Naisena tuntuu että pitää peittää se mikä oikeasti on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi lapsikulta, on sinulla ongelmat... Oletko ollut ikinä tyytyväinen itseesi? Oletko yleensäkään milloinkaan tyytyväinen ja tasapainoinen, vai onko sinulle kaikki asiat vaikeita? Miksi et arvosta itseäsi? Oletko jo pienestä pitäen ollut tuollainen valittava, turhista jauhava ja toisten sääliä ja huomiota kerjäävä Itsesäälinen tyyppi? Onko sinulla hieman liikas ylimääräistä aikaa?

Onneksi en tunne sinua, en jaksaisi tuollaista itsesäälistä volinaa.

Huh, onneksi en tunne sinuakaan - tai toivottavasti en. Kuulostat todella ilkeältä ihmiseltä. Ap.

Fakta on faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mistä naisille tulee tarve hävetä itseään ym.?

Olin kerran eräällä mökillä saunomassa ja ryyppäämässä ja kännissä oli sekasaunomisia, paljua, uintia ja taisi jotkut pannakin.

Session jälkeen kun kärvisteltiin krapulassa ja suunniteltiin kotiin lähtöä, tuli eräs porukan naisista mulle sanomaan etteihän mua haitannut kun ei ollut sheivannut ennen reissua.

Huulipyöreänä ihmettelin että miksi se nyt minua olisi jotenkin häirinnyt eikä minua kiinnosta kenenkään karvat.

No yksi syy on se huulenheitto täälläkin, kun naisen ulkonäöstä ja persoonasta revitään ties mitä läppää. Miehet ei vaan oikein ymmärrä, että naisen itsetunnon polkeminen osuu vielä omaan nilkkaan monilla tavoilla. 

Voi voi... Jos itsetunto on nollassa tai miinuksen puolella, niin on ihan sama mitä kukakin sanoo, joka ikinen sana, katse, ele tai ihan mikä vaan koetaan negatiivisesti. Jos taas itsetunto on terve niin muiden sanomiset eivät vaikuta millään tavoin. Itsesääli on sairautta.

Oletko koskaan miettinyt, mistä hyvä tai huono itsetunto johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Ei vaan susta tuntuu. Ei susta naisena tunnu vaan susta tuntuu.

Nimenomaan naisena, miehenä ei tuntuisi samalta, koska miehet saavat olla karvaisia, tissittömiä ja isomahaisia. Myös rumuus on miehillä hyväksyttävämpää. Ap.

Sinkkuna ei tarvitse. Töihin riittää lähinnä vaatteisiin panostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Ei vaan susta tuntuu. Ei susta naisena tunnu vaan susta tuntuu.

Nimenomaan naisena, miehenä ei tuntuisi samalta, koska miehet saavat olla karvaisia, tissittömiä ja isomahaisia. Myös rumuus on miehillä hyväksyttävämpää. Ap.

Miehet ainakin ulkonäön suhteen ovat itsevarmuus (keskimäärin). Koska heitä itseään ei häiritse asiat ei se häiritse muitakaan. Keskimäärin he eivät myöskään hae sitä hyväksyntää ulkonäöstä vaan usein jostakin muualta. He ovat sinut itsensä kanssa toisin kuin esim. sinä itsesi ja naiseudesta kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mistä naisille tulee tarve hävetä itseään ym.?

Olin kerran eräällä mökillä saunomassa ja ryyppäämässä ja kännissä oli sekasaunomisia, paljua, uintia ja taisi jotkut pannakin.

Session jälkeen kun kärvisteltiin krapulassa ja suunniteltiin kotiin lähtöä, tuli eräs porukan naisista mulle sanomaan etteihän mua haitannut kun ei ollut sheivannut ennen reissua.

Huulipyöreänä ihmettelin että miksi se nyt minua olisi jotenkin häirinnyt eikä minua kiinnosta kenenkään karvat.

