Lue keskustelun säännöt.
Vihaan elämääni
14.06.2018 |
Koska: työ ja lapsiperhe uuvuttaa minut ihan täysin eikä mieskään pane. En jaksa enkä halua enää tällaista elämää, jossa en saa mitään mitä eniten haluan ja pitää vain jaksaa raataa muiden takia.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska: työ ja lapsiperhe uuvuttaa minut ihan täysin eikä mieskään pane. En jaksa enkä halua enää tällaista elämää, jossa en saa mitään mitä eniten haluan ja pitää vain jaksaa raataa muiden takia.
Lapsiperheen elämä on ruuhkavuosina tosi uuvuttavaa. Et vielä aikoihin saa mitä haluat. Siinä on nyt aikaa miettiä mitä sitä oikein haluaa. Halusit aikoinaan ne lapset ja sen miehenkin. Virittele itselles jokin uusijuttu, niin piristyt. Harrastus opiskelu itsesi kuntouttaminen jne. Jos kaikki pyörii sen kodin ja työn sekä lasten ympärillä johan alkaa pääs pyöriin. Ukkos ja ittes täytyy kans käydä kylillä tuulettumassa jotta olisi siihen eloon jotain uutta tuulta tuoda. Noi vuodet sit myöhemmin kultaantuu ja muistelet niitä hartaana. Paneminen onkin toinen juttu.
Mieskin voi olla uupunut samaan arkeen kuin sinä. Hoitelee käsipelillä jos tarvis. Kokeile sinäkin jottas rentoudut. Kyllä se vielä panee uskot vain ja olet haluava itsekin.
Onhan se hirveää, kun on saanut toteuttaa edelliset unelmansa ja sitten joutuu elämään sen keskellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se onkin ettei perhe ollut minun unelmani koskaan, vaan suostuin toteuttamaan miehen unelmaa siltä pohjalta että ohessa voisin saada mitä itsekin haluan ja varmaan voisinkin, jos edes työ olisi enemmän sellainen kuin haluan, nykyinen tuntuu ihan kauhealta. Ap
Varmaan nauttisit mun elämästä ihan kympillä, kun ei ole tota perhettä riesana, vanhemmat omilleen muuttanut, nuorin huostassa, itse olen työtön ja kipukroonikko, luottotiedotonkin nykyään, vuosi sitten olin vielä asunnoton ja mt-ongelmainenkin...
Mutta joo, mistä sinä voit tietää, ettei sun unelmat koskaan toteudu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään nauttisi elämästä jos olisin sairas ja vieläpä kroonisesti. Pelkääkin jo että sairastun jollain tavalla lopulta, ellei elämäni ala muuttua mielekkäämmäksi. Sitten oikeasti olisi myöhäistä yrittääkään enää mitään muutosta. Ap
Vierailija kirjoitti:
ellei elämäni ala muuttua mielekkäämmäksi
Se on sinun elämäsi. Sinä olet sen keskushenkilö. Lakkaa odottamasta, että muut muuttavat sitä sinun puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ellei elämäni ala muuttua mielekkäämmäksi
Se on sinun elämäsi. Sinä olet sen keskushenkilö. Lakkaa odottamasta, että muut muuttavat sitä sinun puolestasi.
En ole elämäni keskushenkilö koska minulla on lapsia, joiden takia en voi tehdä enää ratkaisuja omista lähtökohdistani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ellei elämäni ala muuttua mielekkäämmäksi
Se on sinun elämäsi. Sinä olet sen keskushenkilö. Lakkaa odottamasta, että muut muuttavat sitä sinun puolestasi.
En ole elämäni keskushenkilö koska minulla on lapsia, joiden takia en voi tehdä enää ratkaisuja omista lähtökohdistani. Ap
Tämäkin ratkaisuvallan luovuttaminen pois on oma päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska: työ ja lapsiperhe uuvuttaa minut ihan täysin eikä mieskään pane. En jaksa enkä halua enää tällaista elämää, jossa en saa mitään mitä eniten haluan ja pitää vain jaksaa raataa muiden takia.
Keskity siihen osaan mihin itse pystyt vaikuttamaan ja ala muuttaa sitä enemmän mieleiseksi.
Jos mies on ongelma niin ota ero. Sitten yhteishuoltajuus niin lapset on vuoroviikoin sun luona ja vuoroviikoin isänsä luona jolloin sinulla on vapaata. Samalla ala miettiä uutta työtä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksiköhän sä olet tehnyt miehen mieliksi lapsia? Aina pitää ajatella itseänsä?! Onko tämä Provo? Kuka tekee lapsia vaan toisen mieliksi? Hullua suorastaan.
Ip