Lue keskustelun säännöt.
Äitiyslomalta työttömäksi - muita?
Onko muilla ollut tilanne, että äitiyslomalla ei ole työtä, johon palata?
Olen tyypillinen korkeasti koulutettu pätkätyöläinen. Vakituista työsuhdetta ei ole kuulunut, joten päätimme miehen kanssa hankkia lapsen ennen kuin on liian myöhäistä.
Vanhempainvapaani loppuu pian, ja olen etsinyt ahkerasti töitä, parissa haastattelussakin käynyt. Olen kuitenkin tilanteesta yllättävän ahdistunut, ja pelko työttömäksi jäämisestä on suuri. Olisi siksi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin on yksi, joka äitiysloman loputtua on työtön.
Irtisanouduin vakityöstäni hieman ennen äitiyslomaa.Miksi?
Tiedän kuinka kallis työnantajalle on äitiysloma, en halunnut olla niin iso ylimääräinen kuluerä
Joopajoo. Varmaan maksoit saamasi palkatkin takaisin anteeksipyyntönä siitä, että olit hankkiutunut raskaaksi.
No en tietenkään maksanut. Mutta en minä toisten rahoilla ala kotona olemaan!
Ja eikä ole provo, niinkuin joku jo ehti epäilemään...Kela sun kotona olemisen maksaa. Ei työnantaja sitä maksa.
lomat ja lomarahat kertyvät äitiysloman ajalta.
lisäksi työni oli sellainen, josta olisin joutunut jäämään sairaslomalle jo aiemmin.Ai kertyvät? Miksi hemmetissä? Jos ei ole töissä niin ei sieltä kyllä mitään lomaakaan ansaitse.
Lomaa kertyy nykyään puolen vuoden ajalta äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaalla. Kela korvaa lomat vuosilomakustannuskorvauksen muodossa työnantajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsytti kun olin koko elämäni käynyt kouluja, ollut töissä ja kun kerrankin pääsin kotiin hoitamaan lasta niin joka toinen kysyi että joko olet töihin lähdössä. No EN! Otin loparit ja hoidin lasta sen 3 v kotona. Ihanaa aikaa on ollut kun ei tarvii stressata. Ansiosidonnaisella olen nyt. Töitä katselen mutta en sitä samaa alaa mitä tein ja kulutin itseni paskapalkalla väsyneeksi. Kyllä töitä tekevälle löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä hermoile. Ajattele, että saat hoitaa lasta ansiosidonnaisella työttömyysrahalla. Paljon parempi kuin kotihoidontuki.
Ehdit vielä töihin ja manata niitä aamuja, kun kiire painaa ja lapsi kitisee.
Itselläni oli sama tilanne ja stressasin liikaa. Olisi pitänyt nauttia siitä ajasta, koska työarki on rankkaa.
Kiitos rohkaisusta. Olisi vain niin helppoa, jos olisi työ, johon palata. Voisi nauttia lapsen kanssa olemisesta ilman huolia.
Etsitkö kauan töitä? Millä alalla olet?
Viestintäalalla. Työllistyminen oli lopulta yllättävän helppoa.
Aika jännä. Palasin viestintäalalle takaisin kuusi vuotta sitten eikä oman alan kokoaikaista työtä löytynyt. Freelancerina tein, mutta työtilanne oli huono. Nyt olen tehnyt vuosi opetusalan osa-aikaisia pätkätöitä ja palkka on surkea. Onko työtilanne muuttunut noin paljon? En edelleenkään pääse viestintätöihin edes haastatteluun, vaikka minulla on vankka vuosien kokemus.
Minulla ei ollut vaikeuksia työllistyä viestintäalalle muutama vuosi sitten, kun etsin äitiysloman jälkeen töitä. Nyt on mielestäni jopa parempi tilanne kuin pari vuotta sitten ja työpaikkoja on haettavana enemmän. Sittemmin olen vaihtanut työpaikkaakin ilman ongelmia. T. Se, joka kertoi sujuvasta työllistymisestä
Tännepä oli tullut mukavasti kommentteja. Ja mukaan mahtuu aina pari provoakin.