No yksi syy on se huulenheitto täälläkin, kun naisen ulkonäöstä ja persoonasta revitään ties mitä läppää. Miehet ei vaan oikein ymmärrä, että naisen itsetunnon polkeminen osuu vielä omaan nilkkaan monilla tavoilla. 

Voi voi... Jos itsetunto on nollassa tai miinuksen puolella, niin on ihan sama mitä kukakin sanoo, joka ikinen sana, katse, ele tai ihan mikä vaan koetaan negatiivisesti. Jos taas itsetunto on terve niin muiden sanomiset eivät vaikuta millään tavoin. Itsesääli on sairautta.

Aijaa, mikä sen diagnoosinumero on? :--D

Oma itsetuntoni on siinä pisteessä, että karvoja en hysteerisesti poista. Oikeastaan eniten nenäkarvoja, etteivät ne puske nenästä, ja toiseksi kulmakarvoja. Viimeisenä listalla ovat kainalokarvat, joita kannan ylpeästi.

Kyllä mua silti vituttaa, että jotkut kokevat oikeudekseen anonyymisti huudella likaisuudesta, hajusta ym. Ei se vaikuta mun kainalokarvoihin mitenkään, mutta asenteeseen muihin ihmisiin. Tää nyt oli vaan karvaesimerkki, mutta voinet kuvitella muita ulkonäköön liittyviä juttuja. Loppupeleissä kasvava nuori nainen on ajettu niin lukkoon, ettei hän uskalla kohdata miehiä. Ja sitten ne miehet katkeroituvat ja valittavat täällä pillunpuutteesta ja haukkuvat naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Ei vaan susta tuntuu. Ei susta naisena tunnu vaan susta tuntuu.

Nimenomaan naisena, miehenä ei tuntuisi samalta, koska miehet saavat olla karvaisia, tissittömiä ja isomahaisia. Myös rumuus on miehillä hyväksyttävämpää. Ap.

Lääkkeet ap, lääkkeet!

Olen hyvin naisellisen näköinen muodoiltani, joten en ole kokenut tällaista kuin ap. En tosin silti ole itse tyytyväinen ulkonäkööni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mistä naisille tulee tarve hävetä itseään ym.?

Olin kerran eräällä mökillä saunomassa ja ryyppäämässä ja kännissä oli sekasaunomisia, paljua, uintia ja taisi jotkut pannakin.

Session jälkeen kun kärvisteltiin krapulassa ja suunniteltiin kotiin lähtöä, tuli eräs porukan naisista mulle sanomaan etteihän mua haitannut kun ei ollut sheivannut ennen reissua.

Huulipyöreänä ihmettelin että miksi se nyt minua olisi jotenkin häirinnyt eikä minua kiinnosta kenenkään karvat.

No yksi syy on se huulenheitto täälläkin, kun naisen ulkonäöstä ja persoonasta revitään ties mitä läppää. Miehet ei vaan oikein ymmärrä, että naisen itsetunnon polkeminen osuu vielä omaan nilkkaan monilla tavoilla. 

Voi voi... Jos itsetunto on nollassa tai miinuksen puolella, niin on ihan sama mitä kukakin sanoo, joka ikinen sana, katse, ele tai ihan mikä vaan koetaan negatiivisesti. Jos taas itsetunto on terve niin muiden sanomiset eivät vaikuta millään tavoin. Itsesääli on sairautta.

Oletko koskaan miettinyt, mistä hyvä tai huono itsetunto johtuu?

Hyvään itsetuntoon tarvitaan aina itsensä hyväksymistä se hyväksyykö muut on paljon vähäpätöisempi seikka joskin tulee usein sen kylkiäisenä että ensin hyväksyy itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Ei vaan susta tuntuu. Ei susta naisena tunnu vaan susta tuntuu.

Nimenomaan naisena, miehenä ei tuntuisi samalta, koska miehet saavat olla karvaisia, tissittömiä ja isomahaisia. Myös rumuus on miehillä hyväksyttävämpää. Ap.

