Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua lapsen painoon?
16.06.2018 |
Tyttö on 15-vuotias ja ylipainoa on ehkä n. 10 kiloa. Ei ole varmaan vielä terveydelle haitallista, mutta mietityttää, että miten suhtautuisi asiaan. Tyttö syö periaatteessa terveellisesti, normaalia kotiruokaa ja hänellä on tavallinen ateriarytmi, eli aamiainen, lounas, päivällinen ja välipala ja iltapala. Mutta määrät ovat ongelmallisia. Hän saattaa syödä päivän aikana esim.5 kiiviä kaiken muun lisäksi ihan vain kun ne on niin hyviä. Ja jos jotain leivon, niin hän voi syödä vaikka puoli pellillistä mokkapaloja. Mitään herkkua ei oikein voisi kotiin ostaa, sillä hänellä ei tunnu olevan mitään itsekuria, jos ostaa litran jätkiä niin hän on vähällä syödä paketin heti. Mutta en haluaisi pitää itseäni ja muuta perhettä niin tiukalla, me muut olemme hoikkia.. Tyttö näkee itsensä hoikkana, hän esim. on ollut vähällä repiä jotain vaatteitani, kun on halunnut kokeilla niitä enkä ole pystynyt sanomaan, että ne eivät sovi hänelle, koska on minua isompi. Ihan kuin joku käänteinen syömishäiriö.
Kommentit (21)
Ajattelet siis että syömishäiriöinen voi olla vain jos on sairaalloisen alipainoinen?
Syömishäiriö voi olla minkä painoiseksi tahansa, ratkaisevaa on mielen toiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvattomuuden tunne aiheuttaa usein tuollaista käytöstä.
Mistä turvattomuuden tunne voisi tulla? Meillä on tiivis ydinperhe, taloudellisesti turvallista jne. Ei mitään sairauksia tai ongelmia edes lähipiirissä.
Harrastaako jotain urheilua? Onko jo kasvanut täyteen mittaansa?
Vierailija kirjoitti:
Harrastaako jotain urheilua? Onko jo kasvanut täyteen mittaansa?
Pituutta ei ole tulossa lisää, ei ole kasvanut pariin vuoteen. Liikunnan puute on yksi osa ongelmaa, inhoaa kaikkea liikkumista ja välttelee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teinipoika söisi vaikka kuinka paljon. Olen aina sanonut et ruokapöydästä ei tarvitse nälkäsenä poistua. Tiedän että se kotiruoka ei ole ongelma, vaan ne muut syömiset mitä kavereiden kans ostaa. Saa tietenkin viikkorahaa ja luulen että syö kirjaimellisesti kaiken. Ei myöskään liiku niinkun ennen. Aina puhelimella. Vaikeaa tuon ikäiseltä sitä luuriikaan kieltää ja käskeä ulos liikkumaan. Hän on 16v. Ja painoa tullut väh. 10kg neljäs kuukaudes.
Onko teillä koiraa? Jos tyttö haluaisi semmoisen ja ulkoiluttaminen olisi hänen vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se tyttäresi pituus ja paino oli? Tiedätkö edes mitä lapsesi painaa vai onko tuo - hänellä on ylipainoa vain sinun arviointi joka perustuu siihen että olet vilkaissut häntä ja sen perustella todennut on sillä nyt painoa liikaa.
Tuntuu että moni perustaa nämä ylipaino/alipaino luulonsa juuri tuohon että vain vilkaistaan. Itseäni luullaan usein "alipainoiseksi" vaikka pituuteen ja painoon nähden normaalin keskitietämillä mennään. Ainoa vain että kun on hoikka niin saa näitä epäilyjä kuulla että tuo on nyt varmaan joku anorektikko vähintään. Sama voi päteä vähän tuhdimpiinkin ihmisiin. Luuston malli ja kaikki muukin kun pitäisi ottaa huomioon tämmöisissä asioissa.
Meillä ihan samanlainen 16-vuotias. On hieman minua lyhyempi ja painaa noin 10 kg minua enemmän enkä itsekään ole laiha, hoikka kylläkin. Lapsella ei tunnu olevan mitään kontrollia ruuan suhteen: syö ahmimalla ja niin paljon että aterian jälkeen usein makaa sohvalla ja valittaa kipeää vatsaansa. Olemme yrittäneet kannustaa syömään hitaammin, kertoneet miten kylläisyyden tunteen syntyminen vie hetken jne. mutta lapsi suuttuu siitä ja loukkaantuu kun "kyttäämme häntä" emmekä anna "syödä rauhassa". Meilläkin syödään yhdessä säännölliset ateriat, kaksi lämmintä ateriaa päivässä, perusterveellistä kotiruokaa, paljon kasviksia ja hedelmiä ja herkkuja rajallisesti.
