Pihien vanhempien lapset! Tuliko teistä pihejä?

Suosittelen lämpimästi googlettamaan Chocochili tofu, niin saat paljon huippuohjeita. Ite prässään niin, että laitan tofun ensin talouspaperiin ja sitten pyyhkeeseen ja esim psistinpannun painoksi. Ei tarvitse olla kovin kauan painon alla.

Vastaan vaikken ihan ole haluttua ryhmää. Vanhempani eivät olleet pihejä vaan köyhiä ja samalla myös huonoja rahankäyttäjiä: esim. autolla ajeltiin ylimääräisiä lenkkejä, tupakoitiin, pelattiin rahapelejä, osteltiin herkkuja. Oli huonot vaatteet ja usein nälkä. Lopputulos: minä olen melko pihi, mutta pikkusisarukseni tuhlaavaisia.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi googlettamaan Chocochili tofu, niin saat paljon huippuohjeita. Ite prässään niin, että laitan tofun ensin talouspaperiin ja sitten pyyhkeeseen ja esim psistinpannun painoksi. Ei tarvitse olla kovin kauan painon alla.

Voiko käyttä kahdenkymmenen kilon kahvakuulaa, pudotettuna puolen meyrin korkeudelta?

Pienituloinen äiti säästi meille lapsilleen asunnot pk-seudulta, joten meillä ei ollut nuorina varaa juuri mihinkään.

Sisarukseni on säästäväinen ja minä olen holtiton tuhlari. Oli kurjaa olla köyhä ja usein nälkäinen.

Hyödytön kysymys. Sairaan pihit ei myönnä.

He ovat paitsi pihejä, myös lokkeja.

Huomaat kyllä.

Vanhemmilla oli rahaa, mutta olivat nuukia. Sen seurauksena minulla ei juurikaan ollut rahaa. Ja kun muutin kotoa, olin varusmies, pienipalkkainen, opiskelija ja kaikki viimein työtön 90-luvun lamassa.

Kaikki tämä on kasvattanut minusta nuukan, säästäväisen ja taloudelliseen turvallisuuteen pyrkivän. Kavereiden kanssa vaikkapa baarissa tarjoan aina tietoisesti ensin, etten vahingossakaan näyttäisi nuukalta hyväksikäyttäjältä. 

Vasta keski-ikäisenä olen pikkuhiljaa alkanut nauttimaan myös rahalla saatavista iloista, kuten matkustelusta.

Kyllä, minusta tuli monessa asiassa melkoisen pihi. Toisaalta käytän kyllä huoletta rahaa joihinkin itselleni rakkaisiin harrastuksiin, lähinnä matkailuun ja kosmetiikkaan. Toisaalta joudun vähän pakottamaan itseäni ostamaan jotakin ei-ihan-välttämätöntä mutta normaalia kodintavaraa. 😁

Kun opiskelujen jälkeen pääsi palkkatöihin, tuli kyllä muutama vuosi shoppailtua vähän kai vastareaktiona sille aikaiselle nuukuudelle. Toisaalta samanlainen kausi tuntuu olevan melko monella, samalla vähän etsitään sitä omaa tyyliä ja makua.

Pihejäkin voidaan olla niin monesta eri syystä ja monella eri tavalla, ja lapsiin se tietysti vaikuttaa, noh, miten kuhunkin. On eri asia kasvaa vaikkapa perheessä, jossa ei juurikaan kuluteta (arvostetaan ja ollaan kiinnostuneita muista asioista, kenties ollaan kallellaan johonkin ekologisuuteen tai kriittiseen kuluttajuuteen) kuin perheessä, jossa ei koskaan saa mitään koska vanhempien rahankäyttö on holtitonta tai vaikkapa vanhempien arvomaailma on sellainen, että lasten tarpeiden tyydyttäminen ei ole tärkeysjärjestyksessä korkealla.

