Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Sekin on ihan määrittelykysymys mitä on tämä "roikkumaan jääminen". Itse olen poistanut FB:stä suosiolla tyyppejä, jos en enää ole heidän kanssaan tekemisissä. Ei enää heidän elämänsä kiinnosta siinä vaiheessa. Jotkut silti toimivat tuossakin toisin, jotta olisi helpompaa vuosien päästäkin mahdollisesti aloittaa yhteydenpito uudelleen. Riippuu varmaan persoonasta mikä toimii kenellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on se, että sosiaaliset taitoni eivät nähtävästi riitä normaalien ihmisten ystäväksi, vaan vedän puoleeni kaikki hyväksikäyttäjät ja feidaajat.

Mullekin käy usein tähän tapaan. Tai siten, että jään vaan äimistelemään ihmisten käytöstä. En tajua syitä ja seurauksia tai ihmisten motiiveja ja logiikkaa. Suurin osa ihmisten käytöksestä tuntuu olevan ihan muualta kuin oppikirjoista. Hassuinta on se, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tajuan, mitä ihmiset oikein ajattelevat tehdessään tai sanoessaan sitä sun tätä. Välillä tuntuu, että elän jossain toisessa maailmassa kuin muut. 

Todennäköisesti jos joku kertoo pitävänsä minusta tai haluaa vaikkapa nähdä, ja minä otan tämän totena, niin seuraavalla viikolla henkilö voi ollakin jo ihan toista mieltä. Hämmentävää. Tai jos joku kertoo, että tulee käymään seuraavana päivänä, niin seuraavana päivänä hän ilmoittaakin, että ei hän tulekaan. Again, hämmentävää. En pysy perässä ihmisten mielenliikkeissä. 

Voi helvetti. Voi oikeasti tulla jokin este miksei jaksakaan tavata...töissä kiirettä, väsyttää tms.

En ymmärrä noin herkkänahkaisia tyyppejä!! Ei se syy AINA ole siinä toisessa, vaan siihen voi olla ihan jokin muu syy. Aikuisia tässä ollaan, eikä mitään teini-ikäisiä. Normaali ihminen tajuaa että muutoksia voi joskus tulla.

Ei tässä nyt olekaan kyse siitä, ettäkö syy olisi toisessa. Niin, voihan sitä tulla. Toisaalta jos tuntee itsensä, voi olla myös lupaamatta asioita ja jättää asiat ehkä-tasolle. Lisäksi jos oikein yrittää, voi ehkä saada sittenkin karistettua väsymykset silmistään sen takia, että tuli muuten luvattua, että menen kaverilla käymään. 

Kuten sanoin, niin mun maailma on simppeli. Se tehdään, mitä luvataan ja sanotaan. Ei ole avaruustiedettä eikä rasittavaa, vaan pikemminkin helppoa. Jotkut muut palloilee muutostensa kanssa ja ämpyilee sinne tänne. Se heille sallittakoon, mutta kieltämättä en pistäisi pahakseni, jos maailma olisi muillekin vähemmän monimutkainen muutosten labyrintti ja yleinen kaaos, jota sitten vyörytetään myös toisille ihmisille. 

Niin, joskus ei asiat mene kuten sovitaan. Sellaista se elämä on. Kuten kirjoitin jo tuossa aikaisemmin, aina ei voi ennustaa kaikkea etukäteen. Itselläni on vuorotyö ja perhettä, muutakin elämää. Kyllä oikeat ystävät ymmärtää jos siirtää/peruu treffit.

Ehkä mä en nyt ihan saa tähän sitä ajatustani sanottua. Musta tuntuu, että on tullut yhä yleisemmäksi sellainen, että on ihan okei, jos ei teekään sitä, mitä on luvannut tehdä. Puolihyväksyttyä. Että eihän sen niin väliä ole, vaikka kaveri olisi jo leiponut pullaa, mut nyt sattuukin väsyttämään. Ei kunnioiteta lupauksia, ja vedotaan milloin mihinkin väsymykseen ja jaksamattomuuteen liiankin helposti. Ei siis suinkaan ole aina kyse siitä, että hei mulla on kuumetta tai multa katkes jalka. 

