Lue keskustelun säännöt.
"Kuinka monet juhlat aiot tänä kesänä pilata?" Heli Vaarasen kolumni uuspareista
ktp
14.06.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10247979
Onko yleistäkin, että uusparit käyttäytyvät juhlissa moukkamaisesti? Että uutta kultaa esitellään kuin jotain pokaalia ja yritetään tuhota ex oman lapsen häissä?
Kommentit (43)
Oli omituinen ja asenteellinen juttu, jossa tuomittiin uusperheet kakkosluokaksi ja huonon käytöksen aiheuttajaksi. Eiköhän sen huonon käytöksen syy ole siinä ykkösparissa eli entisessä parissa ja heidän keskinäisissä väleissään. Ja ykkösparilla on vastuu tulla toimeen sen juhlan ajan. Vaikea kuvitella että uudet kumppanit olisi tässä lähtökohtaisesti niitä katkeria ja hankalia. Itse esim olen tämmöinen kakkossijan nainen, enkä ajattele mitään pahaa mieheni exästä/lasten äidistä. Omasta exästä kyllä ajattelen. Joten jos jotku juhlat pilaisin niin nimenomaan exän kohtaamalla, exän mahdollisella kumppanilla ei mitään väliä. No, ymmärränkin pysytellä erossa exästä mutta kuten sanottu, uusperheet tai -parit ei siihen liity. Ja omalle lapselleni on muuten tämä ikuisen kakkossijan uuskumppani hyvin tärkeä eli varmasti haluaa juhliinsa myöhemmin hänetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin on outoa, kun uusi puoliso änkeää kaikkialle. Ei vain juhliin.
Minun mieheni vaihtoi minut toiseen lennosta aikanaan. Uusi oli heti koulun joulu- ja kevätjuhlissa. En tajua... eikö hänellä ollut yhtään hienotunteisuutta?
Minä menij sittemmin naimisiin lapsellisen miehen kanssa. Vaikka en ollut edes syypää heidän eroonsa, mieleeni ei tullut änkeä heidän lastensa asioihin mukaan.
Minä olisin halunnut ex-mieheni uuden puolison lapsen päiväkodin juhliin ja kerran hän meidän kanssamme niissä olikin, mutta sitten tuli pk:n puolelta rajaus, että vain vanhemmat (tai muut kaksi aikuista)/lapsi saa tulla. Olin hyvissä väleissä kyseiseen naiseen, vietimme useinkin aikaa jalkapallokentän laidalla katsomassa lapsen pelejä. Joskus eksänikin oli mukana, joskus ei.
Outoa. Todella outoa.
Joo - todella outoa, että aikuiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja kykenevät toimimaan yhdessä...
Kaffepulla kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä: tämä asetelma voi mennä toisinkin päin. Esim. oma äitini tulee usein sukumme juhliin, vaikka on eronnut isästäni jo 30 vuotta sitten. Toki tämä on ok, jos hänet on kutsuttu, mutta usein hän ei ole saanut suoraa kutsua, ja tulee silti paikalle. Tästä on aiheutunut monia kiusallisia tilanteita.
Lasten juhlat ymmärrän toki, niihin lasten oma biologinen äiti tulee ilman muuta, ja on etusijalla kaikessa. Mutta jos kyse on ex-miehen muiden sukulaisten juhlista, en ymmärrä, mitä ex-puoliso niissä tekee.
Jos olet eronnut, et kuulu ex-puolisosi sukuun enää. Näin se vaan menee.
Ihan kiva, ettet ole minun tai minun ex-puolisoni sukua. Me olemme aina tervetulleita ex-sukujemme juhliin ja minä olen ilman muuta ex-mieheni perhettä, vaikka olemmekin eronneet. Lastemme juhliin äiti / isä on aina tervetullut, ei ole koskaan ollut puhettakaan, etteikö olisi. Tosin meillä ei ole uusia kumppaneitakaan, joten kukaan ei ole vetämässä hernettä nokkaansa.
Mun olisi vaikea näin mieheni "uutena" puolisona kuvitella, että väistelisin sukujuhlissa ja asettuisin johonkin ikuisen kakkosen rooliin.
