Olen 49-vuotias, en halua enää työelämään

Suosittelen ammattia, joka työllistää niin hyvin, että voi välillä jäädä pois töistä ja elää säästöillä esim. vuosi töissä-vuosi vapaalla-periaatteella. Täysi toimettomuuskin alkaa lopulta puuduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästöjä on niukasti. Kuinka paljon tarvitsisin rahaa, että pärjäisin eläkkeeseen asti? Mistä saisin sen helpoimmin?

Entäpä eläkkeellä pärjääminen? Jos sinulla on niukalti säästöjä, niin ilmeisesti olet ollut korkeintaan keskipalkkaisissa töissä ja eläkekarttumasi lienee vielä alle takuueläkkeen. Luultavasti saat eläkkeellä ollessasi vähemmän kuin sitä odotellessasi työmarkkina- asumis- ja tt-tukina.

Eläkeläinen on oikeutettu myös toimeentulotukeen. Eläkkeellä ei siis voi saada vähempää kuin työikäisenä tuilla eläessä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ammattia, joka työllistää niin hyvin, että voi välillä jäädä pois töistä ja elää säästöillä esim. vuosi töissä-vuosi vapaalla-periaatteella. Täysi toimettomuuskin alkaa lopulta puuduttaa.

Olen jaksanutkin elää töitä tehden näin pitkään siksi, että koska osaan tulla toimeen todella pienellä rahalla, otin aikoinaan usein palkattomia vapaita. Mutta viimeisen 10-15 vuoden aikana minulla on käynyt huono mäihä tai työelämä on muuttunut sairaammaksi. Ihmeen yleinen linja tuntuu nykyisin olevan, että palkattomiin vapaisiin suhtaudutaan kovin nihkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ammattia, joka työllistää niin hyvin, että voi välillä jäädä pois töistä ja elää säästöillä esim. vuosi töissä-vuosi vapaalla-periaatteella. Täysi toimettomuuskin alkaa lopulta puuduttaa.

Olen jaksanutkin elää töitä tehden näin pitkään siksi, että koska osaan tulla toimeen todella pienellä rahalla, otin aikoinaan usein palkattomia vapaita. Mutta viimeisen 10-15 vuoden aikana minulla on käynyt huono mäihä tai työelämä on muuttunut sairaammaksi. Ihmeen yleinen linja tuntuu nykyisin olevan, että palkattomiin vapaisiin suhtaudutaan kovin nihkeästi.

Äskeinen aloittajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ammattia, joka työllistää niin hyvin, että voi välillä jäädä pois töistä ja elää säästöillä esim. vuosi töissä-vuosi vapaalla-periaatteella. Täysi toimettomuuskin alkaa lopulta puuduttaa.

Olen jaksanutkin elää töitä tehden näin pitkään siksi, että koska osaan tulla toimeen todella pienellä rahalla, otin aikoinaan usein palkattomia vapaita. Mutta viimeisen 10-15 vuoden aikana minulla on käynyt huono mäihä tai työelämä on muuttunut sairaammaksi. Ihmeen yleinen linja tuntuu nykyisin olevan, että palkattomiin vapaisiin suhtaudutaan kovin nihkeästi.

Äskeinen aloittajalta.

Yritä töihin julkiselle sektorille. Ainaisen rahapulan vuoksi erilaisiin palkattomiin ja työajan lyhennyksiin oikein kannustetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vasta 37-vuotias mutta samat ajatukset kuin ap:lla eli haluaisin pois työelämästä. Liian rankkaa nykypäivänä. Surullista on että muutama vuosi sitten vielä nautin työnteosta ja oli kiva mennä töihin. Nyt tahti on liian kova. Voisin tietysti miettiä jotain nykyistä helpompia hommia, voisin hyvin olla vaikka postinjakaja. Palkan ei tarvitsisi olla kaksinen sillä pärjään tosi pienellä, nykyisestäkin lähes 3000 euron bruttopalkasta jää helposti 500-700 euroa säästöön. En välitä materiasta, nautin enemmän siitä kun saan olla kotona ja lukea kirjaa.

Postinjakaja kertoi haastattelussa että heidän työnsäkin on tullut raskaammaksi. Taitaa päteä jo joka alaan nykypäivänä. Mitä järkeä tässä on että ihmiset uupuvat ja kadottavat motivaationsa työntekoon. Eläkeiän epäoikeudenmukainen nostokin varmasti vaikutti asiaan.

Minulla sama tilanne. Aloitin opinnot innokkaana mutta työharjoittelupaikan etsiminen masensi. Joko en saa kutsua edes haastatteluun tai sitten haastattelun jälkeen tulee viesti että valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun. Jopa heikomman kielitaidon omaavat tai alalle vähemmän sopivia aineita tai kokonaan toista alaa opiskelleet pääsevät hyviin kansainvälisiin työtehtäviin. Yleensä työ- tai harjoittelupaikkoihin joihin olen hakenut, valitaan parikymppinen opiskelija. Joillakin ollut sukulaisia töissä kyseisissä paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 53-v. ja mietin, jatkaisinko töitä vielä eläkkeellä. Ei rahan takia, vaan sen takia, että työ niin mielekästä.

Juuri sinun kaltaisten ihmisten takia muilla on kurjaa työpaikoillaan. Vastaat aina asian sivusta, et tunne myötätuntoa, ja olet sellainen minä-minä-minunjutut -tyyppi.

Vädyin tuloksettomaan haastatteluruljanssiin ja enää en halua edes töihin kun en edes kelpaa yrityksille. Taloudellinen puoli lähinnä huolettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 53-v. ja mietin, jatkaisinko töitä vielä eläkkeellä. Ei rahan takia, vaan sen takia, että työ niin mielekästä.

