Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan että kaikki janoavat parisuhdetta?
erakkoäiti
20.06.2018 |
Esim minä en ole koskaan halunnut parisihde-elämää, eikä se sovi mulle ollenkaan, olen aina pitänyt kiinni omasta vapaudestani enkä voi kuvitellakaan että jakaisin talouteni jonkun miehen kanssa.
Meitä on paljon, jotka näin ajattelee, etteivät ole mitään vailla ilman kumppania.
Edelleen tätä elämäntapaa silti ei tunnuta hyväksyvän, mikähän kateus tms siinä on taustalla, että parisuhde-elämää vain yhä tyrkytetään kaikkialla. No tietysti siitäkin moni bisnes repii rahansa, se on yksi syy. Mutta muutenkin, aina jaksetaan lässyttääö isot ihmiset, kaikki on niiiin kamalaa ja mälsää ilman mies- tai naisystävää, yhyy yhyy.
En ymmärrä miten se elämänlaatu paranee kun otetaan joku puoliso saman katon alle valittamaan, sitähän se sitten on, kaksi aikuista kyttää ja valittaa enimmän osan aikaa toistensa elintavoista. Mutta siihen on kaikkien pyrittävä maailman mukaan, vaikka hampaat irvessä. Koska se on "normaalia".
Ei ole kaikille. Hyvin iso osa ihmisistä haluaa elää ILMAN parisuhdetta ja on silloin tyytyväisimmillään elämäänsä, ei päinvastoin. Se pitäisi jo myöntää, eikä aina jauhaa "sinkuista". Sinkku-sanalla viitataan aina ihmiseen joka etsii parisuhdetta, joten se sana ei kuvaa meitä kaikki parisuhteetta eläviä erakkoluonteita.
Kommentit (23)
Odotin fiksua tekstiä, mutta ei se nyt ihan sitä ollutkaan. Miten ihmeessä kateus tähän liittyy? Ja parisuhdeko suurimman osan ajasta kyttäystä ja valitusta? Voi olla tietysti, aivan kuten sinkkujenkin elämä voi olla kurjaa, mutta onnellisessa parisuhteessa näin tuskin on. Oma elämäni on huomattavasti parempaa yhdessä rakkaan ihmisen kanssa kuin olisi yksin. Ihmiset ovat erilaisia ja se sallittakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, muilla on ehkä varauksensa sun elämäntyyliä kohtaan, mutta niinpä näkyy sullakin olevan aikamoiset ennakkoluulot parisuhteesta. Ehkä on sitten inhimillistä tuomita se, mitä ei itse ymmärrä?
Parisuhde on myös statussymboli. Tuore kumppani viedään ulos näytille. Pitkäkestoisen suhteen jälkeistä kumppania ei useinkaan enää kehtaa esitellä.
Oli joo aika asenteellista tekstiä. Minäkään en parisuhdetta halua, mutta ymmärrän oikein hyvin, miksi moni haluaa.
Valitettavan totta. Paitsi nuorena asia on mielestäni kyllä eri. Silloin on hyvä olla joku,muuten on tosi yksinäinen. Tai sitten pitäisi olla ihan hirveästi ystäviä ja kaikkea toimintaa.
Voi mennä kaikkialle ja tehdä kivoja juttuja,yksin se on vaikeaa. Nyt vanhempana ajattelen juuri niin kuin sinä. Avioeron jälkeen en voisi kuvitellakaan ottavani jonkun miehenkörilään kun kerran edellisestä on päässyt eroon. Välillä säälittää kun seuraa eronneiden-varsinkin naisten-epätoivoista miehenmetsästystä.
Ollaan niin avuttomia aikuiset ihmiset ettei osata hoitaa omaa elämäänsä itsenäisesti. Joskus näkee perheitä ja pariskuntia ,joista hyvin näkee ulos päin ettei hyvin mene. Tekisi välillä mieli mennä sanomaan että ota hyvä ihminen ero niin olet paljon onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen halunnut poikaystävän ala-asteiästä saakka. Koskaan en ole kuitenkaan sellaista saanut. Ikää jo 29 vuotta joten eiköhän mun juna mennyt jo. Olen asunut 10 vuotta yksin enkä enää osaisi asua kenenkään kanssa. Toki jos, JOS löytäisin miehen, voishan sitä seurustella ilman yhteenmuuttamistakin. En vain pysty uskomaan että olisin niin onnekas että löytäisin jonkun sellaisen kuka olisi yhtä hulluna minuun kuin minä häneen. No, menee se elämä kai näinkin. Tuntuu vaan kurjalta ettei tule koskaan saamaan rakkautta.
