Lue keskustelun säännöt.
Onko lähipiiri yleensä syyllinen masentuneen mielialaan?
15.06.2018 |
Nyt puhun esim. syntymäperheestä, ystävistä ja mahdollisesta omasta perheestä, sukulaisista ym.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat, mutta omista tunteistaan ja tuntemuksista vastaa jokainen aikuinen ihan itse.
No ei se kyllä näinkään ole, kyseessä on SAIRAUS! Ei se ole mitään mitä kukaan olisi itse valinnut!
En muuta väittänytkään. Mutta kyllä se masentunutkin on ihan itse vastuussa omista tunteistaan. Ei lähipiiri.
Tuon tunnistaminen on iso askel kohti toipumista. Voi olla, että masennuksen juurisyynä on vaikkapa kiusaamisesta aiheutuneet itsetunto-ongelmat, mutta erittäin olennaista on ymmärtää ottaa vastuu omista tunteistaan ja tarvittaessa sitten vaikka leikata ne vahingolliset kontaktit pois elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän liian pitkälle menty individualismissa täällä länsimaissa kun ei enää nähdä syy-yhteiyksiä ihmisten käytöksen välillä ja sitä mikä merkitys lähipiirillä on ihmiselle. Kaikesta syytetään vain jotain mystistä aivokemiaa. Ja tuota yksilön ja aikuisen vastuuta toitotetaan ihan joka asiassa. Luulisi että jokainen meistä eläisi omalla tarkoin vartioidulla pläntillä eikä yhteiskuntaa olisi olemassakaan jos meidän olisi tarkoitus joka asia yksin ratkoa ja elämän elää. Omalla kohdallani masennuksen aiheutti lähipiiri ja olen tyytyväinen että tajusin sen ennenkuin olin tutustunut muiden ihmisten näkemyksiin masennuksesta ja sen synnystä.
Tottakai vaikkapa pahoinpitelevä kumppani aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mutta jokainen aikuinen on kuitenkin itse vastuussa rajoistaan. Tiedän asian itse kokeneena, ettei se valinnanvapaus esim. em. tilanteessa ole niin selkeä, mutta kukaan ei voi sitä valintaa "paremmasta lähipiiristä" toisen puolesta tehdä. Jos lähipiiri on muuten hankalaa, voi terapiassa opetella kommunikoimaan niin, että tekee omat rajat selväksi. Itse olen psykoterapiassa opetellut väkivallatonta kommunikaatiota, jossa selkeästi toista loukkaamatta ilmaistaan omat havainnot, tunteet ja tarpeet. Noista kaikista jokainen aikuinen on itse vastuussa. Kukaan muu ei niitä tiedä toisen puolesta.
Mulla masennuksen aiheutti koti-ilmapiiri. Jouduin kuuntelemaan ja ratkomaan tärkeässä teini-iässä vanhempieni avioliitto ongelmia ja sotkettiin niihin ihan kunnolla. Kaikki lomat yhtä toisten syyttelyä ym. Sitten koulukiusaaminen. Otin ekan miehen jonka sain joka jatkoi syyttelyä kohdistaen sen minuun. Jonkinlaista kiusaamista ollut myös työpaikoissa joissa olen ollut. Kiitos vaan kaikille.
t:ap jolla tuloksena psyykoottinen masennus.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaikkapa pahoinpitelevä kumppani aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mutta jokainen aikuinen on kuitenkin itse vastuussa rajoistaan. Tiedän asian itse kokeneena, ettei se valinnanvapaus esim. em. tilanteessa ole niin selkeä, mutta kukaan ei voi sitä valintaa "paremmasta lähipiiristä" toisen puolesta tehdä. Jos lähipiiri on muuten hankalaa, voi terapiassa opetella kommunikoimaan niin, että tekee omat rajat selväksi. Itse olen psykoterapiassa opetellut väkivallatonta kommunikaatiota, jossa selkeästi toista loukkaamatta ilmaistaan omat havainnot, tunteet ja tarpeet. Noista kaikista jokainen aikuinen on itse vastuussa. Kukaan muu ei niitä tiedä toisen puolesta.