Juuri sinun kaltaisten ihmisten takia muilla on kurjaa työpaikoillaan. Vastaat aina asian sivusta, et tunne myötätuntoa, ja olet sellainen minä-minä-minunjutut -tyyppi.

Tuo ikäluokka (ja vanhemmat) ovat tuollaisia. Sota-ajan vanhempien kasvattama luonnevikainen ja empatiakyvytön, käsittämättömän ahne ikäluokka.

Minun oli pakko jäädä pois työelämästä 53-vuotiaana hervottoman ahdistuksen takia. Sairauslomasta ei puhettakaan. Kolmen kuukauden karenssi, ja nyt työttömänä vuoden. Täytän TE-toimiston vaatimat tehtävät, mm haen työpaikkoja aivan randomina, eli lähinnä sellaisia joihin ei ole mitään tsänssiä päästä, ja käyn ammatinvalinnanohjauksessa. Toisin sanoen käytän hyväkseni työttömyystukea ja katson sen ansainneeni 30 vuotisen raskaan työrupeaman jälkeen.

Olen siis levännyt vuoden mutta edelleen tunnen työn aloittamisen todella raskaaksi ajatukseksi. Ehkä aloitan opiskelun uuteen ammattiin mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.

Työttömyysraha ei kata kaikkia kuluja joten käytän koko ajan säästöjä joita luojan kiitos on. On täysin mahdotonta tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, kykenenkö takaisin työhön, miten kauan saan työttömyysrahaa ja kuinka paljon. Voi tulla karenssia.

Ainoa mahdollisuuteni on elää NYT näin kun säästöjä vielä on ja opetella koko ajan kulujen pienentämistä. Minulle tämä breikki työelämästä on ainoa mahdollisuus elää mutta vuosien päähän on mahdotonta nähdä. Ilman säästöjä tämä ei olisi mahdollista eikä säästöt riitä niin kauan että loppuelämän voisin olla tekemättä työtä. Tämä ei ole stressitöntä elämää mutta koska tiedän etten ole työkykyinen tällä hetkellä, kestän sen. En myöskään ajattele tulevaisuutta koska siitä ahdistuu. Yritän levätä ja kerätä voimia etten menettäisi uskoani siihen että pärjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mä 39 ja tiennyt viimeiset 20 vuotta, että haluan ennen kaikkea pois työelämästä heti kun mahdollista. Olen jo puoliksi. Onneksi, entistä typerämmäksi on mennyt.

Minä 45 v aion vaihtaa alaa, jos sillä tavalla tuntisi jotain kehitystä.

Älä vaan vaihda hoitoalalle. Minä tein tuon ikäisenä niin ja kadun syvästi! Nyt mennä sinnittelem eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vasta 37-vuotias mutta samat ajatukset kuin ap:lla eli haluaisin pois työelämästä. Liian rankkaa nykypäivänä. Surullista on että muutama vuosi sitten vielä nautin työnteosta ja oli kiva mennä töihin. Nyt tahti on liian kova. Voisin tietysti miettiä jotain nykyistä helpompia hommia, voisin hyvin olla vaikka postinjakaja. Palkan ei tarvitsisi olla kaksinen sillä pärjään tosi pienellä, nykyisestäkin lähes 3000 euron bruttopalkasta jää helposti 500-700 euroa säästöön. En välitä materiasta, nautin enemmän siitä kun saan olla kotona ja lukea kirjaa.

Ihan kuin mun näppiksestä.

Täällä toinen, 38-vuotias, työelämään täysin kyllästynyt. Opiskelin ahkerasti, uskoin lupauksia ja olin tittelifanaatikko. Pyytelin anteeksi, yritin olla hyvä ja tulla toimeen muiden kanssa. Aina peläten virheitä ja sanomista. Mutta mäkään en enää jaksa. En halua tätä elämää ja työelämää. On niin paljon enemmän. Suomalainen työelämä ja wanna be kapitalismi tuhoaa niitä, joista sen kannattaisi pitää kiinni. Mä uskoon, toivoin ja halusin olla ahkera, hyvä työntekijä. Haluan olla edelleenkin ahkera ja hyvä mutta en enää näillä ehdoilla, työmarkkinoilla.

Näitä vapaaehtoisesti työelämästä poisjättäytyneitä alkaa olemaan yhä enemmän. Pyritään taloudelliseen riippumattomuuteen. Enkä yhtään ihmettele, nykyajan työelämä on raadollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mä 39 ja tiennyt viimeiset 20 vuotta, että haluan ennen kaikkea pois työelämästä heti kun mahdollista. Olen jo puoliksi. Onneksi, entistä typerämmäksi on mennyt.

Minä 45 v aion vaihtaa alaa, jos sillä tavalla tuntisi jotain kehitystä.

Älä vaan vaihda hoitoalalle. Minä tein tuon ikäisenä niin ja kadun syvästi! Nyt mennä sinnittelem eteenpäin.

Tämä. Hoitoala on saatanasta. Tähän lupaukseen varmasta työpaikasta ei kannata kompuroida. Elävä helvetti maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläminä haluan tehdä töitä josta saisi kunnolla palkkaa.

Huonolla kieliopilla on vaikea työllistyä hyväpalkkaiseen ammattiin.

Uppis

Up

Vierailija kirjoitti:

Näitä vapaaehtoisesti työelämästä poisjättäytyneitä alkaa olemaan yhä enemmän. Pyritään taloudelliseen riippumattomuuteen. Enkä yhtään ihmettele, nykyajan työelämä on raadollista.

Sosiaaliturva on liian houkutteleva. Sitten kun maahamme tuodaan persutulo, loputkin jäävät pois töistä ja elämme kaikki täyspainoista laatuelämää taikaseinästä nauttien.

Comments please!