Lapsi pukeutuu surutta tosi tiukkiin puseroihin ja housuihin eikä näytä kovin hyvältä niissä.. ja lihoessaan ilmoittaa vaan kasvaneensa ja tarvitsevansa uusia vaatteita, vaikkei ole kasvanut pituutta pariin vuoteen. Kuitenkin viimeinen asia mitä haluan on että saa traumoja eli tavallaan tietenkin tosi hyvä että ei häpeä muhkeita muotojaan.
Kannustamme liikkumaan, mutta lapsi vihaa kaikkea liikuntaa ja jo kilometrin kävely saa aikaan valitusta jne. Muut lapset meillä ovat hoikkia ja koko ajan liikkeessä. Olisi ikävä kieltää kaikki herkut kaikilta yhden takia, jolla ei mitään kontrollia.. aika vaikea tilanne ja ap:n tavoin pelkään että tilanne kehittyy lähivuosina oikeaksi ongelmaksi, mutta miten teinin saa tajuamaan tilanteen niin ettei kehitä syömishäiriötä? Mieluummin pullukka kuin anorektikko tai bulimikko kuitenkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jätskin, mokkapalojen yms. sokeri-rasvaherkkujen tarjoileminen näyttää kuitenkin olevan ykkösprioriteetti "kun me muut olemme hoikkia". Tuollaiset ovat epäterveellisiä aivan kaikille. Eikä ole mitään takuuta teidän muidenkaan hoikkuuden ikuisuudesta.
Ainoa, mutä sinä voit tehdä, on fiksata se kotiruoka vielä astetta paremmaksi. Antaa lapsellesi kokemus päivistä ja viikoista ilman tyhjiä kaloreita. Että niinkin voi elää. Päivät ja viikot voivat sisältää mukavaa yhdessä tekemistä.
Lähipiirissäni olen nähnyt useamman isojen lastensa läskeistä huolestuneen mutsin, jolla on monenlaista "vierasvaraa" aina huushollissa. Olen huomannut, että nämä ovat itse kovasti makean perään. Omat mielihalut ajavat ohi lasten edun.
Surullista että äidit vainoavat lapsiaan ja tekevät syömisestä ja painosta epäluonnollista. Millä perusteella 10kg ylipainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan samanlainen 16-vuotias. On hieman minua lyhyempi ja painaa noin 10 kg minua enemmän enkä itsekään ole laiha, hoikka kylläkin. Lapsella ei tunnu olevan mitään kontrollia ruuan suhteen: syö ahmimalla ja niin paljon että aterian jälkeen usein makaa sohvalla ja valittaa kipeää vatsaansa. Olemme yrittäneet kannustaa syömään hitaammin, kertoneet miten kylläisyyden tunteen syntyminen vie hetken jne. mutta lapsi suuttuu siitä ja loukkaantuu kun "kyttäämme häntä" emmekä anna "syödä rauhassa". Meilläkin syödään yhdessä säännölliset ateriat, kaksi lämmintä ateriaa päivässä, perusterveellistä kotiruokaa, paljon kasviksia ja hedelmiä ja herkkuja rajallisesti.
Lapsi pukeutuu surutta tosi tiukkiin puseroihin ja housuihin eikä näytä kovin hyvältä niissä.. ja lihoessaan ilmoittaa vaan kasvaneensa ja tarvitsevansa uusia vaatteita, vaikkei ole kasvanut pituutta pariin vuoteen. Kuitenkin viimeinen asia mitä haluan on että saa traumoja eli tavallaan tietenkin tosi hyvä että ei häpeä muhkeita muotojaan.
Kannustamme liikkumaan, mutta lapsi vihaa kaikkea liikuntaa ja jo kilometrin kävely saa aikaan valitusta jne. Muut lapset meillä ovat hoikkia ja koko ajan liikkeessä. Olisi ikävä kieltää kaikki herkut kaikilta yhden takia, jolla ei mitään kontrollia.. aika vaikea tilanne ja ap:n tavoin pelkään että tilanne kehittyy lähivuosina oikeaksi ongelmaksi, mutta miten teinin saa tajuamaan tilanteen niin ettei kehitä syömishäiriötä? Mieluummin pullukka kuin anorektikko tai bulimikko kuitenkin..
