Mitä "paskatöitä" tulisi jokaisen kokeilla jotta niiden arvostus nousisi?

Pakoloinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjän työtä ei ole syytä kenenkään arvostaa. Halveksittava häirikkötyö.

Niin, parempihan on nostaa sosiaalitukia ja olla tekemättä mieluummin mitään, mikäli ei saa muuta työtä kuin puhelinmyyntiä.

Kyllä. Ihmisten häiritseminen ei ole työtä.

Työtä on kaikki mistä saa palkkaa. Se ettet sinä pidä jostain työstä ei muuta tosiasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Etuuskäsittelijä, Te-toimiston virkailija, ulosottaja, elatusmaksuvirkailija, poliisi

Elämäsi kuvailtuna viidellä ammatilla. 

SA Int kirjoitti:

Armeijan käyminen on hyvä lähtökohta, Se on edelleen huonopalkaisin homma jossa olen ollut ja vapaa-aikaa oli myös varsin niukasti. Intissä ollessa olen nukkunut metsässä ja viihtyissä tuvassa, jossa taisi olla kymmenkunta muuta kaveria.

Joo, ja peruskoulusta saa myös tosi huonoa palkkaa. Ruokakin on pahaa. 

Arvostetussa työssä -ainakin siihen aikaan- paljon oli: "miten ihmeessä se ja se tänne pääsi".

Näkemykseni oli, paljolti tyhmyyttä nuo kommentit, kuitenkin oli ns. tavallista työtä.

Siivoustyössä oli parempi ilmapiiri.

En omasta mielestäni useinkaan kohdannut vähättelyä.

Kun liikaa arvostetaan, se tarkoittaa ettei työtä saada rauhassa tehdä. Näin koettu.

Minusta termi ”paskaduuni” ei ole työtä ja sen tekijöitä kunnioittava. Kaikkiin töihin tarvitaan joku, joka sen tekee ja hyvä niin, että tekee. Muuten kaikki olisi ihan retuperällä eikä mikään toimisi.

MInusta yksi raskaimmista töistä, jota olen sijaisena kokeillut, on vammaisten hoitaminen. Siis kun hoidettava ihminen on ihan isokokoinen, mutta muuten täysin lapsi. Kun pitää vaihtaa vaipat ja syöttää ja nostella selkä vääränä painavaa rötköä pyörätuoliin. Ei kommunikointia ollenkaan, vain mölinää ja kuolan valumista. Aivan hirveän raskasta!

Nostan hattua kaikille, jotka tätä työtä tekevät, niin omaisille kuin ammattilaisillekin. Voimia ja jaksamista!

Päiväkoti,ala-ylä asteen opettaja.Hommia ,joihin itse en koskis tikullaan.

Opettajana saisin ties minkä syytteen,koska en kestäis varttia kauempaa jotain esiteini laumaa.

Proktologi

Ensi alkuun pitäisi määritellä paskatyö.

Koulunkäyntiavustaja/ohjaaja. Omasta mielestäni teen tärkeää työtä. Palkkaus ei vastaa työn raskauta, työajat sentään säännölliset.

Korkeakoulutettujen tuttujen mielestä tämän tulisi olla minulle vain välivaihe ja minun tulisi palata opiskelun pariin kun eihän tämä mitään oikeaa työtä ole..

Vierailija kirjoitti:

Koulunkäyntiavustaja/ohjaaja. Omasta mielestäni teen tärkeää työtä. Palkkaus ei vastaa työn raskauta, työajat sentään säännölliset.

Korkeakoulutettujen tuttujen mielestä tämän tulisi olla minulle vain välivaihe ja minun tulisi palata opiskelun pariin kun eihän tämä mitään oikeaa työtä ole..

Paljonko vaatii koulutusta? Mikä tekee siitä raskasta, montako tuntia viikossa ja paljonko palkkaa noin suunnilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etuuskäsittelijä, Te-toimiston virkailija, ulosottaja, elatusmaksuvirkailija, poliisi

Elämäsi kuvailtuna viidellä ammatilla. 

Ensimmäinen on ammattini, muut luettelemani varmaankin joutuvat kuuntelemaan samaa paskaa kuin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Mutta onko se ihailtavaa, että jaksaa tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, vailla kehittymismahdollisuuksia tai toivoa paremmasta lähitulevaisuudessa?

