Aloitan ylihuomenna Nutrilett-kuurin (tiedän, epäterveellistä mutta olen epätoivoinen)

Pussikuureilla saa huonolla tuurilla maksansa sanomaan poks.  Tätä on Suomessakin tapahtunut.

On se kumma, että tuommoiset kuurit AINA vaan ihmisiä kiehtovat.

Niillä ainakin saa elimistönsä sekaisin pitkäksi aikaa.

Onnea valitsemallasi tiellä..

Vierailija kirjoitti:

En ole uskaltanut käydä vaa'alla, mutta uskon painon olevan tällä hetkellä jotain 76-78 kiloa.... Järkyttävää!! Olen onneksi myös pitkä, mutta silti tuo on aivan liikaa.

Vähästäpä järkytyt. No, onnea valitsemallasi tiellä.

No tota, jos olet taipuvainen repsahtamaan, niin luulenpa, että tässä se tapahtuu vain entistä varmemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pussikuurilla 5-7 päivää ja sen jälkeen jatkan osanutrausta vielä pari päivää.

Olen niin epätoivoinen ja pitkässä ylensyönti- ja mässäilykierteessä, että koen pussikuurin olevan paras vaihtoehto. En vaan saa itseäni niskasta kiinni maltillisella laihdutuksella, repsahdan saman tien. Tarvitsen tämän radikaalin muutoksen alkuun.

En ole uskaltanut käydä vaa'alla, mutta uskon painon olevan tällä hetkellä jotain 76-78 kiloa.... Järkyttävää!! Olen onneksi myös pitkä, mutta silti tuo on aivan liikaa. Osa on rehellisesti läskiä ja osa on onneksi vain hiilaripöhöä, olen ahminut pastaruokia ja sipsejä kaksin käsin...

Nutrauksella haluan vain alkuun ja takaisin normaaliin ruokarytmiin, ja jossain vaiheessa painon takaisin alle 70 kilon. Jotain 66-68kg välillä on mulle paras.

Tuun päivittämään tänne kuulumisia, saa liittyä joukkoon tai saa kommentoida mitä haluaa :) Aloitan tämän siis keskiviikkona ja fiiliksen mukaan jatkan 5, 6 tai 7 päivää. Sen jälkeen osanutrausta hetki. Yhteensä mulla on noita 15 pussin paketteja 4.

Mikä pointti tälläisessä oikein on? Sä et ensinnäkään edes laihdu parissa päivässä 10 kiloa. Siihen menee 10-20 viikkoa riippuen laihdutuksen kovuudesta. Toisekseen, sä palaat ton jälkeen taas entisiin ruokailutapoihisi eli syöt isosti liikaa. Toi sun pelleily ei muuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä negatiivisuutta taas...

Mä aloitin kans nutraamisen tänään.

Lähtöpaino 75 ja tavoitteena saada 12 kiloa pois.

Aiemmin olen nutraillut ja laihduttanut 83 kilosta tähän pisteeseen. Normaaliruoalla paino on pysynyt tässä jo vuoden päivät. Salaatteja syömällä ei ole tulosta tullut.

Tsemppiä projektiin! :) jos kaipaat juttuseuraa niin tänne vaan viestiä.

Vierailija kirjoitti:

No tota, jos olet taipuvainen repsahtamaan, niin luulenpa, että tässä se tapahtuu vain entistä varmemmin.

Luitko ketjua? EN ole taipuvainen repsahtamaan, työpaikan vaihdos uuvutti, uupuneena tein huonoja valintoja ja oravanpyörä oli valmis.

Lihominen on tapahtunut noin vuodessa ja huipentui nyt valmisruoka- ja pasta/hiilari/sipsimoskaan.

Oletko koskaan ollut väsynyt, uupunut, toivoton?

