Häpeä aikuisesta lapsesta
Aina puhutaan, että vanhempien rakkaus lastaan kohtaan on ehdoton ja ikuinen. Ollaan kuitenkin realistisia ja myönnetään tämän olevan roskaa. Lapsi pettää usein odotukset ja joskus vain liika on liikaa. Siksi kysynkin: mikä olisi ikävintä mitä lapsenne voisi elämällään tehdä tai olla tekemättä? Nyt puhutaan siis aikuisesta lapsesta 25-35-vuotiaasta.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän melkein kaikki noista. On siinä vanhemmilla vähän peiliin katsomistakin. Kaikki ei tietystikään ole heidän syytään mutta lapsuudesta ongelmat juontaa.
Minä myös. Mun kohdalla syy on vain minussa. Siksi en syytä vanhempiani vaikka häpeävätkin. Oikeastaan olisin pettynyt elleivät häpeäisi. Silmistään näkee miten toiveensa lapsensa hyvästä elämästä vuosi vuodelta karisee ja enää emme edes keskustele tulevaisuudesta. Olenkin pohtinut etääntymistä vanhemmistani. Olisi varmasti kaikille helpompi ratkaisu.
Etääntyminen ei ole mikään ratkaisu mihinkään. Anna heille edes seuraa kun ovat oletettavasti jo melko vanhoja.
On heillä toisensa, ystävänsä ja muut lapsensa.
Juuri näin. Jokaisella oma elämänsä.
Mitä tarkoittaa, että lapsi pettää odotukset? Ei hän ole sinulle mitään odotusten täyttämistä velkaa. Miksi edes asetat jotain odotuksia lapsellesi? Etkö voi vain antaa hänen selvittää oma elämänsä ja mitä siltä haluaa?
Enemmän lempeyttä, ymmärrystä ja rakkautta maailmaan💖
Vaikeaa olisi kestää narsismi ja ääretön itsekkyys ja toisten hyväksikäyttö. Ne ovat vastoin omia arvojani täysin.
Olemme toistemme peilikuvia. Häpeämme muissa sitä mitä häpeämme itsessämme. Pätee kaikkiin tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä laiskuus hävettäisi eniten. Se että elää sossupummina, vain koska ei halua tehdä mitään.
Lukematon määrä ihmisiä näyttelee ahkeraa vaikka ovat pikeasti laiskoja! Työssäkäyvissä on lusmuilijoita, hidastelijoita ja rinan alta menijöitä pilvin pimein. Palkkatyö ei ole tae ahkeruudesta. Laiska voi olla oikeasti luova, kekseliäs ja toimelias omalla tavallaan, vaikka ei ole päässyt palkkatyöhön. Jos ei tee yhtään mitään koskaan, on oikeasti laiska tai pikemminkin sairas, esim.masentunut. Nykymääritelmät ovat niin kapeita ja stereotyyppisiä ja perustuvat 1970-luvun kokoaikatyön ihanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että lapsi pettää odotukset? Ei hän ole sinulle mitään odotusten täyttämistä velkaa. Miksi edes asetat jotain odotuksia lapsellesi? Etkö voi vain antaa hänen selvittää oma elämänsä ja mitä siltä haluaa?
Jokainen vanhempi yrittää siirtää hyväksi katsomansa arvot lapselleen ja pyrkii antamaan eväät menestykseen. Kun lapsi sitten menee näitä vastaan ja tietoisesti pilaa mahdollisuutensa on se tietysti pettymys. On täyttä valehtelua väittää, etteikö lähes jokainen vanhempi olisi pettynyt esim. rikollisen elämän valitsevaan lapseen.
Rikollisuus, alkoholismi ja koulutuksen puute.
Eivät hävettäisi, mutta tekisivät surulliseksi. Sitä toivoisi normaalia, enkä tiedä miten noihin suhtautua. Kai sitä yrittäisi auttaa ja muuttaa. Olisi mahdotonta katsella loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä laiskuus hävettäisi eniten. Se että elää sossupummina, vain koska ei halua tehdä mitään.
Lukematon määrä ihmisiä näyttelee ahkeraa vaikka ovat pikeasti laiskoja! Työssäkäyvissä on lusmuilijoita, hidastelijoita ja rinan alta menijöitä pilvin pimein. Palkkatyö ei ole tae ahkeruudesta. Laiska voi olla oikeasti luova, kekseliäs ja toimelias omalla tavallaan, vaikka ei ole päässyt palkkatyöhön. Jos ei tee yhtään mitään koskaan, on oikeasti laiska tai pikemminkin sairas, esim.masentunut. Nykymääritelmät ovat niin kapeita ja stereotyyppisiä ja perustuvat 1970-luvun kokoaikatyön ihanteeseen.
