Kävin apteekissa ja jälleen oli myyjiä hengittämässä niskaan

Lääkelaki:

"57 § (10.12.2010/1112)

Lääkkeitä apteekista ja sivuapteekista toimitettaessa on apteekin farmaseuttisen henkilökunnan neuvoilla ja opastuksella pyrittävä varmistumaan siitä, että lääkkeen käyttäjä on selvillä lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä lääkehoidon onnistumisen varmistumiseksi. Lisäksi lääkkeen ostajalle tulee antaa tietoa lääkevalmisteiden hinnoista ja muista lääkevalmisteiden valintaan vaikuttavista seikoista."

Pätee itsehoito- sekä reseptilääkkeisiin. Se, että vuosikaudet on käyttänyt lääkettä X ei kerro, käyttääkö lääkettä oikein ja turvallisesti. Siksi myös sitä Buranaa ostettaessa voidaan varmistella, että meneekö sitä paljonkin tai usein.

Fimea (alan valvova elin) on myös antanut huomautuksia ja muistutuksia apteekeille näiden pykälien noudattamisesta.

Tuo ei nyt kuitenkaan liity siihen, että miksi se ei riitä, että yhden kerran vastaa siihen kysymykseen, että: ”Ei kiitos, pyydän kyllä jos tarvitsen apua.” Siihen kysymykseen voi tosiaan joutua vastaamaan jopa neljäkin kertaa peräkanaa, ja sitten voi se kyselijä jäädä vielä norkoilemaan siihen vierelle.

Samoja kokemuksia, vaikka olen maallikko.

Esim onko tämä magnesiumvalmiste kelaattimuodossa vai imeytyisikö ehkä sitraatti paremmin? (Siis aivan 'smalltalk' kysymys. Vastauksen tiesin jo, mutta jotta ahdistelija rauhoittuisi)

Seurauksena purkin kääntelyä ja vääntelyä ja muminaa 5 min ja sitten lähdetään katsomaan koneelta. Juu moikka, parkkimittari huutaa jo.

Jep. Hirveän kiva mennä hakemaan jotain hiivakuuria, kun heti joku hyökkää niskaan hönkäilemään. Plus koitan aina katsoa itsehoitolääkkeissä halvinta hintaa. Vertailuapua tähän en tarvitse. 😑 Lahdessa YO:n apteekki sellainen jossa ei lisäkseni moni tuttukaan asioi, ellei ole pakko.

En kehtaa käydä tämän takia hakemassa apteekista mitään "noloja" lääkkeitä, vaan tilaan ne netistä. Voin selittää kiusalliset vaivani suljetussa huoneessa lääkärille, hoitajalle tai vaikka sille farmaseutille, mutta en todellakaan siinä kaikkien muiden asiakkaiden läsnäollessa. Apteekeissa on usein myös ne reseptitiskit siten, että muut, jonottavat asiakkaat kuulevat, mitä tiskillä puhutaan.

Toinen juttu tässä on tosiaan se, että jos menen hakemaan esim. buranaa ja joku hyökkää heti auttamaan ja lyö sen paketin käteen, niin usein sitä sitten itse suuntaa heti kassalle. Sen sijaan, että katselisi muutakin ja tekisi heräteostoksia. Pätee muuten muihinkin liikkeisiin. Tulee asiakkaalle olo, että mitäs tässä sitten enää, kun löysin, mitä tulin hakemaan.

Montakohan kertaa yhden flunssakauden aikana farmaseutit huomaavat esim. asiakkailla Finrexiniä ja Buranaa käsissään ja muistuttavat, että niitä ei tule käyttää samaan aikaan? Tällaiset hyvät neuvot ovat ihan paikallaan kun porukka luulee, että tavalliset ja tutut lääkkeet ovat jotenkin automaattisesti täysin turvallisia nautittavaksi ihan miten sattuu. Ihmisiä vaivaa suunnaton ylimielisyys ja kuvitelma siitä, että toisen ammattitaito ei ole mitään ja he itse tietävät ihan samat asiat avattuaan pari kertaa googlen.

Vierailija kirjoitti:

Farmaseutit ovat pahimpia. Kyllä erikoislääkäri taitaa annokset osata sitten kuitenkin.

Farmaseutit joutuvat silloin tällöin soittelemaan lääkäreille ja tarkistamaan esim. onko tämä tietoinen siitä, että hänen määräämänsä lääkitys ei sovi yhteen potilaan muiden lääkkeiden kanssa. Virheitä sattuu nimittäin ja näin tulee varmistettua useammassa kohdassa ennen kuin potilas aloittaa lääkkeen, että se on hänelle sopivaa. 

Lääkärit myös laiminlyövät toisinaan omat velvollisuutensa sanomalla potilaalle, että kyllä apteekissa sitten neuvotaan. Varmasti neuvotaankin, mutta se ei poista lääkärin neuvontavastuuta.

Sosiaalisesti rajoittuneille jopa apteekki on vaikea paikka asioida :/ 

Kannattaa mennä silloin kun apteekissa ruuhkaa.