Tällä palstalla nyt jokainen tuntuu pitävän omaa elämäntapaansa ainoana oikeana - paitsi tuo edellinen 29 v (mitä paremmin arvostat ja rakastat itseäsi sitä onnellisempi olet - ja onnelliset ihmiset vetävät muita ihmisiä puoleensa, se rakkaus toiseenkin voi löytyä tuota kautta. Olet vielä nuori ja elämä voi tuoda vaikka mitä ihanaa eteen, ei kannata masentua). Ja tuolle keski-ikäiselle eronneelle, elämä eronneena voi olla hyvin onnellista ja tasapainoista, mutta jotkut meistä vaan kaipaa vielä ihmistä rinnalleen. Sellaisen voi löytää olematta epätoivoinen - siihenhän on varaa, on jo yksi parisuhde eletty, lapset tehty jne, nyt eletään hyvää elämää itsenäisenä ja jos viereen löytyy hyvä ihminen, vielä uudessa parisuhteessakin. Näin ainakin itselläni. t keski-ikäinen, uudelleen pariutunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotin fiksua tekstiä, mutta ei se nyt ihan sitä ollutkaan. Miten ihmeessä kateus tähän liittyy? Ja parisuhdeko suurimman osan ajasta kyttäystä ja valitusta? Voi olla tietysti, aivan kuten sinkkujenkin elämä voi olla kurjaa, mutta onnellisessa parisuhteessa näin tuskin on. Oma elämäni on huomattavasti parempaa yhdessä rakkaan ihmisen kanssa kuin olisi yksin. Ihmiset ovat erilaisia ja se sallittakoon.
Ehkei mitään, epäilin vain että onko sekin siellä takana, kun aina puhutaan sillä asenteella ettei ihminen ilman parisuhdetta voi olla tyytyväinen elämäänsä.
Onko se sitten kateus, normit vai mikä, joku siinä ihmisiä (kuten sinökin) kovasti hiertää.
Ja taas revitään pelihousuja ja lä'hdetä'än mainostamaan miten ihanaa se parisuhteessa eläminen onkaan, että ilman eläminen on ikävää ja yksinäistä, yhyy.
Aina tätä samaa horinaa, josta juuri aloiotukseni saikin alkunsa.
ap
Musta on kyllä ihan hyvä, että sana sinkku on korvannut vanhanpiian - se jos mikä oli asenteellinen.
Sinkku nyt lähinnä tarkoittaa yhtä. Sitä, että on vain yksi, joka ei ole osa jotain isompaa kokonaisuutta. Mitä parempaa sanaa kaipaat? Musta tuntuu, että olet itse keksinyt sinkku-sanalle tämän muka usein käytettävän määritelmän, jonka mukaan sinkku etsii aina parisuhdetta. Eihän se liity tuohon sanaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan totta. Paitsi nuorena asia on mielestäni kyllä eri. Silloin on hyvä olla joku,muuten on tosi yksinäinen. Tai sitten pitäisi olla ihan hirveästi ystäviä ja kaikkea toimintaa.
Voi mennä kaikkialle ja tehdä kivoja juttuja,yksin se on vaikeaa. Nyt vanhempana ajattelen juuri niin kuin sinä. Avioeron jälkeen en voisi kuvitellakaan ottavani jonkun miehenkörilään kun kerran edellisestä on päässyt eroon. Välillä säälittää kun seuraa eronneiden-varsinkin naisten-epätoivoista miehenmetsästystä.
Ollaan niin avuttomia aikuiset ihmiset ettei osata hoitaa omaa elämäänsä itsenäisesti. Joskus näkee perheitä ja pariskuntia ,joista hyvin näkee ulos päin ettei hyvin mene. Tekisi välillä mieli mennä sanomaan että ota hyvä ihminen ero niin olet paljon onnellisempi.