Työssäkäyvä ja laiska lapsi ei aiheuta häpeää, kun taas työtön ja laiska kyllä. Saa vanhempi hävetä lastaan. Ei se tarkoita etteikö rakasta. Jos lapsi epäonnistuu kaikessa on se ikävää ja varmasti vanhemmalle vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Rikollisuus, alkoholismi ja koulutuksen puute.
Eivät hävettäisi, mutta tekisivät surulliseksi. Sitä toivoisi normaalia, enkä tiedä miten noihin suhtautua. Kai sitä yrittäisi auttaa ja muuttaa. Olisi mahdotonta katsella loppuelämää.
Sama. Lapsi saa tehdä omat valinnat, mutta ei kai kaikki ole sallittua? Tai sanotaanko, että jos tekee nuo valinnat teen minä valinnan katkaista välit lapseen.
Ei lapsi ole vastuussa vanhempansa odotusten toteuttamisesta. Koittakaa nyt mammat tajuta. Itsetunto kuntoon!
Ei mikään noista, koska ei vanhemmille kuulu.
Odotukset usein ahdistavat.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi ole vastuussa vanhempansa odotusten toteuttamisesta. Koittakaa nyt mammat tajuta. Itsetunto kuntoon!
Ei olekaan. Vanhempi ei myöskään ole vastuussa häpeäntunteestaan elämässä epäonnistunutta lastaan kohtaan.
Tämä on todella itsekkäästi ajateltu. Ajattelisin enemmänkin että kaikki näistä vaihtoehdoista aiheuttavat ihmiselle itselleen rajattomasti kärsimystä. Ei se ole vanhemman elämä joka on mennyt pieleen vaan sen lapsen. Ja hän sen taakan joutuu kantamaan. Haluaisitko mielummin että läheisesi päättäisi päivänsä, vai lisäisitkö sen tähän häpeälistalle.
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien takia. Ei koulutusta, mutta toisaalta en ole rikollinen enkä riippuvainen mistään päihteistä. En tupakoi edes. Lihava olen, ja muutenkin outo.
Adoptiovanhempani eivät pidä mitään yhteyttä. Silloin kun pitivät, sihisivät hampaiden välistä kun en ole elämässäni saanut mitään aikaan ja hävetä pitää. Itse adoptoivat minut keskelle sairasta suhdettaan ja vanhoillislestadiolaista sukuaan, ja vielä odottivat että kasvan siinä sivussa normaaliksi aikuiseksi siinä tukistusten ja luunappien ja jatkuvan vertailun keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella itsekkäästi ajateltu. Ajattelisin enemmänkin että kaikki näistä vaihtoehdoista aiheuttavat ihmiselle itselleen rajattomasti kärsimystä. Ei se ole vanhemman elämä joka on mennyt pieleen vaan sen lapsen. Ja hän sen taakan joutuu kantamaan. Haluaisitko mielummin että läheisesi päättäisi päivänsä, vai lisäisitkö sen tähän häpeälistalle.
Täysin eri mieltä.
Rikollisuus, laiskuus ja koulutuksen puute ovat ainakin tietoisia valintoja. Ei niitä tehdä siksi, että niistä aiheutuu kärsimystä. Ne valitaan, koska ihminen haluaa niin.
Eivät nämä ole mitään valintoja joita ihminen tekee rationaalisesti päätänpä ruveta yksinäiseksi ja masentuneeksi pitkäaikaistyöttömäksi. Nämä ovat enemmänkin sellaisia johon ihmisen ajautuu. Jos lapsesi on tällä tavalla itsetuhoinen, kysyisin itseltäni miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella itsekkäästi ajateltu. Ajattelisin enemmänkin että kaikki näistä vaihtoehdoista aiheuttavat ihmiselle itselleen rajattomasti kärsimystä. Ei se ole vanhemman elämä joka on mennyt pieleen vaan sen lapsen. Ja hän sen taakan joutuu kantamaan. Haluaisitko mielummin että läheisesi päättäisi päivänsä, vai lisäisitkö sen tähän häpeälistalle.
Täysin eri mieltä.
Rikollisuus, laiskuus ja koulutuksen puute ovat ainakin tietoisia valintoja. Ei niitä tehdä siksi, että niistä aiheutuu kärsimystä. Ne valitaan, koska ihminen haluaa niin.
Höpö höpö, et tiedä tai ymmärrä mitään ihmisen psykologiasta. Kukaan ei tietoisesti valitse noista yhtäkään.
Pahin painajaiseni olisi, jos lapsestani tulisi pedofiili. Kaikessa muussa jaksaisin tukea ja kannustaa, mutta tämä asia olisi niin ällöttävä ja raskas taakka kantaa..
On heillä toisensa, ystävänsä ja muut lapsensa.