Mies ei ole exänsä sukua tavannut eron jälkeen, eikä häntä ole kutsuttu sen puolen juhliin muutenkaan. Sinne menee ihan ex ja lapset ja ketä nyt meneekään. Ehkä exän uusi.
Jos miehen suvussa on juhlia, joihin meidät on kutsuttu, niin kyllä minä ja mies sinne menemme. Ei mies ja hänen exänsä. Lapset tulevat jos haluavat ja/tai pääsevät. Nyt he ovat sen verran isoja, että suunnittelevat omat aikataulunsa.
Ani harvoin edes mietin koko uusperheellisyyttä, meidän arkemme on ihan tavallista ja meillä on kaksi pientä lasta. Heillä sattuu nyt olemaan isompia sisaruksia, joiden äiti minä en ole.
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.
Haluat siis juhlia ilman äitiäsi? No, se on oma päätöksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ottanut eron äidistäni
laitoin viestin: En tule häihin, enkä hautajaisiin.
En mene mihinkään tilaisuuteen jossa minut poikinut lehmä on
Oliko tarpeeksi korrektia:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.
Haluat siis juhlia ilman äitiäsi? No, se on oma päätöksesi.
Kaikkien äidit eivät ole pullantuoksuisia iloisia kotirouvia
on psykopaatteja, narsisteja, alkoholisteja, läheisriippuvaisia..goes on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.
Haluat siis juhlia ilman äitiäsi? No, se on oma päätöksesi.
Kaikkien äidit eivät ole pullantuoksuisia iloisia kotirouvia
on psykopaatteja, narsisteja, alkoholisteja, läheisriippuvaisia..goes on
Sehän on sitten hyvä. Voit katkaista välit kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli omituinen ja asenteellinen juttu, jossa tuomittiin uusperheet kakkosluokaksi ja huonon käytöksen aiheuttajaksi. Eiköhän sen huonon käytöksen syy ole siinä ykkösparissa eli entisessä parissa ja heidän keskinäisissä väleissään.
Asia on juuri näin. Ei kukaan eroa ilman syytä. Ikävä kyllä jotkut exät eivät ymmärrä olevansa exiä, vaan hankaloittavat kaikkien elämää lasten kautta hamaan tappiin asti. Ihan vaan kiusantekemisen ilosta.
Onneksi omakohtaista kokemusta tällaisesta ei ole, mutta lähipiirissä nähty on. Oksettavaa.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla vai mika tuo nyt on nakee hienosti asiat aina omalta kannaltaan. Osaa aina kaantaa niin etta hanella on oikeus, mutta toisella ei. Hauska! Oisi kiva jutella kasvotusten ni sais paremman kuvan minka sortin ihminen oikeen olet.
Joskus olen nähnyt kuinka nyksä ryntää halaamaan rippilasta ehtiäkseen ennen tämän äitiä. Reviirin merkkausta moukkamaisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.
Haluat siis juhlia ilman äitiäsi? No, se on oma päätöksesi.
Kaikkien äidit eivät ole pullantuoksuisia iloisia kotirouvia
on psykopaatteja, narsisteja, alkoholisteja, läheisriippuvaisia..goes on
Sehän on sitten hyvä. Voit katkaista välit kokonaan.
sirpa Selänne..sinäkö siellä???
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla vai mika tuo nyt on nakee hienosti asiat aina omalta kannaltaan. Osaa aina kaantaa niin etta hanella on oikeus, mutta toisella ei. Hauska! Oisi kiva jutella kasvotusten ni sais paremman kuvan minka sortin ihminen oikeen olet.
Ihan tavallinen keski-ikäinen nainen.
Ja mulla on tosiaan se omakohtainen kokemus tästä asetelmasta eroperheen lapsena, joten siltä pohjalta ymmärrän sitä nyksän näkökulmaa todella hyvin. Oma äitini ei osannut exän rooliin asettua, ja me lapset ollaan kärsitty siitä.
