Mitä "paskatöitä" tulisi jokaisen kokeilla jotta niiden arvostus nousisi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä kouluttamattomat vanhemmat jaksoivat katsoa ”nenänvarttapitkin” ihmisiä, jotka tekivät vähemmän arvostettua työtä. Itse pääsivät hyviin hommiin keskikoulupohjalta ja nykyisin ko hommiin vaadittaisiin vähintään amk-tutkinto.

Täytyy sanoa, että tuollainen asenne tarttuu. Siis se, että ihmisiä väheksytään ammatin perusteella.

Serkku väheksyy lähihoitajia yms.

Esim parturikampaajat ovat monesti yrittäjiä.

Naapurissa korkeasti koulutettu muija, joka vielä hankki lisätutkinnon. Tekee osa-aikatyötä eikä ikinä pystyisi edes kokopäivätyöhön vaikka on ns parempi ihminen koulutuksen perusteella...

Muuten samaa mieltä, mutta viimeinen lause kuulosti arvostelulta. Minusta meillä on kaikilla yksilölliset elämäntilanteet ja voimavarat, ja kaikkien panos on kotiin päin. Itsestä huolehtiminen vähentää tarvetta käyttää terveydenhuoltoa. Vaativa tietotyö on uuvuttavaa siinä missä pitkät päivät fyysisessä työssä. Sekin voisi olla hyvä kokemus monelle, jotka ovat tehneet konkreettisempaa työtä. Samoin monet tehtävät, joissa on suuri vastuu.

Ne "pakkoväikkärit" johtaa vain tieteellisesti kehnoihin tai merkityksettömiin väitöskirjoihin. Lääkärikunnan sisällä on jo pitkään ollut paljon sellaisia, jotka vastustavat tätä yliopistosairaaloiden virantäyttökäytäntöä. Väitöskirjan tulisi olla pikemminkin lähtölaukaus vakavampaan tutkijanuraan.

Nykyään ei kunnon "p*skaduuneja" ei enää olekaan. Työsuojelu ja työntekijöiden oikeuksien kehitys on pitänyt siitä huolen.

Toki nykyään heikkoa palkka ja hieman fyysistä kuntoa vaativia töitä pidetään p-duuneina. Tai jos joutuu kestämään vähän epäsiallista käytöstä asiakkailta tai hoidettavilta.

Olen itse aikoinaan ollut alaikäisenä pesulassa, jossa oli tukahduttavan kuuma ja täynnä syöpäläisiä. Piti seisoa koko työpäivä jaloillaan kuuman mankelin edessä vaikka jalat turposivat ja olivat kipeät ja kovalla kiireellä piti mankelista ottaa tulikuumaa pyykkiä vaikka kämmenistä iho kärventyi. Ruokatuntia oli 20 minuuttia mutta rakennuksesta ei saanut poistua, mitään ruokahuonetta ei ollut vaan eväät piti syödä pukuhuoneessa, jossa torakat juoksivat pitkin lattiaa. Palkkaa sai tietenkin minimaalisesti.

Sellaiset on oikeita pa*kaduuneja. (Ja olen ollut siivoamassakin.)

On meitä vielä sellaisiakin, joille kotona jo lapsena opetettiin, että kaikki rehellinen työ on arvokasta, ja että ihmisen arviointi ammattinsa vuoksi on erittäin moukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Näin ei kyllä ole, vaan ajattelee, kuinka vtun tyhmää porukka on kun ei tajua hankkiutua parempiin töihin.

Ööh. Mä luulen taas, että meistä suurin osa on tehnyt ns. p**kaduuneja ja tietävät totuuden eli töiden helppouden. Työ voi olla raskasta, mutta ei se arvostus siitä työhön nouse, jos teini-ikäinenkin siinä pärjää heittämällä. Valitettavasti matalan vaatimustason töistä ei voi maksaa suuria palkkoja, vaikka tärkeitä olisivatkin. Miksi joku juoksisi enää sairaanhoitajan vastuulla, jos saman saisi moppaamalla lattioita? Tai olisi yrittäjävastuulla, jos saman saisi istumalla kassalla? Tai opettaisi kakruja, jos voisi leikkailla nurmikoita? Tai miksi joku uhraisi oman elämänsä tulosvastuulla, mahahaavan partaalla jonain osastopäällikkönä pörssiyhtiössä, jos roskakuski saisi saman?

Lisäksi tuollainen vääristymä johtaisi siihen, että lahjakkaimmat ihmiset jäisi liian matalan tason töihin ja kansantaloudellisesti se olisi katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mä luulen taas, että meistä suurin osa on tehnyt ns. p**kaduuneja ja tietävät totuuden eli töiden helppouden. Työ voi olla raskasta, mutta ei se arvostus siitä työhön nouse, jos teini-ikäinenkin siinä pärjää heittämällä. Valitettavasti matalan vaatimustason töistä ei voi maksaa suuria palkkoja, vaikka tärkeitä olisivatkin. Miksi joku juoksisi enää sairaanhoitajan vastuulla, jos saman saisi moppaamalla lattioita? Tai olisi yrittäjävastuulla, jos saman saisi istumalla kassalla? Tai opettaisi kakruja, jos voisi leikkailla nurmikoita? Tai miksi joku uhraisi oman elämänsä tulosvastuulla, mahahaavan partaalla jonain osastopäällikkönä pörssiyhtiössä, jos roskakuski saisi saman?