Wau, sinullahan menee hienosti. :D not
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla masennuksen aiheutti fyysinen sairastuminen ja ulkonäön huononeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän liian pitkälle menty individualismissa täällä länsimaissa kun ei enää nähdä syy-yhteiyksiä ihmisten käytöksen välillä ja sitä mikä merkitys lähipiirillä on ihmiselle. Kaikesta syytetään vain jotain mystistä aivokemiaa. Ja tuota yksilön ja aikuisen vastuuta toitotetaan ihan joka asiassa. Luulisi että jokainen meistä eläisi omalla tarkoin vartioidulla pläntillä eikä yhteiskuntaa olisi olemassakaan jos meidän olisi tarkoitus joka asia yksin ratkoa ja elämän elää. Omalla kohdallani masennuksen aiheutti lähipiiri ja olen tyytyväinen että tajusin sen ennenkuin olin tutustunut muiden ihmisten näkemyksiin masennuksesta ja sen synnystä.
Ei se vastuunottaminen ja syy-seuraussuhteen näkeminen poissulje toisiaan. Esimerkiksi jos olen työssä, jossa on huonot työolot ja uuvun siksi. Näen syyn uupumukselle. Mietin vaihtoehtoja toimia. Joko vaadin parempia oloja, en suostu nykyisiin oloihin tai alistun (kärsin, uuvun ja valitan huonoja oloja). Minusta se vastuunottaminen on välttämätöntäkin siksi, etteihän kukaan muu voi tietää minun kokemuksia. Siitä seuraa, ettei kukaan muu voi vaikuttaa asiaan. Vain minä itse voin muuttaa niitä asioita, joista tunteeni syntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla masennuksen aiheutti fyysinen sairastuminen ja ulkonäön huononeminen.
Koska mun semmonen, mitä tossa iässä ihailin, oli kaikki instagram ja youtube lifestyle- ja hyvinvointipainotteiset tilit.
Mun elämä painottui lenkkeilyyn, saliin, terveelliseen ravintoon, meikkeihin ja vaatteisiin.
Tää oli se, mitä tavoittelin, kyllä vain. :D
Itsellä aina kun olen pystynyt nostamaan mielialaani itseäni tsemppaamalla, saattaa jokin muista aivan mitätön syy saada taas masennuksen aikaan.
Viimeksi olin ilahduttanut itseäni pitkään jatkuneen alakulon jälkeen ostamalla uuden tietokoneen, jota olin pitkään harkinnnut, ja josta sain iloa ja hyvän mielen, niin aikuisten lasteni ensinmäiset reaktiot olivat vähätteleviä.
"Mitä sä noin hienolla teet. Ihan liian monimutkainen ja ylimitoitettu sun tarpeisiin." "Miksi ostit noin kalliin, olisit miettinyt vähän."
Tuli jotenkin mitätöity olo ja tunne etten ansaitse ostamaani.
Pikku juttu jollekin, mutta joskus se vain on niin pienestä kiinni. Ei muuten tulisi koskaan mieleen arvostella muiden hankintoja. Jokaiselle jonkun tarpeen tyydyttäminen on tärkeää juuri siinä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaikkapa pahoinpitelevä kumppani aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mutta jokainen aikuinen on kuitenkin itse vastuussa rajoistaan. Tiedän asian itse kokeneena, ettei se valinnanvapaus esim. em. tilanteessa ole niin selkeä, mutta kukaan ei voi sitä valintaa "paremmasta lähipiiristä" toisen puolesta tehdä. Jos lähipiiri on muuten hankalaa, voi terapiassa opetella kommunikoimaan niin, että tekee omat rajat selväksi. Itse olen psykoterapiassa opetellut väkivallatonta kommunikaatiota, jossa selkeästi toista loukkaamatta ilmaistaan omat havainnot, tunteet ja tarpeet. Noista kaikista jokainen aikuinen on itse vastuussa. Kukaan muu ei niitä tiedä toisen puolesta.