Minusta tuli tuhlaavainen. Lapsena muilla oli hienoja ja uusia vaatteita, mutta vanhempani eivät koskaan suostuneet ostamaan minulle niitä, eikä antamaan rahaa, vaikka olivat molemmat hyvätuloisia. Sitten kun viimein sain töitä ja siitä rahaa, käytin kaiken koska oli ihana tunne ostaa jotain upeita vaatteita ja hienoja huonekaluja kun siihen ei ollut koskaan mahdollisuutta. Olen nyt veloissa tietenkin, mutta en pysty olemaan säästäväinen. Koen sen painajaismaisena. Tuntuu, että siitä olisi jäänyt jonkinlainen trauma.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli tuhlaavainen. Lapsena muilla oli hienoja ja uusia vaatteita, mutta vanhempani eivät koskaan suostuneet ostamaan minulle niitä, eikä antamaan rahaa, vaikka olivat molemmat hyvätuloisia. Sitten kun viimein sain töitä ja siitä rahaa, käytin kaiken koska oli ihana tunne ostaa jotain upeita vaatteita ja hienoja huonekaluja kun siihen ei ollut koskaan mahdollisuutta. Olen nyt veloissa tietenkin, mutta en pysty olemaan säästäväinen. Koen sen painajaismaisena. Tuntuu, että siitä olisi jäänyt jonkinlainen trauma.

Olen usein miettinyt, että pitäisi mennä tuhlaavaisuuden vuoksi terapiaan. Elämä on rankkaa, kun säästäminen ei onnistu, vaikka rahaa pitäisi laittaa sivuun.

Minulle iskostui jostain päähäni jo alakoululaisena ajatus, että minun yritettävä elää niin, ettei minusta koidu suuria kuluja. En aina edes kertonut kotona, jos koulussa olisi ollut jotain maksullista toimintaa. Jos minulla sattui olemaan itselläni rahaa, saatoin osallistua, mutta jos ei ollut, niin en kyllä kotoakaan pyytänyt. Syy tähän omaan saituuteeni (jos se nyt sitä oli) lienee ennen muuta se, että olen avioton lapsi ja minusta jotenkin tuntui, ettei minun pidä aiheuttaa ylimääräisiä kuluja isäpuolelle. Äidillä rahaa olikin vähän. Tietty säästeliäisyys on minulle ollut tyypillistä läpi elämäni. Opiskelin velalla eikä minulla ollut koskaan rahapulaa, vaikka rahaa olikin niukasti käytössä. Nyt eläkkeellä ollessa säästeliäisyys tai pihiys on taas ihan paikallaan. Juuri tuossa laskeskelin, onko minulla varaa uusiin pitkiin housuihin, kun verkkopankissa odottaa jonkunmoinen pino laskuja. Ja elokuun alussa tulevat maksuun vakuutukset (auto ja koti). No vanhoilla housuillakin pärjään. Ai niin: ei meillä perheessä oltu kovin pihejä. Minä ole suvunkin keskuudessa se nuuka vanhapiika!

Vierailija kirjoitti:

Hyödytön kysymys. Sairaan pihit ei myönnä.

He ovat paitsi pihejä, myös lokkeja.

Huomaat kyllä.

Olen huomannut, pihi exäni on myös lokkeilija ja pummi. Pelkään miten exän sairas suhde rahaan vaikuttaa lapseen, siksi kyselenkin täällä kokemuksia pihien lapsilta.

Minulla ei ole yksin varaa maksaa lapselle kaikkea. Esim. sovimme että exä ostaa lapselle pyörän. Hän osti niin huonon pyörän että lapsi mieluummin kävelee kouluun kuin ajaa sillä romulla.

Tiedän myös, että ostamalla romua exä yrittää syyllistää ja painostaa minut siihen että ostaisin yksin lapselle kaiken ja hänen ei tarvitsisi ostaa mitään.

11 siis ap.

Jos joku kysyy elareista: niitä ei makseta ollenkaan, kun lapsi on vuoroviikoin molemmilla. Lapsilisä laitetaan puoliksi. Kumpikaan meistä ei siis "rahoita" toista.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Hyödytön kysymys. Sairaan pihit ei myönnä.

