Rauhoittavat? Kokemuksia?
Pitäisi mennä keskustelemaan lääkärin kanssa, mutta haluaisin vertaiskokemuksia ensin.
Kärsin ahdistuksesta ja alakuloisuudesta ja itkuisuudesta. Auttaisikohan rauhoittavat lääkkeet siihen, että esim. sosiaalisissa tilanteissa ei tulisi sellaista lukkoonmenoa, mykkyyskohtausta tai sanoihin sotkeentumista ja ei alkaisi itkettää, vaan pystyisin normaaliin vuorovaikutukseen ja keskusteluun?
Kommentit (49)
Rauhoittavia ei nykyään helposti määrätä, ahdistuksen kanssa voi oppia elämään, terapiaa kannataa kokeilla, monesti käytetään jotain mielialalääkettä, sillä ne antavat paremman vasteen kuin rauhoittavat ja niiden käyttöä voidaan jatkaa huomattavasti pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittavia ei nykyään helposti määrätä, ahdistuksen kanssa voi oppia elämään, terapiaa kannataa kokeilla, monesti käytetään jotain mielialalääkettä, sillä ne antavat paremman vasteen kuin rauhoittavat ja niiden käyttöä voidaan jatkaa huomattavasti pidempään.
Terapia on hyödytöntä lässytystä joka yleensä vain pahentaa oloa. Rauhoittavista on todellista hyötyä ainoastaan krapulaan. Vähänkin pidempään käytetyttänä ne koukuttaa eikä läheskään kaikki pääse irti tahdon voimalla. Mieliala lääkkeistä miettisin monta kertaa söisinkö niitä. Enkä muuten syö on ne sen verran mömmöjä.
Ainoa mitä suosittelen itselääkitykseen on savut. Niillä ei ainakaan tule hengenaarallista ja vaikutus on hyvä. Suomessa niitä ei tietenkään siihen saa vaan jotain kolmiokamaa jolla sivuvaikutukset on usein pahoja.
Ei tuohon rauhoittavia määrätä, ja hyvä niin.
Oxamin 15mg (puolikas tai kokoinainen kerralla) käytössä ahdistukseen täällä. Auttaa kyllä mulla ahdistukseen, itkukohtauksiin tmv. Mutta kyllä itselleni kynnys ottaa lääke on suuri, ja on ollut apuna vaikeissa elämänvaiheissa (diagnosoituna toistuva masennus ja ptsd). Terapiassa nyt kaksi vuotta, se isoin auttaja, mutta tarvittaessa otettava lääkitys suuri apu pahimpiin hetkiin. Terapiaa kun ei aina huonolla hetkellä saa.
N23
Luultavasti saisit kokeiluun mielialalääkkeen, koska rauhoittavia ei suositella käytettäväksi pitkään. Joskin ymmärsin, että ap:n ongelma ei ole jokapäiväinen, mutta jos se on edes pari kertaa viikossa, rauhoittavat ovat luultavasti väärä lääke asiaan. Ehkä aikaisemmin niitä aloitettiin herkemmin, mutta nykyään aloitettaisiin tosiaan kokeiluun varmaan esim. venlafaxiini, voxra tms.
Nykyään ei enää lääkäri anna rauhareita. Ne on tarkoitettu pelkästään lääkärin omaan ja hänen lähipiirinsä käyttöön. Tavallinen väki saa vain neuroleptejä.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti saisit kokeiluun mielialalääkkeen, koska rauhoittavia ei suositella käytettäväksi pitkään. Joskin ymmärsin, että ap:n ongelma ei ole jokapäiväinen, mutta jos se on edes pari kertaa viikossa, rauhoittavat ovat luultavasti väärä lääke asiaan. Ehkä aikaisemmin niitä aloitettiin herkemmin, mutta nykyään aloitettaisiin tosiaan kokeiluun varmaan esim. venlafaxiini, voxra tms.
Tujut myrkyt käyttöön ehh?
Kaikki kovat "jätkät" syö Ketipinoria!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kovat "jätkät" syö Ketipinoria!
Ketipinoria ja viiniä, jokaisen mamman cocktaili. Aamulla tuhnussa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi mennä keskustelemaan lääkärin kanssa, mutta haluaisin vertaiskokemuksia ensin.
Kärsin ahdistuksesta ja alakuloisuudesta ja itkuisuudesta. Auttaisikohan rauhoittavat lääkkeet siihen, että esim. sosiaalisissa tilanteissa ei tulisi sellaista lukkoonmenoa, mykkyyskohtausta tai sanoihin sotkeentumista ja ei alkaisi itkettää, vaan pystyisin normaaliin vuorovaikutukseen ja keskusteluun?