Minustaa tuo on hieman rrauhoittunut pahimmasta vaiheesta joka oli muutama vuosi sitten. Nyt tuntuu että ehkä yksi tarjoaa apuaan ja jos pitempään jollain yhellä ja samalla hyllyllä pyörii ns. ettimässä jotain  kieltäytymisen jälkeen, saattaa toinenkin tulla kysymään tarviiko apua. TÄmä on sopiva palvelumäärä minulle. En enää pariin vuoteen ole huomannut sitä aiemmin tyypillistä ahistuksen tunnetta kun jokainen ateekin henkilökunnasta saattoi tulla kukin vuorollaan tyrkyttämään apua + jäivät viereen vahtaamaan jos kieltäytyi. Nyt saa rauhassa tutkia jos haluaa.

On tuossa avun tarjoamisessa hyvätkin puolet. Kerran tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Olisin ostanut muuhun lääkitykseeni sopimatonta tuotetta, jos ei farmaseutti olisi osunut paikalle.

Tuskin siis henki olisi mennyt, mutta jomman kumman lääkkeen teho olisi ontunut.

Ärsyttävää on. Eikö riitä, että on näkyvillä, jotta apua tarvitsevat voivat itse kysyä.

Sama juttu. Kunpa saisi kotiinkuljetettuna reseptivapaat lääkkeet!

Lähiapteekissa olivat ilmeisesti saaneet taannoin turhasta palveluinnokkuudesta palautetta, tai jostain syystä sieltä tuli jonkin aikaa vaan yksi henkilö kysymään avuntarvetta ja kieltäytyessä käski tulla kysymään, jos kysyttävää tulee. Sittemmin ovat kyllä moisen unohtaneet ja nyt tulee taas joka ikinen lukuisista työntekijöistä vuorotellen kysymään ja yleensä joku jää vielä siihen lähistölle hengaamaan, että saavat tulla heti taas kyselemään, jos tutkit jotain pakettia pidempään. Olen ratkaissut asian puhumalla koko asiointireissun ajan puhelimessa ja lopetan vasta kun pääsen kassalle.

Vierailija kirjoitti:

On tuossa avun tarjoamisessa hyvätkin puolet. Kerran tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Olisin ostanut muuhun lääkitykseeni sopimatonta tuotetta, jos ei farmaseutti olisi osunut paikalle.

Tuskin siis henki olisi mennyt, mutta jomman kumman lääkkeen teho olisi ontunut.

Kerropa meillekin mikä hiivatulehduslääke tappaa eli vie hengen jonkun muun lääkkeen yhteisvaikutuksen ansiosta?

Olen muutamia kertoja ostanut hiivalääkkeen ja apteekin työntekijä on ollut opastamassa mut kertaakaan kysytty muista lääkkeistä. Tai varoitettu mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuossa avun tarjoamisessa hyvätkin puolet. Kerran tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Olisin ostanut muuhun lääkitykseeni sopimatonta tuotetta, jos ei farmaseutti olisi osunut paikalle.

Tuskin siis henki olisi mennyt, mutta jomman kumman lääkkeen teho olisi ontunut.

Kerropa meillekin mikä hiivatulehduslääke tappaa eli vie hengen jonkun muun lääkkeen yhteisvaikutuksen ansiosta?

Olen muutamia kertoja ostanut hiivalääkkeen ja apteekin työntekijä on ollut opastamassa mut kertaakaan kysytty muista lääkkeistä. Tai varoitettu mistään.

Tuohon pitää saada vastaus. Missä viipyy?

Kyllä mä kerron ihan suoraan mitä olen hakemassa, sitä vartenhan ne siellä ovat. Peräpukamavoiteet olen pyytänyt ihan reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Apteekissa myydään reseptivapaita lääkkeitä, joilla voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Olen itse saanut hyvää palvelua ja neuvoja, joita en itse olisi hoksannut. En tosin ole näsäviisas kaikentietävä sairaanhoitaja, joka haluaa näpäyttää apteekin henkilökuntaa.

Minusta on jotenkin ärsyttävää, että siinä vitamiinipurkkiosastolla tai särkylääkkeiden kohdalla ei voi edes rauhassa vertailla hintoja. Tai kun hetken mietit, että mitäs muuta vielä piti ottaa ja sitten siinä on kolmas tai hyvässä lykyssä neljäs eri ihminen kysymässä että tarvitsenko apua. Sitten katkeaa ajatus ja alkaa joskus ärsyttää ihan älyttömästi.

Ja muuten, olen sellainen että heräteostokset jää tekemättä jos tarpeeksi ärsyttää ;) 

Ainut asia mihin olen siellä ei-reseptilääke puolella tarvinnut apua on se, että missä jokin valmiste on. Usein tarvitsemani on jossain vetolaatikostossa piilossa.

Avun tarjoaminen on ihan jees ja itse usein sitä vastaan otankin, mutta se ärsyttää ettei ne farmaseutit koskaan tunnu tietävän mitä haen. Alkaa vaan lukemaan pakettien selosteita ääneen, jonka voin toki tehdä itsekin. Jos haluan apua, oletan saavani oikeasti asiantuntevaa sellaista. Harmi että sitä harvoin tuntuu saavan.