Muuten samaa mieltä, mutta minä kammosin parisuhteita jo nuorena, ei sopinut minulle poikaystävät ollenkaan. Kovasti yritin sopeutua elämääni jonkun tyttöystävänä, mutta ei ollut kyllä ollenkaan minulle sopiva juttu. Yksin tykkäsin käydä parikymppisenä esim baateissakin, sillon sitä saa rauhassa tarkkailla ihmisiä tai rupatella outojen kanssa.
Nykyään en baareissa enää käykään.
ap
Kohdasta "parisuhteessa vaikka hampaat irvessä" paistaa kyllä pienet defenssit ja selityksen maku, ellei kyse ole ihan oikeasti tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Välillä näkee suhteita, joista ihmettelee, miksi ihmeessä nuo ovat yhdessä kun vaikuttavat lähinnä onnettomilta, mutta useimmat ihmiset kyllä taitavat olla parisuhteessa siksi, että se nostaa elämänlaatua eikä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin fiksua tekstiä, mutta ei se nyt ihan sitä ollutkaan. Miten ihmeessä kateus tähän liittyy? Ja parisuhdeko suurimman osan ajasta kyttäystä ja valitusta? Voi olla tietysti, aivan kuten sinkkujenkin elämä voi olla kurjaa, mutta onnellisessa parisuhteessa näin tuskin on. Oma elämäni on huomattavasti parempaa yhdessä rakkaan ihmisen kanssa kuin olisi yksin. Ihmiset ovat erilaisia ja se sallittakoon.
Ehkei mitään, epäilin vain että onko sekin siellä takana, kun aina puhutaan sillä asenteella ettei ihminen ilman parisuhdetta voi olla tyytyväinen elämäänsä.
Onko se sitten kateus, normit vai mikä, joku siinä ihmisiä (kuten sinökin) kovasti hiertää.
Ja taas revitään pelihousuja ja lä'hdetä'än mainostamaan miten ihanaa se parisuhteessa eläminen onkaan, että ilman eläminen on ikävää ja yksinäistä, yhyy.Aina tätä samaa horinaa, josta juuri aloiotukseni saikin alkunsa.
ap
Siksi, että parisuhteen puutteesta maristaan niin paljon, lehdissäkin on ollut juttua. Eli sitä käsitellään niin kuin se olisi oikea ongelma.
Toinen syy on se, että moni ihminen pitää parisuhdetta tärkeämpänä kuin kaveripiiriä, eli arvelisi olevansa aika yksinäinen ilman parisuhdetta. Eli siis ei rakenna tulevaisuudenkuvaansa ja eläkepäiviään sen varaan, että sitten pelataan vanhanakin säännöllisesti porukalla vaikkapa bridgeä.
Vierailija kirjoitti:
Musta on kyllä ihan hyvä, että sana sinkku on korvannut vanhanpiian - se jos mikä oli asenteellinen.
Sinkku nyt lähinnä tarkoittaa yhtä. Sitä, että on vain yksi, joka ei ole osa jotain isompaa kokonaisuutta. Mitä parempaa sanaa kaipaat? Musta tuntuu, että olet itse keksinyt sinkku-sanalle tämän muka usein käytettävän määritelmän, jonka mukaan sinkku etsii aina parisuhdetta. Eihän se liity tuohon sanaan mitenkään.
Vanhapiika on lapseton, nykyään sanotaan sinkuiksi äitejäkin, jotka ei elä parisuhteessa. Minua toi sana ällöttää, sinkkuja pidetään muna- ja pluhaukkoina, ei se kuvasta ihmistä joka ei ole vailla puolisoa. Katokaa vaikka tv:n sinkkuohjelmia, kaikissa ollaan vailla vastakkaista sukupuolta (tai homot omaansa). Moniko "sinkku" tuntee olevansa vailla jotain, hyvin harva, ainakin naisista.
