Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Läheisellä syöpä

Syöpä
16.06.2018 |

Olisikohan linjoilla vertaistukea? Elämäni tärkeimmällä ihmisellä todettu syöpä, joka kohta leikataan ja sitten sädetetään. Miten jaksaa itse ja miten osata tukea toista? Tuntuu, että keinot ja voimat loppuu...

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuet niin, että kysyt, että miten voit auttaa ja autat. Ei se syöpä mikään kuolemantuomio ole, joten ei ole syytä luoda sellaista ilmapiiriä. sairaus siinä missä muutkin - vakava toki. Anna elämän jatkua äläkä luo epätoivon ilmapiiriä.

Vierailija
2/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todella monet sairastuvat syöpään, mutta elinaikaennusteet pitenevät koko ajan, hoidot paranevat ja monet selviävät sairaudestaan ja palaavat elämään  normaalia elämää.

Keskity kaikkeen hyvään, kuuntele läheistäsi ja elä omaa elämääsi, vaikka tilanne tuntuu vaikealta.

Kysy, voitko viedä sairaalaan jotain, mitä hän haluaa juoda tai syödä. Varmista hoitajilta, että tuliainen on ok.

Vertaistuella on merkitystä, joten ehdotan, että juttelet muiden potilaiden omaisten kanssa.

Toivotan sinulle ja läheisellesi paljon voimia ja toivon, että kaikki sujuu mahdollisimman hyvin. :)

t. Parantunut syöpäpotilas

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En valitettavasti osaa olla vertaistueksi, vaikka olen käynyt läpi saman. Jokainen taitaa reagoida niin omalla tavallaan. Jotenkin sitä on vaan pakko elää sitä omaa elämää ja sairaan omaansa päivä kerralla eteen päin ja ottaa vastaan se mitä annetaan. 

Meillä oli se, että elettiin jotenkin hetkessä. Kuolema toki häilyi peikkona (ja tuli lopulta), mutta katse ei keskittynyt siihen kuitenkaan. Kaikki mitä pystyttiin, tehtiin normaalisti kuten ennenkin. Toki hoidot rajoittivat potilaan ruokailua, menemisiä ja voimia ja oli ajoittain kipuja. 

Vierailija
4/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulin jaksavani yksin, mutta en jaksanut. Ero tuli, kun puolisoni parani. Menetin itseni ja oman elämäni antaessani kaiken hänelle, kodille ja sairaudelle. Katkeroiduin ja kun hän parani, huomasin, että nuo kaikki surut, pettymykset, pelot, toivottomuus jne olivat muuttuneet vihaksi häntä kohtaan. Erosimme sovussa, koska en enää löytänyt kuollutta rakkautta takaisin. Kuulostaapa dramaattiselta, mutta rankkaa aikaahan tuo oli. Olet fiksu, kun etsit tukea.

Vierailija
5/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuuntelevat korvat ja tuki ovat tärkeitä. Samoin vierellä kulkeminen. Tsemppaus.

En halua loukata, satuttaa tai syyllistää, mutta ravinnolla voi paljon syövän hoidossa. On toki aika iso ponnistus tehdä isoja muutoksia ruokavalioon muun myllerryksen lisäksi.

Mahdollisimman paljon tuoreruokaa ja luonnollista ruokaa. Hyviä rasvoja. Antioksidantteja, vitamiineja, fytoravinteita, välttämättömiä rasvahappoja, kuitua... D-vitamiini on todella tärkeä.

Voimia kovasti, tervehtymistä ja iloa kesään

💞

Vierailija
6/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on tilanne siinä mielessä hyvä, että syöpä voidaan leikata, jolloin on toivoa paranemisesta. Minun läheiselleni ei annettu mitään toivoa paranemisesta. Syöpä oli löydettäessä tehnyt etäpesäkkeitä, eikä emäkasvainta pystytä leikkaamaan. Solunsalpaajahoidolla pystytään vain mahdollisesti pidentämään elinaikaa muutamalla kuukaudella. Tilanne on meillä lohduton.

Tärkeintä on olla sairaan lähellä ja pitää toivoa yllä. Vaikka meillä tilanne näyttää mahdottomalta, niin toivo (ihmeparantumisesta) on se, joka jaksaa pitää sairastuneen mielialan korkealla ja auttaa jaksamaan rankat hoidot sivuvaikutuksineen sekä taudista aiheutuvat komplikaatiot. Toki on hyvä tässä vaiheessa puhua myös siitä, jos läheinen ei paranekaan ja laittaa kaikki paperiasiat kuntoon.