Lisäksi tuollainen vääristymä johtaisi siihen, että lahjakkaimmat ihmiset jäisi liian matalan tason töihin ja kansantaloudellisesti se olisi katastrofi.

Kosk ns. paskaduunit on niin sootanan yksitoikkoisia ja aina on joku hönkimässä niskaan, että työn pitäisi olla tehokkaampaa. Mitään kiitosta ei saa ja syö työ sielua sisältäpäin. Vaikka tämä esim. osastopäällikön homma on stressaavaa ja vaativaa, siitä voi oikeasti käyttää aivojaan ja työnkuva on huomattavasti monipuolisempaa. Lisäksi työedut huomattavasti parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Mutta onko se ihailtavaa, että jaksaa tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, vailla kehittymismahdollisuuksia tai toivoa paremmasta lähitulevaisuudessa?

Ei kyllä ole.

En itse arvosta ihmisinä ollenkaan sellaisia, joilla ei ole juuri ollenkaan kunnianhimoa vaan tyytyvät johonkin hanttihommaan, vaikka he kuinka rakastaisivat työtään.

Puhelinmyyjän työtä ei ole syytä kenenkään arvostaa. Halveksittava häirikkötyö.

no minä olen ollut taksiammatissa ja lehdenjakajana

Pikaruoka-ala, todella raskasta duunia ja asiakaspalvelu yleensäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskatöitä kokeilemalla ei niiden arvostus nouse, ainoastaan itse motivoituu kouluttautumaan päästäkseen niistä mahdollisimman äkkiä mahdollisimman kauas.

Kyllä sitä samalla arvostaa niitä, jotka jaksavat pakertaa niitä paskaduuneja. Vaikka itse ei jaksaisikaan.

Mutta onko se ihailtavaa, että jaksaa tehdä yhtä ja samaa päivästä toiseen, vailla kehittymismahdollisuuksia tai toivoa paremmasta lähitulevaisuudessa?

Ei kyllä ole.

En itse arvosta ihmisinä ollenkaan sellaisia, joilla ei ole juuri ollenkaan kunnianhimoa vaan tyytyvät johonkin hanttihommaan, vaikka he kuinka rakastaisivat työtään.

Aika monelle työ on välttämätön paha, millä mahdollistetaan todellisten kiinnostuksenkohteiden harrastaminen. Ihminen on oikeasti aika onnellisessa asemassa, jos pystyy työllistymään kunnianhimoaan tyydyttävään työhön. Jos tätä ei ymmärrä, on niin kapeakatseinen henkilö että melkein säälittää.

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mä luulen taas, että meistä suurin osa on tehnyt ns. p**kaduuneja ja tietävät totuuden eli töiden helppouden. Työ voi olla raskasta, mutta ei se arvostus siitä työhön nouse, jos teini-ikäinenkin siinä pärjää heittämällä. Valitettavasti matalan vaatimustason töistä ei voi maksaa suuria palkkoja, vaikka tärkeitä olisivatkin. Miksi joku juoksisi enää sairaanhoitajan vastuulla, jos saman saisi moppaamalla lattioita? Tai olisi yrittäjävastuulla, jos saman saisi istumalla kassalla? Tai opettaisi kakruja, jos voisi leikkailla nurmikoita? Tai miksi joku uhraisi oman elämänsä tulosvastuulla, mahahaavan partaalla jonain osastopäällikkönä pörssiyhtiössä, jos roskakuski saisi saman?

Lisäksi tuollainen vääristymä johtaisi siihen, että lahjakkaimmat ihmiset jäisi liian matalan tason töihin ja kansantaloudellisesti se olisi katastrofi.

Mä siivoan sairaalassa, vähän vajaat 2200 euroa leppoisasta päivätyöstä (ei vuodeosasto). Sitäkin on kokeiltu, enkä juoksisi sairaanhoitajan vastuilla kolmessa vuorossa, kun heidän arkeaan on nähnyt.

Mutta asiaan, mikä tahansa aspahomma. Toisaalta sekin porukka on raskasta, joka on jotain hommaa tehnyt joskus välivuonna ja tietää sen jälkeen siitä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mä luulen taas, että meistä suurin osa on tehnyt ns. p**kaduuneja ja tietävät totuuden eli töiden helppouden. Työ voi olla raskasta, mutta ei se arvostus siitä työhön nouse, jos teini-ikäinenkin siinä pärjää heittämällä. Valitettavasti matalan vaatimustason töistä ei voi maksaa suuria palkkoja, vaikka tärkeitä olisivatkin. Miksi joku juoksisi enää sairaanhoitajan vastuulla, jos saman saisi moppaamalla lattioita? Tai olisi yrittäjävastuulla, jos saman saisi istumalla kassalla? Tai opettaisi kakruja, jos voisi leikkailla nurmikoita? Tai miksi joku uhraisi oman elämänsä tulosvastuulla, mahahaavan partaalla jonain osastopäällikkönä pörssiyhtiössä, jos roskakuski saisi saman?