Jenkkakahvat katoaa viidessä päivässä? Itsekin kärsin kyseisestä ongelmasta ja kyllä ne minultakin katoaa silloin tällöin, mutta kärsin todennäköisesti ruokavalion vuoksi pöhötyksestä ja nesteturvotuksesta eli on sattumanvaraista milloin olo on "kiinteä" ja milloin taas turpea jolloin ne jenkkakahvatkin tulee sieltä esiin. Muutenkin kannattaisi vähän rentoutua. Ei edes viikkoakaan ole mennyt ja laskeskelet jo vaa-an kanssa kuinka paljon on mennyt. Yritä edes pari viikkoa olla miettimättä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pussikuurilla 5-7 päivää ja sen jälkeen jatkan osanutrausta vielä pari päivää.

Olen niin epätoivoinen ja pitkässä ylensyönti- ja mässäilykierteessä, että koen pussikuurin olevan paras vaihtoehto. En vaan saa itseäni niskasta kiinni maltillisella laihdutuksella, repsahdan saman tien. Tarvitsen tämän radikaalin muutoksen alkuun.

En ole uskaltanut käydä vaa'alla, mutta uskon painon olevan tällä hetkellä jotain 76-78 kiloa.... Järkyttävää!! Olen onneksi myös pitkä, mutta silti tuo on aivan liikaa. Osa on rehellisesti läskiä ja osa on onneksi vain hiilaripöhöä, olen ahminut pastaruokia ja sipsejä kaksin käsin...

Nutrauksella haluan vain alkuun ja takaisin normaaliin ruokarytmiin, ja jossain vaiheessa painon takaisin alle 70 kilon. Jotain 66-68kg välillä on mulle paras.

Tuun päivittämään tänne kuulumisia, saa liittyä joukkoon tai saa kommentoida mitä haluaa :) Aloitan tämän siis keskiviikkona ja fiiliksen mukaan jatkan 5, 6 tai 7 päivää. Sen jälkeen osanutrausta hetki. Yhteensä mulla on noita 15 pussin paketteja 4.

Mikä pointti tälläisessä oikein on? Sä et ensinnäkään edes laihdu parissa päivässä 10 kiloa. Siihen menee 10-20 viikkoa riippuen laihdutuksen kovuudesta. Toisekseen, sä palaat ton jälkeen taas entisiin ruokailutapoihisi eli syöt isosti liikaa. Toi sun pelleily ei muuta mitään.

Luitko lainaamaasi viestiä ajatuksella?

Pointti on "NUTRAUKSELLA HALUAN VAIN ALKUUN ja takaisin normaaliin ruokarytmiin, ja JOSSAIN VAIHEESSA painon takaisin alle 70 kilon."

Enkä palaa täysin samaan. Tämä on ollut loistava alku uudelle elämälle (tietäisit jos oisit lukenut ketjua). Kickstart sopi mulle, pääsin irti mässäilykierteestä ja vasta nyt se arki alkaa. Mulla on kaapissa karkkipussi, mutten ole repsahtanut sitä syömään. "Pelleily" on muuttanut mua jo parempaan suuntaan.

Palaa takaisin negaluolaasi.

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että ne sun aiemmat "maltilliset" yritykset on tuskin olleet kovin maltillisia? Ihmisille on ihan hämärtynyt, mikä on terveellistä ja normaalia syömistä.

Veikkaan, että olet ehkä sitä itse tajuamatta yrittänyt jotain fitness-dieettejä, missä juodaan aamupalaksi marjapirtelö, närpitään lounaalla kanasalaattia, syödään päivällisellä postimerkin kokoinen lihapala ja desi riisiä ja iltapalaksi sitten maitorahka purkkiananaksella. Normaali aktiivinen, työssäkäyvä ihminen ei pärjää niin vähällä ruualla. Varsinkaan jos on tottunut syömään todella paljon. Mikähän on lopputulos, kun hyppäät aiemmasta 3000 kcal/pvä suoraan johonkin 1500 kcal/pvä? No se on satavarma repsahdus parissa päivässä, koska a) muutit ruokavaliota ihan liikaa kerralla ja b) yritit syödä ihan liian vähän.

Mitä jos kokeilisit oikeasti maltillista tapaa. Et lähtisi siitä vähentämisajatuksesta vaan korvaisit kaiken mitä nyt syöt terveellisellä ruualla. Lisäisit päivään kävelylenkit. Tarvittaessa alkaisit pikkulhiljaa vähentää määriä.