Hyvä että otettiin esiin huoltosuhteen heikentyminen ja uhka kansantaloudelle. Pakko on jotakin tapahtua naisten työmarkkina-asemalle. Ymmärrän, että pätkätyöviidakossa ei vauvoja uskalleta hankkia. Meillä onneksi mies hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tulemme toimeen. Siksi uskaltauduimme lapsen hankintaan. Mutta monella näin ei ole.
En halua tehdä töitä pelkän toimeentulon vaan itseni kehittämisen vuoksi. On julmaa, että uran ja perheen välillä joutuu tekemään valintoja.
Koen olevani B-luokan kansalainen, vaikka olen synnyttänyt valtiolle arvokkaan veronmaksajan.
Ap
Minä olen se, joka haki töitä lapsen ollessa 1 9kk ja joka sai paikan siitä 4kk jälkeen.
Muutin statukseni työttömäksi työnhakijaksi heti, kun työnhaku tuli ajankohtaiseksi, koska työttömyystuki oli parempi kuin kotihoidontuki. Työttömäksi ilmoittautumisen myötä asennoinnuin myös ikään kuin henkisesti siihen, että nyt sitten haen töitä.
CV:hen kirjoitin avoimesti, että olin ollut 1v 9kk lapsen kanssa kotona. Ihan siihen edellisten töiden jatkoksi. Halusin, ettei turhia selittämättömiä aukkoja jää CV:hen ja sen lisäksi koin, että voin jopa päästä haastatteluihin helpommin, kun olen juuri saanut lapsen. (Aikaisemmin työttömänä, mutta lapsettomama 28-vuotiaana en päässyt juuri mihinkään, ehkä ajattelivat lapsettomuuden olevan jopa negatiivinen tekijä sen ikäisellä.)
Toki varmasti myös sillä oli merkitystä, että hain ehkä oikeisiin paikkoihin tällä kertaa, ja tein mielestäni paremmat työhakemukset kuin aiemmalla työnhakukerralla, mutta itse kyllä ihan rehellisesti toin sen esiin, että kotona oleminen saa nyt riittää ja olen enemmän kuin motivoitunut siirtymään työelämään.
Paljon tsemppiä kaikille työnhakijoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen se, joka haki töitä lapsen ollessa 1 9kk ja joka sai paikan siitä 4kk jälkeen.
Muutin statukseni työttömäksi työnhakijaksi heti, kun työnhaku tuli ajankohtaiseksi, koska työttömyystuki oli parempi kuin kotihoidontuki. Työttömäksi ilmoittautumisen myötä asennoinnuin myös ikään kuin henkisesti siihen, että nyt sitten haen töitä.
CV:hen kirjoitin avoimesti, että olin ollut 1v 9kk lapsen kanssa kotona. Ihan siihen edellisten töiden jatkoksi. Halusin, ettei turhia selittämättömiä aukkoja jää CV:hen ja sen lisäksi koin, että voin jopa päästä haastatteluihin helpommin, kun olen juuri saanut lapsen. (Aikaisemmin työttömänä, mutta lapsettomama 28-vuotiaana en päässyt juuri mihinkään, ehkä ajattelivat lapsettomuuden olevan jopa negatiivinen tekijä sen ikäisellä.)
Toki varmasti myös sillä oli merkitystä, että hain ehkä oikeisiin paikkoihin tällä kertaa, ja tein mielestäni paremmat työhakemukset kuin aiemmalla työnhakukerralla, mutta itse kyllä ihan rehellisesti toin sen esiin, että kotona oleminen saa nyt riittää ja olen enemmän kuin motivoitunut siirtymään työelämään.
Paljon tsemppiä kaikille työnhakijoille!
Saitko vakiduunin?
Tämän ketjun perusteella kandee alkaa valehdella, että on ollut hoitovapaalla, eikä työttömänä. Kun vuosienkin lastenhoidon ei näköjään katsota vanhentavan osaamista yhtä paljon kuin parin kuukauden työttömyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi äitiyslomalla niin, että koko toimipiste suljettiin. Sain kutsun tulla neuvottelemaan jatkosta. Olivat siirtämässä vuorotyöhön (hoiva-ala), kun työsoppari oli päivätyöhön. Kyselin kunnasta: vuoropäiväkotiin oli monen kk jonot. Ilmoitin, että en pysty mitenkään palaamaan, ja hain hoitovapaata. Hoitovapaan aikana löysin itse saman työnantajan päivätyön, kun olin aktiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella kandee alkaa valehdella, että on ollut hoitovapaalla, eikä työttömänä. Kun vuosienkin lastenhoidon ei näköjään katsota vanhentavan osaamista yhtä paljon kuin parin kuukauden työttömyyden.
