Lue keskustelun säännöt.
Jatko-opinnot eri maassa ja parisuhde, pakollinen ero?
18.06.2018 |
Eli sain juuri tietää päässeeni kouluun toiseen maahan jatko-opintoihin josta olen todella iloinen, sillä nykyisellä koulutuksellani en saa duunia oikein mistään, ja tuntuu että jos tuon kävisin (3v) olisi oma tulevaisuus jotenkin edes turvattu.
Kuitenkaan en osaa päättää mitä tehdä, asutaan avomiehen kanssa yhdessä kolmatta vuotta. Edelleen olemme kuin vastarakastuneet, ja kun toinen lähtee edes tunniksi poies heti kamala ikävä. Tuntuu että hän on se elämäni rakkaus, ja olemme todella vakavalla pohjalla. Menetimme esikoisemme noin vuosi sitten jonka jälkeen olen ollut masentunut, ja nyt kun tieto tuosta koulutuksesta tuli, jotenkin tuntuu että haluaisin sinne, mutta en halua erota miehestäni :(
Elämme melko kädestä suuhun, eli kokoajan hän ei voisi luokseni matkustaa ehkä korkeintaan kerran kaksi vuodessa. Ja muutonkaan en usko onnistuvan viisumiasioiden takia jne. Tuntuu että ajatukset ovat ihan sekaisin.
En ehkä osaa muotoilla tätä kunnolla edes.
Oisko kenellään mitään omakohtaista kokemusta samanlaisesta tilanteesta, kaukosuhteesta tms? Tai vinkkejä, lohdutusta... Kohta pitäisi päättää otanko paikan vastaan :(
Kommentit (14)
Korealaisissa draamoissa päähenkilöt yleensä erkaantuvat vuosiksi, juuri esim jatko-opiskelemaan, mutta sitten pari jälleen tapaa ja ovat kuin 4 vuoden eroa ei olisi ollut. Mimmin hiukset vaan on kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta kannata ainakaan suorilta erota, jos olette kerran niin kuin kuvailet, kuin toisillenne luodut. Pidätte yhteyttä netin kautta, se on nykyaikaa. Ja tapaatte sen pari kertaa vuodessa, minkä pystytte. Kolme vuotta menee lopulta aika nopeasti.
Ehdottomasti otat opiskelupaikan vastaan. Toisen ihmisen varaan et voi elämääsi rakentaa. Suhde kestää, jos on kestääkseen. Nykyään on onneksi hyvät yhteydenpitomahdollisuudet. Pyritte tapaamaan mahdollisuuksien mukaan. Et kertonut miten kaukana tämä opiskelumaa on. Onhan halpalentoja ym.
Se eron pakollisuus on ihan susta ja sun miehestä kiinni. Jos olette todella sitoutuneet toisiinne, niin kyllä teidän suhde kestää. Mä tunnen parin, joista toinen asuu jenkeissä ja toinen Oulussa ja ovat kaukosuhteessa neljättä vuotta. Toimii loistavasti, vaikka näkevät vain pari kertaa vuodessa. Toinen opiskelee Oulussa ja toinen jossain päin Michigania. Nainen saa koulunsa ensin loppuun ja aikoo muuttaa sen jälkeen Ouluun.
Itse olin vähän samassa tilassa, mutta ilmeisesti olin nuorempi. Olimme neljä vuotta erossa ja näimme noin kolmen kuukauden välin. Selvisimme siitä ihan hyvin ja olemme vieläkin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko todella kyse jatko-opinnoista eli tohtorikoulutuksesta vai käytätkö vain vähän harhaanjohtavasti tuota termiä?
Jos nimittäin tarkoitat väitöskirjan tekoa, niin se on usein hyvin vapaamuotoista ja paikkaolo ei ole välttämätöntä koko ajan.
Jos taas jostain muunlaisista opinnoista, minkälaisia ne ovat?
Kaukosuhteilla aina pelotellaan, mutta kyllä nekin voi kestää. Olin 9 kk kaukosuhteessa niin että nähtiin vaan kerran sinä aikana ja sit vähän myöhemmin oltiin kaukosuhteessa 2,5 vuotta niin että nähtiin 1-2 kertaa kuussa. Nyt ollaan asuttu yhdessä pari vuotta ja vuoden päästä häät.
Kumppani ja kumppanin elämä saattaa tuntua ajoittain todella etäiseltä, mutta sillon pitää vaan pyrkiä lisäämään yhteydenpitoa ja oikeesti puhua tunteistaan ja mahdollisista peloistaan. Täytyy myös hyväksyä, että kumppanin elämässä on paljon ihmisiä joita et itse välttämättä tule ikinä edes tapaamaan. Mustasukkaisuus ei hyödytä ketään eikä mitään.
Ei se helppoo oo, mutta en todellakaan suosittele eroamaan rakastamastasi ihmisestä vaan siks että asutte jonkin aikaa eri maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetitte esikoisenne?
Syntyneen lapsen vai keskenmeno?
pvj kirjoitti:
Ehdottomasti otat opiskelupaikan vastaan. Toisen ihmisen varaan et voi elämääsi rakentaa. Suhde kestää, jos on kestääkseen. Nykyään on onneksi hyvät yhteydenpitomahdollisuudet. Pyritte tapaamaan mahdollisuuksien mukaan. Et kertonut miten kaukana tämä opiskelumaa on. Onhan halpalentoja ym.