Wau, sinullahan menee hienosti. :D not
Kiitos, minulla menee nykyään oikein hyvin. Olen selvinnyt väkivaltaisesta suhteesta, eron jälkeisestä vainosta ja psykoottisesta masennuksesta "terveeksi". Elän täysipainoista, hyvää elämää. Mikään menneisyydestäni ei määrittele minua. Miten sinulla menee?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaikkapa pahoinpitelevä kumppani aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mutta jokainen aikuinen on kuitenkin itse vastuussa rajoistaan. Tiedän asian itse kokeneena, ettei se valinnanvapaus esim. em. tilanteessa ole niin selkeä, mutta kukaan ei voi sitä valintaa "paremmasta lähipiiristä" toisen puolesta tehdä. Jos lähipiiri on muuten hankalaa, voi terapiassa opetella kommunikoimaan niin, että tekee omat rajat selväksi. Itse olen psykoterapiassa opetellut väkivallatonta kommunikaatiota, jossa selkeästi toista loukkaamatta ilmaistaan omat havainnot, tunteet ja tarpeet. Noista kaikista jokainen aikuinen on itse vastuussa. Kukaan muu ei niitä tiedä toisen puolesta.
Ja kun se pahoinpitelevä lähipiiri on lapsen omat vanhemmat, niin tuskin kukaan voi väittää, että lapsen pitäisi osata hoitaa tilanne omalta kannalta paremmaksi.
Ja kun lapsi sitten lopulta 25-vuotiaana myöntää itselleen, että lapsuudenkodissa oli pahuutta, niin vääristyneet ajatusmallit ovat tuossa ajassa jo niin syvällä, etteivät ne ihan pikku terapialla sieltä oikene. Ja kun lopulta päästään tilanteeseen, että voi aloittaa sen melko normaalin, tasapainoisen elämän elämisen, niin aika pitkä pätkä elämästä on mennyt "hukkaan".
Ja joku vielä kehtaa sanoa, että ihminen on itse vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaikkapa pahoinpitelevä kumppani aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mutta jokainen aikuinen on kuitenkin itse vastuussa rajoistaan. Tiedän asian itse kokeneena, ettei se valinnanvapaus esim. em. tilanteessa ole niin selkeä, mutta kukaan ei voi sitä valintaa "paremmasta lähipiiristä" toisen puolesta tehdä. Jos lähipiiri on muuten hankalaa, voi terapiassa opetella kommunikoimaan niin, että tekee omat rajat selväksi. Itse olen psykoterapiassa opetellut väkivallatonta kommunikaatiota, jossa selkeästi toista loukkaamatta ilmaistaan omat havainnot, tunteet ja tarpeet. Noista kaikista jokainen aikuinen on itse vastuussa. Kukaan muu ei niitä tiedä toisen puolesta.
Wau, sinullahan menee hienosti. :D not
Kiitos, minulla menee nykyään oikein hyvin. Olen selvinnyt väkivaltaisesta suhteesta, eron jälkeisestä vainosta ja psykoottisesta masennuksesta "terveeksi". Elän täysipainoista, hyvää elämää. Mikään menneisyydestäni ei määrittele minua. Miten sinulla menee?
Niin, tottahan aina tuputetaan. Ehkä se on sulle selviytymiskeino, mutta kyllä noi asiat lopulta sut määrittelee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaikkapa pahoinpitelevä kumppani aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, mutta jokainen aikuinen on kuitenkin itse vastuussa rajoistaan. Tiedän asian itse kokeneena, ettei se valinnanvapaus esim. em. tilanteessa ole niin selkeä, mutta kukaan ei voi sitä valintaa "paremmasta lähipiiristä" toisen puolesta tehdä. Jos lähipiiri on muuten hankalaa, voi terapiassa opetella kommunikoimaan niin, että tekee omat rajat selväksi. Itse olen psykoterapiassa opetellut väkivallatonta kommunikaatiota, jossa selkeästi toista loukkaamatta ilmaistaan omat havainnot, tunteet ja tarpeet. Noista kaikista jokainen aikuinen on itse vastuussa. Kukaan muu ei niitä tiedä toisen puolesta.