Mulla on tunne, että ennen vanhaan ihmisille iski huono omatunto paljon helpommin kuin nykyään. Nykyään voidaan hyvin sanoa, että hupsis, en mä tuukaan, ja porskutellaan iloisena eteenpäin. Ei siis suomeksi sanottuna kiinnosta pätkääkään se, mitä se toinen mahtaa asiasta ajatella. Ei ehkä edes kysytä, että hei, käviskö sulle sittenkin näin. 

Jostain kumman syystä ihmiset myös profiloituvat siten, että joistakin tietää, että joku ei tee ikinä ohareita, vaan pysyy siinä, minkä on sanonut. Jostain taas tietää aina, että ei todellakaan voi luottaa. Joillekin siis sattuu enemmän asioita, ja joillekin ei satu. Tai sitten ehkäpä vain joillakin se halu pitää lupaukset on vahva. 

Selvä. Sulla taitaa olla aika vilkas mielikuvitus tai sitten olet vain harvinaisen negatiivinen. En usko että kukaan tekisi ohareita jatkuvasti, ja jos tekee niin sit sellasesta ihmisestä voi päästää irti. Mun ystäväpiirissä on ihan ok jos tulee muutoksia ja niistä ilmoitetaan. En näe siinä mitään ongelmaa.

Tätä mä ehkä just tarkotankin, että nykyään tämmöset muutokset ja "muutokset" tuntuvat olevan hyvin yleisiä. Että jos ei ole 150-prosenttisessa huippuvireessä, niin äh, en mä jaksakaan, vaikka siellä jo kaveri odottelisi. 

Ei mulla tietääkseni vilkas mielikuvitus ole, melkeinpä päin vastoin. Ikävä kyllä ihan tosiasia, että jotkut tekee ohareita helpommin kuin jotkut toiset. Joillain on rima matalalla toimia siten. Jos esim. sataa vettä, se voi jo riittää jollakulla siihen, että haluaakin tehdä oharit. 

Omassa kaveriporukassa oharit ovat sikäli ongelma, että ensiksi nähdään paljon vaivaa, jotta löydetään yhteinen ajankohta, joka mahdollisimman monelle sopisi. Sitten alkaa se renkutus, että eikun eikun... Onneksi joskus toisinkin päin eli joku epäilevä voi tullakin paikalle. 

Näitä sairauksia sun muita force majeure -juttuja on turha ottaa nyt esimerkeiksi. Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitetaan eli enemmänkin "ei mua huvitakaan, koska kuun asento on väärä" tai "en mä jaksakaan, kun vein äsken koiran pihalle" -tyylisiä juttuja. 

Tätä yleistystä näillä valittajilla en ymmärrä. Jos sinun kaveriporukassa näin toimitaan, yleistät sen ,että se on nykyään kaikkialla yleinen toimintatapa ja jankutat ja jankutat, vaikka moni yrittää kertoa, että heille tämä on outo toimintatapa, koska heidän kaveriporukassa ei näin toimita.

Ehkä kaveriporukkasi on väärä tai he eivät pidä sinua niin tärkeänä. Mutta älä yleistä, että nykään kaikille tämä olisi yleistä. Kyllä jo 70-luvulla, kun olin teini, oli yleistä oharien tekeminen niille, jotka eivät olleet tärkeitä

En ole tehnyt havaintojani vain oman kaveriporukan perusteella. Olen vilpittömästi ihmeissäni, jos ihmiset (mielestäni tuossa nyt ei kuitenkaan "moni" yrittänyt kertoa) esim. täällä ovat sitä mieltä, että meno on täysin yhtä vakaata kuin vaikkapa 80- tai 90-luvulla, jolloin taas minä olin teini. Sama ilmiö on kuitenkin nähtävissä töissä, siviilissä, kaikkialla. Tekniikka on helpottanut ohareiden tekemistä huomattavasti. Myös kiire, kiire, kiire, oli se sitten oikeata kiirettä tai tekemällä tehtyä on yksi syy. 

