Olen outo ja ulkopuolinen, tunnen oloni mukavaksi vain tietyissä ryhmissä.

anna vaan olla. mitä väliä, kunhan tulee toimeen

Et ole outo, olet vain introvertti ehkäpä. En mäkään viihdy kaikkien kanssa. Pelkästään avoimien ja aitojen ihmisten kanssa, jotka olen hyvä vaistoamaan.

Hyvin harvoin tunnen olevani missään omieni joukossa.

Samanlaiset kokemukset kuin ap:llä työpaikoilta 10v ajan.

Nyt olen maanviljelijä ja tämä se yksinäistä onkin.

Enkä tunne kyllä paljon yhteenkuuluvuutta kollegojen kanssa.

Nyt kesli-iässä on alkanut löytyä harrastuksia, joissa tuntee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.

Mäkin huomaan joskus illanvietoissa tai jossakin diskossa, että olen ulkopuolinen tarkkailija, kuin tutkija, joka tekee tilanteesta havaintoja.

Seuraan sivusta, miten kaveriporukan dynamiikka koostuu parista huomionhakuisesta, kilpailijoista, myötäilijöistä, kannustajista ja kuuntelijoista. Tai miten diskossa toiminta on absurdia: jos pantaisiin tavalliset valot päälle ja musa pois, ihmisten keekoilu ja kehonsa ravistelu näyttäisi huvittavalta. Omituinen rituaali: juodaan viinaa ja tullaan vähissä vaatteissa hakemaan huomiota ruumista kiemurtaen :-D

Ei minuakaan kiinnosta avautua tuntemattomille. Juurikin uudessa työpaikassa kaikki ylimääräiset iltamenot ahdistavat. Ei kiinnosta mennä vapaalla kaljalle jonkun osaston Penan ja markkinoinnin Maikun kanssa.

Ne työpaikan illanvietot ovat työtä. On ihan turhaa ja aika tyhmää kuvitelmaa, että niissä pitäisi olla jotenkin mukavaa tai kotoisaa olla.

Siellä ei tarvitse (eikä pidä) avautua kenellekään, siellä pitää olla kohtelias ja ystävällinen ja jutella niitä näitä ihmisten kanssa, edustaa parasta itseään ja omaa työnantajaa ja vähän, ammattimielessä tutustua muihin ihmisiin siltä varalta, että joku teistä joskus tarvii toinen toistaan tai pääsee valitsemaan, kenen kanssa työskentelee, luo yhteisiä projekteja, tekee bisnestä.

Vierailija kirjoitti:

Ne työpaikan illanvietot ovat työtä. On ihan turhaa ja aika tyhmää kuvitelmaa, että niissä pitäisi olla jotenkin mukavaa tai kotoisaa olla.

Siellä ei tarvitse (eikä pidä) avautua kenellekään, siellä pitää olla kohtelias ja ystävällinen ja jutella niitä näitä ihmisten kanssa, edustaa parasta itseään ja omaa työnantajaa ja vähän, ammattimielessä tutustua muihin ihmisiin siltä varalta, että joku teistä joskus tarvii toinen toistaan tai pääsee valitsemaan, kenen kanssa työskentelee, luo yhteisiä projekteja, tekee bisnestä.

Juuri tällainen on aivan peffasta! En kestäisi hetkeäkään. Tuosta pitäisi maksaa ekstraa, ei minua kiinnosta mennä pelaamaan mölkkyä ja jauhamaan yhdentekeviä firman nimissä. Pahinta olisi matkustelu. Joutuisi matkaamaan kukonlaulun aikaan johonkin Frankfurtiin höpisemään englanniksi kollegojen kanssa. No thanks.

Vierailija kirjoitti:

Esim työpaikalla musta tuntuu, että on vaikea kuulua joukkoon. Runsaasti miehiä ja vain muutama nainen. Sen vuoksi yhteiset illanvietotkin tuntuvat epämukavilta, yleensä jätän väliin. Jälkeenpäin tuntuu, että olisi pitänyt mennä, koska jälkeenpäin tuntuu vieläkin ulkopuolisemmalta. Muita outoja?

