Lue keskustelun säännöt.
Paras kaveri lähtee mielummin matkalle yksin kun mun kanssa :(
16.06.2018 |
Niin, otsikossa siis mua vaivaava tilanne. Paras kaverini on kova matkustelija, tänä kesänä lähdössä kolmeksi viikoksi Islantiin ja Yhdysvaltoihin. Mä olen ikäisekseni (29v) matkustellut todella vähän, en ole edes ollut ikinä lentokoneessa enkä muuta kuin Ruotsissa ja Virossa. Johtuu siitä, että lapsuudenperheessäni äidillä oli tosi paha lentopelko ja mulla monia ruoka-aineyliherkkyyksiä, jotka ehkä rajotti matkustamista. Muutettuani omilleni mulla ei ollut opiskeluaikana oikein rahaa eikä uskallusta (stressasin mm. matkustuskokemuksen puutetta ja niitä allergioita). Nyt valmistumisen jälkeen ja pari vuotta työelämässä, ja mulla olisi viimeinkin rahan puolesta mahdollista lähteä reissuun.
Oon monta vuotta kuunnellut parhaan kaverini matkajuttuja ja kun hän nyt selitti loppukesän matkasuunnitelmistaan, mulle tuli mieleen että ehkä hänen kanssaan mäkin uskaltaisin lähteä. Alkoi oikeesti houkutella ajatus matkasta ja katsoin lentojakin samoille päiville. Hinnat aika kalliit, mutta aattelin että enpä oo ennen matkustellut niin ei se ole satasista kiinni. Eilen soitin kaverille ja kerroin että mä voisin lähteä hänen kanssaan tuolle Islanti-USA-matkalle, mutta hän täräytti heti suoraan, että "ei kun mä meen yksin, mä matkustan aina yksin". Olin niin hämmentynyt, että lopetin pian puhelun. Nyt on tosi paha mieli, tuntuu oudolta. Ymmärtäisin jos hän olisi joku tuttu, mutta oikeasti ollaan parhaat kaverit ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Mun on tosi vaikea ymmärtää, miten hän ei pysty ajattelemaan myös mun näkökulmasta; että mulla ei oikeasti ole ollut mahdollisuuksia matkustaa ja nyt kun ekan kerran oon katsonut lentoja ja haluaisin lähteä, kaveri ei halua mua mukaan. Harmittaa ihan hirveesti. En aio kyllä enää kysyäkään, tuntuisi anelemiselta.
Onko muut törmänneet tällaiseen samaan "matkustan mielummin yksin kuin kavereiden kanssa"? Vaikka tunnen oloni loukkaantuneeksi, yritän ymmärtää mitä tässä voi olla taustalla.
Kommentit (49)
Takana on ikävä ja itsekäs ystäväsi. Jotkut ei vaan pysty ikinä näkemään muuta kuin oman napansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matka on iso satsaus kaveriltasi, josta haluaa saada itselleen myös vastinetta. Kaveri, joka ei ole tottunut matkustamaan, on reissussa hieman hyysättävä riesa, joka latistaa tunnelmaa. Syntyy väkisin myös äiti-lapsi -asetelma, joka on pois kaverisi omasta matkan nsutinnosta.
Vähän väärinpäin lähdit nyt liikkeelle. Matkaa kannattaa alusta asti lähteä suunnittelemaan kaksin....ja ehkä sulle kokemattomalle joku vähän maltillisempi reissu sopisi alkuun.
sillä on luultavasti lomaromanssit jo valmiina, että olisit vain kolmantena pyöränä katselemassa kuhertelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tykkään matkustaa yksin. Ei se tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi muiden seurassa tai ettei "seura kelpaisi", mutta matkustaminen vaan on kivempaa yksin. Saa tehdä mitä haluaa koko ajan.
Olen tosin lisäksi vähän erakkoluonne ja 24/7 yhdessäolo jonkun kanssa viikonkin ajan alkaa jo kiristää hermoja.
Jos ystäväsi on jo suunnitellut matkan, turha tuppautua mukaan. Ehdota sen sijaan, että lähtisitte jokin kerta yhdessä jonnekin, ennen kuin matkaa on jo lyöty lukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat avuttomalta reppanalta, jota saa raahata perässään. Saattaisit olla siis lähinnä vaivaksi
Vierailija kirjoitti:
sillä on luultavasti lomaromanssit jo valmiina, että olisit vain kolmantena pyöränä katselemassa kuhertelua.