Henkilökohtaisuudet eivät tuossa kohdin päde, joten niihin on mielestäni turha mennä. Pysytään asiassa. 

Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että myös 70-luvulla tehtiin ohareita ja 80-luvulla jne. Mutta silloin ei ollut kännyköitä yms. Kun oltiin sovittu jotain ja joku ei tullut, ei kukaan heti tekstarilla kysynyt, missä oot, miksi et tullut, mikä syy sulla on. Silloin vain jotakuta ei näkynyt paikalla ja syytäkään ei pahemmin mietitty, kun ei tarvinnut somen kautta olla läsnä kaiken aikaa kaikkialla kaikkien kanssa.

Olen itsekin tehnyt ohareita nuorena. Esim. oli sovittu illanvietto tyttöjen kanssa. Mutta eräs poika, johon olin ihastunut soitti ja pyysi lähtemään ajelulle toiseen kaupunkiin. Lähdin pojan kanssa ja kukaan tytöistä ei edes saanut tietää, missä olin ollut.

Eihän se, että ohareita on tehty kautta aikojen, tee asiaa normaaliksi, korrektiksi tai mukavaksi. Mulle kuvailemasi kuulostaa ihan vieraalta eli ketään ei jätetty yksin odottelemaan elokuvateatterin eteen. 

Tuo kuvailemasi juttuhan oli tosi ikävä tempaus. 

Mistä tempaisit tuon elokuvateatterin :)

Mutta saat vapaasti olla sitä mieltä, että muut ihmiset ovat ikäviä ja tekevät sinulle ohareita ja sinulla on hyvä omatunto ja olet tunnollinen ja muiden syyt olla tulematta, ovat vain tekosyitä.

Elokuvateatterin tempaisin toki esimerkkinä. Mietin teini-iän paikkoja eli pointtina oli toki se, että jos oli sovittu, että nähdään kartsalla, kaverilla tai mennään elokuviin, niin sitten myös tehtiin niin. Ei siis kannata yhteen paikkaan takertua, se oli vain esimerkki. Ajattelin sen olevan selvää. 

En tietääkseni sanonut, että muut ihmiset ovat ikäviä. Saati puhunut, että ihmiset sanovat vain tekosyitä. Keskusteluhan on ollut siitä, missä määrin ihmiset sitoutuvat asioihin ja minkä verran muuttavat suunnitelmia, ajatuksia, menoja jne. ohkaisinkin perustein. En voi sanoa näistä hektisistä ja epämääräisistä sekoiluista nauttivani, koska olen tosiaan old school -väkeä henkisesti, mutta näitä pystyy havainnoimaan myös ilman sen suurempia tunnelatauksia. Kuten sanottu, näiden kanssa joutuu elämään, mutta esim. äitini sukupolvi toimii pitkälti toisin. 

Niin, meillä kullakin on omat hyvät ja huonot puolemme. Joo, oon tunnettu siitä kaveriporukassa, että jos sanon, että tulen, niin myös tulen, ellen ole kipeä tmv. Varmasti varjopuolena siinä sitten tulee se, että en tosiaan hirveästi pidä erinäisistä ohareista. Huom. jo nimi oharit tarkoittaa sitä, että se ei ole sama asia kuin peruminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".

Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista. 

Mä en tykkää puheluista. Viestillä saa kysyttyä ja vastattua SILLOIN KUN ON AIKAA.

Tasan 2 ihmistä mulle soittaa joka hemmetin päivä ihan vaan puhuakseen..ihan sama Kuuntelenko tai otanko osaa aiheeseen tai onko edes millään tavalla muhun liittyvä, mua kiinostava tai mulle kuuluva aihe, ne vaan puhuu ja puhuu. Mulla on muutakin tekemistä ja vaikkei oliskaan niin vituttaa tuhlata aikaa puhelin korvalla.. olen sanonu, ei mene jakeluun.

Puhelinvastaajakin kiinnostuneempi kuuntelija ku mä

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Mitä kertoo sinusta, että koet toiset mielensäpahoittajina? Miten kohtelet muita, jos saat heiltä jatkuvasti kiukkuista palautetta toiminnastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Varmaan ihminen, jolla ei ole tarvetta puhua toisen ihmisen pahasta mielestä siten, että henkilö on "mielensäpahoittaja".