Ei kyllä ole.

En itse arvosta ihmisinä ollenkaan sellaisia, joilla ei ole juuri ollenkaan kunnianhimoa vaan tyytyvät johonkin hanttihommaan, vaikka he kuinka rakastaisivat työtään.

Aika monelle työ on välttämätön paha, millä mahdollistetaan todellisten kiinnostuksenkohteiden harrastaminen. Ihminen on oikeasti aika onnellisessa asemassa, jos pystyy työllistymään kunnianhimoaan tyydyttävään työhön. Jos tätä ei ymmärrä, on niin kapeakatseinen henkilö että melkein säälittää.

Eikö ne todelliset kiinnostuksenkohteet voisi muuttaa työksi sitten? Miksi pitää olla vain harrastus?

Paskatöitä ei ole olemassakaan, mutta työn kokeilu voi kyllä lisätä kyseisen työn tekijöiden ja itse työn arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Mutta onko se ihailtavaa, että jaksaa tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, vailla kehittymismahdollisuuksia tai toivoa paremmasta lähitulevaisuudessa?

Kyllä minä nostan hattua sille joka työuransa tekee näissä ns. paskaduuneissa. Monesta ei siihen ole ja heitä tarvitaan todella. Sitä ei silti osata arvostaa, moni vanhempi ei edes hyväksy jos sellaiselle alalle joutuu. Moni näyttää tämän epäarvostuksen mm. sotkemalla sekä pään aukomisena.

On ihan täysin hyväksyttävää tehdä paskaduuneja vaikka opiskeluajan, tai muuten välietappina, samaan aikaan kun tavoittelee parempaa. Mutta jos niistä meinaa tehdä itselleen loppuelämän ammatin, siinä on kyllä aika kummallinen arvomaailma minun mielestäni.. Varsinkin jos älykkyys riittäisi edes vähän parempiin hommiin.

Paskaduunareita toki tarvitaan ja he tekevät tärkeää työtä, mutta ihminen, joka vapaasta tahdostaan tekee sitä koko elämänsä yrittämättä edes hankkia jotain parempaa, on kyllä arvomaailmaltaan sellainen ettei minulla ainakaan ole hänen kanssa mitään yhteistä, enkä halauisi sellaisen kanssa olla tekemisissä. Sellaisista ihmisistä kumpuaa sivistymättömyys ja t urhamaisuus, he tyytyvät helppoon vaikka heillä rahkeet varmasti riittäisi parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä ei ole olemassakaan, mutta työn kokeilu voi kyllä lisätä kyseisen työn tekijöiden ja itse työn arvostusta.

Ei edes puhelinmyynti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Mutta onko se ihailtavaa, että jaksaa tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, vailla kehittymismahdollisuuksia tai toivoa paremmasta lähitulevaisuudessa?

Kyllä minä nostan hattua sille joka työuransa tekee näissä ns. paskaduuneissa. Monesta ei siihen ole ja heitä tarvitaan todella. Sitä ei silti osata arvostaa, moni vanhempi ei edes hyväksy jos sellaiselle alalle joutuu. Moni näyttää tämän epäarvostuksen mm. sotkemalla sekä pään aukomisena.

On ihan täysin hyväksyttävää tehdä paskaduuneja vaikka opiskeluajan, tai muuten välietappina, samaan aikaan kun tavoittelee parempaa. Mutta jos niistä meinaa tehdä itselleen loppuelämän ammatin, siinä on kyllä aika kummallinen arvomaailma minun mielestäni.. Varsinkin jos älykkyys riittäisi edes vähän parempiin hommiin.

Paskaduunareita toki tarvitaan ja he tekevät tärkeää työtä, mutta ihminen, joka vapaasta tahdostaan tekee sitä koko elämänsä yrittämättä edes hankkia jotain parempaa, on kyllä arvomaailmaltaan sellainen ettei minulla ainakaan ole hänen kanssa mitään yhteistä, enkä halauisi sellaisen kanssa olla tekemisissä. Sellaisista ihmisistä kumpuaa sivistymättömyys ja t urhamaisuus, he tyytyvät helppoon vaikka heillä rahkeet varmasti riittäisi parempaan.