Lääkkeet ap, lääkkeet!

Painu helvettiin länkyttämästä!

Etkö muka ap tunne naisia, jotka on suosittuja miesten parissa, mutta tissittömiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mistä naisille tulee tarve hävetä itseään ym.?

Olin kerran eräällä mökillä saunomassa ja ryyppäämässä ja kännissä oli sekasaunomisia, paljua, uintia ja taisi jotkut pannakin.

Session jälkeen kun kärvisteltiin krapulassa ja suunniteltiin kotiin lähtöä, tuli eräs porukan naisista mulle sanomaan etteihän mua haitannut kun ei ollut sheivannut ennen reissua.

Huulipyöreänä ihmettelin että miksi se nyt minua olisi jotenkin häirinnyt eikä minua kiinnosta kenenkään karvat.

No yksi syy on se huulenheitto täälläkin, kun naisen ulkonäöstä ja persoonasta revitään ties mitä läppää. Miehet ei vaan oikein ymmärrä, että naisen itsetunnon polkeminen osuu vielä omaan nilkkaan monilla tavoilla. 

Voi voi... Jos itsetunto on nollassa tai miinuksen puolella, niin on ihan sama mitä kukakin sanoo, joka ikinen sana, katse, ele tai ihan mikä vaan koetaan negatiivisesti. Jos taas itsetunto on terve niin muiden sanomiset eivät vaikuta millään tavoin. Itsesääli on sairautta.

Aijaa, mikä sen diagnoosinumero on? :--D

Oma itsetuntoni on siinä pisteessä, että karvoja en hysteerisesti poista. Oikeastaan eniten nenäkarvoja, etteivät ne puske nenästä, ja toiseksi kulmakarvoja. Viimeisenä listalla ovat kainalokarvat, joita kannan ylpeästi.

Kyllä mua silti vituttaa, että jotkut kokevat oikeudekseen anonyymisti huudella likaisuudesta, hajusta ym. Ei se vaikuta mun kainalokarvoihin mitenkään, mutta asenteeseen muihin ihmisiin. Tää nyt oli vaan karvaesimerkki, mutta voinet kuvitella muita ulkonäköön liittyviä juttuja. Loppupeleissä kasvava nuori nainen on ajettu niin lukkoon, ettei hän uskalla kohdata miehiä. Ja sitten ne miehet katkeroituvat ja valittavat täällä pillunpuutteesta ja haukkuvat naisia. 

Tsori, nämä tekstit alkavat todellakin naurattaa! :D Ihan uskomatonta, että joku jaksaa totisena kirjoittaa tuollaista... Onneksi suurin osa naisista, niin nuorista kuin vanhemmistakin naisista, on fiksuja ja normaalilla itsetunnolla varustettuja pärjääviä ihmisiä. He löytävät myös pojista ja miehistä samanlaiset fiksut ja ihanat ystävät. Tasan ei mene nallekarkit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Oletko nuorikin?  Kyllä kelpaat monillekin - tälläkin palstalla miehet itkevät kumppanin puutetta...

- ja ystäviä eivät tuollaiset asiat haittaa lainkaan.

Suurin virhe on luulla nuorena, ettei kelpaa - ja tajuta vanhempana, että moni on pitänyt sinusta ja että olisit kelvannut ties kuinka monelle kumppaniksikin, sillä moni kun jää jopa ikisinkuksi, jos ei pääse kriittisyydestään ajoissa.

Riinat ovat täysin makuasia - moni mallikin on pienirintainen ja esim. ranskalaiset tykkäävät pienistä enemmän kuin isoista.

Karvaisia naisia on Suomessakin - mutta etenkin ulkomailla huomattavasti enemmän.  Jokaisella kunnon sisilialaisilla naisella on viikset, kuten amerikkalaisissa sarjoissa amerikanitalilaisetkin usein vitsailevat.