Lisäksi tuollainen vääristymä johtaisi siihen, että lahjakkaimmat ihmiset jäisi liian matalan tason töihin ja kansantaloudellisesti se olisi katastrofi.

Mä siivoan sairaalassa, vähän vajaat 2200 euroa leppoisasta päivätyöstä (ei vuodeosasto). Sitäkin on kokeiltu, enkä juoksisi sairaanhoitajan vastuilla kolmessa vuorossa, kun heidän arkeaan on nähnyt.

Mutta asiaan, mikä tahansa aspahomma. Toisaalta sekin porukka on raskasta, joka on jotain hommaa tehnyt joskus välivuonna ja tietää sen jälkeen siitä kaiken.

Missä sairaalassa päivätyössä siivoamisesta saa noin paljon? Vai ootko saanut neuvoteltua paremman liksan? Oma palkka 3-tasolla, eli huimat vähän päälle 1700€ raskaasta raksasiivouksesta. Haluun sinne kans töihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Mä luulen taas, että meistä suurin osa on tehnyt ns. p**kaduuneja ja tietävät totuuden eli töiden helppouden. Työ voi olla raskasta, mutta ei se arvostus siitä työhön nouse, jos teini-ikäinenkin siinä pärjää heittämällä. Valitettavasti matalan vaatimustason töistä ei voi maksaa suuria palkkoja, vaikka tärkeitä olisivatkin. Miksi joku juoksisi enää sairaanhoitajan vastuulla, jos saman saisi moppaamalla lattioita? Tai olisi yrittäjävastuulla, jos saman saisi istumalla kassalla? Tai opettaisi kakruja, jos voisi leikkailla nurmikoita? Tai miksi joku uhraisi oman elämänsä tulosvastuulla, mahahaavan partaalla jonain osastopäällikkönä pörssiyhtiössä, jos roskakuski saisi saman?

Lisäksi tuollainen vääristymä johtaisi siihen, että lahjakkaimmat ihmiset jäisi liian matalan tason töihin ja kansantaloudellisesti se olisi katastrofi.

Mä siivoan sairaalassa, vähän vajaat 2200 euroa leppoisasta päivätyöstä (ei vuodeosasto). Sitäkin on kokeiltu, enkä juoksisi sairaanhoitajan vastuilla kolmessa vuorossa, kun heidän arkeaan on nähnyt.

Mutta asiaan, mikä tahansa aspahomma. Toisaalta sekin porukka on raskasta, joka on jotain hommaa tehnyt joskus välivuonna ja tietää sen jälkeen siitä kaiken.

Missä sairaalassa päivätyössä siivoamisesta saa noin paljon? Vai ootko saanut neuvoteltua paremman liksan? Oma palkka 3-tasolla, eli huimat vähän päälle 1700€ raskaasta raksasiivouksesta. Haluun sinne kans töihin!

Julkisella (tietty, kvtes on inhimillinen). Ei neuvotella, tuossa on mukana yksi vaativan työn lisä ja ikälisät. Peruspalkka on 18jotain? Joo, ei kannata jäädä kärsimään huonoon paikkaan, jos on ammattitutkinto.

Lehdenjakaja! Yksin yössä peilijäisillä kaduilla polkupyörän kanssa. Postilaatikon vieressä seisoo vihainen asiakas käsi ojossa odottamassa lehteään.

Kansanedustaja

Poliisi

Taksikuski

Molemmat kuskaavat lähinnä kännisiä idiootteja

Yläkoulun opettaja!

Lähihoitajan (tai sh:n töitä, vaikka sh:t nauttivatkin hieman suurempaa arvostusta) töitä ja mieluiten vanhusten kotihoidossa. Näkisivät millaisia heittopusseja hoitajat ovat ja millainen kaatoluokka kotihoito on. Kaikki vanhukset, jotka eivät ole akuutissa hengenhädässä heitetään kotiin "toipumaan", vaikka ei ole resursseja kuntouttaa. Työvuorolistat tehdään kolmeksi viikoksi, joten ei voida yhtäkkiä ottaa lisähoitajia, kun jalaton ja toimintakyvytön vanhus kotiutetaan parin päivän varoitusajalla. Usein kotiutumisesta ilmoitetaan edellisenä päivänä.

Nykyään olen opiskellut yliopistotutkinnon toiselta alalta, mutta edelleen törmään ennakkoluuloihin, kun lähihoitajataustani paljastuu. Osa ihmisistä menee aivan sanattomiksi. Enkä liioittele nyt yhtään!