Biisi/elokuva/kirja joka "pelasti" sinut vaikeassa elämänvaiheessa?

Sami Lopakka: Marras

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla...

Tarzan.

Opin lukemaan vähän alle 4-vuotiaana. Perheeni ei ollut hyvä, ja tunsin orvoksi vaikka perhe tietysti oli. Ensimmäinen kirja jonka löysin oli Tarzan, apinoiden kuningas. Vaikka en yhtään ymmärtänyt miten se lapsi sinne putkahti, minua ehkä kannusti se, että vaikka sen vanhemmat kuolivat ja se eli apinoiden kanssa, se kuitenkin selvisi.

Minäkin selvisin. Koska ymmärsin että vaikka mikä olisi, lapsi voi selvitä. 

Jay McInerney, Manhattanin valot.

Tina Turnerin omaelämänkerta elokuva: What´s love got to do with it.

Olin silloin parikymppinen ja ollut jo vuosikausia fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisessa sairaassa suhteessa. Tuosta leffasta sain voimaa. Tina siis oli myös väkivaltaisessa avioliitossa 60-luvulla. On muuten hyvä leffa.

Vierailija kirjoitti:

Sami Lopakka: Marras

Perusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Jay McInerney, Manhattanin valot.

Perusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Atlas Shrugged

Perusteluja?

Kaikki 80-luvun alkupuolen postpunkmusiikki, jota soitin päässäni ja selvisin sitten peruskoulu- ja lukiohelvetistä. Nyt hymyilyttää.

Annastina Vrethammar: Ajattele elämäsi hyväksi

Conan Barbaari. Olin koulukiusattu. Leffassa on (Nietzscheltä lainattu) motto: "Se, mikä ei tapa, vahvistaa." Sen ajatuksen voimalla selvisin kiusaamisesta hajoamatta kokonaan.

Beethoven, kuutamosonaatti. Apulannan tuotanto. Nuoruudessa oli jakso, jossa menin syvissä vesissä, mutta nämä auttoivat. Suurkulutuksessa oli paljon muutakin, mutta nämä on jääneet mieleen.

Puolison jätettyä tuli kuunneltua paljon Pihka ja myrsky: Et koskaan kaipaa takaisin -biisiä. Sanat jotenkin antoivat toivoa että tulen vielä pärjäämään vaikka fyysinen terveyteni romahti niin pahasti että makasin jopa sairaalassa jonkin aikaa eron takia. Biisi oli oikeassa: en kaipaa enää takaisin siihen parisuhteeseen. Enkä ylipäätään mihinkään parisuhteeseen.

Raamattu.

Nostaa ja pitää mut pinnalla, vaikka mitä tulee/on tullut eteen. Kunhan vain muistan sitä lukea... valitettavan usein tulee aikoja, kun kaikki on hyvin ja "unohdan" lukea, sen kyllä aina sitten huomaa, vajoan huomaamattani masennukseen, hermostuneisuuteen, levottomuuteen, pelkoon ja toivottomuuteen ilman Jumalan Sanaa. Mutta paluu Raamatun ääreen ja Jumalan läheisyyteen, niin kohta ilo, toivo, luottamus ja rauha tulee taas takaisin.

Alcestin musiikki. Vaikka en ranskaa osaa, niin masentuneena tämä oli jollain tapaa niin puhdistavaa musiikkia. Kaunista ja eskapismin täyteistä, paluu takaisin viattomaan lapsuuteen. 

DIDO:  SAFE TRIP HOME -albumi sisältää moni kivasti melankolisia biisejä...

apulanta: valot pimeyksien reunoilla

kirja: john steinbeckin punainen poni

Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää

Erossa tuntui, et ainoa mitä jäi oli vapaus

Mariska - Liekki

Kertoi aika hyvin miltä ero tuntui

Katri Helena - Elossa taas (Still Alive)

Tämä sit kun alkoi tuntua siltä, että erosta olin joten kuten toipunut

2000-luvulla minulla oli jakso, jolloin olin surullinen, ehkä masentunutkin. Aloin katsoa iltaisin South Park -komediasarjaa ja nauroin sille tosi paljon. Jotenkin se huumori sattui juuri siihen elämänvaiheeseen ja tilanteeseen ja vapautti tunteita ihan erityisellä tavalla.

Niinikään 2000-luvulla tuttavani suositteli minulle elokuvaa Mulholland Drive. Sattumalta se tuli vähän myöhemmin tv:stä. Elokuva oli vaikuttava. Se innoitti minua tutkiskelemaan itseäni psykologisesti, minkä seurauksena aloin ymmärtää joitain kokemuksiani paremmin.

Teini-ikäisenä minua koulukiusattiin. Yhtenä päivänä lintsasin koulusta ja menin kirpparille, josta ostin Chopinin pianokonserttoja sisältävän levyn. Kuuntelin levyn melkein puhki (kyseessä oli lp-levy). Musiikki avasi kuin tien toiseen, johonkin ihmeelliseen todellisuuteen.

Guns n Rosesin Estranged ja Better -kappaleet olivat lohdullisia sydänsärkyjen aikaan.