Tutkituta kuitenkin hormonit ja ettei ole esim. monirakkulainen munasarja, mikä aiheuttaa liikakarvoitusta -  ja jos joku paikka kiusaa erityisen paljon, niin poistata karvoja pysyvästi laserilla.

Olen 27, ja mulla on jo todettu monirakkulaiset munasarjat. Harkitsenkin itse asiassa tuota laseria, kallista vaan on, mutta ehkä se että ei joutuisi tulevaisuudessa koko ajan miettimään karvojaan, helpottaisi "omana itsenään" olemista, esim. ei tarvitsisi miettiä pukeutuessaan pilkottaako karvat housujen lahkeista. Ap.

Jos häiritsee, niin kannattaa poistattaa karvat, mutta ole tarkka, että on luotettava paikka, missä asioit!

Mielestäni feministinen ajattelu ei toimi, jos karvat häiritsee esim. esteettisestikin omaa silmää.  Parempi poistaa karvat kuin kärsiä - ihminen nyt vain on turhamainen otos, eikä siitä kannata syyllistyä - että olisi stereotypioiden uhri tms.

Ihmiset ovat koko historian muokanneet ja kaunistaneet itseään. Miehetkin. Ja luonnonkansatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Ei vaan susta tuntuu. Ei susta naisena tunnu vaan susta tuntuu.

Nimenomaan naisena, miehenä ei tuntuisi samalta, koska miehet saavat olla karvaisia, tissittömiä ja isomahaisia. Myös rumuus on miehillä hyväksyttävämpää. Ap.

Lääkkeet ap, lääkkeet!

Painu helvettiin länkyttämästä!

Onneksi sinun tekstisi on äärimmäisen fiksua. Ota nyt edes ripulilääke, kun täällä ulostat itsesäälistä tekstiäsi. Jaxuhalit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mistä naisille tulee tarve hävetä itseään ym.?

Olin kerran eräällä mökillä saunomassa ja ryyppäämässä ja kännissä oli sekasaunomisia, paljua, uintia ja taisi jotkut pannakin.

Session jälkeen kun kärvisteltiin krapulassa ja suunniteltiin kotiin lähtöä, tuli eräs porukan naisista mulle sanomaan etteihän mua haitannut kun ei ollut sheivannut ennen reissua.

Huulipyöreänä ihmettelin että miksi se nyt minua olisi jotenkin häirinnyt eikä minua kiinnosta kenenkään karvat.

No yksi syy on se huulenheitto täälläkin, kun naisen ulkonäöstä ja persoonasta revitään ties mitä läppää. Miehet ei vaan oikein ymmärrä, että naisen itsetunnon polkeminen osuu vielä omaan nilkkaan monilla tavoilla. 

Voi voi... Jos itsetunto on nollassa tai miinuksen puolella, niin on ihan sama mitä kukakin sanoo, joka ikinen sana, katse, ele tai ihan mikä vaan koetaan negatiivisesti. Jos taas itsetunto on terve niin muiden sanomiset eivät vaikuta millään tavoin. Itsesääli on sairautta.

Aijaa, mikä sen diagnoosinumero on? :--D

Oma itsetuntoni on siinä pisteessä, että karvoja en hysteerisesti poista. Oikeastaan eniten nenäkarvoja, etteivät ne puske nenästä, ja toiseksi kulmakarvoja. Viimeisenä listalla ovat kainalokarvat, joita kannan ylpeästi.

Kyllä mua silti vituttaa, että jotkut kokevat oikeudekseen anonyymisti huudella likaisuudesta, hajusta ym. Ei se vaikuta mun kainalokarvoihin mitenkään, mutta asenteeseen muihin ihmisiin. Tää nyt oli vaan karvaesimerkki, mutta voinet kuvitella muita ulkonäköön liittyviä juttuja. Loppupeleissä kasvava nuori nainen on ajettu niin lukkoon, ettei hän uskalla kohdata miehiä. Ja sitten ne miehet katkeroituvat ja valittavat täällä pillunpuutteesta ja haukkuvat naisia. 