Minusta on hölmöä sanoa että on hoitovapaalla, jos ei ole työpaikkaa johon palata. Sen sijaan työtön voi olla kotona hoitamassa lapsia, eikä ole mitään valehtelua kertoa niin. Kotihoidontukea saa myös työtön, vaikka tuki vähennetään työttömyyskorvauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla ollut tilanne, että äitiyslomalla ei ole työtä, johon palata?
Olen tyypillinen korkeasti koulutettu pätkätyöläinen. Vakituista työsuhdetta ei ole kuulunut, joten päätimme miehen kanssa hankkia lapsen ennen kuin on liian myöhäistä.Vanhempainvapaani loppuu pian, ja olen etsinyt ahkerasti töitä, parissa haastattelussakin käynyt. Olen kuitenkin tilanteesta yllättävän ahdistunut, ja pelko työttömäksi jäämisestä on suuri. Olisi siksi kiva kuulla muiden kokemuksia.
Hei, minulla oli hyvä vakkarityö, johon piti palata. Erehdyin pitämään äitiysloman päälle kesäloman, jonka aikana alkoi YT:t. Palasin töihin. Viikon sisällä paluustani tuli esimies lomilta ja irtisanoi. Sijaiseni sai jatkaa, koska hänen sopimuksensa oli määräaikainen, ja jatkui puoli vuotta paluuni yli. Yt:t olivat olleet jo pitkään odotettavissa. Esimies olikin "fiksu", ja teki äitiysloman aikana "organisaatiomuutoksen". Minut siirrettiin vanhalla roolilla yksikköön x. Sijainen hoiteli samaa tehtävää poissaollessani yksikössä y. Kun potkut sain, sanottiin, että yksilössäni ei enää ollut toimenkuvaani.
Liitto neuvotteli korvaukset, muutaman kk palkka irtisanominajan palkan päälle. Sain muutamassa viikossa uuden, paremman työn muualta.
Vierailija kirjoitti:
Tännepä oli tullut mukavasti kommentteja. Ja mukaan mahtuu aina pari provoakin.
Hyvä että otettiin esiin huoltosuhteen heikentyminen ja uhka kansantaloudelle. Pakko on jotakin tapahtua naisten työmarkkina-asemalle. Ymmärrän, että pätkätyöviidakossa ei vauvoja uskalleta hankkia. Meillä onneksi mies hyväpalkkaisessa vakityössä, joten tulemme toimeen. Siksi uskaltauduimme lapsen hankintaan. Mutta monella näin ei ole.
En halua tehdä töitä pelkän toimeentulon vaan itseni kehittämisen vuoksi. On julmaa, että uran ja perheen välillä joutuu tekemään valintoja.
Koen olevani B-luokan kansalainen, vaikka olen synnyttänyt valtiolle arvokkaan veronmaksajan.
Ap
Siis oikeasti?! Sä olet arvokkaampi, kun olet syntynyt? Katsotaan sitä sitten 40 vuoden päästä, että mitä se sun veronmaksaja on saanut aikaiseksi. Mitäs, jos siitä tuleekin yhteiskunnan elätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on kyllä todella onnellisia.
Meillä oli niin tiukassa määrärahat jne, olin äitiyslomalla vaim puoli vuotta per lapsi, mies oli 3 kk.
Meillä n vähän enemmän varallisuutta. Ostettiin pieni yksiö samasta taloyhtiöstä.palkattiin lastenhoitaja ja ekana vuonna tein työaikaa klo 6 - 14 ja vauva heräsi vasta klo 10.
Saimme yht 4 lasta ja sama lastenhoitaja oli meillä yli 10 v töissä.
Silloin naisen asema oli huonompi ja miehinen ala, esimies nainen.
Yhteen hiileen puhallettiin koko tiimi.
Meidän tiimi pärjäsi, muita on valtio supistanut.