Kyllä terveydenhoitaja sanoo jos on oikeasti painoa liikaa. Perhe ei enää tässä vaiheessa voi tehdä mitään muuta kuin jatkaa normaalia ruuan tarjoamista ja suhtautua neutraalisti
16-v tekee itse päätökensä miten elää ja syö
Voisit aloittaa niiden herkkujen osalta rajoittamalla. Osta/tee niitä tarjottavaksi harvakseltaan ja ihan hyvin voit todeta että ei ota enempää kuin sen yhden (max kaksi) palaa. Olet tosin aika myöhäisessä iässä nyt, joten nuori voi vähän vastustaa, mutta sinun pitäisi se vanhempana kestää.
Esimerkkinä meillä rajoitetaan ihan todella hoikillakin lapsilla herkkujen määrää, ei niitä ole tarkoitus syödä hirveitä määriä. Kaupassa irtokarkkeja ottaessa muistutan ensin että eivät ota älyttömästi ja kerron kun riittää, sanon myös jos joku otti liikaa (osaa sitten hahmottaa seuraavaa kertaa varten paremmin). Samoin tekisin leivonnaistenkin kohdalla jos niitä söisivät paljon. Olen myös muistuttanut kotona asuvaa 18v:takin ettei herkkuja ole hyvä syödä lähes joka päivä ja että hänen kannattaisi rajoittaa, koska se ei ole terveellistä ja ei tee hyvää hampaille. Normaalijärjellä varustetut lapset ovat ymmärtäneet tämän hyvin ajan saatossa, eivätkä koe sitä mitenkään negatiivisena.
Voisit yrittää kannustaa nuortani liikkumaan. Yritä miettiä vaikka nuoresi kanssa yhdessä mikä olisi kivaa liikkumista, jota voisi harrastaa tai harrastatte yhdessä. Valikoimaa on vaikka kuinka, eikä sen tarvitse olla varsinaista hikiliikuntaa. Se voi olla säännöllinen uintireissu, fresbeegolfia tai vaikka geokätköjä. Perheen yhdessä tekemät pyörä- tai kävelyretketkin voisi olla kivoja. Vanhemman esimerkki myös auttaa lasta, eli vanhempi mukaan tekemään. Tietysti hienoa olisi jos nuori voisi innostua harrastamaan jotain lajia muiden kanssa. Olisiko joku tanssi, ratsastus tai höntsälentopallo - lajeja varmasti löytyy ja vanhempi nuori voisi päästä aikuisten ryhmään, joilla ei taso/kunto ole välttämättä niin kovakaan.
Liikunnankaan ei tarvitse aina olla niin kivaa, mutta siitä pitäisi pääsääntöisesti tulla hyvä olo. Lisäksi siitä pitäisi tulla elämäntapa. Sekä olisi tavoiteltavaa, että siinä saisi edes ajoittain onnistumisen elämyksiä. Kun olen vierestä katsonut omien lasteni liikuntaharrastuksista, joista suurin osa kilpaurheilua, niin voin sanoa ettei se aina ole niin kivaa. Se on työtä ja viitsimistä, mutta jokin syy siinä on saanut jatkamaan. Joskus se voi olla kaverit, välillä taas onnistumisen elämys tai uuden oppiminen. Tuohon harrastamiseen on kasvanut kiinni ja siitä on tullut elämän tapa. Mutta kyllä sitä on saanut välillä nuo harrastavat lapsetkin tsempata lähtemään- isompana ovat hoitaneet sen oman tsemppinsä itse. Ja ymmärrän kyllä, koska ei minuakaan aina huvittaisi lähteä sinne lenkille tai liikkumaan. Mutta sitten kun lähden, niin siitä tulee hyvä fiilis. Joskus ja usein miten alussa liikunta voi tuntua raskaalta, mutta kun jaksaa sen alun yli, niin huomaa sen helpottuvan ja kuntonsa kehittyvän. Se on palkitsevaa.
Tsemppiä teille, sinulta vaaditaan pelisilmää ja vastuuta. Nuori tarvitsee selvästi apua syömisen ja liikunnan hallintaan elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan samanlainen 16-vuotias. On hieman minua lyhyempi ja painaa noin 10 kg minua enemmän enkä itsekään ole laiha, hoikka kylläkin. Lapsella ei tunnu olevan mitään kontrollia ruuan suhteen: syö ahmimalla ja niin paljon että aterian jälkeen usein makaa sohvalla ja valittaa kipeää vatsaansa. Olemme yrittäneet kannustaa syömään hitaammin, kertoneet miten kylläisyyden tunteen syntyminen vie hetken jne. mutta lapsi suuttuu siitä ja loukkaantuu kun "kyttäämme häntä" emmekä anna "syödä rauhassa". Meilläkin syödään yhdessä säännölliset ateriat, kaksi lämmintä ateriaa päivässä, perusterveellistä kotiruokaa, paljon kasviksia ja hedelmiä ja herkkuja rajallisesti.