Wau, sinullahan menee hienosti. :D not
Kiitos, minulla menee nykyään oikein hyvin. Olen selvinnyt väkivaltaisesta suhteesta, eron jälkeisestä vainosta ja psykoottisesta masennuksesta "terveeksi". Elän täysipainoista, hyvää elämää. Mikään menneisyydestäni ei määrittele minua. Miten sinulla menee?
Niin, tottahan aina tuputetaan. Ehkä se on sulle selviytymiskeino, mutta kyllä noi asiat lopulta sut määrittelee..
Jokainen määrittelee itse itsensä. Minä en määrittele itseäni vaikeuksien ja ongelmien kautta, siksi ettei se ole persoonallisuudelleni tyypillistä ja toiseksi se ei kanna elämässä.
En ole käynyt "pikkuterapiassa" asioita pohtimassa vaan vuosia intensiivisessa psykoterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat, mutta omista tunteistaan ja tuntemuksista vastaa jokainen aikuinen ihan itse.
No ei se kyllä näinkään ole, kyseessä on SAIRAUS! Ei se ole mitään mitä kukaan olisi itse valinnut!
En muuta väittänytkään. Mutta kyllä se masentunutkin on ihan itse vastuussa omista tunteistaan. Ei lähipiiri.
Mietin tuota vastuukäsitettä.
Tarkoitat ilmeisesti, että avun hakeminen masennukseen on masentuneen omalla vastuulla?
Samalla tavalla kuin syöpään sairastuneen vastuulla on hakeutua hoitoon ja noudattaa hoito-ohjeita, diabetesta sairastava on vastuussa hakeutumisesta hoitoon ja hoito-ohjeen noudattamisesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat, mutta omista tunteistaan ja tuntemuksista vastaa jokainen aikuinen ihan itse.
No ei se kyllä näinkään ole, kyseessä on SAIRAUS! Ei se ole mitään mitä kukaan olisi itse valinnut!
En muuta väittänytkään. Mutta kyllä se masentunutkin on ihan itse vastuussa omista tunteistaan. Ei lähipiiri.
Nimenomaan ei ole. Ne johtuvat sairaudesta nimeltä masennus. Ota selvää ennen kuin pälätät tyhmiä ja vielä useaan otteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat, mutta omista tunteistaan ja tuntemuksista vastaa jokainen aikuinen ihan itse.
No ei se kyllä näinkään ole, kyseessä on SAIRAUS! Ei se ole mitään mitä kukaan olisi itse valinnut!
En muuta väittänytkään. Mutta kyllä se masentunutkin on ihan itse vastuussa omista tunteistaan. Ei lähipiiri.
Mietin tuota vastuukäsitettä.
Tarkoitat ilmeisesti, että avun hakeminen masennukseen on masentuneen omalla vastuulla?
Samalla tavalla kuin syöpään sairastuneen vastuulla on hakeutua hoitoon ja noudattaa hoito-ohjeita, diabetesta sairastava on vastuussa hakeutumisesta hoitoon ja hoito-ohjeen noudattamisesta jne.
Paitsi kuka tahansa asiasta vähänkään tietävä tajuaa, että masennusta sairastava ei välttämättä kykyne hakemaan itse apua. Kyllä ihmiset ovat tietämättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän liian pitkälle menty individualismissa täällä länsimaissa kun ei enää nähdä syy-yhteiyksiä ihmisten käytöksen välillä ja sitä mikä merkitys lähipiirillä on ihmiselle. Kaikesta syytetään vain jotain mystistä aivokemiaa. Ja tuota yksilön ja aikuisen vastuuta toitotetaan ihan joka asiassa. Luulisi että jokainen meistä eläisi omalla tarkoin vartioidulla pläntillä eikä yhteiskuntaa olisi olemassakaan jos meidän olisi tarkoitus joka asia yksin ratkoa ja elämän elää. Omalla kohdallani masennuksen aiheutti lähipiiri ja olen tyytyväinen että tajusin sen ennenkuin olin tutustunut muiden ihmisten näkemyksiin masennuksesta ja sen synnystä.
