Lue keskustelun säännöt.
Paras kaveri lähtee mielummin matkalle yksin kun mun kanssa :(
16.06.2018 |
Niin, otsikossa siis mua vaivaava tilanne. Paras kaverini on kova matkustelija, tänä kesänä lähdössä kolmeksi viikoksi Islantiin ja Yhdysvaltoihin. Mä olen ikäisekseni (29v) matkustellut todella vähän, en ole edes ollut ikinä lentokoneessa enkä muuta kuin Ruotsissa ja Virossa. Johtuu siitä, että lapsuudenperheessäni äidillä oli tosi paha lentopelko ja mulla monia ruoka-aineyliherkkyyksiä, jotka ehkä rajotti matkustamista. Muutettuani omilleni mulla ei ollut opiskeluaikana oikein rahaa eikä uskallusta (stressasin mm. matkustuskokemuksen puutetta ja niitä allergioita). Nyt valmistumisen jälkeen ja pari vuotta työelämässä, ja mulla olisi viimeinkin rahan puolesta mahdollista lähteä reissuun.
Oon monta vuotta kuunnellut parhaan kaverini matkajuttuja ja kun hän nyt selitti loppukesän matkasuunnitelmistaan, mulle tuli mieleen että ehkä hänen kanssaan mäkin uskaltaisin lähteä. Alkoi oikeesti houkutella ajatus matkasta ja katsoin lentojakin samoille päiville. Hinnat aika kalliit, mutta aattelin että enpä oo ennen matkustellut niin ei se ole satasista kiinni. Eilen soitin kaverille ja kerroin että mä voisin lähteä hänen kanssaan tuolle Islanti-USA-matkalle, mutta hän täräytti heti suoraan, että "ei kun mä meen yksin, mä matkustan aina yksin". Olin niin hämmentynyt, että lopetin pian puhelun. Nyt on tosi paha mieli, tuntuu oudolta. Ymmärtäisin jos hän olisi joku tuttu, mutta oikeasti ollaan parhaat kaverit ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Mun on tosi vaikea ymmärtää, miten hän ei pysty ajattelemaan myös mun näkökulmasta; että mulla ei oikeasti ole ollut mahdollisuuksia matkustaa ja nyt kun ekan kerran oon katsonut lentoja ja haluaisin lähteä, kaveri ei halua mua mukaan. Harmittaa ihan hirveesti. En aio kyllä enää kysyäkään, tuntuisi anelemiselta.
Onko muut törmänneet tällaiseen samaan "matkustan mielummin yksin kuin kavereiden kanssa"? Vaikka tunnen oloni loukkaantuneeksi, yritän ymmärtää mitä tässä voi olla taustalla.
Kommentit (49)
Miten sinulle voi tulla yllätyksenä, että hän tykkää matkustella yksin, jos kerran olette parhaita kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin kerran matkalle parhaan kaverini kanssa. Tämä nukkui puoleen päivään ja valitti koko ajan kaikesta, eikä mikään kiinnostanut. Loppumatkasta kuljin jo yksikseni kun ei jaksanut tuollaista raahata perässä. Ei enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinulle voi tulla yllätyksenä, että hän tykkää matkustella yksin, jos kerran olette parhaita kavereita?
Ja varsinkin, jos sanoo, että matkustaa AINA yksin. Miksi hänen pitäisi luopua omasta tavastaan kaveruuden takia, jos on aina matkustellut yksin ja haluaa niin tehdä edelleenkin.
Jos minä olen rakastellut mieheni kanssa AINA kahdestaan ja ystäväni tulisi siihen pyytämään, että ei oo koskaan rakastellut, saako hän tulla meidän kanssa hommiin, että oppii, vastaisin samalla tavalla, että rakastelemma AINA vain kahdestaan. Turha siinä on loukkaantua, jos ei halua omiin hommiinsa seuraa mukaan.
Kysy kaveria mukaan jollekin toiselle matkalle, jos sillä on rahaa? Suunnittele matka ja kysy sitä mukaan? Viikon tai viiden päivän reissu voisi olla hyvä?
Vierailija kirjoitti:
sillä on luultavasti lomaromanssit jo valmiina, että olisit vain kolmantena pyöränä katselemassa kuhertelua.
Tai kaveri haluaa esittää matkan aikana jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Matkalla ollessa voi vetää millaisen roolisuorituksen haluaa eikä tarvitse tyytyä omaan kurjaan olemuksen. Tällaisen tapauksen olen nähnyt. Ihan ok, kun saa olla ja esittää vapaasti sitä, mitä haluaa.