Lapsi pukeutuu surutta tosi tiukkiin puseroihin ja housuihin eikä näytä kovin hyvältä niissä.. ja lihoessaan ilmoittaa vaan kasvaneensa ja tarvitsevansa uusia vaatteita, vaikkei ole kasvanut pituutta pariin vuoteen. Kuitenkin viimeinen asia mitä haluan on että saa traumoja eli tavallaan tietenkin tosi hyvä että ei häpeä muhkeita muotojaan.
Kannustamme liikkumaan, mutta lapsi vihaa kaikkea liikuntaa ja jo kilometrin kävely saa aikaan valitusta jne. Muut lapset meillä ovat hoikkia ja koko ajan liikkeessä. Olisi ikävä kieltää kaikki herkut kaikilta yhden takia, jolla ei mitään kontrollia.. aika vaikea tilanne ja ap:n tavoin pelkään että tilanne kehittyy lähivuosina oikeaksi ongelmaksi, mutta miten teinin saa tajuamaan tilanteen niin ettei kehitä syömishäiriötä? Mieluummin pullukka kuin anorektikko tai bulimikko kuitenkin..
Kyllä terveydenhoitaja sanoo jos on oikeasti painoa liikaa. Perhe ei enää tässä vaiheessa voi tehdä mitään muuta kuin jatkaa normaalia ruuan tarjoamista ja suhtautua neutraalisti
16-v tekee itse päätökensä miten elää ja syö
16v ei ole aikuinen ja kyllä vanhemmat voivat vaikuttaa kotona asuvan lapsensa tekemisiin. Ihan samalla lailla syömisen ja liikkumisen suhteen kuin nukkumaan menon ja opiskelunkin. Mitä vanhempi lapsi on niin vähemmän autoritäärisesti, vaan keskustelemalla ja nuorta kuunnellen. Mutta nuoren jättäminen yksin painimaan noiden hukassa olevien peruselämäntaitojen kanssa on rakkaudettomuutta.
Eikö tuota olisi hyvä lähestyä myös ihan sen kautta, mikä on hyvää ja muut huomioivaa käytöstä. Jos perheeseen ostetaan paketti jätskiä, on reilua, että kaikki saavat siitä osansa. Yksi ei siis voi syödä kaikkea.
Mokkapaloista vaikka 2/nuppi leivontapäivänä ja loput pakastimeen, josta niitä ei rohmuta silloin kun siltä tuntuu, vaan otetaan yhdessä kahvipöytään esille joskus myöhemmin. (Esim. jos tulee yllättäen vieraita tms.)
Mistähän voi muuten johtua se, että joku ajattelee olevansa hoikka vaikka oikeasti on pullukka? Samanlainen kehonkuvan häiriö kuin anoreksiaa sairastavilla, he vain näkevät itsensä lihavina vaikka ovat sairaalloisen laihoja.. tuttavissa on pullea 15- vuotias tyttö, joka säännöllisesti sovittaa vaatekaupassa aivan liian pieniä vaatteita ja selittää vanhemmille kasvaneensa ja tarvitsee siksi uusia vaatteita. Oikeasti pituutta ei ole tullut lainkaan muutamaan vuoteen, mutta kiloja on tullut kymmenittäin. Hän myös sanoo usein olevansa "fitissä kunnossa" ja sanoo jotain muuta tuttavaa lihavaksi, vaikka itse on paljon ko.henkilöä pulskempi.
Edelliseen vielä: itse siis nostaisin metelin ihan siitä, että teini itsekkäästi syö kaikki kiivit/jätskit niin ettei muille jää mitään/yhtä paljon. Painoon, terveellisyyteen tms. ei siis tarvitse edes ottaa kantaa.
Kuulostat kamalalta äidiltä. :( Kyllä sillä teinillä on joku syy, miksi syö niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kamalalta äidiltä. :( Kyllä sillä teinillä on joku syy, miksi syö niin paljon.
kaikilla ylipainoisilla on joku psyykkinen ongelma? okei...
Turvattomuuden tunne aiheuttaa usein tuollaista käytöstä.