🙄
Sä oot varmaan niitä ihmisiä joitten mielestä kaikki lapsettomat käy ainoastaan ja vain baareissa? Kato, kun on meitäkin jotka pystyy elämään ilman vastakkaisen sukupuolen huomiota ihan hyvin.
Mites sä? Teillä tyttöjen kans jo Turkin loma varattuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi henkilökohtaisesti, koska itsekin rakastan nykyään matkustaa yksin ja kaverin mukaan ottaminen olisi iso ja huolellisesti etukäteen suunniteltu erikoistapaus.
Ehdota, että lähtisi kanssasi jonnekin muualle lyhyelle koereissulle tueksesi :)
Eihän kukaan nyt voi olla niin taukki, että yrittää tosta vaan tuppautua mukaan kenenkään jo suunnittelemalle ja hankkimalle matkalle. Eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kyllä lähtisi monen viikon reissulle ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään kokemusta matkustamisesta. Alottaisin jostain pienestä viikonloppureissusta muualle Eurooppaan (Ranska, Iso-Britannia tms), koska voihan olla ettet pidä matkustamisesta yhtään tai teillä on täysin erilaiset odotukset matkan tarkoituksesta ja sitten olettekin viikkotolkulla jumissa toistenne kanssa. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että on ihan jumalattoman raivostuttavaa matkailla ihmisen kanssa, jota ei kiinnosta mikään mitä sinä haluaisit tehdä.
Tyypillinen asetelma, luultavasti sä oot joko ekstrovertti tai nk. feeler-tyyppiä, jolle läheiset ja syvälliset ihmissuhteet on tärkeitä, ja sun paras ystävä taas vaikuttaa joko syvästi introvertilta (mikä selittää erakkoluonnetta) tai nk. thinker-tyyppiä, jotka eivät tarvitse muita ihmisiä samalla tavalla lähelleen kuin feelerit. Varmasti täydennätte toisianne monella tapaa ja olette muuten läheisiä, mutta valitettavasti ekstrovertti/feeler (itse olen introvertti/feeler, voi olla kummin vaan) ottaa tämänkaltaisissa tilanteissa aina takkiinsa, koska ei yksinkertaisesti saa siltä toiselta ihmiseltä vastakaikua omille tarpeilleen. Sun tarvehan tässä on jakaa upeita kokemuksia yhdessä hänen kanssaan, mikä on ihan normaalia eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ehkä tosin ensi kerralla voit ehdottaa ensin yhteistä matkaa, mutta ellei hän lämpene ajatukselle, etsi lähipiiristä joku toinen jonka kanssa olisi kiva matkustaa.
Valitettavasti tämä sama luonteenpiirre voi olla "tiellä" muissakin elämän käänteissä, mulla tulee väkisin mielikuva et jos sua kohtaa vaikka suuri suru, ero, läheisen kuolema jne., niin tämä ihminen ei välttämättä ole se keneltä kannattaa hakea emotionaalista turvaa. Mun oma paras ystävä on juuri tällainen, tosin hänen kanssaan voi kyllä matkustaa kaksin tai ryhmässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen asetelma, luultavasti sä oot joko ekstrovertti tai nk. feeler-tyyppiä, jolle läheiset ja syvälliset ihmissuhteet on tärkeitä, ja sun paras ystävä taas vaikuttaa joko syvästi introvertilta (mikä selittää erakkoluonnetta) tai nk. thinker-tyyppiä, jotka eivät tarvitse muita ihmisiä samalla tavalla lähelleen kuin feelerit. Varmasti täydennätte toisianne monella tapaa ja olette muuten läheisiä, mutta valitettavasti ekstrovertti/feeler (itse olen introvertti/feeler, voi olla kummin vaan) ottaa tämänkaltaisissa tilanteissa aina takkiinsa, koska ei yksinkertaisesti saa siltä toiselta ihmiseltä vastakaikua omille tarpeilleen. Sun tarvehan tässä on jakaa upeita kokemuksia yhdessä hänen kanssaan, mikä on ihan normaalia eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ehkä tosin ensi kerralla voit ehdottaa ensin yhteistä matkaa, mutta ellei hän lämpene ajatukselle, etsi lähipiiristä joku toinen jonka kanssa olisi kiva matkustaa.
