Mikä on pelottavin kauhuleffa?

Mama. Pelottava, mutta myös sydäntä riipaiseva.

Huomenna tulee teatteriin leffa Hereditary joka on jakanut mielipiteitä, enemmistö sitä mieltä että paras ja hyytävin kauhuleffa aikoihin, loput taisi odottaa erilaista kauhua.

Kannattaa laittaa korvan taakse.

Pandorum on hirveä. Huusin ääneen kun eka kertaa katsoin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla uinu uinu lemmikkini!

Näin sen 11-vuotiaana ja oli eka kauhuleffani. Vuosia näin painajaisia.

Enää se ei toki pelottaisi yhtään.

Nyt varmaan se annabelle? Ringit ja kaunatkin olleet pelottavia..

Nyt tuleva sinisterkin ihan ok 😊

Tykkään kummitusleffoista, en niinkään verellä mässäilystä.

  Tuosta Pet Sematarysta tulee ilmeisesti uusi filmatisointi vuonna 2019. Se täytyy nähdä, sillä tuo kirja on kyllä erinomaisen hyytävä.

Conjuring 2 oli aika paha ainakin teatterissa katsottuna.

Silent place(vai quiet? Hiljainen paikka suomeksi) oli aika hyvä. Koko leffasali oli hipihiljaa. Pitkästä aikaa kauhuleffa, jossa panostettiin tunnelman luomiseen.

Ring kyllä pelotti teininä. Manaajan katsoin ehkä 11-vuotiaana ja se oli silloin vähän liikaa.

Conjuring onnistui kyllä säikäyttämään pari kertaa, samoin insidious.

Alkuperäinen Psyko saa erityismaininnan, koska se onnistui olemaan pelottava ilman mitään varsinaisesti yliluonnollista.

Kaikki paskat kauhurainat täällä lueteltuna av raadissa. Ihme ettei jotain saw leffoja ole mainittu🙄

Kauna on ainut joka on aiheuttanut unettomia öitä. Nykyisin en enää edes katso kauhua tuon leffan takia.

Nyt tätä ketjua voi lukea, aamutuimaan päivänvalossa 😀 ei todellakaan yksinään illalla peiton alla unilukemiseksi..

Halloween oli kyllä 1. katselukerralla jänskä.

Harmi kun nuoremman polven silmissä jokseenkin kaikki llassikot on turmeltu kököillä jatko-osilla js/tai uusintafilmatisoinneilla.

Hithcocin Psyko ja Linnut saa pisteet myös.

Lapsena joskus näki jotain liian pelottavaa, joku vanha ranskalainen mustavalkoleffa, jossa noutaja ajeli kitisevillä kärryillä, aiheutti kyllä unettomia öitä. Oltiin kesälomalla mummolassa ja serkun kanssa hiivittiin tuvan ovelle kurkkimaan kun enot/tädit katsoivat kauhukuvaa telkusta.

Kirottu 2. Hemmetin ahdistava tunnelma ja perustuu tositapahtumiin.

Mirrors. Ei se elokuvana ole kummoinen, mutta säikäytyksiä siinä on riittämiin, jopa liiankin kanssa.  Ja kun usein säikäytyksestä ei anneta mitään osviittaa, vaan se vain lävähtää yhtäkkiä ruutuun :P

Nykyään ei ilmeisesti voi olla kauhua ilman brutaalia väkivaltaa.

Hyvä esimerkki Uhrijuhlan uusintakierros. Piti lisätä kidutusta.

Onko se sitten kauhua, vai sadistista väkivaltapornoa?

Monelta kauhuklassikolta meni terä, kun kadotin uskon yliluonnolliseen.

Aasialainen Shutter. Sielä päin todellakin osataan tehdä kauhuleffoja.

Oi että olisi ihanaa kun nuo kauhuleffat vielä kauhistuttaisivat kuin joskus teininä. Vaan ei, en saa niistä yhtään mitään, en pääse ollenkaan sisään tunnelmaan, vaan katselen vaan ulkopuolisena ja mietin lähinnä esim. graafisia efektejä ja niiden laatua. Osansa voi tehdä se että pelaan paljon tietokonepelejä ja niissähän on koko ajan ties mitä hirviöitä, henkiä ja muuta, joten sellaisiin on niin tottunut ettei ne elokuvassakaan tunnu kuin lievästi hassuilta animaatiohahmoilta.

Blair witch project

Thaimaalainen Alone. Huhhuh, kannattaa katsoa! Ei ole mikään verellä mässäilyleffa vaan psykologinen trilleri-kauhu.

Loppu oli todella yllättävä.

The Mirrors, olin  pissata housuun enkä uskaltanut pestä hampaita elokuvan jälkeen :D

-Poltergeist, ajan hammas ei ole vienyt elokuvan säikyttelytehoa.

-Emily Rosen Riivaaja, moni on tuo leffan jälkeen muuten alkanut heräillä kello kolme! 

- Mirrors, tulipahan muuten vilkuiltua peiliin meikkejä putsatessa että hommaako peilikuvani jotain hämärää.

- Ja  Descentet, minulla on ahtaanpaikan-kammo ja samaistuin voimakkaasti naisten paniikkiin.