Mikä on pelottavin kauhuleffa?
Kommentit (3545)
winner kirjoitti:
winner kirjoitti:
kauhuleffafani kirjoitti:
Pakko sanoa Texasin moottorisahamurhaaja (1974). Paljon olen nähnyt hyviä kauhuelokuvia, jotka herättävät ahdistusta tai inhoa, mutta pelossa on mielestäni kyse ajojahdista ja siitä, mitä jätetään näyttämättä. Tämä kyseinen elokuva on niin hienosti kuvattu ja ohjattu, että tapahtumat etenevät saumattomasti. Kamerankäyttö on ensiluokkaista. Musiikkia ei ole liikaa, joten ensisijainen äänimaisema on kuumottava moottorisahan pärinä, joka piinaa pakoon tarpovia hahmoja. Karmeilta kylähulluilta ei vain jotenkin pääse pakoon.
Näin yleisemmin kauhuelokuvan pelottavuuden maksimoiseksi on tärkeää mielestäni myös katsoa leffa isolta ruudulta, hieman hämärässä ja hyvällä kuvanlaadulla keskittyneesti ihmisen kanssa, joka ottaa tapahtumat tosissaan eikä samalla selaa puhelinta naureskellen tms. Vielä parempi jos kanssakatsoja on säikky, niin se lisää omaakin kauhua. Eikä mitään ruokia tai juomia, vaan samalla hartaudella kuin kirkkoon menisi. Siten elokuva pääsee tempaamaan mukaansa.
Mä en vaan voi olla ihmettelemättä tätä uusiosanaa "kuumottava" :D Ei kai kauhuleffan ole tarkoitus olla "hot"? Ymmärrän kyllä tiettyjen mieskatsojien viehtymyksen gialloihin tai Brian De Palman leffoihin olevan jonkin sortin väkivaltafetisismipornon katsomisessa, kun isorintaisia naisia tapetaan mustat nahkahanskat käsissä, mutta joo, mulle ne kohdat ovat vain tympeää väkivaltaa ilman eroottisia viboja tai jotain kuumotusta.
TCM:stä varsin samaa mieltä, paitsi viimeiset 15 minuuttia naisen kirkumista lienee yksi syistä, miksi seinänaapurit katselevat leffan katsomisen jälkeen vähän oudosti ;D "Keep repeating: It's only a movie!"
Ja joo, onhan kauhuleffat ihan eri juttuja, jos katsot niitä yksin tai jos on täysi katsomo eläytyviä kanssakatsojia. Ja yksin katsoessasi myös todennäköisesti katsot rankempia filmejä kuin mitä menisit teatteriesitykseen katsomaan, on siinä vielä joku friikiksi leimautumisen stigma. Mutta joo, ne puhelimet pitäis oikeasti kieltää leffan katselun ajaksi.
Alapeukuista päätellen oli aika kuumottava kommentti ;D
Muistaakseni minun lapsuudessani oli määritelmänä "kylmäverinen jännäri" ja "hyytävä kauhuelokuva." Mutta vissiin on ilmastonmuutos iskenyt tuohonkin ;D
Onneksi ei ollut ap:n otsikkona ;D Kuumottavin kauhuleffa...
Tiedätkö, että sä kuumotat toisia ihmisiä etkä missään eroottisessa mielessä. Aika yleinen käsite kuumottava sana on. Mielestäni se on tarkempi ilmaus, kuin sanottaisiin tukalaa.
Yleisestihan suomalaisissa sanoissa on monia eri merkityksiä. Suomalaiseksi ei pitäisi olla niin vaikeaa soveltaa sanoja.
Eri
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavimpia kauhuleffoja ovat kaikki elokuvat, joissa näyttelee Kati Outinen.
Kaurismäki vois tehdäkin kauhuleffan. Mustavalkoinen, sijoittuisi vampyyrin pitämään plasmakapakkaan ja vampyyrin nimenä olis Frank (häntä esittäisi tietysti Frank Langella) ja Kati näyttelisi Renfieldiä, koska nainen Renfieldinä olisi sopivasti woke.
Outinen sisänsä jo kauhuleffan aihe.
Patanormal Activityt.
Kolmosen jälkeen lopetin kauhuleffojen katsomisen kokonaan.
En tiedä miten ne onnistui tekemään näistä leffoista niin ahdistavia, että edelleen joskus ne tulee mieleen kun on nukkumassa.