Oletko kovin nuori vai elätkö muuten vaan suppean ajatusmaailman kanssa?

Minulle ammatti maksoi asuntolainan ja elätti perhettä puolison sairastuttua. Se on sitä varten. Opinnot ovat ihan itselleni, voi olla että tulee joskus vielä harrasteväikkärikin.

En ole tippaakaan työorientoitunut, minulle työ on olemassa siksi, että se mahdollistaa muun elämän. Saan aikani kulumaan mainiosti muutenkin (juurikin niiden harrastusten parissa), ja siksi teen osittaista työaikaa kunnes pystyn luopumaan lopustakin. Asiantuntijatyössä alalla, jolle valmistun, ei tunneta mitään downshiftailua, joten sitä tuskin tulee tehtyä.

Siinä.olet oikeassa ettei meillä ole mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Mutta onko se ihailtavaa, että jaksaa tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, vailla kehittymismahdollisuuksia tai toivoa paremmasta lähitulevaisuudessa?

Kyllä minä nostan hattua sille joka työuransa tekee näissä ns. paskaduuneissa. Monesta ei siihen ole ja heitä tarvitaan todella. Sitä ei silti osata arvostaa, moni vanhempi ei edes hyväksy jos sellaiselle alalle joutuu. Moni näyttää tämän epäarvostuksen mm. sotkemalla sekä pään aukomisena.

On ihan täysin hyväksyttävää tehdä paskaduuneja vaikka opiskeluajan, tai muuten välietappina, samaan aikaan kun tavoittelee parempaa. Mutta jos niistä meinaa tehdä itselleen loppuelämän ammatin, siinä on kyllä aika kummallinen arvomaailma minun mielestäni.. Varsinkin jos älykkyys riittäisi edes vähän parempiin hommiin.

Paskaduunareita toki tarvitaan ja he tekevät tärkeää työtä, mutta ihminen, joka vapaasta tahdostaan tekee sitä koko elämänsä yrittämättä edes hankkia jotain parempaa, on kyllä arvomaailmaltaan sellainen ettei minulla ainakaan ole hänen kanssa mitään yhteistä, enkä halauisi sellaisen kanssa olla tekemisissä. Sellaisista ihmisistä kumpuaa sivistymättömyys ja t urhamaisuus, he tyytyvät helppoon vaikka heillä rahkeet varmasti riittäisi parempaan.

Oletko kovin nuori vai elätkö muuten vaan suppean ajatusmaailman kanssa?

Minulle ammatti maksoi asuntolainan ja elätti perhettä puolison sairastuttua. Se on sitä varten. Opinnot ovat ihan itselleni, voi olla että tulee joskus vielä harrasteväikkärikin.

En ole tippaakaan työorientoitunut, minulle työ on olemassa siksi, että se mahdollistaa muun elämän. Saan aikani kulumaan mainiosti muutenkin (juurikin niiden harrastusten parissa), ja siksi teen osittaista työaikaa kunnes pystyn luopumaan lopustakin. Asiantuntijatyössä alalla, jolle valmistun, ei tunneta mitään downshiftailua, joten sitä tuskin tulee tehtyä.

Siinä.olet oikeassa ettei meillä ole mitään yhteistä.

Tämä siis 34, 36 ja jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjän työtä ei ole syytä kenenkään arvostaa. Halveksittava häirikkötyö.

Niin, parempihan on nostaa sosiaalitukia ja olla tekemättä mieluummin mitään, mikäli ei saa muuta työtä kuin puhelinmyyntiä.

Kyllä. Ihmisten häiritseminen ei ole työtä.

Työtä on kaikki mistä saa palkkaa. Se ettet sinä pidä jostain työstä ei muuta tosiasioita. 

Tosiasia on että minä ja n. 5,5 miljoonaa muuta suomalaista ei pidä näistä tyrkyttäjistä.

Vierailija kirjoitti:

Kansanedustaja

Moni luopuva kansanedustaja on kutsunut työtään kusitolpaksi. No onneksi heillä on hyvät sopeutumiseläkkeet ym. Edut odottamassa.