Oli tuo tilanne ja aika lottoamista oli näin jälkikäteen ajatellen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin yhteensä kolme lasta putkeen siten, että minulla ei ollut töitä, vaan opiskelin samalla.
Esikoinen syntyi kun olimme 25 ja 27 ja valmistuneet yliopistosta. Töitä olimme tehneet pätkissä enemmän tai vähemmän omalla alalla vuoden ajan ennen kuin otimme paperit ulos. Ja kaikki kesät kesätöitä sitä ennen, myös enemmän tai vähemmän omalla alalla. Olimme olleet yhdessä jo vuosia ja toive lapsesta oli suuri, naimisissa olimme myös. Niinpä päätimme yrittää esikoista. Määräaikainen työni loppui odotusaikana kun olin rv 17 eikä odotus vielä näkynyt ulospäin, eli siitä loppuminen ei johtunut.
Minulla oli jo aiemmin ollut ajatuksena hakea opiskelemaan toista alaa, jonne pääsin samana keväänä kun esikoinen oli vauva. Siispä opiskelin ja hoidin lapsia, joita saimme yhteensä kolme putkeen. Miehellä riitti pätkää, täydensi tutkintoaan ja sai lopulta viran siinä vaiheessa kun kuopus oli taapero. Minä tein opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lapsilla oli kotona hoitaja.
Valmistuin toisesta maisteritutkinnosta ja sain saman tien viran, hain töitä kolme viikkoa. Mies jäi kotiin hoitamaan lapsia, kun palkkani on suht ok. Eli 30-v. olin ollut kotona viisi vuotta mutta koko ajan samalla opiskellut, kolme lasta ja kaksi tutkintoa. Ekalla alalla en enää työllistyisi, se lienee selvää, mutta kys. ala on hyödyksi nykyisellä ja uratavoitteissa. Tämä meidän systeemi oli siis aika mieletön riskinotto, mutta tiesin että alallani työllisyys on hyvä, joten näin uskalsi jossain määrin tehdä. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi, jos ala työllistää heikommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 5 vuotta lasten kanssa kotona. Siitä suoraan pääsin töihin ekasta haastattelusta, ei siis ollut vakkaripaikkaa odottamassa. Ammatti: lähihoitaja. Tuuriakin toki pelissä että tärppäs niin nopeasti. Vähän jopa harmitti kun en saanut lasten kanssa tutustua päiväkotiin jne kun olin sitten jo töissä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Oli tuo tilanne ja aika lottoamista oli näin jälkikäteen ajatellen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin yhteensä kolme lasta putkeen siten, että minulla ei ollut töitä, vaan opiskelin samalla.
Esikoinen syntyi kun olimme 25 ja 27 ja valmistuneet yliopistosta. Töitä olimme tehneet pätkissä enemmän tai vähemmän omalla alalla vuoden ajan ennen kuin otimme paperit ulos. Ja kaikki kesät kesätöitä sitä ennen, myös enemmän tai vähemmän omalla alalla. Olimme olleet yhdessä jo vuosia ja toive lapsesta oli suuri, naimisissa olimme myös. Niinpä päätimme yrittää esikoista. Määräaikainen työni loppui odotusaikana kun olin rv 17 eikä odotus vielä näkynyt ulospäin, eli siitä loppuminen ei johtunut.
Minulla oli jo aiemmin ollut ajatuksena hakea opiskelemaan toista alaa, jonne pääsin samana keväänä kun esikoinen oli vauva. Siispä opiskelin ja hoidin lapsia, joita saimme yhteensä kolme putkeen. Miehellä riitti pätkää, täydensi tutkintoaan ja sai lopulta viran siinä vaiheessa kun kuopus oli taapero. Minä tein opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lapsilla oli kotona hoitaja.
Valmistuin toisesta maisteritutkinnosta ja sain saman tien viran, hain töitä kolme viikkoa. Mies jäi kotiin hoitamaan lapsia, kun palkkani on suht ok. Eli 30-v. olin ollut kotona viisi vuotta mutta koko ajan samalla opiskellut, kolme lasta ja kaksi tutkintoa. Ekalla alalla en enää työllistyisi, se lienee selvää, mutta kys. ala on hyödyksi nykyisellä ja uratavoitteissa. Tämä meidän systeemi oli siis aika mieletön riskinotto, mutta tiesin että alallani työllisyys on hyvä, joten näin uskalsi jossain määrin tehdä. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi, jos ala työllistää heikommin.