Entity - Tuntematon voima vuodelta 1982 onnistui kuumottamaan aika rankasti, kun näin sen TV:stä joskus 90-luvulla. Leffassa kolme kummitusta alkaa raiskaamaan perheenäitiä, eikä tilanteelle mahdeta missään vaiheessa oikein mitään, sillä naisen kimppuun käyviä kummituksia ei edes nähdä missään vaiheessa elokuvaa kun ovat näkymättömiä, niillä on supervoimat ja naisen avuksi tulevat ihmiset ovat lähes järjestään täysin hyödyttömiä. Kuumotuskäyrää nosti vielä se, että elokuvaa markkinoitiin Doris Bither-nimisen naiset elämään perustuvana tosikertomuksena. Uskokoon ken tahtoo, mutta tiivistunnelmainen elokuva joka tapauksessa. Ei harmittavasti ole tullut uusintana enää sen yhden esityksen jälkeen, jotta voisin katsoa sen ja arvioida nyt aikuisena uudestaan.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
winner kirjoitti:
kauhuleffafani kirjoitti:
Pakko sanoa Texasin moottorisahamurhaaja (1974). Paljon olen nähnyt hyviä kauhuelokuvia, jotka herättävät ahdistusta tai inhoa, mutta pelossa on mielestäni kyse ajojahdista ja siitä, mitä jätetään näyttämättä. Tämä kyseinen elokuva on niin hienosti kuvattu ja ohjattu, että tapahtumat etenevät saumattomasti. Kamerankäyttö on ensiluokkaista. Musiikkia ei ole liikaa, joten ensisijainen äänimaisema on kuumottava moottorisahan pärinä, joka piinaa pakoon tarpovia hahmoja. Karmeilta kylähulluilta ei vain jotenkin pääse pakoon.
Näin yleisemmin kauhuelokuvan pelottavuuden maksimoiseksi on tärkeää mielestäni myös katsoa leffa isolta ruudulta, hieman hämärässä ja hyvällä kuvanlaadulla keskittyneesti ihmisen kanssa, joka ottaa tapahtumat tosissaan eikä samalla selaa puhelinta naureskellen tms. Vielä parempi jos kanssakatsoja on säikky, niin se lisää omaakin kauhua. Eikä mitään ruokia tai juomia, vaan samalla hartaudella kuin kirkkoon menisi. Siten elokuva pääsee tempaamaan mukaansa.
Mä en vaan voi olla ihmettelemättä tätä uusiosanaa "kuumottava" :D Ei kai kauhuleffan ole tarkoitus olla "hot"? Ymmärrän kyllä tiettyjen mieskatsojien viehtymyksen gialloihin tai Brian De Palman leffoihin olevan jonkin sortin väkivaltafetisismipornon katsomisessa, kun isorintaisia naisia tapetaan mustat nahkahanskat käsissä, mutta joo, mulle ne kohdat ovat vain tympeää väkivaltaa ilman eroottisia viboja tai jotain kuumotusta.
TCM:stä varsin samaa mieltä, paitsi viimeiset 15 minuuttia naisen kirkumista lienee yksi syistä, miksi seinänaapurit katselevat leffan katsomisen jälkeen vähän oudosti ;D "Keep repeating: It's only a movie!"
Ja joo, onhan kauhuleffat ihan eri juttuja, jos katsot niitä yksin tai jos on täysi katsomo eläytyviä kanssakatsojia. Ja yksin katsoessasi myös todennäköisesti katsot rankempia filmejä kuin mitä menisit teatteriesitykseen katsomaan, on siinä vielä joku friikiksi leimautumisen stigma. Mutta joo, ne puhelimet pitäis oikeasti kieltää leffan katselun ajaksi.
Alapeukuista päätellen oli aika kuumottava kommentti ;D
Muistaakseni minun lapsuudessani oli määritelmänä "kylmäverinen jännäri" ja "hyytävä kauhuelokuva." Mutta vissiin on ilmastonmuutos iskenyt tuohonkin ;D
Onneksi ei ollut ap:n otsikkona ;D Kuumottavin kauhuleffa...
Tiedätkö, että sä kuumotat toisia ihmisiä etkä missään eroottisessa mielessä. Aika yleinen käsite kuumottava sana on. Mielestäni se on tarkempi ilmaus, kuin sanottaisiin tukalaa.
Yleisestihan suomalaisissa sanoissa on monia eri merkityksiä. Suomalaiseksi ei pitäisi olla niin vaikeaa soveltaa sanoja.Eri
No ei kyllä mulle suomalaisena tulisi ikäpäivänä mieleen sanoa kauhuleffasta, että onpa kuumottava leffa, vaikka söisin purkin chiliä siinä katsoessani silloin kun selkäpiitä karmiva, keskelle lumikenttää sijoittuva horrori on kyseessä ;D
Tukala kauhuelokuva... Eih, se on myös aika heikko luonnehdinta.