Itse jaksaa parhaiten, kun pitää kiinni omista jutuista ja keskittyy niihin täysillä siinä hetkessä, jolloin ei ehdi koko aikaa murehtimaan läheisen vointia. Samoin kannattaa pyytää apua tukiverkostolta niin paljon kuin vain he pystyvät antamaan. Yksin ei jaksa kaikkea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelevat korvat ja tuki ovat tärkeitä. Samoin vierellä kulkeminen. Tsemppaus.

En halua loukata, satuttaa tai syyllistää, mutta ravinnolla voi paljon syövän hoidossa. On toki aika iso ponnistus tehdä isoja muutoksia ruokavalioon muun myllerryksen lisäksi.

Mahdollisimman paljon tuoreruokaa ja luonnollista ruokaa. Hyviä rasvoja. Antioksidantteja, vitamiineja, fytoravinteita, välttämättömiä rasvahappoja, kuitua... D-vitamiini on todella tärkeä.

Voimia kovasti, tervehtymistä ja iloa kesään

💞

Komppaan tätä ruokavalio-asiaa. Meillä on otettu tiukka ruokavalio käyttöön. Syöpä elää sokerista, joten sokerit jätettiin pois kokonaan. Muutenkin ollaan tarkkana, ettei syöpäpotilas saa liikaa hiilareita. Makeiden hedelmien ja jopa paljon hiilareita sisältävien juuresten syöntiä vältetään. 

Virallinen lääketiede sanoo, ettei solunsalpaajahoidon aikana saisi käyttää muuta kuin D-vitamiinia 20 ug/vrk, mutta on myös toisenlaisia kokemuksia.

Vierailija
8/12 |
16.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, nämä voivat ehkä tukea ja auttaa sinua itseäsi ja ehkä myös tätä sairastunutta rakasta ihmistä :)

Minulla on omakohtainen kokemus eräästä toisesta pitkäaikaisesta sairaudesta ja voin sanoa selvinneeni tähän asti kolmen asian avulla, joista olen ikuisesti ja valtavan kiitollinen:

1. Ns. läheisimmät läheiset, jotka eivät ole hylänneet, vaan auttaneet ja tukeneet hyvin konkreettisestikin, ja joille on saanut näyttää myös ahdistuksensa

2. Ilmainen diakonin ja pastorin empaattinen, asiantunteva ja koskettavan inhimillinen keskustelutuki (KAIKILLE maksutonta, ei tarvitse kuulua kirkkoon; Perheasiain Neuvottelukeskuksesta ja paikallisesta ev.lut. seurakunnasta)

3. Se, mitä tässä lyhyessä videonpätkässä kuvataan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
17.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun miehellä todettiin syöpä. Laatuaan ärhäkkä ja huonolla ennusteella. Löytyi ajoissa, eli ei ole ehtinyt levitä vielä, joten toivoa elossa säilymiseen on. Tyypiltää syöpä on sellainen, ettei sitä voi leikata, joten hoidetaan sytostaateilla ja sädehoidolla.

Ruokavalion siistiminen ei ole miestäni kiinnostanut ja se harmittaa mua. Nytkin juuri ottaa huikkaa limsapullosta. Kun yritän ottaa asiaa puheeksi, niin sanoo vaan, että katotaan nyt miten tässä käy. Turhauttaa kun tiedän, että se voi olla sitten jo liian myöhäistä. En ole ehdottanut edes mitään vaikeasti toteutettavaa elävänravinnon tai muun höpöhöpö-tyylisuunnan dieettiä, vaan ihan pahimpien sokereiden, lisäaineiden ja huonojen rasvojen poistamista ruokavaliosta.

Vierailija
10/12 |
17.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Karita Aaltosen kokemusten ja Antti Heikkilän opastuksen kautta olemme saaneet hyvää apua mieheni ruokavaliomuutokseen. Onneksi mieheni tarttui syöpädiagnoosin jälkeen uuteen ruokavalioon heti, vaikka ennen hän on syönyt todella epäterveellisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
17.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Karita Aaltosen kokemusten ja Antti Heikkilän opastuksen kautta olemme saaneet hyvää apua mieheni ruokavaliomuutokseen. Onneksi mieheni tarttui syöpädiagnoosin jälkeen uuteen ruokavalioon heti, vaikka ennen hän on syönyt todella epäterveellisesti.

Tässä vielä linkki: 

http://www.karitaaaltonen.fi/syopadiagnoosi-aloita-tasta/

Vierailija
12/12 |
17.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos linkistä. Lähetän sen miehelleni. Tiedän ettei se edes lue sitä, mutta aina voi toivoa. Otan sitten taas huomenna puheeksi asian.

9

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi yksi