Nyt kun olen itse nyksä, olen onneksi päässyt tosi helpolla. Mitään hankalaa exää ei onneksi ole mun ja mieheni riesana, kummankaan puolelta. Ja miehen lasten kanssa on välit kunnossa. Huonomminkin voisi asiat olla.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.
Haluat siis juhlia ilman äitiäsi? No, se on oma päätöksesi.
Kaikkien äidit eivät ole pullantuoksuisia iloisia kotirouvia
on psykopaatteja, narsisteja, alkoholisteja, läheisriippuvaisia..goes on
Sehän on sitten hyvä. Voit katkaista välit kokonaan.
Isä katkaisi jo.Amp.ui itseään päähän kun olin 14v
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne olekaan päivänsankarin juhlat? Äiti pääosassa?
No tätä minäkin mietin, että miksi se äiti on pääosassa, jos kyseessä on aikuisen lapsen juhlat. Hän varmaan itse saa päättää, miten ja kenen kanssa juhlii?
Viimeksi osallistuin mieheni tyttären valmistujaisiin, ne pidettiin meillä (tyttären lapsuudenkodissa, joka on nyt minunkin kotini) ja minä olin emännän roolissa. Lasten äidin panos juhliin oli tasan nolla, itse sijoitin tarjoiluihin satoja euroja, käytetystä ajasta ja vaivasta puhumattakaan.
Aika kornia ajatella, että minun olisi pitänyt astua syrjään....
Niin, saako se päivänsankari ihan aidosti päättää? Kun se isän uusi vaimo kulkee sen isän mukana niihin juhliin kuvitellen, että hänetkin on kutsuttu. Sillä perusteella, että on isän uusi vaimo. Vaikka ei ole sukua päivänsankarille eikä päivänsankari välttämättä edes tykkää äitipuolestaan.
Se että sä olet vampannut miehen itsellesi ei tee sinusta sen päivänsankarin perhettä eikä ystävää. Eikä se anna sulle automaattista kutsua miehen lasten juhliin. Sä et edelleenkään kuulu miehesi lasten perheeseen. Sä vaan et tunnu tajuavan sitä ja kuvittelet että suhde mieheen antaa sulle oikeuden tunkea muiden juhliin. Ei anna.
Eri asia on jos sä järkkäät ne juhlat. Mutta muiden juhliin sulla ei ole asiaa ilman kutsua. Pelkkä suhde mieheen ei meinaa automaattista kutsua kaikkialle.
Miehen lapsia pitäisi kohdella kuin perhettä vaikka se julistaa ettei äitipuoli ole perhettä.
On kyllä vaikea pidättää naurua lukiessa Porvoon uusioperhekeskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eroperheen lapsena tuntuu todella oudolta, ettei isän vaimo voisi tulla, koska äiti voisi pahoittaa siitä mielensä. Jos kyse on minun juhlistani, niin kyllä se on äiti, joka sopeutuu minun päätöksiini, eikä toisin päin. Äiti voi tulla sen juhlan ajan toimeen tai vaikka vältellä seuraa, koska se on _minulle_ tärkeää. Ei niin, että minä jätän haluamani vieraita pois, ettei kenenkään mieli pahoitu (tosin isän ja vaimonsa voisi hyvinkin pahoittua). Aion elämäni isoihin juhliin kutsua myös äidin ex-miehen, joka ei ole isäni, muut sopeutukoon siihen, aikuiset ihmiset.
Haluat siis juhlia ilman äitiäsi? No, se on oma päätöksesi.
Jos äitini välittäisi oman lapsensa toiveista niin vähän, että jäisi pois tärkeästä päivästäni henkilökohtaisen kaunansa vuoksi niin juu, silloin joutuisin juhlimaan ilman äitiä. Onneksi omalla kohdalla niin ei tulisi käymään, vaikka vanhemmat nihkeissä väleissä ovatkin. Tässä on kaikkien hyvä muistaa, että minä lapsena en ole eronnut yhtään kenestäkään. Isä tai äiti on voinut olla kumppanina ihan millainen vain, mutta minulla on silti oikeus rakastaa häntä vanhempanani ilman, että minua siitä syyllistetään tai joudun valitsemaan puolia. Myös vanhemman uusi kumppani saa olla minulle tärkeä isä-/äitihahmo, jonka haluan mukaan juhliini ja elämääni. Huolimatta siitä, että minulla on myös oikeat äiti ja isä.