Mun mielestä tukala ja kuumottava on ihan hyviä kuvaamaan kauhuleffaa, ne on silloin niitä, jotka saa vääntelehtimään penkissä kun on niin epämukava olo.
-toinen eri
Haunted Manson tuli katsottua. Disneyn elokuva.
Tätä katsoessa oli siitä hassua, että tässä jännitin jostain syystä enemmän kuin os a muista kauhuista
Jaa, onpa täällä kuumottanut ihan sensuurin arvoisesti :D
Politiikkap*ska on saanut jäädä ;D
Vierailija kirjoitti:
Patanormal Activityt.
Kolmosen jälkeen lopetin kauhuleffojen katsomisen kokonaan.
En tiedä miten ne onnistui tekemään näistä leffoista niin ahdistavia, että edelleen joskus ne tulee mieleen kun on nukkumassa.
Pataruokaa pimeässä keitiössä-patanormal activity!
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavimpia kauhuleffoja ovat kaikki elokuvat, joissa näyttelee Kati Outinen.
Kaurismäki vois tehdäkin kauhuleffan. Mustavalkoinen, sijoittuisi vampyyrin pitämään plasmakapakkaan ja vampyyrin nimenä olis Frank (häntä esittäisi tietysti Frank Langella) ja Kati näyttelisi Renfieldiä, koska nainen Renfieldinä olisi sopivasti woke.
Outinen sisänsä jo kauhuleffan aihe.
Kyllä, jos tarkoitat että pelottavan hyvä näyttelijä.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää amerkanskien nykyinen tapa laittaa "perustuu tositapahtumiin" vaikka mihin leffaan täysin valheellisesti (kai lisää myyntiä) - mutta saattaa myös lisätä ihmisten hihhulaatiokerrointa eli aika moraalitonta on. Hyi teitä ahnuriporsaat!
"Nykyinen tapa" oli jenkkikauhun alkutekstissä hyvin tunnetusti jo 1974 = The Texas Chain Saw Massacre.
No sarjamurhaajaleffa voikin perustua, mutta nää paranormaalit missä tapahtuu about miljoonakertaisesti enemmän kuin koskaan on saatu kuvatuksi tai muutenkaan todennetuksi.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekin vielä että mikä se on sitä kauhua- toisten mielestä kerppu jump scareja, toisten taas tunnelma, jotkut että verta ja suolenpätkiä jne. Ite tykkäsin manaaja 3:sta juuri tunnelman ja hyveksien näyttelijöiden takia. Ja toisin kuin manaaja 2:ssa, myös tarinasta vastaa alkuperäisen kirjoittanut.
Brittiläisen tieteellisen tutkimuksen mukaan (linkitykset aiemmin tässä ketjussa) jump scare -filmit kuten Insidious, Host tai Sinister ovat "parempaa" kauhua, koska silloin koehenkilön pulssi kohosi sen yhden hyppykohdan takia. Pitkäjänteinen psykologinen kauhu ei nostata pulssia, eikä tietenkään myöskään sellaisen leffan näyttäminen koehenkilölle, joka on nähnyt jo jonkun 70-luvun klassikon sata kertaa ja tietää missä sen shokkikohdat ovat. Myöskään vastenmielisen kuvaston näkeminen ei nostata pulssia, vaikka saa sut kiemurtelemaan ja miettimään, että mitä mä nyt katson. Myös jos katsoja näkee shokeeraaviksi tarkoitetut tehosteet lähinnä hupaisina, niin ei sekään varmaan pidä tuloksia tieteellisesti vedenpitävinä.
Samoin voisi miettiä mitä leffoja koeyleisölle näytetään aihepiirinä "kauhu". Voisin esimerkkinä heittää vaikka Peter Jacksonin King Kong -leffan, jossa on pitkiä pätkiä seilailua merellä, missä pulssi ei varmasti nouse, mutta sitten paljon jännittävää dinoactionia ja ennenkaikkea se ötökkäkohtaus rotkon pohjalla, joka varmasti on traumatisoinut muutamankin pikkutenavan.
Tai vaikka Titanic, jonka näyttää nimenomaan ennakkoon valitulle hukkumispelosta kärsivälle koeyleisölle.'
Se mikä on yhdelle kauhua, ei toiselle merkitse mitään, koska siihen ei esim. ole kulttuurillista taustaa. Monelle uskonnolliselle ihmiselle Manaaja on kauhua, mutta se tarvitsee katsojalta katolilaisen uskon taustan, että se oikeasti kolahtaa. Se ja Rosemaryn Baby eivät myöskään lapsettomalle mieskatsojalle kolahda samalla tavalla kuin äideille.Sori mutta olen täysin eri mieltä siitä että manaaja voisi oikeasti toimia vain katoliselle.
