Harvinaisen Zen

Aivan ihania nämä sinun jutut :) Tulee hyvä mieli joka kerta!

Mutta osaankohan olla seuraavan kerran pokkana neuvolalääkärillä.. kun muistan ihan varmasti tuon käsinukkejutun!

Tsemppiä viimemetreille!

Mä vaan en kestä ;) ... Olen ollut vuosia sitten raskaana kaksi kertaa ja nämä sinun jutut muistuttavat niistä ajoista aika osuvasti! Olen nauranut katketakseni! Tunnustan...



Tuo äippäpolilla juoksentelu oli rasittavinta koko loppuhuipennuksessa. Aina oli jotain vauvalla sydänäänissä ja minulla kropassa vikana... Lopputuloksena kaksi tervettä poikaa jotka syntyivät yliaikaisina ja isokokoisina ;).



Pysy tasaisen Zeninä ja pidä itses naisena, Mini on taatusti viimeistäänkin kevätihmisiä! :)

Ihania juttuja! Olen hymyillyt jo useamman kuukauden sinun kirjoituksillesi ja odotan kovasti minin syntymää! :)

kiva kuulla, että Teillä on kaikki hyvin! Ja mä repesin niin tota käsinukkejuttua kans! Tiedän tunteen. :)

Hahahaaaa.... nyt tiedän mitä odottaa jos joudun ravaamaan Naikkarilla viimeisillä viikoilla. Kiitti briiffauksesta.

Heli: Ei käyty Naikkarilla tällä kertaa, se ei ole meitä lähinnä oleva äitiyspoli. Luulen kuitenkin että sama käytäntö on kaikkialla, eikä hoidossa sinänsä ollut lainkaan valittamisen aihetta :)

nokkasiili: Mielestäni on muutenkin hankalaa olla pokkana paikassa jossa tuntematon mies ensimmäisen viiden minuutin sisällä pyytää heittämään housut nurkkaan :D Ostais edes kukkia ensin...

virpi: Totta, meni siinä itselläkin nukkuessa seuraava päivä kaikesta touhusta uupuneena. Joskin on mielestäni parempi että ollaan liian varovaisia kuin ettei olla tarpeeksi varuillaan :)

Käsinukkenaolo on tuplia odottaneelle tuttua... Siellä äitipolilla sai rampata loppuajasta viikon välein ja aina tuli kumihanskaa. Ei oo ikävä niitä aikoja.

Aivan mahtavaa! Nyt repesin täysin; kuplamuovia & käsinukke :D :D

Mies raahautui soffalta tarkastamaan työhuoneen hihitystilanteen.

Joulusta lähtien olen blogiasi seuraillut. Löysin sen sattumalta ja luin yhdeltä istumalta läpi ja se kyllä pelasti tylsän työntäyteisen joulun!

Kiitos siis aivan mahtavasta blogista ja sisua loppumetreille!

juu, tuo polin tarkastuskäynti sai kyllä omalla kohdalla kyyneleet silmiin, kun oli niin helläkätinen kumihanska työvuorossa.

Tuplamamma: Anteeksi, mutta repesin ihan totaalisesti :D

Auu!! Viikon päästä neuvolalääkäri, ja nyt en kyllä uskalla mennä sinne! Ai ai ai ai, ajatuskin tuosta käsinukkeilusta sattuu LIIKAA.

Blogisi on ihana ja saa minut aina nauramaan ja hyvälle tuulelle. Kiitos siitä. Onnea koitokseen!

No, mun miehen vehje on kyllä suurempi, kuin kaksi sormea, mitä sinne kumihanskan kanssa vilahtaa... Enpä ole osanu pitää sitä liian epämukavalta. En ole edes osanu ajatella, että asiassa olis jotain häveliästä, työtähän he sielä ovat tekemässä. Mulle aiheuttaa patoutumia ihan toiset asiat.

Olen erittäin epä-äidillinen naisihminen; lapset ovat minusta epäkiinnostavia enkä halua omia. Raskaus- ja synnytysjutut lähinnä puistattaa. (Luonto on kai järjestänyt minulle viisaudessaan jonkin geenivirheen, ettei minulla olisi lisääntymisviettiä.) Silti luen blogiasi. Tämä on vaan niin loistava! Jopa minä pystyn eläytymään kaikkiin raskauden kummallisuuksiin mahtavan kirjoitustyylisi ansiosta! :) Löysin tänne joskus marras-joulukuussa ja luin kertaistumalla kaikki siihenastiset kirjoituksesi, muutama tunti siihen meni...

Kiitos Pömppis, luulin oikeasti, että sinne työnnetään koko nyrkki. :)

Pömppis: Maksettu mielipide.

Hehe, pakko kommentoida tohon kokoarvioon. Meidän vauva arvioitiin noin 3 900 grammaiseksi, ja syntyikin kuusi päivää myöhemmin 4 850 grammaisena. Kätilö vaan totes että se kokoarvio pitää yleensä ihan hyvin paikkansa kun vauva on keskikokoinen, mutta pienen tai ison vauvan kohdalla se heittää. Kiva arvio, kun saa aina vastaukseksi että vauva on normaalikokoinen :D Samainen kätilö kertoi että jos olisivat tienneet että se on yli 4,5 kg niin olis leikattu. Ihan kiva. Olis vaan munki puolesta, ilokaasulla mentiin...

Mullakaan ei äititunteet heräile, mutta Jenni kirjoittaa niin osuvasti (todennäköisesti, kun kokemusta asiasta ei ole) että pystyy jotenkuten käsittämään mitä tämä ruljanssi merkitsisi.



Tarkoititko siis mitä tuolla käsinukkejutulla? Anteeksi, olen vähän hidas, mutta haluan tietää mitä oikeasti näissä tutkimuksissa tapahtuu. mulla on iso trauma, eli kerran parikymppisenä tehty emättimen suun leikkaus ja ei paljon muuten naurattanut, "pikkujuttu vaan" ja sen seurauksena istuminen oli VIIKKOON, edes BUSSISSA täysin mahdotonta. Käveleminen sujui jotenkuten, hitaasti.



Että sen takia en synnytä, ja jos hankkiudun raskaaksi, toivon jotakin komplikaatioita kuten tässä että se on varmasti sektio. Haluan ollla satavarma, mua ei mitkään riskipuheet sektion haittapuolista pelota. Isompi riski on kuitenkin se että äiti ja lapsia jäävät synnytyspöydälle koska äiti ei ykisnkertaisesti ole synnyttävää tyyppiä (ja sitähän ei vauvan sydänkäyristä ja kumihanskatutkimuksista näe), ja voi sitten hakea molemmat jätesäkissä sieltä pois.



Liioittelen tietysti, mutta olen jo pitkään miettinyt mitä näissä sisätutkimuksissa oikein tapahtuu, kun niistä ei oikein koskaan puhuta oikeilla nimillä.