Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista elämää kadehdit?
Kommentit (47)
Kauniiden naisten joilla on isot tissit ja muutenkin täydelliset kropat ja saavat miehen kuin miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sen kummemmin asiaa useinkaan mieti, mutta voisin jollain tasolla myöntää kadehtivani sitä, että
- joillakin isovanhemmat ovat läsnä lastenlasten elämässä viikoittain tai useammin
- ihmisiä, jotka ovat sukulaistensa kanssa tekemisissä usein
- arvostettua työtä
- lyhyttä työmatkaa
- ihmisiä, joilla on vilkkaampi sosiaalinen elämä
- hoikkuutta
- tunneälyä
Että on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä ja niin paljon rahaa että voi itse päättää mitä aamulla herätessä tekee vai tekeekö mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin sellausia ihmisiä, joilla on hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa. Joiden läheiset kannustaa ja iloitsee sun kanssa sekä sun puolesta. Olen siis parikymppinen opiskelija ja valehtelin, jos väittäisin ettei riipaise sydämestä, kun muut meen kesälomaksi porukoilleen, viettää juhlat yhdessä, matkustelevat ja muutenkin ovat läsnä ja tukena arjessa.
En todellakaan kadehdi julkkisten tai kuninkaallisten elämää. Julkkiksen elämä olisi minulla kauhistus. Toivoisin että minulla olisi sellainen elämä, ettei olisi terveys- eikä rahahuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä vain eloisan pikku kylän elämää joskus 50-80-luvulla. Tulee aina kaikkia lehtiartikkeleita ja muita niiltä ajoilta tutkiessa ajatus että silloin elämä on niin aitoa jotenkin. Oltiin läsnä, tunnettiin hyvin naaprusto ja muu lähipiiri, naapuriapu oli eri tasoa kuin nykyään... Lapsia oli katukuvassa paljon ja heihin suhtautuminen on normaalimpaa ja hyväksyvämpää.
Koen syntyneeni vähän väärään aikakauteen, olisin mieluusti elänyt tuohon aikaan. Kun nykyään lapsia näkyy katukuvassa yhä vähemmän ja Suomesta on tullut hyvin lapsivihamielinen paikka, pienet kyltä ja kaupungitkin kuolevat ja autioituvat, kaikki siirtyvät ankeaa isojen kaupunkien hektiseen elämään...
Noh, ehkä turha ns. kateutta tuntea aikaa kohtaan joka ei enää palaa. Suren vaan kuolevia kyliä.
Rikkaiden etelä helsinkiläisten kotirouvijen. Joskus niitä kirjoittelee tännekin. Tai etelä Espoosta kuten Westend.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadehdin timmejä fitnes tyttöjä sekä life style bloggaajia. Mun elämästä puuttuu kaikki glamour, surkeaa :(
Kadehdin semmoista ylemmän keskiluokan elämää. Että omistusasunnot, rullaava arki, ei terveys- eikä rahahuolia. Et on hyvät ammatit ja rahaa matkustella.
Mitä en kadehdi, niin fitness-, julkkis- ja lifestyletouhu, vaikka tykkään muotivinkkien takia seurata niitä, mutta se on se anti, mitä niistä saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan kadehdi julkkisten elämää. Ennemmin upporikas nobody kuin maailmankuulu julkkis.
Kadehdin aikataulutonta elämää. Aamulla saa herätä mihin aikaan haluaa ja vaikka olisi töitä niin ne saa tehdä omalla sopivalla ajalla. Ei tarvitse kiirehtiä juuri mihinkään ja keho voi hyvin siitä riittävän unen määrästä. Lähinnä bloggaajista olen saanut tämän käsityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin aikataulutonta elämää. Aamulla saa herätä mihin aikaan haluaa ja vaikka olisi töitä niin ne saa tehdä omalla sopivalla ajalla. Ei tarvitse kiirehtiä juuri mihinkään ja keho voi hyvin siitä riittävän unen määrästä. Lähinnä bloggaajista olen saanut tämän käsityksen.
Ala työttömäksi.
Kadehtiiko joku muka julkkiksen elämää? Rahaa ehkä, mutta kuka sitä julkisuutta haluaa? Sehän olisi kamalaa jos kaikki tuntisi ja kyttäisi koko ajan, kirjoittelisi sun elämästä ja ottaisi kuvia ja julkaisisi niitä somessa. Koko ajan pitäisi varoa näyttäytymistä julkisilla paikoilla, ei olisi mitään vapautta liikkua ja tehdä ja puhua mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin aikataulutonta elämää. Aamulla saa herätä mihin aikaan haluaa ja vaikka olisi töitä niin ne saa tehdä omalla sopivalla ajalla. Ei tarvitse kiirehtiä juuri mihinkään ja keho voi hyvin siitä riittävän unen määrästä. Lähinnä bloggaajista olen saanut tämän käsityksen.
Jää työttömäksi.
Tai sairaslomalle.
Kadehdin normaalia tavallista elämää, hyvä parisuhde, yksi lapsi, mukava työpaikka jossa viihtyy, kiva ei liian iso sopivan luoononläheinen asunto. Mutta sitten jos minulla olisi nämä kadehtisin varmaan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadehdin aikataulutonta elämää. Aamulla saa herätä mihin aikaan haluaa ja vaikka olisi töitä niin ne saa tehdä omalla sopivalla ajalla. Ei tarvitse kiirehtiä juuri mihinkään ja keho voi hyvin siitä riittävän unen määrästä. Lähinnä bloggaajista olen saanut tämän käsityksen.
Jää työttömäksi.
Tai sairaslomalle.
On kuule paljon stressaavampaa olla työtön kuin käydä töissä. Ellei ole riittävästi rahaa ilman töitäkin, 500 e kk ei ole sitä, jos haluaa tehdä muutakin kuin katsoa telkkaria ja käydä kävelyllä.
Alue: Aihe vapaa
En kadehdi Ap:n mainitsemia. Tuntisin oloni hyvin oudoksi ja ahdistuneeksi sellaisessa "asemassa". Kunhan tuloja olisi sopivasti, että saisi edes vuoden säästämisellä jotain kivaa.