Mutta onhan tuossa kommentissasi totuutta: moni ihminen on todella allerginen etäisestikin negatiivisille viboille. Ei saisi sanoa mistään, ei saisi loukkaantua mistään, ei saisi olla sen syvällisemmin eri mieltä. Pitäisi vaan olla hauskaa, kivaa, kepeätä. Ei todellinen elämä vaan ole sellaista. 

Eikä saisi ikinä sanoa ääneen, jos ystävän käytös tuntuu pahalta. Joustoa pitää olla, mutta vain yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

No en ihmettele ettei täällä muutamilla ole kavereita. Mielensäpahoittajien kokoontumisajot, kaikki vika on toisissa. Tottakai.

Minulla ei ole ystäviä, kun aina muut tekee kaikkea ja minun kaveriporukassa ollaan sitä ja tätä ja minua ja minua kohdellaan aina huonosti.

Edelleen ihmettelen, miksi näille mielensäpahoittajille ei kelpaa ne toiset yksinäiset, vaan hinkuvat niiden perään, joilla on kiirettä ja paljon muitakin ystäviä, eivätkä ehdi tukeamaan näitä yksinäisiä koko aikaa.

Mutta ei. Mieluummin istutaan kotona koneen ääressä valittamassa, kun minun kaveriporukka ja minua kohdellaan huonosti ja minä en ole koko ajan se ykkönen. Nyyh. Säälikää minua.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Miksi yksinäiset eivät tutustu toisiin yksinäisiin: koska yksinäisyys on sellainen iso tabu, että ihmiset yrittävät siksi välttää paljastumasta yksinäisiksi. Näkeehän täälläkin miten ilkeän myllytyksen kohteeksi päädyt, jos kerrot kokevasi yksinäisyyttä. Ei kukaan sellaista halua osakseen. Ja ellei yksinäisyydestä puhuta, niin ei siihen myöskään kukaan pysty puuttumaan. Huonommassa asemassa oleviin kohdistetut ilkeät sanat tekevät maailmasta ilkeän paikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

"Mutkaton" ihminen suhteessa ystävään: Jousta sinä koko ajan, minä teen mitä lystään. Sinun pitää huomioida minun toiveeni, mutta minun ei tarvitse tulla sinua vastaan. My way of highway!

Tämäkään on sitä mutkattomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka jaksaa viettää aikaa mielensäpahoittajan kanssa

Mitä kertoo sinusta, että koet toiset mielensäpahoittajina? Miten kohtelet muita, jos saat heiltä jatkuvasti kiukkuista palautetta toiminnastasi?

Ei mitään. Kiukkuinen palaute tulee tasan näiltä yksinäisiltä. Ovat ihan vastaavia kun u-lisevat miehet, ihme väninää ja marttyrointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

"Mutkaton" ihminen suhteessa ystävään: Jousta sinä koko ajan, minä teen mitä lystään. Sinun pitää huomioida minun toiveeni, mutta minun ei tarvitse tulla sinua vastaan. My way of highway!

Tämäkään on sitä mutkattomuutta?

No miksi sitten et vaan ole jonkun kivemman tyypin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

"Mutkaton" ihminen suhteessa ystävään: Jousta sinä koko ajan, minä teen mitä lystään. Sinun pitää huomioida minun toiveeni, mutta minun ei tarvitse tulla sinua vastaan. My way of highway!

Tämäkään on sitä mutkattomuutta?

No miksi sitten et vaan ole jonkun kivemman tyypin kanssa?

Minähän olen. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

Ja kun eivät enää muuta keksi, haukkuvat mutkattomien ihmisten kaveruussuhteita pintapuolisiksi ja että ne ei ole oikeita ja heidän mielestään tarpeeksi syvällisiä.