Ymmärrän hyvin, jos työpaikallasi ei ole kuin miehiä enimmäkseen. Eipä kiinnosta viinanhuuruiset palju- ja saunaillat.

Et ole outo. Meitä kaltaisiasi on ihan valtavasti. Itse olen tehnyt jo pari vuosikymmentä sitten niin, että en edes mene mihinkään työpaikan illanviettoihin. Olen myös nainen miesvaltaisella työpaikalla, mutta mulla ei olisi silläkään mitään merkitystä olisiko naisia myös - en vaan yleensä viihdy "ihmislaumoissa" introverttiyteni takia. 

Vierailija kirjoitti:

Ne työpaikan illanvietot ovat työtä. On ihan turhaa ja aika tyhmää kuvitelmaa, että niissä pitäisi olla jotenkin mukavaa tai kotoisaa olla.

Siellä ei tarvitse (eikä pidä) avautua kenellekään, siellä pitää olla kohtelias ja ystävällinen ja jutella niitä näitä ihmisten kanssa, edustaa parasta itseään ja omaa työnantajaa ja vähän, ammattimielessä tutustua muihin ihmisiin siltä varalta, että joku teistä joskus tarvii toinen toistaan tai pääsee valitsemaan, kenen kanssa työskentelee, luo yhteisiä projekteja, tekee bisnestä.

Jossain kaupankäynnin kuvioissa voi olla tarpeen, mutta useimmilla aloilla onneksi ei. Esim. itse olen it-alalla, teen jatkuvasti projekteja vaihtelevien ryhmien kanssa. Koskaan en osallistu mihinkään työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin kuten projekti-kickoffit, päättäjäiset, tiimipäivät. Eipä ole menoa haitannut, olen näköjään erittäin haluttu tekijä silti projekteihin, koska kaikki tietävät että hoidan työni nopeasti ja tehokkaasti. Monella alalla se sentään on vielä tärkeämpää kuin sosiaalisuushömpötykset.

Ja näin tänään sarjassamme "Työpaikkojen uljaat vastarannankiisket - minähän en kollegoiden kanssa kaveeraa" - esittelyssä maakuntien atk-osastojen tärkeät introvertit.

Vierailija kirjoitti:

Ja näin tänään sarjassamme "Työpaikkojen uljaat vastarannankiisket - minähän en kollegoiden kanssa kaveeraa" - esittelyssä maakuntien atk-osastojen tärkeät introvertit.

Kyse ei ole mistään periaatteellisuudesta eikä ihmisvihasta, vaan siitä, että kokee sosiaalisuuden ikävänä ja energiaa vievänä. Kyllä minä tutustun ja juttelenkin kollegojen kanssa.

Onneksi tiedän, millainen työ minulle sopii ja millainen ei missään tapauksessa. Meitä on moneksi ja hyvä niin. Hoitakoot ne sosiaalisuudesta energiaa saavat ne liikeneuvottelut ja illanvietto-minglailut. Mä hoidan vastuuntuntoisena ne rutiinihommat ja ajattelutyöt.

"Tai miten diskossa toiminta on absurdia: jos pantaisiin tavalliset valot päälle ja musa pois, ihmisten keekoilu ja kehonsa ravistelu näyttäisi huvittavalta. Omituinen rituaali: juodaan viinaa ja tullaan vähissä vaatteissa hakemaan huomiota ruumista kiemurtaen :-D"

No itseasiassa ei ole yhtään omituista, vaan kuuluu ihmiseläimen toimintaan jo alkuhämäristä. Tähän en luennoi sen enempää, kaikki tieto on löydettävissä naurettavan helpolla.

Myös kiinnostusta osoittavat, tiedostamattomat eleet ja flirttaava käytös on samoja piirteitä omaavaa sademetsien alkukantaisista alkuasukasheimoista pohjoismaisiin kaupunkeihin asti.

Siinä vaiheessa kun kaikki tämänkaltainen toiminta loppuu, ihminen on jalostunut androgyyniksi ja laji sammuu tai lisääntyminen siirtyy laboratorioihin.