Tsori, nämä tekstit alkavat todellakin naurattaa! :D Ihan uskomatonta, että joku jaksaa totisena kirjoittaa tuollaista... Onneksi suurin osa naisista, niin nuorista kuin vanhemmistakin naisista, on fiksuja ja normaalilla itsetunnolla varustettuja pärjääviä ihmisiä. He löytävät myös pojista ja miehistä samanlaiset fiksut ja ihanat ystävät. Tasan ei mene nallekarkit.

Niin siis mikä tässä nauratti? Että mulla on kainalokarvat, enkä häpeä niitä? 

Mulla on myös karvaisempi puoliso, joka tykkää musta karvoineni päivineni, koska hänen mielestään kaikki ulkonäköhömppä on juuri sitä, hömppää.

Se ei kuitenkaan poista sitä, että on naisia, jotka kokevat paineita ja tuskaa. Kiva, jos et sinä koe. Huonompi juttu, jos ymmärryksesi on 5-vuotiaan tasolla. Tai nyt loukkaan kyllä 5-vuotiaita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Oletko nuorikin?  Kyllä kelpaat monillekin - tälläkin palstalla miehet itkevät kumppanin puutetta...

- ja ystäviä eivät tuollaiset asiat haittaa lainkaan.

Suurin virhe on luulla nuorena, ettei kelpaa - ja tajuta vanhempana, että moni on pitänyt sinusta ja että olisit kelvannut ties kuinka monelle kumppaniksikin, sillä moni kun jää jopa ikisinkuksi, jos ei pääse kriittisyydestään ajoissa.

Riinat ovat täysin makuasia - moni mallikin on pienirintainen ja esim. ranskalaiset tykkäävät pienistä enemmän kuin isoista.

Karvaisia naisia on Suomessakin - mutta etenkin ulkomailla huomattavasti enemmän.  Jokaisella kunnon sisilialaisilla naisella on viikset, kuten amerikkalaisissa sarjoissa amerikanitalilaisetkin usein vitsailevat.

Tutkituta kuitenkin hormonit ja ettei ole esim. monirakkulainen munasarja, mikä aiheuttaa liikakarvoitusta -  ja jos joku paikka kiusaa erityisen paljon, niin poistata karvoja pysyvästi laserilla.

Olen 27, ja mulla on jo todettu monirakkulaiset munasarjat. Harkitsenkin itse asiassa tuota laseria, kallista vaan on, mutta ehkä se että ei joutuisi tulevaisuudessa koko ajan miettimään karvojaan, helpottaisi "omana itsenään" olemista, esim. ei tarvitsisi miettiä pukeutuessaan pilkottaako karvat housujen lahkeista. Ap.

Jos häiritsee, niin kannattaa poistattaa karvat, mutta ole tarkka, että on luotettava paikka, missä asioit!

Mielestäni feministinen ajattelu ei toimi, jos karvat häiritsee esim. esteettisestikin omaa silmää.  Parempi poistaa karvat kuin kärsiä - ihminen nyt vain on turhamainen otos, eikä siitä kannata syyllistyä - että olisi stereotypioiden uhri tms.

Ihmiset ovat koko historian muokanneet ja kaunistaneet itseään. Miehetkin. Ja luonnonkansatkin.

Feministi voi poistaa kyllä karvansa, jos haluaa. Kyse on siitä, että kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ilman ulkoa saneltuja "sääntöjä". 

Ihannetilanne on, että miehet näyttää miehiltä ja naiset naisilta. Eikä niin, että kaikki näyttää Juhana Vartiaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Oletko nuorikin?  Kyllä kelpaat monillekin - tälläkin palstalla miehet itkevät kumppanin puutetta...

- ja ystäviä eivät tuollaiset asiat haittaa lainkaan.