No, kohta tulevan remake-trilogian mustat päähenkilöt ym. "woke"-ainekset varmaan toimivat sinullekin sitten paremmin ;D
Nettimeemiksi on jo muodostunut Halloween-remakeen viittaava "Pazuzu dies tonight!" ja ihan ansaitusti ;D
En usko, että David Gordon Green pystyy tekemään pelottavan elokuvan.
Siis: koska uskon että manaaj toimii muillekin kuin katolisille, pitäisin enemmän sen woke-versiosta? Hö? Miltä planeetalta tää kommenti on?
Vierailija kirjoitti:
mikään leffa ei pärjää hallituksen kyselytunnille, varsinkin viher-vassarien puheenvuoroille. sellaista järjenjuoksua jotta pahimmat kauhuleffatkin sen rinnalla saa k7-luokituksen.
Kun taas pakkomielteisen vihervassari-hokijan kommentti on tähän mennessä saanut ap 13-luokituksen!(alapeukkuja 13)
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekin vielä että mikä se on sitä kauhua- toisten mielestä kerppu jump scareja, toisten taas tunnelma, jotkut että verta ja suolenpätkiä jne. Ite tykkäsin manaaja 3:sta juuri tunnelman ja hyveksien näyttelijöiden takia. Ja toisin kuin manaaja 2:ssa, myös tarinasta vastaa alkuperäisen kirjoittanut.
Brittiläisen tieteellisen tutkimuksen mukaan (linkitykset aiemmin tässä ketjussa) jump scare -filmit kuten Insidious, Host tai Sinister ovat "parempaa" kauhua, koska silloin koehenkilön pulssi kohosi sen yhden hyppykohdan takia. Pitkäjänteinen psykologinen kauhu ei nostata pulssia, eikä tietenkään myöskään sellaisen leffan näyttäminen koehenkilölle, joka on nähnyt jo jonkun 70-luvun klassikon sata kertaa ja tietää missä sen shokkikohdat ovat. Myöskään vastenmielisen kuvaston näkeminen ei nostata pulssia, vaikka saa sut kiemurtelemaan ja miettimään, että mitä mä nyt katson. Myös jos katsoja näkee shokeeraaviksi tarkoitetut tehosteet lähinnä hupaisina, niin ei sekään varmaan pidä tuloksia tieteellisesti vedenpitävinä.
Samoin voisi miettiä mitä leffoja koeyleisölle näytetään aihepiirinä "kauhu". Voisin esimerkkinä heittää vaikka Peter Jacksonin King Kong -leffan, jossa on pitkiä pätkiä seilailua merellä, missä pulssi ei varmasti nouse, mutta sitten paljon jännittävää dinoactionia ja ennenkaikkea se ötökkäkohtaus rotkon pohjalla, joka varmasti on traumatisoinut muutamankin pikkutenavan.
Tai vaikka Titanic, jonka näyttää nimenomaan ennakkoon valitulle hukkumispelosta kärsivälle koeyleisölle.'
Se mikä on yhdelle kauhua, ei toiselle merkitse mitään, koska siihen ei esim. ole kulttuurillista taustaa. Monelle uskonnolliselle ihmiselle Manaaja on kauhua, mutta se tarvitsee katsojalta katolilaisen uskon taustan, että se oikeasti kolahtaa. Se ja Rosemaryn Baby eivät myöskään lapsettomalle mieskatsojalle kolahda samalla tavalla kuin äideille.Sori mutta olen täysin eri mieltä siitä että manaaja voisi oikeasti toimia vain katoliselle.
No, kohta tulevan remake-trilogian mustat päähenkilöt ym. "woke"-ainekset varmaan toimivat sinullekin sitten paremmin ;D
Nettimeemiksi on jo muodostunut Halloween-remakeen viittaava "Pazuzu dies tonight!" ja ihan ansaitusti ;D
En usko, että David Gordon Green pystyy tekemään pelottavan elokuvan.
Pazuzu oli kylläkin manaajassa eikä halloweenissa?
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekin vielä että mikä se on sitä kauhua- toisten mielestä kerppu jump scareja, toisten taas tunnelma, jotkut että verta ja suolenpätkiä jne. Ite tykkäsin manaaja 3:sta juuri tunnelman ja hyveksien näyttelijöiden takia. Ja toisin kuin manaaja 2:ssa, myös tarinasta vastaa alkuperäisen kirjoittanut.