Itse kävin ruokavaliovalmennuksessa. Kilo kasviksia päivässä, säännölliset ruoka-ajat, ei juuri lainkaan kovaa rasvaa vaan kasvirasvoja, hiilaria ja proteiinia annoskoolla (ei tartte vaakaa, järki riittää). Viikon oon tehnyt ja hyvin sujuu, jos tulee nälkäheikotus otan ruoan kans siivun ruisleipää.

Paino tippunee hitaammin, mutta näitä tapoja ei tartte muuttaa koskaan takaisin. Jos kerran kuussa on erityistilanne, se ei haittaa mitään. Ei kärvistelyä eikä rikottua aineenvaihduntaa, suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Jenkkakahvat katoaa viidessä päivässä? Itsekin kärsin kyseisestä ongelmasta ja kyllä ne minultakin katoaa silloin tällöin, mutta kärsin todennäköisesti ruokavalion vuoksi pöhötyksestä ja nesteturvotuksesta eli on sattumanvaraista milloin olo on "kiinteä" ja milloin taas turpea jolloin ne jenkkakahvatkin tulee sieltä esiin. Muutenkin kannattaisi vähän rentoutua. Ei edes viikkoakaan ole mennyt ja laskeskelet jo vaa-an kanssa kuinka paljon on mennyt. Yritä edes pari viikkoa olla miettimättä asiaa.

Kyseessä ei ollut mitkään järkyttävät jenkkakahvat alkuunkaan, mutta matalavyötäröisillä housuilla kiristi. Nyt ei kiristä.

Oon myös pitkä, pitkässä keskivartalossa kaventuminen näkyy helpommin kuin todella lyhyellä.

JA KAIKILLE NEGOILLE: olen normaalipainoinen pitkä nainen. Lähtopainoni oli normaalipainon sisällä. En ymmärrä miksi saan näin paljon negaa vastaan. En ole jojoilija, en satakiloinen mässyttäjä, vaan normaalipainoinen nainen, joka halusi katkaista sokerihimot kertalaakista.

En palaa mässyttämään tämän jälkeen, se on selvää. Ei tee mieli enää sokeri tai sipsejä.

Ja muuten se, että kertoo totuuden noiden vähäkaloristen dieettien seurauksista ei ole negailua, vaan järkeä. Ei tartte kun pikkasen googlata niin saa tietää, mitä ihanuuksia moisista saa. Kai nyt pitäis ymmärtää, että jos dieetin aikana ei jaksa käydä töissä, se ei voi olla kovin terveellinen!

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että ne sun aiemmat "maltilliset" yritykset on tuskin olleet kovin maltillisia? Ihmisille on ihan hämärtynyt, mikä on terveellistä ja normaalia syömistä.

Veikkaan, että olet ehkä sitä itse tajuamatta yrittänyt jotain fitness-dieettejä, missä juodaan aamupalaksi marjapirtelö, närpitään lounaalla kanasalaattia, syödään päivällisellä postimerkin kokoinen lihapala ja desi riisiä ja iltapalaksi sitten maitorahka purkkiananaksella. Normaali aktiivinen, työssäkäyvä ihminen ei pärjää niin vähällä ruualla. Varsinkaan jos on tottunut syömään todella paljon. Mikähän on lopputulos, kun hyppäät aiemmasta 3000 kcal/pvä suoraan johonkin 1500 kcal/pvä? No se on satavarma repsahdus parissa päivässä, koska a) muutit ruokavaliota ihan liikaa kerralla ja b) yritit syödä ihan liian vähän.

Mitä jos kokeilisit oikeasti maltillista tapaa. Et lähtisi siitä vähentämisajatuksesta vaan korvaisit kaiken mitä nyt syöt terveellisellä ruualla. Lisäisit päivään kävelylenkit. Tarvittaessa alkaisit pikkulhiljaa vähentää määriä.