Suurin virhe on luulla nuorena, ettei kelpaa - ja tajuta vanhempana, että moni on pitänyt sinusta ja että olisit kelvannut ties kuinka monelle kumppaniksikin, sillä moni kun jää jopa ikisinkuksi, jos ei pääse kriittisyydestään ajoissa.

Riinat ovat täysin makuasia - moni mallikin on pienirintainen ja esim. ranskalaiset tykkäävät pienistä enemmän kuin isoista.

Karvaisia naisia on Suomessakin - mutta etenkin ulkomailla huomattavasti enemmän.  Jokaisella kunnon sisilialaisilla naisella on viikset, kuten amerikkalaisissa sarjoissa amerikanitalilaisetkin usein vitsailevat.

Tutkituta kuitenkin hormonit ja ettei ole esim. monirakkulainen munasarja, mikä aiheuttaa liikakarvoitusta -  ja jos joku paikka kiusaa erityisen paljon, niin poistata karvoja pysyvästi laserilla.

Olen 27, ja mulla on jo todettu monirakkulaiset munasarjat. Harkitsenkin itse asiassa tuota laseria, kallista vaan on, mutta ehkä se että ei joutuisi tulevaisuudessa koko ajan miettimään karvojaan, helpottaisi "omana itsenään" olemista, esim. ei tarvitsisi miettiä pukeutuessaan pilkottaako karvat housujen lahkeista. Ap.

Jos häiritsee, niin kannattaa poistattaa karvat, mutta ole tarkka, että on luotettava paikka, missä asioit!

Mielestäni feministinen ajattelu ei toimi, jos karvat häiritsee esim. esteettisestikin omaa silmää.  Parempi poistaa karvat kuin kärsiä - ihminen nyt vain on turhamainen otos, eikä siitä kannata syyllistyä - että olisi stereotypioiden uhri tms.

Ihmiset ovat koko historian muokanneet ja kaunistaneet itseään. Miehetkin. Ja luonnonkansatkin.

Feministi voi poistaa kyllä karvansa, jos haluaa. Kyse on siitä, että kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ilman ulkoa saneltuja "sääntöjä". 

Feminismin myötä naisista vaan on tullut varsin onnettomia - esm. 1950-luvulla naiset olivat USA:ssa onnellisempia kuin nyt...

- feministit kieltävät biologiset erotkin, mikä ei ole lopulta ole onnellisuutta luovaa...

Nykyinen intersektionaalinen feminismi taas on pelkkä vitsi - naisia voi alistaa törkeästikin tietyn uskonnon piirissä, koska arvo- ja kulttuurirelativismi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt tissittömäksi ja karvaiseksi, mutta koen painetta käyttää rintsikoita, jotka saa näyttämään, että mulla olis edes jotain kohoumaa rintakehässä, ja koen että näkyvät tummat karvat pitää poistaa "vääristä" paikoista, jotta mua pidettäisiin ns. oikeana naisena.

On uuvuttavaa koko ajan ajatella, ettei kelpaa omana itsenään. Tuntuu että aito minä on tukahdutettu.

Joo tiedän, että kukaan ei PAKOTA, mutta sosiaalinen paine.

Oletko nuorikin?  Kyllä kelpaat monillekin - tälläkin palstalla miehet itkevät kumppanin puutetta...

- ja ystäviä eivät tuollaiset asiat haittaa lainkaan.

Suurin virhe on luulla nuorena, ettei kelpaa - ja tajuta vanhempana, että moni on pitänyt sinusta ja että olisit kelvannut ties kuinka monelle kumppaniksikin, sillä moni kun jää jopa ikisinkuksi, jos ei pääse kriittisyydestään ajoissa.

Riinat ovat täysin makuasia - moni mallikin on pienirintainen ja esim. ranskalaiset tykkäävät pienistä enemmän kuin isoista.

Karvaisia naisia on Suomessakin - mutta etenkin ulkomailla huomattavasti enemmän.  Jokaisella kunnon sisilialaisilla naisella on viikset, kuten amerikkalaisissa sarjoissa amerikanitalilaisetkin usein vitsailevat.