Itselläni samat kuviot. Mielialalääkettä mennyt useampi vuosi, lyhytkestoiset rauhoittavat eli ahdistuslääkkeet tarvittaessa. Älä kärsi tai eristäydy turhaan, kun hyvät lääkkeet on olemassa. Yksityinen psykiatri olisi paras vaihtoehto. Itse käyn kerran vuodessa nykyään vastaanotolla. Hän tietää mun historian ja uusii lääkkeet. Tarvittaessa voi soittaa lääkityksestä.Terveyskeskuslääkäri on ajanhukkaa, siellä joutuu vaan pyöriteltäväksi paikasta toiseen ja vähätellään lääkitystä. Tsemppiä jatkoon!
Suosittelisin kans mielialalääkettä (ei ne nyt niin myrkkyä ole mitä nykyään paasataan, jos oikeaan ja pitkäaikaiseen ahdistukseen/masennukseen määrätään).
Sain yhdellä ssri-lääkkeellä elämän, jota en uskonut ikinä saavani, kiitos vuosien koulukiusaamisen. Rauhoittavat tekee lähinnä sen että pystyy poistumaan kotoa ja puhumaan ihmisille ilman paniikkia ja kuolemanpelkoa, ikään kuin pakon edessä. Mielialalääkkeen avulla taas voi alkaa jopa aidosti NAUTTIMAAN ja haluamaan sosiaalista kanssakäymistä, mikä todellakin on paljon mielekkäämpää.
Rauhoittavia et myöskään voi napsia kaiken aikaa, jos et halua jäädä koukkuun ja kasvattaa toleranssin siihen pisteeseen, ettei lopulta lääke enää tehoa mitenkään. Mielialalääkkeen sen sijaan otat joka aamu, ja teho pysyy jatkuvana.
Ja vielä huom, tämä on siis minun henk.kohtainen kokemukseni, toki jokainen on erilainen.
Mulla Opamox auttaa kyllä hyvin ahdistukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, käytän sitä myös unilääkkeenä, mutta oon nyt pari kolme kertaa yrittänyt lopettaa käytön, ja siitä seuraa jäätävät ahdistukset ja unettomuus ja palaan aina käyttämään lääkettä :/ Mutta jos sulla on tarvetta ottaa sitä pari kertaa viikossa, niin tuskin siitä (fyysisesti) riippuvaiseksi tulee.
Mulla Opamox pelasti opintoaikana elämäni. On harmi, että näitä lääkkeitä nykyään ei helposti määrätä, koska kaikille esim. beetasalpaajat ei auta mitään (mulla pahensivat paniikkia, koska tukahduttivat sen fyysiset purkautumistiet kuten tärinän, ja henkinen ahdistus kasvoi entistä kauheammaksi) ja terapia on joskus niin pitkä tie että esim. opintoajat menee helposti ohi kokonaan jos odottelee että terapia alkaa auttaa.
Mulla siis diagnoosit yleistynyt ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden fobia. En olisi pystynyt yliopisto-opinnoista mitenkään selviytymään ilman lääkettä. Sen avulla pystyin. Vähitellen sain itsevarmuutta niinkin, etten enää ottanut lääkettä jatkuvasti vaan se oli vain henkiinen tukikeppi - oli helpottavaa että tiesi että lääkettä on käsilaukussa, ja voi heti ottaa jos alkaa tulla liian paha olo. Usein vain kestinkin pahat oloni läpi ilman ottamatta lääkettä, sen turvin että ei tarvinnut pelätä liian pahaa oloa koska aina on apu lähellä.
Opiskelujen jälkeen uudessa työpaikassa oli kova alku ja minua kiusattiin, silloin taas hetkeksi aloin syödä päivittän Opamoxia. Mutta parissa vuodessa lopetin asteittain kokonaan. Minulle tuo lopetus ei tuonut mitään inhottavia vieroitusoireita - olinhan vuosia käyttänyt sitä niinkin että otan vain tarvittaessa, esim. kerran viikossa.
Mulla riittää ahdistuneeseen oloon ihan vaan propral.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti saisit kokeiluun mielialalääkkeen, koska rauhoittavia ei suositella käytettäväksi pitkään. Joskin ymmärsin, että ap:n ongelma ei ole jokapäiväinen, mutta jos se on edes pari kertaa viikossa, rauhoittavat ovat luultavasti väärä lääke asiaan. Ehkä aikaisemmin niitä aloitettiin herkemmin, mutta nykyään aloitettaisiin tosiaan kokeiluun varmaan esim. venlafaxiini, voxra tms.
Harmi vaan, toisin kuin usein sanotaan, nämä on niitä pahimpia riippuvuuden aiheuttajia. Todella monen kokemus on, että kyllä bentsosta eroon pääsee aika helposti, jos sitä ei ole käyttänyt viihdekäytössä isoja määriä, vaan tosiaan lääkärin määräämiä määriä tarpeeseen.