Todennäköisemmin kaveri haluaa viettää mieleisensä vapaan loman, jolloin saa tehdä just sitä mitä haluaa eikä tarvitse huomioida ketään muuta kuin itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä osaamattoman allergikon (huonokuntoisen?) kanssa kuuluu tehdä kun on menossa vaeltamaan ja ylös tulivuorille tmv?
Voithan sä istua hotellissa, yksin ulos meneminen voi olla vähän hassua jos ei osaa kieiä eikö kulttuuria eikä muutekaan ihan osaa.
Jospa aloittaist matkailun ihan vauvatasolta, eli jonnekki lanzarooteen kahdeksi viikoksi ny alkusyksynä eli hieman ennen sesonkia..? Sitten vältät kaikki suomiraflat ja otat itse selvää tekemisitä jne
Moni ravintola jne toimii edelleen englanniksi tai peräti suomeksi ja ruotsiksi keskellä turistirysää.
Seuraavana vuonna ehkä toiselle saarelle joka on jo hieman vaativampi. Siitä sitten vaikka kyprokseen tai ateenaan jos oikein hurjaa aloittelijareissua haluaa (valitse joku 3+ tähden hotellin joka on keskellä kaikkea ;) noin pienenä vihjeenä). Äläkä koskaan mihinkään tommoseen all paid for paikka, sinne menee semmoiset joille viikko hotellissa vantaallakin on raju reissu ulkomaille. Ja sen puoleen suunnilleen yhtä jännittävä ku tommonen ö-luokan hotellivankila.
Kun muutaman reisun tehnyt niin sitten vaikka takas sinne turvalliseen alkupaikkaan lanzarote tai teneriffa tai mikä lie ja matkustele saarella itse pikkukyliin busseilla ja takseilla. Sitten voikin jo jotain hieman pelottavampaa kuten joku eteläameriikan länsirannikko ja vedellä coca de matea päivät pitkät ku aito gangsta.
Euroopan kaupunkilomiakin voinee heittää sinne keskelle.
Tästä kehittämään kunnes on ylikultamaisteri matkailussa ja valmis tutkimaan afrikan sisämaata ilman mitään apujoukkoja.
En tykkäisi lähteä matkalle sellaisen kanssa joka ei osaa liikkua itsenäisesti.
Ja itsenäistä matkustelua oppii vain matkustamalla itsenäisesti. Joten ap, mitä jos lähtisit aivan yksin. Toinen vaihtoehto on maksaa valmismatkasta, jossa voit kysyä neuvoa oppaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kyllä lähtisi kolmen viikon matkalle yhdenkään kaverini kanssa vaikka rakastankin heitä ja tykkään viettää heidän kanssaan aikaa, mutta kolme viikkoa 24/7 on aivan liikaa. Ainoat ihmiset, joiden kanssa voisin olla niin tiiviisti monta viikkoa ovat tasan puolisoni ja sisareni.
Se on aika raskasta olla 24h/vrk jonkun kanssa kolme viikkoa. Vaikka parhaan ystävänkin. Ystäväsi on lisäksi oppinut matkustamaan yksin ja saattaa nauttia yksinolosta tai sitten haluaa tutustua uusiin ihmisiin maailmalla eli on tätä tyyppiä, joka löytää joka paikasta juttuseuraa aina siksi hetkeksi.
Sitten jos ajattelen, että matkaan lähtisi holhottava tumpelo ja menettäisin vapauteni ja itsekeskeisen matkustelutapani, niin en minäkään välttämättä tottuneena yksinreissaajana haluaisi kaveria mukaan. Se on tavallaan vapauttavaakin, kun ei tarvi huomioida toista ihmistä. Voi kävellä, kun jaksaa. Voi syödä, kun on nälkä, etsiä juomaa kaupasta, kun tulee jano. Nukkua kun nukuttaa ja herätä, kun siltä tuntuu. Kaksin on aina sovitettava tekemisiä yhteen.
Lisäksi on vielä yksi tekijä, joka estäisi parin kaverin kanssa matkat: RAHA. Meillä on erilainen käsitys rahasta. Jos toinen maksaa mielellään hyvästä hotellista ja paremmasta ruuasta, kun toinen ahdistuu, jos ei löydetä halpaa majoitusta ja syödä kadunkulmassa hodaria. Itse kuulun näihin, jotka voisi maksaa ylimääräistä, että saa merinäköalan tai haluaa istua kalliissa rantakahvilassa. Sitten on kaveri, joka olisi ihan rikki, jos pakottaisin maksamaan osuutensa ylihintaisesta majoituksesta ja siellä rantakahvilassakin istuisi kuivinsuin, kun ei raskisi mahtaa 5 Euroa kahvikupista.