Kävin apteekissa ja jälleen oli myyjiä hengittämässä niskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseutit ovat pahimpia. Kyllä erikoislääkäri taitaa annokset osata sitten kuitenkin.

Farmaseutit joutuvat silloin tällöin soittelemaan lääkäreille ja tarkistamaan esim. onko tämä tietoinen siitä, että hänen määräämänsä lääkitys ei sovi yhteen potilaan muiden lääkkeiden kanssa. Virheitä sattuu nimittäin ja näin tulee varmistettua useammassa kohdassa ennen kuin potilas aloittaa lääkkeen, että se on hänelle sopivaa. 

Lääkärit myös laiminlyövät toisinaan omat velvollisuutensa sanomalla potilaalle, että kyllä apteekissa sitten neuvotaan. Varmasti neuvotaankin, mutta se ei poista lääkärin neuvontavastuuta.

Tässä ei nyt tainnut olla siitä kyse, vaan siitä niskaan huohottamisesta. Tottakai jos hakee reseptilääkkeitä, on hyvä että farmaseutti varmistaa määrät ja kysyy onko lääke tuttu, mutta jos oon hakemassa naamarasvaa tai laastareita en kaipaa pitkiä katseita hyllyjen välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuossa avun tarjoamisessa hyvätkin puolet. Kerran tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Olisin ostanut muuhun lääkitykseeni sopimatonta tuotetta, jos ei farmaseutti olisi osunut paikalle.

Tuskin siis henki olisi mennyt, mutta jomman kumman lääkkeen teho olisi ontunut.

Kerropa meillekin mikä hiivatulehduslääke tappaa eli vie hengen jonkun muun lääkkeen yhteisvaikutuksen ansiosta?

Olen muutamia kertoja ostanut hiivalääkkeen ja apteekin työntekijä on ollut opastamassa mut kertaakaan kysytty muista lääkkeistä. Tai varoitettu mistään.

Niinhän mä juuri sanoin, että tuskin henki oisi mennyt? :D

Vierailija kirjoitti:

Minustaa tuo on hieman rrauhoittunut pahimmasta vaiheesta joka oli muutama vuosi sitten. Nyt tuntuu että ehkä yksi tarjoaa apuaan ja jos pitempään jollain yhellä ja samalla hyllyllä pyörii ns. ettimässä jotain  kieltäytymisen jälkeen, saattaa toinenkin tulla kysymään tarviiko apua. TÄmä on sopiva palvelumäärä minulle. En enää pariin vuoteen ole huomannut sitä aiemmin tyypillistä ahistuksen tunnetta kun jokainen ateekin henkilökunnasta saattoi tulla kukin vuorollaan tyrkyttämään apua + jäivät viereen vahtaamaan jos kieltäytyi. Nyt saa rauhassa tutkia jos haluaa.

Ehkä olet vain oppinut asiomaan apteekissa. Minä ainakin pysähdyn apteekin ulkopuolella, vedän pari kertaa syvään henkeä ja varmistan että reitti buranahyllylle on selvä, kävelen nopeasti hyllylle etsin haluamani pakkauskoon ja säntään kassalle. Jos myyjä ehtii kyselemään, niin vastaan kohteliaasti: "Ei kiitos, en tarvitse apua, tiedän mitä haen. Kiitos. Ja anteeksi."