Sama toimii tietysti toisin päin. Jos ehdottomasti en halua vanhemman uutta kumppania mukaan juhlaan, koska MINÄ en pidä hänestä (eikä siksi, että olen äidin tai isän jatke ja joudun mukautumaan vanhemman oikutteluihin), niin silloin kumppani jää pois. Minä saan valita itselleni läheiset ihmiset, vanhemmat saavat sitten omiin juhliinsa kutsua, ketä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Eri asia on jos sä järkkäät ne juhlat.
No tässä meidän tapauksessa se olin nimenomaan minä, joka ne järkkäsin. Meillä, siis meidän kotona.
Lapsen oma äiti ilmaantui paikalle, mutta siinä oli hänen panoksensa. Hänellä ei kuulemma ole rahaa.
Kesällä lähdetään lomailemaan lasten kanssa ja osallistun tähän reilulla kädellä rahallisesti. Lasten oma äiti ei ikinä vie lapsia mihinkään.
Kumma juttu, kun lapset viihtyvät meillä paremmin kuin äidillään. Siellä ei usein ole kuulemma edes ruokaa. Meillä taas syödään yhdessä joka päivä.
Jatkanko? Vieläkö olet sitä mieltä, että mulla ei ole osaa eikä arpaa lasten elämässä? :D
🇺🇦🇮🇱
Olenkohan ainoa joka tajusi jutun pointin, vaikka se aika kärjistetty olikin, eikä varmastikaan koske kaikkia sukuja.
Itse yritin kunnioittaa eksää, lapsia ja menneisyyttämme, joten hoidin tutustuttamiset ja juhlat heitäkin ajatellen. Kun eksä löysi tämän uuden (parhaimman ja ikuisen) rakkautensa, alkoi välitön hehkuttaminen ja äitipuoli löysi tiensä kaikkiin kissanristiäisiin (jopa minun suvun), koulupalavereihin ja tutustutti itsensä lastemme kavereiden vanhempiinkin. Juuri lyöty hynttyyt yhteen ja kaikki on ihanaa, menneisyys hanurista ja unohdetaan kaikki oikeiden vanhempien keskenään asettamat säännöt.
Kaikki tapahtuu aikanaan, joten ei kannata ALUSSA hötkytä ja hyppiä ihmisten varpaille. Asioilla voi olla valitettavasti pitkällisiä vaikutuksia ja joissain tapauksissa lapset joutuvat valitsemaan jopa jomman kumman vanhemman puolen.
Äitipuolivihaa tekstini ei tarkoita, minulla oli ihana äitipuoli. Hän myös kunnioitti rajoja, eikä minun tarvinnut ikinä tuntea syyllisyyttä jos juhlissa seurustelin hänen, tai vastaavasti oman äitini kanssa.
Ihmisissä on eroja ja toiset tulevat paremmin toimeen keskenään kuin toiset. Tämä pätee myös näissä exä, nyxä, bonuslapset ja bonussuvut -tapauksissa. Meillä onneksi ollut hyvää tuuria siinä, että suvun ainoassa uusperhekombinaatiossa kaikki osapuolet ovat olleet helppoja ja joustavia tapauksia. Noiden velipojan bonuslasten äiti ja isä ovat ihan asiallisissa väleissä keskenään, ja kaikki suvut, jopa me bonusisovanhemmat, -sedät ja -tädit, mahdumme lasten isoihin juhliin niiden kaksien "oikeiden" sukulaisten joukkoon. Mutta kaikki ovat todellakin helppoja ja joustavia sekä suvaitsevaisia tyyppejä. Helppo on kuvitella, että jos joukkoon mahtuu yksikin pitkävihainen, itsekeskeinen tai muuten vain hankala persoona, kuvio hajoaa käsiin.