Valitettavasti tämä sama luonteenpiirre voi olla "tiellä" muissakin elämän käänteissä, mulla tulee väkisin mielikuva et jos sua kohtaa vaikka suuri suru, ero, läheisen kuolema jne., niin tämä ihminen ei välttämättä ole se keneltä kannattaa hakea emotionaalista turvaa. Mun oma paras ystävä on juuri tällainen, tosin hänen kanssaan voi kyllä matkustaa kaksin tai ryhmässä jne.
Niin, tai sitten ihmiset eivät vain halua kolmen viikon ulkomaan matkalle viime hetkellä ketään tuppautumaan mukaan, kun kaikki on jo suunniteltu valmiiksi.
En kyllä kokenut tuppautuvani, koska ehdotin vain matkaideaa kerran ja kuten kirjoitin, en aio kysyä tästä matkasta enää uudelleen. Se olisi sitä tuppautumista. Lisäksi olin tosi yllättynyt kun kaverini sanoi, että "matkustan aina yksin koska haluan". Hän ei nimittäin ole mikään erakkoluonteinen vaan päinvastoin, hän on sosiaalisesti aktiivinen ja hänellä on iso ystäväpiiri. Siihenkin nähden oli yllätys, että hän nimenomaan haluaa matkustaa yksin.
En myöskään täysin hyväksy ajatusta, että olisin matkoilla "avuton, perästävedettävä reppana", josta ystäväni joutuisi pitämään huolta kuin äiti lapsestaan.
ap
Kaverisi ehkä arvelee, että joutuu koko matkan olemaan sitten sinulle joku tukihenkilö ja neuvomaan kaikessa matkustamiseen liittyvässä koko ajan.
Oletteko oikeasti viettäneet kotimaassa pitkän ajan 24/7 yhdessä? Vaikka olette hyviä kavereita, ehkä hän ajattelee ettei jaksa olla niin tiiviisti kanssasi? Voi olla sinusta tai hänestä itsestään lähtöisin.
Itselläni on eräs hyvä työkaveri, käymme shoppailemassa, syömässä, viestittelemme paljon ym. Hän joskus ehdotti pitkää viikonloppua ulkomailla, mutta en kyllä hänenkään kanssaan jaksaisi niin pitkää aikaa. Osittain siksi että introverttinä kaipaan paljon yksinäisyyttä, rauhaa ja itsenäistä tekemistä. Mutta myös tämä kaveri osaa olla pidemmän päälle vähän raskasta seuraa ja vaikkapa päätöksentekeminen on hänelle superhankalaa.
Kysymys ei varmaankaan ole siitä, että hän ei halua nimenomaan sinua matkakumppaniksi vaan siitä, että ei halua matkakumppania piste
Minäkin matkustan paljon - ja aina yksin.
Lähden matkalle irtautumaan arjesta ja kokemaan uutta. Löytämään uusia puolia itsestäni ja saamaan uusia oivalluksia, kokemuksia ja elämyksiä.
Siinä kyljessä kyhnäämässä toinen, mihin siinä pystyt keskittymään? Hajottaa ajatukset, haluaa toista ja minä toista. Ei pärjää hetkeäkään yksin. Ei ei ja vielä kerran ei.
Kuuntele sitä kälätystä korvan juuressa 24/7. Nice.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä kokenut tuppautuvani, koska ehdotin vain matkaideaa kerran ja kuten kirjoitin, en aio kysyä tästä matkasta enää uudelleen. Se olisi sitä tuppautumista. Lisäksi olin tosi yllättynyt kun kaverini sanoi, että "matkustan aina yksin koska haluan". Hän ei nimittäin ole mikään erakkoluonteinen vaan päinvastoin, hän on sosiaalisesti aktiivinen ja hänellä on iso ystäväpiiri. Siihenkin nähden oli yllätys, että hän nimenomaan haluaa matkustaa yksin.
En myöskään täysin hyväksy ajatusta, että olisin matkoilla "avuton, perästävedettävä reppana", josta ystäväni joutuisi pitämään huolta kuin äiti lapsestaan.
ap
Mutta niin se vain yleensä aina on ihmisen kanssa, joka ei ole tottunut matkustamaan. Saa kädestä pitäen näyttää jo ihan sitä miten käsilaukkua kannetaan, ettei joudu taskuvarkaiden uhriksi, tai että milloin ja miten on hyvä käyttää luottokorttia, mistä taksi otetaan ja miten maksetaan ettei joudu huijatuksi maksutilanteessa.
Älä ota henkilökohtasesti, jotkut vaan haluavat matkustaa yksin, aina.