He ovat paitsi pihejä, myös lokkeja.

Huomaat kyllä.

Sitten on myös ne jotka ovat tuhlareita ja lokkeja. Kun omat rahat ei riitä, niin hyödytään muiden.

On muuten ärsyttävän epätasa-arvoista, kun kaverukset ovat tuhlari ja pihi, niin se pihi ei voi ikinä luottaa tarvittaessa tuhlarin rahalliseen apuun (rahan lainaamiseen), koska toisella ei ole ikinä yhtään ylimääräistä, ja ahdistuneena pysyy pihinä koska tietää vastaavansa yksin itse itsestään (olettaen ettei ole muitakaan kavereita, joihin voisi tarvittaessa hädän hetkellä turvautua), mutta tuhlarilla taas on pihi aina turvaverkkonaan.

No höps, ei pihi tarkoita lokkeilua.

Jos sen eksän kanssa listaisitte lapselle tehdyt hankinnat (vaatteet, lelut, harrastukset, harrastusvälineet, leffaliput, huvipuistojen sisäänpääsyt jne.) ja katsoisitte, että summat jakautuisivat jotenkin reilusti?

Vastenmielisimpiä ovat roope ankat. He istuvat mittavan omaisuuden päällä, mutta eivät kuluta sitä. He antavat toisten maksaa puolestaan. Naureskelevat vielä päälle. Eivät kiitä eivätkä arvosta. Tähän liittyy muukin kitsastelu elämässä. Nämä pihtailevat myös aikaansa, ystävyyttään ja rakkauttaan. Ehkä he eivät osaa. Heillä ei ole lapsia, joten omaisuus päätyy aikanaan perintönä valtiolle.

Ennen vanhaan nämä kitupiikit kuolivat yksinäisinä nälkään tai hoitamattomiin sairauksiin. Ankean mökin patjan sisältä ruu.miin alta löytyi kymmeniä tuhansia markkoja.

Olisikin liioittelua, mutta ei ole!

Vanhemmat olivat pihejä lasten perustarpeista, mutta omiin menoihin ja sijoituksiin heillä riitti aina yllin kyllin rahaa, se oli kauheaa. Sellaista ei toivo kenellekään lapselle. Toimin itse täysin päinvastoin, jokaiseksi päiväksi on vaihtelevaa ruokaa kotona ja kaikilla puhtaat, ehjät sekä tyylikkäät vaatteet. Raha ei ole tärkeintä vaan rakkaus ja yhdessäolo perheenjäsenien kesken.

Vierailija kirjoitti:

No höps, ei pihi tarkoita lokkeilua.

Jos sen eksän kanssa listaisitte lapselle tehdyt hankinnat (vaatteet, lelut, harrastukset, harrastusvälineet, leffaliput, huvipuistojen sisäänpääsyt jne.) ja katsoisitte, että summat jakautuisivat jotenkin reilusti?

Yritetty on, ei auta. Exä on lähes kaikesta sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse sitä tai tätä.

Lapsen pitää käyttää exän vanhoja luistimia vuodelta 1988 tai sitten minun pitää ostaa uudet. Hänen rahojaan ei niihin laiteta. Samoin pitää kelvata exän vanhat kengät ja talvitakit, hän ei rahaa lapsen vaatteisiin laita ym. ym. Jos minä haluan lapselle "parempaa" niin minun pitää sitten itse maksaa.

Maksullisia harrastuksia lapsi ei exän mielestä missään nimessä tarvitse. Ne ovat luksusta jota hän ei maksa. Jostain leffalipuista nyt puhumattakaan.

Kyse ei ole siitä että exällä ei olisi rahaa. Hän vaan ei halua käyttää rahaa muuhun kuin itseensä.