Sen sijaan nettikin on täynnä kokemuksia, miten helvetillisen vaikea on päästä eroon masennuslääkkeistä. Mun veljeni on jäänyt noihin koukkuun jo yli 10 vuodeksi, koska aina jos yrittää lopettaa niin tulee niin invalidisoivat oireet että olisi työkyvytön, eikä hän perheellisenä miehenä halua työtään menettää. Lisäksi ajan myötä on alkanut tulla kamalia sivuvaikutuksia, esim. Voxra vienyt hiukset, toinen lääke aiheuttaa luun haurastumista niin että on joutunut leikkauskuntoon pienistäkin tölväyksistä tai kaatumissita tms.
Miksi itkukohtauksiin tarvitaan rauhoittavaa lääkettä? Eikö se ole merkki siitä, että elämässä on jotain käsiteltävää tai korjattavaa tai hormonitasapaino persiillään?
Vierailija kirjoitti:
Mulla riittää ahdistuneeseen oloon ihan vaan propral.
Tuo on ehdottomasti lääke mitä kannattaisi ensimmäisenä kokeilla, koska se on paljon harmittomampi kuin masennuslääkkeet tai bentsot.
Harmi kyllä kaikille ei auta, itselläni siitä lähinnä olo paheni: mieli kiihtyi entistä kamalammille paniikkikierroksille kun lääke esti olon purkamisen vapinalla, levottomalla täpinällä, kiihtyneellä sykkeellä tms.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti saisit kokeiluun mielialalääkkeen, koska rauhoittavia ei suositella käytettäväksi pitkään. Joskin ymmärsin, että ap:n ongelma ei ole jokapäiväinen, mutta jos se on edes pari kertaa viikossa, rauhoittavat ovat luultavasti väärä lääke asiaan. Ehkä aikaisemmin niitä aloitettiin herkemmin, mutta nykyään aloitettaisiin tosiaan kokeiluun varmaan esim. venlafaxiini, voxra tms.
Minulla nuo pahensi oireita ja lisäsi paniikkikohtauksia, siihen päälle unihäiriöt ja muut mukavat sivuvaikutukset, mitä ei taas opamoxista tule. Taitaa vain olla niin, että opamoxista ei samoja palkkioita lääkärit saa niin niitä ei määrätä. Ainiin ja ovat muutenkin huomattavasti halvempia kuin kalliit masennuslääkkeet niin eihän lääkefirmat hyödy joita moni lääkäri eli/ja [käypähoito suositus raati] tukee. Harmittaa ettei asiaan Suomessa puututa. Opamoxit ovat todellakin pelastaneet oman henkeni, jonka masennuslääkkeet ja niiden sivuoireet meinasivat viedä! Aikaisemmin en voinut edes kaupassa käydä ja nykyään otan vain tarvittaessa ja todella stressaavissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti saisit kokeiluun mielialalääkkeen, koska rauhoittavia ei suositella käytettäväksi pitkään. Joskin ymmärsin, että ap:n ongelma ei ole jokapäiväinen, mutta jos se on edes pari kertaa viikossa, rauhoittavat ovat luultavasti väärä lääke asiaan. Ehkä aikaisemmin niitä aloitettiin herkemmin, mutta nykyään aloitettaisiin tosiaan kokeiluun varmaan esim. venlafaxiini, voxra tms.
Minulla nuo pahensi oireita ja lisäsi paniikkikohtauksia, siihen päälle unihäiriöt ja muut mukavat sivuvaikutukset, mitä ei taas opamoxista tule. Taitaa vain olla niin, että opamoxista ei samoja palkkioita lääkärit saa niin niitä ei määrätä. Ainiin ja ovat muutenkin huomattavasti halvempia kuin kalliit masennuslääkkeet niin eihän lääkefirmat hyödy joita moni lääkäri eli/ja [käypähoito suositus raati] tukee. Harmittaa ettei asiaan Suomessa puututa. Opamoxit ovat todellakin pelastaneet oman henkeni, jonka masennuslääkkeet ja niiden sivuoireet meinasivat viedä! Aikaisemmin en voinut edes kaupassa käydä ja nykyään otan vain tarvittaessa ja todella stressaavissa tilanteissa.
Tähän pakko sanoa, että omat ssri-lääkkeeni ovat kyllä huomattavasti halvempia kuin yhdetkään rauhoittavat. Mutta hyvä kuitenkin jos rauhoittavillakin voi saada aikaan pysyvää parannusta, itse jotenkin miellän että niitä joutuu sitten napata joka kerta, kun joutuu/haluaa kyetä kotoa poistumaan.
Auttaa. Mut sit kun ne lopetetaan asteittain, tulee aika hirvee olo.