Brittiläisen tieteellisen tutkimuksen mukaan (linkitykset aiemmin tässä ketjussa) jump scare -filmit kuten Insidious, Host tai Sinister ovat "parempaa" kauhua, koska silloin koehenkilön pulssi kohosi sen yhden hyppykohdan takia. Pitkäjänteinen psykologinen kauhu ei nostata pulssia, eikä tietenkään myöskään sellaisen leffan näyttäminen koehenkilölle, joka on nähnyt jo jonkun 70-luvun klassikon sata kertaa ja tietää missä sen shokkikohdat ovat. Myöskään vastenmielisen kuvaston näkeminen ei nostata pulssia, vaikka saa sut kiemurtelemaan ja miettimään, että mitä mä nyt katson. Myös jos katsoja näkee shokeeraaviksi tarkoitetut tehosteet lähinnä hupaisina, niin ei sekään varmaan pidä tuloksia tieteellisesti vedenpitävinä.
Samoin voisi miettiä mitä leffoja koeyleisölle näytetään aihepiirinä "kauhu". Voisin esimerkkinä heittää vaikka Peter Jacksonin King Kong -leffan, jossa on pitkiä pätkiä seilailua merellä, missä pulssi ei varmasti nouse, mutta sitten paljon jännittävää dinoactionia ja ennenkaikkea se ötökkäkohtaus rotkon pohjalla, joka varmasti on traumatisoinut muutamankin pikkutenavan.
Tai vaikka Titanic, jonka näyttää nimenomaan ennakkoon valitulle hukkumispelosta kärsivälle koeyleisölle.'
Se mikä on yhdelle kauhua, ei toiselle merkitse mitään, koska siihen ei esim. ole kulttuurillista taustaa. Monelle uskonnolliselle ihmiselle Manaaja on kauhua, mutta se tarvitsee katsojalta katolilaisen uskon taustan, että se oikeasti kolahtaa. Se ja Rosemaryn Baby eivät myöskään lapsettomalle mieskatsojalle kolahda samalla tavalla kuin äideille.Sori mutta olen täysin eri mieltä siitä että manaaja voisi oikeasti toimia vain katoliselle.
No, kohta tulevan remake-trilogian mustat päähenkilöt ym. "woke"-ainekset varmaan toimivat sinullekin sitten paremmin ;D
Nettimeemiksi on jo muodostunut Halloween-remakeen viittaava "Pazuzu dies tonight!" ja ihan ansaitusti ;D
En usko, että David Gordon Green pystyy tekemään pelottavan elokuvan.
Pazuzu oli kylläkin manaajassa eikä halloweenissa?
Halloween Kills (2021) elokuvassa (jonka myös ohjasi David Gordon Green) koko Haddonfieldin kaupunki lynkkaushysteerisenä hoilasi koko ajan "Evil dies tonight!":ia.
Kun tuntematon soittaa ( 1979)
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää amerkanskien nykyinen tapa laittaa "perustuu tositapahtumiin" vaikka mihin leffaan täysin valheellisesti (kai lisää myyntiä) - mutta saattaa myös lisätä ihmisten hihhulaatiokerrointa eli aika moraalitonta on. Hyi teitä ahnuriporsaat!
"Nykyinen tapa" oli jenkkikauhun alkutekstissä hyvin tunnetusti jo 1974 = The Texas Chain Saw Massacre.
No sarjamurhaajaleffa voikin perustua, mutta nää paranormaalit missä tapahtuu about miljoonakertaisesti enemmän kuin koskaan on saatu kuvatuksi tai muutenkaan todennetuksi.
Valvontakameroiden ja muun tallenteen käyttö on sitä tositapahtumaa. Ihmiset katsovat "realityä", joka muka on spontaania, vaikka on käsikirjoitettua ja leikattu tuotantoportaan toimesta manipuloiden katsojaa ja tämän äänestyskäyttäytymistä.
Useimmat dokumenttielokuvatkin ovat tositapahtumien suhteen valikoivia. Kamera ei ehkä valehtele, mutta joku taustalla maksaa, että tietyt asiat korostuvat tai ettei toisista asioista kerrota. Katselin taannoin Tiger King-sarjan kummatkin seasonit ja mitään totuutta sieltä ei lopulta mistään löytynyt, paljon hämäriä hahmoja kylläkin, joista saisi montakin kauhuelokuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tuntematon soittaa ( 1979)
Tästä nykyajan remake on se, että tililtä hävisi rahat ;D
Yön painajainen (Play Misty for me) on kyllä aika klassikko.
Halloween. Siihen loppui mun kauhuleffojen katsomiseni. Katselen mieluummin hyvää mieltä tuovia ohjelmia.