Kouluaikana suositut lapset

Spontaanisti vaan pörähdin.

Ulkonäkö oli ainut millä oli väliä. Näin meillä Pohjanmaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkakokoukseen ei tullut kiusatuista juuri kukaan. Yksi pahimmista kiusaajista ihmetteli asiaa että miksi niin moni puuttui paikalta, hänen mielestään luokassamme kun oli niin hyvä henki ja ketään ei kiusattu. Vaivoin vältyin avaamasta suutani tässä kohtaa... 

Miksi et sanonut omaa mielipidettäsi?

Miksi?

Tuskinpa se kiusaaja olisi tajunnut vielä silloinkaan olleensa kiusaaja. Monista kiusaaminen on vain hauskaa leikkiä, kiustatun osalta totisinta totta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä suosituimpia olivat ne, jotka pärjäsivät parhaiten liikunnassa. Esimerkiksi muissa aineissa pärjäävät taas eivät olleet suosittuja, paitsi tilanne keikahti vähän päälaelleen kun yhdeksännes luokka alkoi lähentyä loppua ja moni öykkäri huomasi ettei pääsekään mihinkään oppilaitokseen mihin olisi halunnut. Olen pieneltä paikkakunnalta maaseudulta kotoisin. Miten muualla?

Meillä taas suosituimpia olivat vähän semmoiset kovikset. Koulumenestyksellä ei niinkään ollut merkitystä. Minä pyörin niissä porukoissa, vaikka olinkin hyvä koulussa - meitä oli muutamia sellaisia. Minäkin olen pieneltä paikkakunnalta.

Tuossa aloituksessa on totuuden siemen. Kun mietin omaa peruskouluaikaa (80- ja 90-luvulla) niin liikunnalliset olivat kaikkein suosituimpia. Mutta se ei riittännyt vaan piti olla myös vähän sosiaalisesti lahjakas ja pikkaisen nätti/komea.

Sittemmin tuolla ei näytä olleen merkitystä myöhemmin elämässä. Ovat pärjänneet, mutta suosio ei jatku lukiota pidemmälle.

Vähän tuntuu että aikuisena piirit pienenevät. Ollaan enemmän omissa oloissaan perheen kesken.

Miksi useampi kirjoittaa, että liikunnassa hyvät olivat suosittuja? Ei se niin ainakaan mun kouluaikoina mennyt. "Vähän paremman näköiset" olivat suosittuja. Ulkonäköhän se tärkein asia on teini-iässä.