Niin ja siinä vaiheessa kun töitä hain, toin ihan avoimesti esiin sen, että olin ollut monta vuotta kotona lasten kanssa, mutta koko ajan monta rautaa tulessa. Vähän siis siihen tyyliin, että jos pystyy hoitamaan lapset ja yliopistotason opiskelun, niin mitä se kertoo organisointikyvystä, päättäväisyydestä ja pitkäjänteisyydestä. Myös yritin korostaa motivaatiota työllistymiseen. Ilmeisesti kannatti siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tuo tilanne ja aika lottoamista oli näin jälkikäteen ajatellen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Saatiin yhteensä kolme lasta putkeen siten, että minulla ei ollut töitä, vaan opiskelin samalla.
Esikoinen syntyi kun olimme 25 ja 27 ja valmistuneet yliopistosta. Töitä olimme tehneet pätkissä enemmän tai vähemmän omalla alalla vuoden ajan ennen kuin otimme paperit ulos. Ja kaikki kesät kesätöitä sitä ennen, myös enemmän tai vähemmän omalla alalla. Olimme olleet yhdessä jo vuosia ja toive lapsesta oli suuri, naimisissa olimme myös. Niinpä päätimme yrittää esikoista. Määräaikainen työni loppui odotusaikana kun olin rv 17 eikä odotus vielä näkynyt ulospäin, eli siitä loppuminen ei johtunut.
Minulla oli jo aiemmin ollut ajatuksena hakea opiskelemaan toista alaa, jonne pääsin samana keväänä kun esikoinen oli vauva. Siispä opiskelin ja hoidin lapsia, joita saimme yhteensä kolme putkeen. Miehellä riitti pätkää, täydensi tutkintoaan ja sai lopulta viran siinä vaiheessa kun kuopus oli taapero. Minä tein opintoihin kuuluvan harjoittelun ja lapsilla oli kotona hoitaja.
Valmistuin toisesta maisteritutkinnosta ja sain saman tien viran, hain töitä kolme viikkoa. Mies jäi kotiin hoitamaan lapsia, kun palkkani on suht ok. Eli 30-v. olin ollut kotona viisi vuotta mutta koko ajan samalla opiskellut, kolme lasta ja kaksi tutkintoa. Ekalla alalla en enää työllistyisi, se lienee selvää, mutta kys. ala on hyödyksi nykyisellä ja uratavoitteissa. Tämä meidän systeemi oli siis aika mieletön riskinotto, mutta tiesin että alallani työllisyys on hyvä, joten näin uskalsi jossain määrin tehdä. En kuitenkaan välttämättä suosittelisi, jos ala työllistää heikommin.
Niin ja siinä vaiheessa kun töitä hain, toin ihan avoimesti esiin sen, että olin ollut monta vuotta kotona lasten kanssa, mutta koko ajan monta rautaa tulessa. Vähän siis siihen tyyliin, että jos pystyy hoitamaan lapset ja yliopistotason opiskelun, niin mitä se kertoo organisointikyvystä, päättäväisyydestä ja pitkäjänteisyydestä. Myös yritin korostaa motivaatiota työllistymiseen. Ilmeisesti kannatti siis.
Vau miten omaperäistä.
Olin vanhempainvapaalla, kun tuli yt:t ja toimipisteemme suljettiin. Vanhempainvapaan loputtua ilmoittauduin töihin, sain potkut ja irtisanomisaika lähti käyntiin. Kun irtisanomisaika loppui, ilmoittauduin työttömäksi ja saan ansiosidonnaista. Nostan myös hoitorahaa, joka alentaa tuota ansiosidonnaista. Työnhakuun en aio vielä ryhtyä, sillä alkuperäisenkin suunnitelman mukaan olisin ollut lasten kanssa kotona vielä jonkin aikaa. Jos jossain vaiheessa saan karenssia, tulee hoitoraha kuitenkin. Aion nyt nauttia tästä ajasta, työnhakua ehtii murehtia myöhemminkin.
Ai kertyvät? Miksi hemmetissä? Jos ei ole töissä niin ei sieltä kyllä mitään lomaakaan ansaitse.