Tässä on paljon totta. Yksilön ongelmat johtuvat usein paljon myös yhteisöistä hänen ympärillään ja niiden sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Entisaikojen tiiviimmät kyläyhteisöt, ydinperheet ja suvut saattoivat olla toisin tavoin ahdistavia, mutta niissä luultavasti pidettiin enemmän huolta muista ja kärsittiin vähemmän yksinäisyydestä. Liian suuri huolikuorma ja yksinäisyys ovat hyvin isoja masennukselle altistavia tekijöitä, joita ei pitäisi väheksyä, vaikka tietysti muitakin syitä on. Kuitenkin pointtini on se, että yksilön masennuksessa on usein paljonkin sellaista, mihin yhteisö voi vaikuttaa. Siinä mielessä nykyinen aviokemiakeskeinen masennuskäsitys ja sen medikalisoitunut hoito on huolestuttava suunta, sillä se sysää vastuun masennuksesta ja siitä toipumisesta kokonaan yksilölle, vaikka sairastumiseen liittyy lähes aina myös yhteisöön liittyviä seikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat, mutta omista tunteistaan ja tuntemuksista vastaa jokainen aikuinen ihan itse.
No ei se kyllä näinkään ole, kyseessä on SAIRAUS! Ei se ole mitään mitä kukaan olisi itse valinnut!
En muuta väittänytkään. Mutta kyllä se masentunutkin on ihan itse vastuussa omista tunteistaan. Ei lähipiiri.
Mietin tuota vastuukäsitettä.
Tarkoitat ilmeisesti, että avun hakeminen masennukseen on masentuneen omalla vastuulla?
Samalla tavalla kuin syöpään sairastuneen vastuulla on hakeutua hoitoon ja noudattaa hoito-ohjeita, diabetesta sairastava on vastuussa hakeutumisesta hoitoon ja hoito-ohjeen noudattamisesta jne.Paitsi kuka tahansa asiasta vähänkään tietävä tajuaa, että masennusta sairastava ei välttämättä kykyne hakemaan itse apua. Kyllä ihmiset ovat tietämättömiä.
Ja kokemuksesta voin kertoa teille, että siihen ei välttämättä suhtauduta kovin kivasti, jos masentuneelle hakee apua läheinen, ei masentunut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tottahan olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat, mutta omista tunteistaan ja tuntemuksista vastaa jokainen aikuinen ihan itse.
No ei se kyllä näinkään ole, kyseessä on SAIRAUS! Ei se ole mitään mitä kukaan olisi itse valinnut!
En muuta väittänytkään. Mutta kyllä se masentunutkin on ihan itse vastuussa omista tunteistaan. Ei lähipiiri.
EI VOI sanoa että ihminen on vastuussa omasta sairaudestaa. Ne tunteet ovat se sairaus tässä tapauksessa. Ei siitä tietenkään lähipiirikään ole vastuussa. Sairaudet nyt ovat ikävien yhteensattumien summia yleensä. Mutta et voi syyllistää ihmistä omasta sairaudestaan.
Usein se masentunut on joutunut olemaan roskapönttönä elämänsä ihmisten negatiivisille tunteille. Ihminen on pohjimmiltaan peto, joka sysää oman pahan fiiliksensä sen niskaan, johon se on helpoin sysätä ja josta on itselle vähiten seurauksia.
Loistavasti asia on kiteytetty siinä sarjiksessa, jossa pomo haukkuu ensin perheenisän, perheenisä vaimonsa, vaimo lapset ja lapset sitten potkivat koiraa viimeisessä kuvassa.
Masentunut on usein se, jolla ei ole lasta haukuttavana tai koiraa potkittavana. Tai sitten hänellä on niin herkkä omatunto, ettei raaski sysätä pahaa fiilistänsä heikompien niskaan, vaan kantaa sen itse masentumalla.
Paras tilanne on perheillä ja yhteisöillä, joissa elämässä väkisin tuleva kuorma ja pahat fiilikset tiedostetaan ja puretaan rakentavalla tavalla esim. johonkin liikuntaan tms.