Mun vanhemmat oli säästäväisiä ja olen itsekin säästäväinen - vähän liiankin kanssa. Rahaa voin käyttää matkusteluun mutta kaikki muu tuntuu tuhlaukselta. Tilillä on nytkin yli kymppitonni mutta katson tarkkaan aina mitä ostan enkä esim. raaski ostaa yli 20 euron paitaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No höps, ei pihi tarkoita lokkeilua.

Jos sen eksän kanssa listaisitte lapselle tehdyt hankinnat (vaatteet, lelut, harrastukset, harrastusvälineet, leffaliput, huvipuistojen sisäänpääsyt jne.) ja katsoisitte, että summat jakautuisivat jotenkin reilusti?

Yritetty on, ei auta. Exä on lähes kaikesta sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse sitä tai tätä.

Lapsen pitää käyttää exän vanhoja luistimia vuodelta 1988 tai sitten minun pitää ostaa uudet. Hänen rahojaan ei niihin laiteta. Samoin pitää kelvata exän vanhat kengät ja talvitakit, hän ei rahaa lapsen vaatteisiin laita ym. ym. Jos minä haluan lapselle "parempaa" niin minun pitää sitten itse maksaa.

Maksullisia harrastuksia lapsi ei exän mielestä missään nimessä tarvitse. Ne ovat luksusta jota hän ei maksa. Jostain leffalipuista nyt puhumattakaan.

Kyse ei ole siitä että exällä ei olisi rahaa. Hän vaan ei halua käyttää rahaa muuhun kuin itseensä.

No höpöhöpö, minun on vaikea kuvitella, että kukaan vaatisi lasta käyttämään omia vanhoja vaatteitaan. 😁

Leffalipuista ja maksullisista harrastuksista voitte vääntää keskenänne, mutta lapsella on oikeus asianmukaisiin vaatteisiin ja teillä on velvoite ne kustantaa. Laitoksissa lapsen vaatehankintoihin on yleensä budjetoitu noin 50 euroa kuussa. Puolet siitä voit hyvällä omallatunnolla vaatia eksäsi maksamaan sinulle, mikäli sinä vastaat kaikista lapsesi vaatehankinnoista. Jos ette tästä saa sovittua keskenänne niin ota yhteyttä lastenvalvojaan.

T. Pihi seiska

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyödytön kysymys. Sairaan pihit ei myönnä.

He ovat paitsi pihejä, myös lokkeja.

Huomaat kyllä.

Sitten on myös ne jotka ovat tuhlareita ja lokkeja. Kun omat rahat ei riitä, niin hyödytään muiden.

On muuten ärsyttävän epätasa-arvoista, kun kaverukset ovat tuhlari ja pihi, niin se pihi ei voi ikinä luottaa tarvittaessa tuhlarin rahalliseen apuun (rahan lainaamiseen), koska toisella ei ole ikinä yhtään ylimääräistä, ja ahdistuneena pysyy pihinä koska tietää vastaavansa yksin itse itsestään (olettaen ettei ole muitakaan kavereita, joihin voisi tarvittaessa hädän hetkellä turvautua), mutta tuhlarilla taas on pihi aina turvaverkkonaan.

Höpö höpö, tämähän menee aivan toisin päin. Pihi maksattaa omia menojaan tuhlarilla minkä pystyy, koska tuhlari ei ole kovin tarkka rahasta ja haluaa usein tarjota (olettaen ehkä pihin tarjoavan vastavuoroisesti joskus, mitä ei ikinä tapahdu) Kaveripiirissäni on yksi tällainen tuhlari ja suututtaa kuinka muut käyttävät häntä häikäilemättömästi hyväksi. Tuhlarilla on tapana ostaa esim pöytä täyteen juomia kun mennään viihteelle, kun tulee kylään niin tuo tullessaan viinipullon tms. Pyytelee lounaalle ja kahville ja muistuttaa kuinka voi tarjota jos toisella ei ole rahaa, haluaa että otetaan taksi ja hän voi maksaa, haluaa tilata pitsat jne.Loppukuusta tällä tuhlarilla on usein itsellä rahat loppu ja kituuttaa nuudeleilla.