Tutkituta kuitenkin hormonit ja ettei ole esim. monirakkulainen munasarja, mikä aiheuttaa liikakarvoitusta -  ja jos joku paikka kiusaa erityisen paljon, niin poistata karvoja pysyvästi laserilla.

Olen 27, ja mulla on jo todettu monirakkulaiset munasarjat. Harkitsenkin itse asiassa tuota laseria, kallista vaan on, mutta ehkä se että ei joutuisi tulevaisuudessa koko ajan miettimään karvojaan, helpottaisi "omana itsenään" olemista, esim. ei tarvitsisi miettiä pukeutuessaan pilkottaako karvat housujen lahkeista. Ap.

Jos häiritsee, niin kannattaa poistattaa karvat, mutta ole tarkka, että on luotettava paikka, missä asioit!

Mielestäni feministinen ajattelu ei toimi, jos karvat häiritsee esim. esteettisestikin omaa silmää.  Parempi poistaa karvat kuin kärsiä - ihminen nyt vain on turhamainen otos, eikä siitä kannata syyllistyä - että olisi stereotypioiden uhri tms.

Ihmiset ovat koko historian muokanneet ja kaunistaneet itseään. Miehetkin. Ja luonnonkansatkin.

Feministi voi poistaa kyllä karvansa, jos haluaa. Kyse on siitä, että kaikki saavat tehdä mitä haluavat, ilman ulkoa saneltuja "sääntöjä". 

Feminismin myötä naisista vaan on tullut varsin onnettomia - esm. 1950-luvulla naiset olivat USA:ssa onnellisempia kuin nyt...

- feministit kieltävät biologiset erotkin, mikä ei ole lopulta ole onnellisuutta luovaa...

Nykyinen intersektionaalinen feminismi taas on pelkkä vitsi - naisia voi alistaa törkeästikin tietyn uskonnon piirissä, koska arvo- ja kulttuurirelativismi...

Ei kukaan ole kieltänyt mitään "biologisia eroja". Kannattaa hei vähän valikoida mitä lukee, uskoo ja ymmärtää, niin elämänkatsomus ei ole noin kamalan ahdistavaa. 

Kyllä sitä tulee huokaistua usein itsekin, kun suihkun jälkeen on ihan kunnon urakka taas edessä: kosteusvoide, sheivaus, kasvovoide, silmänympärysvoide, kosteusseerumi, hiustenhoitotuotteet, talkki jne. jne. Olen kateellinen miehelleni, joka selviää suihkuoperaatiosta viidessä minuutissa.

Talvella en sheivaa mitään karvoja, ainoastaan jonkin harottavan kulmakarvan nypin pois. Ja näin vanhemmiten leukaan ilmestyviä yksittäisiä karvoja. Viikonloppuisin en käytä muita tuotteita kuin kosteusvoidetta, ellen ole menossa jonnekin muualle kuin kauppaan tai leffaan. Näihin voin mennä ilman puunaustakin.

Töihin tai kaupungille en kyllä osaa lähteä meikkaamatta ja hiuksia edes jotenkin laittamatta. Säälittävää, mutta totta. Sosiaalinen paine on tosiasia, ainakin korvieni välissä.

En ole edes mitenkään kiinnostunut kauneudenhoidosta, ja silti tämä vähäkin jo kyllästyttää. Ihanaa mennä lomalla mökille, missä ei tarvitse mitään kauneudenhoitorutiineja, vaan saunassakäynti ja dödö riittävät. Ilmeisesti vesikin on siellä parempaa, koska iho ei kuiva samalla tavalla kuin kaupungissa. Kosteusvoidetta ei välttämättä tarvitse lainkaan.

Ja etätyöpäivät ovat mahtavia juuri siksi, ettei aamulla tarvitse laittautua mitenkään, ja työt voi tehdä vanhoissa pieruverkkareissa.