Minä en itseäni sinkuksi kutsu, koska en miestä etsi. Ihan sama miksi muut itseään kutsuvat, siihenhän en voi mitenkään vaikuttaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan siihen liittyy vähän samaa, kuin se että vapaaehtoisesti lapsettomat joutuvat usein perustelemaan valintaansa. Muut vain lähtökohtaisesti olettavat että jokainen toivoo lapsia, koska se on heille itselleen niin itsestään selvää. Samoin enemmistöllä on oletuksena, että jokainen haluaa puolison. Se on niin selvää, ettei edes osaa sanoa mistä se tulee. Se on ihmiselle ominaista. Ehkä ihminen on eläin muiden joukossa, pariutuminen ja lisääntyminen sisäänrakennettuja itsestäänselviä tarpeita.
Parisuhdetta pidetään jonkinlaisena normina, josta poikkeaminen on vähän kummallista? Itsekin kuulen vähän väliä, että pitkän suhteeni päätyttyä sinkkuus on vain välitila, josta sitten pääsen taas parisuhteeseen, ja nyt nuolen haavojani tjtn. No ei se ihan niinkään ole. Erostani on jo vuosia, olin asian kanssa sujut jo silloin, kun se tapahtui, välini exääni ovat hyvät enkä missään nimessä kaipaa parisuhdetta. Siinä toki oli hyvät puolensa, mutta taidan olla pohjimmiltani ihminen, joka viihtyy paremmin ilman sitä. En vain tunnu tarvitsevan ketään rinnalleni - näin on hyvä. Toisaalta en minä niitä ihmisiä ihmettele, jotka parisuhteen haluavat ja ovat onnellisimmillaan toisen kanssa. Annettaisiin vaan kaikkien kukkien kukkia, silloin olisi edes pieni mahdollisuus, että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Opiskeluaikana pyörin kaveriporukassa, jossa yksi naisista meni naimisiin satunnaisen alkkiksen kanssa "koska mikä tahansa oli parempaa kuin yksin eläminen. Vuoden päästä ero ja lapsen huoltajuuskiistat. Naimisiin mentyään hän hehkutti että "nyt on ihanaa kun on valtavirrassa".
En käsittänyt avioitumisen itseisarvoisuutta, en vieläkään käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotin fiksua tekstiä, mutta ei se nyt ihan sitä ollutkaan. Miten ihmeessä kateus tähän liittyy? Ja parisuhdeko suurimman osan ajasta kyttäystä ja valitusta? Voi olla tietysti, aivan kuten sinkkujenkin elämä voi olla kurjaa, mutta onnellisessa parisuhteessa näin tuskin on. Oma elämäni on huomattavasti parempaa yhdessä rakkaan ihmisen kanssa kuin olisi yksin. Ihmiset ovat erilaisia ja se sallittakoon.
Ehkei mitään, epäilin vain että onko sekin siellä takana, kun aina puhutaan sillä asenteella ettei ihminen ilman parisuhdetta voi olla tyytyväinen elämäänsä.
Onko se sitten kateus, normit vai mikä, joku siinä ihmisiä (kuten sinökin) kovasti hiertää.
Ja taas revitään pelihousuja ja lä'hdetä'än mainostamaan miten ihanaa se parisuhteessa eläminen onkaan, että ilman eläminen on ikävää ja yksinäistä, yhyy.Aina tätä samaa horinaa, josta juuri aloiotukseni saikin alkunsa.
ap
Siksi, että parisuhteen puutteesta maristaan niin paljon, lehdissäkin on ollut juttua. Eli sitä käsitellään niin kuin se olisi oikea ongelma.
Toinen syy on se, että moni ihminen pitää parisuhdetta tärkeämpänä kuin kaveripiiriä, eli arvelisi olevansa aika yksinäinen ilman parisuhdetta. Eli siis ei rakenna tulevaisuudenkuvaansa ja eläkepäiviään sen varaan, että sitten pelataan vanhanakin säännöllisesti porukalla vaikkapa bridgeä.
Pointti onkin siinä, miksi siitä maristaan niin paljon julkisuudessa, ja miksi tehtaillaan ohjelmia ja lehtijuttuja yms, joissa asiasta tehdään ongelma.
