja lukea kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 53-v. ja mietin, jatkaisinko töitä vielä eläkkeellä. Ei rahan takia, vaan sen takia, että työ niin mielekästä.
Turha sitä on vielä miettiä. Ehdit sairastua eläkeikää ennen moneen kertaan ja viikatemieskin voi viedä mukanaan. Sinulla ei välttämättä ole valinnanmahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 53-v. ja mietin, jatkaisinko töitä vielä eläkkeellä. Ei rahan takia, vaan sen takia, että työ niin mielekästä.
Opettele siis nauttimaan elämästäsi tässä ja nyt, ihan turhaan mietit asioita parinkymmenen vuoden päähän, sinä aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästöjä on niukasti. Kuinka paljon tarvitsisin rahaa, että pärjäisin eläkkeeseen asti? Mistä saisin sen helpoimmin?
Entäpä eläkkeellä pärjääminen? Jos sinulla on niukalti säästöjä, niin ilmeisesti olet ollut korkeintaan keskipalkkaisissa töissä ja eläkekarttumasi lienee vielä alle takuueläkkeen. Luultavasti saat eläkkeellä ollessasi vähemmän kuin sitä odotellessasi työmarkkina- asumis- ja tt-tukina.
Vierailija kirjoitti:
Ja mä 39 ja tiennyt viimeiset 20 vuotta, että haluan ennen kaikkea pois työelämästä heti kun mahdollista. Olen jo puoliksi. Onneksi, entistä typerämmäksi on mennyt.
Minä 45 v aion vaihtaa alaa, jos sillä tavalla tuntisi jotain kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ensin valitatte masennusta, sitten jäätte saikulle, siitä kuntoutustuelle ja eläkkeelle. Joiltakin onnistuu.
Jotta tuon eläkkeen saisi, täytyy pystyä asiantuntijoille todistamaan, että sairaus (masennus) aiheuttanut pysyvän haitan, joka ei ole enää kuntoutettavissa, vaan estää työnteon. Eläkkeen myötä myös aktiivinen kuntoutus, esim. Kelan tukema psykoterapia, loppuu. En suosittele.
Parempi noin kuin jo tähänkin ketjuun ilmestyneet muumiot, joilla ei ole muuta elämää kuin työ. Jääkää hyvissä ajoin eläkkeelle, niin nuoret ja teitä osaavammat pääsevät jo töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä13186 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensin valitatte masennusta, sitten jäätte saikulle, siitä kuntoutustuelle ja eläkkeelle. Joiltakin onnistuu.
Jotta tuon eläkkeen saisi, täytyy pystyä asiantuntijoille todistamaan, että sairaus (masennus) aiheuttanut pysyvän haitan, joka ei ole enää kuntoutettavissa, vaan estää työnteon. Eläkkeen myötä myös aktiivinen kuntoutus, esim. Kelan tukema psykoterapia, loppuu. En suosittele.
Eikä tuohon pelkkä masennus missään tapauksessa riitä. Ehkä ennen -nykyisin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 53-v. ja mietin, jatkaisinko töitä vielä eläkkeellä. Ei rahan takia, vaan sen takia, että työ niin mielekästä.
Turha sitä on vielä miettiä. Ehdit sairastua eläkeikää ennen moneen kertaan ja viikatemieskin voi viedä mukanaan. Sinulla ei välttämättä ole valinnanmahdollisuutta.
Kyllä. Joka toinen saa syövän. Harvempi enää näkee terveitä eläkepäiviä. Kannattaako odotella.
Minä olen ollut mielisairaalassa viimeisten 13 v aikana neljä kertaa, terapiassa olen käynyt yht kohta 10 vuotta, useita eri diagnooseja eikä kukaan ole koskaan ehdottanut pysyvää eläkettä (kuntoutustuki eli määräaikainen eläke taisi olla pari vuotta). En ole kyllä halunnutkaan eläkkeelle, mutta ei sinne niin vain omalla ilmoituksella siirrytä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut mielisairaalassa viimeisten 13 v aikana neljä kertaa, terapiassa olen käynyt yht kohta 10 vuotta, useita eri diagnooseja eikä kukaan ole koskaan ehdottanut pysyvää eläkettä (kuntoutustuki eli määräaikainen eläke taisi olla pari vuotta). En ole kyllä halunnutkaan eläkkeelle, mutta ei sinne niin vain omalla ilmoituksella siirrytä.
Siis näille jotka ehdottaa masennuksen teeskentelyä. En ollut edellisen muutaman kuukauden sairaalajakson jälkeen edes sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 53-v. ja mietin, jatkaisinko töitä vielä eläkkeellä. Ei rahan takia, vaan sen takia, että työ niin mielekästä.
Turha sitä on vielä miettiä. Ehdit sairastua eläkeikää ennen moneen kertaan ja viikatemieskin voi viedä mukanaan. Sinulla ei välttämättä ole valinnanmahdollisuutta.
Kyllä. Joka toinen saa syövän. Harvempi enää näkee terveitä eläkepäiviä. Kannattaako odotella.
Juuri noin. Otsa hiessä painetaan eläkkeelle asti jotta eläke olis mahdollisimman suuri, sitten saadaan syöpä ja kupsahdetaan pois. Siinä meni elämä raataessa ja eläessä sitku-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vasta 37-vuotias mutta samat ajatukset kuin ap:lla eli haluaisin pois työelämästä. Liian rankkaa nykypäivänä. Surullista on että muutama vuosi sitten vielä nautin työnteosta ja oli kiva mennä töihin. Nyt tahti on liian kova. Voisin tietysti miettiä jotain nykyistä helpompia hommia, voisin hyvin olla vaikka postinjakaja. Palkan ei tarvitsisi olla kaksinen sillä pärjään tosi pienellä, nykyisestäkin lähes 3000 euron bruttopalkasta jää helposti 500-700 euroa säästöön. En välitä materiasta, nautin enemmän siitä kun saan olla kotona ja lukea kirjaa.
Ihan kuin mun näppiksestä.
Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja kohtalaisesti työkokemusta hommista joihin ei ihan jokamimmi taivu. Olen kouluttautunut työttömyyden takia toiseen ammattiin joka on... no, sanotaan keskinkertainen palkkaukseltaan ja vaativuudeltaan ja lisäksi raskasta työtä. Paljon minua paremman työkokemuksen omaava kollega mainosti eräänä päivänä miten mahtavan vaihtelevaa työskentely täällä joka päivä on. Omasta mielestäni joka päivä toistaa samaa helv..tin rasittavaa rutiinia lievästi vaihdellen. En voi muuta kuin todeta työn arvostuksen riippuvan täysin yksilöstä, koulutuksesta, sisäisestä motivaatioista ja muista asioista. Olen muuten lisäksi perinyt sijoitusasunnon. joten en ole erityisen innoissani. Lindströmin armoille menemisen koen kyllä häviönä eli ennemmin olen vaikka osa-aikainen.