Tätä juuri olen pohtinut, vaikka rakastankin toista ihan älyttömästi, mitä jos kuitenkin tulee joskus ero ja jään ihan tyhjän päälle? En kuitenkaan ole aivan teini enää, ja opiskelumahdollisuus on ehkä ainutlaatuinen.
Kuitenkin tuntuu että ei osattais missään kaukosuhteessa elää sillä itse olen mustasukkainen ja hirmu harhaluuloinen, joskin todella puhelias ja mies taas ehkä hieman hiljainen mörrötti eikä edes käytä juuri somea tms. Tästä syystä pari kertaa kun olemme olleet erossa noin 2kk yhteydenpito jäi todella vähäseen ja minusta tuntui että kohta se ero tulee jne. Vaikka tunne ei ollut molemminpuoleinen ja taas tavatessa oli kuin aina oltais oltukkin yhdessä.
Ja tosiaan lennot oisivat sen 1000€ molemmin puolin eli ei köyhällä olisi varaa usein nähdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se eron pakollisuus on ihan susta ja sun miehestä kiinni. Jos olette todella sitoutuneet toisiinne, niin kyllä teidän suhde kestää. Mä tunnen parin, joista toinen asuu jenkeissä ja toinen Oulussa ja ovat kaukosuhteessa neljättä vuotta. Toimii loistavasti, vaikka näkevät vain pari kertaa vuodessa. Toinen opiskelee Oulussa ja toinen jossain päin Michigania. Nainen saa koulunsa ensin loppuun ja aikoo muuttaa sen jälkeen Ouluun.
Mutta luuletko etteivät petä toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Onko todella kyse jatko-opinnoista eli tohtorikoulutuksesta vai käytätkö vain vähän harhaanjohtavasti tuota termiä?
Jos nimittäin tarkoitat väitöskirjan tekoa, niin se on usein hyvin vapaamuotoista ja paikkaolo ei ole välttämätöntä koko ajan.
Jos taas jostain muunlaisista opinnoista, minkälaisia ne ovat?
Anteeksi ei tosiaan ole siis tohtorinopinnoista tai vastaavasta kyse vaan ihan tavallisesta ammattikoulutuksesta, alalle josta olen aina haaveillut. Ja tosiaan itsellä vain peruskoulupohja, joten tämä olisi erittäin tärkeää itselle. Ja maassa jossa asumme ei ole tällaista mahdollisuutta/koulutus maksaa maltaita johon ei itsellä valitettavasti ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko todella kyse jatko-opinnoista eli tohtorikoulutuksesta vai käytätkö vain vähän harhaanjohtavasti tuota termiä?
Jos nimittäin tarkoitat väitöskirjan tekoa, niin se on usein hyvin vapaamuotoista ja paikkaolo ei ole välttämätöntä koko ajan.
Jos taas jostain muunlaisista opinnoista, minkälaisia ne ovat?
Anteeksi ei tosiaan ole siis tohtorinopinnoista tai vastaavasta kyse vaan ihan tavallisesta ammattikoulutuksesta, alalle josta olen aina haaveillut. Ja tosiaan itsellä vain peruskoulupohja, joten tämä olisi erittäin tärkeää itselle. Ja maassa jossa asumme ei ole tällaista mahdollisuutta/koulutus maksaa maltaita johon ei itsellä valitettavasti ole varaa.
Niin kysyin siksi, että tunnen ihmisiä, jotka tekevät väikkäriä toiselle puolelle maailmaa ja käyvät vain välillä opiskelumaassa.
Mutta jos sun opinnot vaativat kiinteämpää paikallaoloa niin se on eri asia. Mutta suosittelen ottamaan ehdottomasti vastaan opiskelupaikan!
Sitten puhutte miehen kanssa rehellisesti kuinka järjestätte yhteydenpidon. Suunnitelkaa hänelle matka valmiiksi että tapaatte esim. 6 kk päästä. Sopikaa etukäteen sopiva yhteydenottoaika (muistakaa mahdolliset aikaerot) jota yritätte noudattaa joka viikko. Sopikaa yhteydenottotapa, eli ei vaan puhelu vaan niin että näette toisenne, olette enemmän läsnä. Tästä tulee sitten teille yhteydenpidon kehys.
Lisäksi on mahdollista että jompikumpi tai kumpikin tekee jotain osa-aikatyötä, josta saatte toiselle kerättyä matkarahat. Sullahan on myös kesälomat jne..., joten sinäkin voit matkustaa miehen luokse.
Luultavasti opintojen vastaanottaminen ja niiden menestyksellinen suorittaminen tulee olemaan yksi tärkeimpiä asioita, joita tulet koskaan tekemään itsesi eteen. Älä anna minkään mokata sitä. Älä anna myöskään itsesi sabotoida omia mahdollisuuksiasi vaan työstä noita asenneongelmia joita sulla on.
Voisitteko molemmat muuttaa tuonne maahan? Olisiko siellä paremmat työllistymismahdollisuudet?
Höpöjuttuja taas