Tiedän kyllä ravinnosta ihan hyvin. "Maltilliset laihdutukset" olivat normaaliin kasvisruokavalioon palaamista ja herkkujen jättäiminen pois, mutta sokerihimot aina voittivat. Mulle sopii radikaali muutos paremmin kuin hidas.

Jos joku haluaa lopettaa tupakoinnin, toisille sopii vähentäminen 1 tupakka päivässä, osa lopettaa seinään.

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten se, että kertoo totuuden noiden vähäkaloristen dieettien seurauksista ei ole negailua, vaan järkeä. Ei tartte kun pikkasen googlata niin saa tietää, mitä ihanuuksia moisista saa. Kai nyt pitäis ymmärtää, että jos dieetin aikana ei jaksa käydä töissä, se ei voi olla kovin terveellinen!

Aloitin kuurin lomalla, mielestäni hyvä idea. Nyt olen toista päivää töissä ja jaksan ihan hyvin.

Rakentava kritiikki ei ole negaa, mutta osa viesteistä on aivan paskaa ja vittuilua "neuvomiseen" käärittynä.

Mä pudotin toisella vlcd kuurilla, eri merkki kuin tää nutrilett, 15kg ja kaikki kilot ovat edelleen 2 vuotta myöhemmin poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkakahvat katoaa viidessä päivässä? Itsekin kärsin kyseisestä ongelmasta ja kyllä ne minultakin katoaa silloin tällöin, mutta kärsin todennäköisesti ruokavalion vuoksi pöhötyksestä ja nesteturvotuksesta eli on sattumanvaraista milloin olo on "kiinteä" ja milloin taas turpea jolloin ne jenkkakahvatkin tulee sieltä esiin. Muutenkin kannattaisi vähän rentoutua. Ei edes viikkoakaan ole mennyt ja laskeskelet jo vaa-an kanssa kuinka paljon on mennyt. Yritä edes pari viikkoa olla miettimättä asiaa.

Kyseessä ei ollut mitkään järkyttävät jenkkakahvat alkuunkaan, mutta matalavyötäröisillä housuilla kiristi. Nyt ei kiristä.

Oon myös pitkä, pitkässä keskivartalossa kaventuminen näkyy helpommin kuin todella lyhyellä.

JA KAIKILLE NEGOILLE: olen normaalipainoinen pitkä nainen. Lähtopainoni oli normaalipainon sisällä. En ymmärrä miksi saan näin paljon negaa vastaan. En ole jojoilija, en satakiloinen mässyttäjä, vaan normaalipainoinen nainen, joka halusi katkaista sokerihimot kertalaakista.

En palaa mässyttämään tämän jälkeen, se on selvää. Ei tee mieli enää sokeri tai sipsejä.

Ei olla negoja vaan realisteja. Palaat satavarmasti vanhoihin tapoihisi noilla menetelmillä ja stressin tasolla. Nää on nähty niin moneen kertaan ja tieteellisestikin todistettu, keittodieetit j vastaavat eivät toimi. Niitä käyttäneet painavat kahden vuoden seurannan jälkeen enemmän kuin ne, jotka eivät ole olleet dieetillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tota, jos olet taipuvainen repsahtamaan, niin luulenpa, että tässä se tapahtuu vain entistä varmemmin.

Luitko ketjua? EN ole taipuvainen repsahtamaan, työpaikan vaihdos uuvutti, uupuneena tein huonoja valintoja ja oravanpyörä oli valmis.

Lihominen on tapahtunut noin vuodessa ja huipentui nyt valmisruoka- ja pasta/hiilari/sipsimoskaan.

Oletko koskaan ollut väsynyt, uupunut, toivoton?

Joo mutta ei se aiheuta ruuan kävelemistä itsestään suuhun...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että ne sun aiemmat "maltilliset" yritykset on tuskin olleet kovin maltillisia? Ihmisille on ihan hämärtynyt, mikä on terveellistä ja normaalia syömistä.