Joillain ihmisillä on lapsesta asti asenne, että ainoa normaali on mennä naimisiin tai elää muutoin jonkun puolisona, eihän ihmiset muuten tuntisi oloaan niin orvoiksi, ilman poika- tai tyttöystävää aikuisiällä, mitä nyt annetaan julkisuudessa ymmärtää.
Eipä toitoteta koskaan, miten mukavaa elämä on, kun ei ole riesaa puolisosta. Vaikka se on enemmän "sinkkujen" todellisuutta. Niiden jotka elävän vuosikymmeniä vaivatta ilman olematta kenenkään vaimo tai aviomies jne. Valittajathan ovat niitä, jotka ovat aina eläneet parisuteessa, joko saman ihmisen kanssa, tai vaihtavat aina kumppania, mutta yksin eivät elä hetkeäkäöän.
Eli niitä "sinkkuja" joita kuullaan, ne ovat juuri niitä parisuhteesta riippuvaisia ihmisiä, ei luonnostaan "yksin"eläjiä.
Vääristyy siinäkin kuva aikalailla meistä parisuhteettomista. Ei mun elämä ainakaan ole ulvontaa mieskumppanin perään. En oo ulvova puolikas. :) Eihän noita ole kuin sinkkuohjelmissa ja kaikenmaailman deittisivustoilla, ei IRL-IRLissä.
Vierailija kirjoitti:
En käsittänyt avioitumisen itseisarvoisuutta, en vieläkään käsitä.
Ei kai se enää nykyään niin must olekaan. Minä olen sinkku, tai mikä nyt tälleen itsenäisenä yksilönä olenkaan, enkä koe itseäni mitenkään huonommaksi, vaikka en naimisiin "ole päässytkään"... tai joutunut. En jotenkin osaa edes ajatella, että koskaan edes menisin naimisiin.
"Sinkku" kyllä kalskahtaa vähän sellaiselta, jolla on koko ajan haku päällä. Jotenkin se itsensä sinkuksi mieltäminen vähän hiertää, kun en etsi ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on kyllä ihan hyvä, että sana sinkku on korvannut vanhanpiian - se jos mikä oli asenteellinen.
Sinkku nyt lähinnä tarkoittaa yhtä. Sitä, että on vain yksi, joka ei ole osa jotain isompaa kokonaisuutta. Mitä parempaa sanaa kaipaat? Musta tuntuu, että olet itse keksinyt sinkku-sanalle tämän muka usein käytettävän määritelmän, jonka mukaan sinkku etsii aina parisuhdetta. Eihän se liity tuohon sanaan mitenkään.
Vanhapiika on lapseton, nykyään sanotaan sinkuiksi äitejäkin, jotka ei elä parisuhteessa. Minua toi sana ällöttää, sinkkuja pidetään muna- ja pluhaukkoina, ei se kuvasta ihmistä joka ei ole vailla puolisoa. Katokaa vaikka tv:n sinkkuohjelmia, kaikissa ollaan vailla vastakkaista sukupuolta (tai homot omaansa). Moniko "sinkku" tuntee olevansa vailla jotain, hyvin harva, ainakin naisista.
Minä en itseäni sinkuksi kutsu, koska en miestä etsi. Ihan sama miksi muut itseään kutsuvat, siihenhän en voi mitenkään vaikuttaa.ap
Vanhapiika tarkoittaa kyllä sellaista, joka ei ole koskaan "päässyt" naimisiin, kuten asia aikanaan ilmaistiin. Ei siis lapsetonta. Avioliittoa pidettiin itseisarvona ja aviottomille lapsille ja naimattomille aikuisille oli halventavia sanoja, jotka ovat nyt hiipumassa unholaan, esim. susiparia ei käytetä enää käytännössä ollenkaan ellei sitten huumorimielessä, koska avoliitto on niin normaali asia nykyään. Yhtä lailla kuin yhden hengen taloudet. Minusta asenteet ovat muutamassa kymmenessä vuodessa muuttuneet tosi paljon ja muuttuvat edelleen.
Me ymmärretään sana sinkku selvästi täysin eri tavalla. Itse en liitä siihen millään tavalla automaationa seuranhakua.
Koska sen ajatellaan olevan yhteiskunnassa joku ihanne ja normi.