Veikkaan, että olet ehkä sitä itse tajuamatta yrittänyt jotain fitness-dieettejä, missä juodaan aamupalaksi marjapirtelö, närpitään lounaalla kanasalaattia, syödään päivällisellä postimerkin kokoinen lihapala ja desi riisiä ja iltapalaksi sitten maitorahka purkkiananaksella. Normaali aktiivinen, työssäkäyvä ihminen ei pärjää niin vähällä ruualla. Varsinkaan jos on tottunut syömään todella paljon. Mikähän on lopputulos, kun hyppäät aiemmasta 3000 kcal/pvä suoraan johonkin 1500 kcal/pvä? No se on satavarma repsahdus parissa päivässä, koska a) muutit ruokavaliota ihan liikaa kerralla ja b) yritit syödä ihan liian vähän.

Mitä jos kokeilisit oikeasti maltillista tapaa. Et lähtisi siitä vähentämisajatuksesta vaan korvaisit kaiken mitä nyt syöt terveellisellä ruualla. Lisäisit päivään kävelylenkit. Tarvittaessa alkaisit pikkulhiljaa vähentää määriä.

Tiedän kyllä ravinnosta ihan hyvin. "Maltilliset laihdutukset" olivat normaaliin kasvisruokavalioon palaamista ja herkkujen jättäiminen pois, mutta sokerihimot aina voittivat. Mulle sopii radikaali muutos paremmin kuin hidas.

Jos joku haluaa lopettaa tupakoinnin, toisille sopii vähentäminen 1 tupakka päivässä, osa lopettaa seinään.

Sokeririippuvuus on myytti, sitä ei voi verrata nikotiini- tai alkoholiriippuvuuteen. Sokeri on osa ihmisen normaalia ruokavaliota, se on hiilihydraatti.

Voihan sitä tietysti tulla riippuvaiseksi vaikka kengänpohjista mutta se ei silloin ole sama asia kuin oikea, fyysinen ja psyykkinen riippuvuus haitalliseen aineeseen, mikä johtuu aivokemiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja otsikossa muuten mainittu epätoivoinen ei pidä enää lainkaan paikkaa! Fiilikseni on nyt oikein mainio, en ole enää hiilareiden renki vaan oman ruokailuni herra :) tavoitepainoon on lyhyt matka, matka ei muutenkaan ollut pitkä, mutta aikaisemmin se oli henkisesti ylitsepääsemätön ja olin oikeasti epätoivonen painoni ja mässäilykierteeni kanssa.

Repostaan kun tämä jäi sivunsa viimeiseksi.

Ja saatoin hieman provosoida alkuperäisessä otsikossa, mutta fiilis oli kyllä toivoton. Maltilliset laihdutukset kosahtivat samantien sokerihimoon, mutta nyt kaapissa oleva karkkipussi ei herätä mitään himoa.

Kirjoitin jo aikaisemmin, että mulla terveelliset elämäntavat ylläpitävät terveellisiä elintapoja, tein hyviä valintoja joka päivä ja herkuttelin silloin tällöin. Mutta kun vuoden ajan lihoin ja väsyin, mieliala muuttui synkemmäksi ja söin epäterveellisesti, "koska olen jo läski". Huonoin tekosyy ikinä, mutta en varmaan ole ainoa! Väsyneenä tekee huonoja valintoja, ja huonot valinnat väsyttävät entisestään. Oravanpyörä on valmis.

Onnittelut niille, ketkä eivät ole olleet uupuneita, mutta opetelkaa hieman empatiaa ja sympatiaa niitä kohtaan, jotka ovat.

Ihmettelen miten makeilla suklaa, mansikka, banaanipirtelöillä pääsee irti makeanhimosta? Itselläni makeanhimo loppui vajaassa viikossa välttämällä makeaa. Kasvispainotteista perusruokaa, vaalea leipä täysjyväruisleipään, jugurtti ja viilit maustamattomaksi, annoskoot pienemmiksi ja reilu lisäys vedenjuontiin. Ainoat makeat mitä syön on hedelmät ja marjat, joiden maku tuntuu nyt oikein korostuneen. 2kk takana ja -6kg. Lähtöpaino 75kg ja 164cm.