Jotenkin jää kuva vihamielisestä ihmisestä, joka panettelee katkerana ja on kateellinen muille ihmisille ja vähättelee heidän ystävyyssuhteitaan tyyliin, että joo, onhan niillä kavereita, mutta ei ne oo oikeita ja arvokkaita ja ovat sukanvaihtajia ja varmaan joutuvat vanhana jäämään yksin, kun eivät ole yhtä syvällisiä kuin minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

Ja kun eivät enää muuta keksi, haukkuvat mutkattomien ihmisten kaveruussuhteita pintapuolisiksi ja että ne ei ole oikeita ja heidän mielestään tarpeeksi syvällisiä.

Jotenkin jää kuva vihamielisestä ihmisestä, joka panettelee katkerana ja on kateellinen muille ihmisille ja vähättelee heidän ystävyyssuhteitaan tyyliin, että joo, onhan niillä kavereita, mutta ei ne oo oikeita ja arvokkaita ja ovat sukanvaihtajia ja varmaan joutuvat vanhana jäämään yksin, kun eivät ole yhtä syvällisiä kuin minä olen.

Jep. Vaikka oikeasti ovat vain syvältä, ei syvällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

"Mutkaton" ihminen suhteessa ystävään: Jousta sinä koko ajan, minä teen mitä lystään. Sinun pitää huomioida minun toiveeni, mutta minun ei tarvitse tulla sinua vastaan. My way of highway!

Tämäkään on sitä mutkattomuutta?

No miksi sitten et vaan ole jonkun kivemman tyypin kanssa?

Minähän olen. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Ja katkerana voliset nurkassa, kun niillä mutkattomilla ihmisillä on hauskaa kavereidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

"Mutkaton" ihminen suhteessa ystävään: Jousta sinä koko ajan, minä teen mitä lystään. Sinun pitää huomioida minun toiveeni, mutta minun ei tarvitse tulla sinua vastaan. My way of highway!

Tämäkään on sitä mutkattomuutta?

No miksi sitten et vaan ole jonkun kivemman tyypin kanssa?

Minähän olen. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Ja katkerana voliset nurkassa, kun niillä mutkattomilla ihmisillä on hauskaa kavereidensa kanssa.

Onko heillä? Aika paljon moni "mutkaton" tyyppi näyttää mollaavan muita selän takana. Ette tekään käytöksen perusteella vaikuta miltään tyypiesimerkeiltä onnellisista ihmisistä, jotka ovat tasapainossa itsensä kanssa. Jos olisitte aidosti onnellisia omassa elämässänne, niin tuskin olisi noin suurta tarvetta tulla tänne haukkumaan yksinäisiä.

Miksi nämä palstan yksinäiset sitten on yksin, kun he ovat niin syvällisiä ja luotettavia ja hyvä omatunto ja vaikka mitä, mitä he kehuvat olevan verrattuna muihin.

Luulisi, että heidän seuraan haluaisi kaikki, kun omien sanojensa mukaan ovat niin loistavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista spekulointia täällä on ollut, oletetaan asioita. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?? En itse jäisi roikkumaan ihmisiin jos en sais vastakaikua, uusia tulee tilalle. Elämäntilanteet- ja intressit muuttuu jne. Se on elämää. Etenkin kun tässä iässä 40+ aika moni on jo perheellinen. Se luo omat haasteensa.

Totta. Mutkattomilla ihmisillä näkyy olevan kavereita ja näillä märehtijöillä elämä on vaikeaa ja yksinäistä. Itketään kotona, kun kukaan ei hae sieltä ja kun kaikki kohtelee huonosti ja syytetään perheellisiä siitä, että he panevat miehensä ja lapsensa ja mummolat etusijalle, kuin jonkun yhdentekevän kahvittelun, missä yksinäinen saa haukkua ja valittaa ystävistään, jotka eivät taas soittaneet.

Tosiaan, sitä vaistoaa ne negativiiset fibat ja ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella valitusta, kuinka kaikki muut on ikäviä ihmisiä, kun ei kiinnitä koko ajan huomiota häneen ja soittele hänelle pitkiä puheluita, vaan ryökäleet vastaa tekstiviestillä, kun ehtivät.

Niinpä, ei niille kelpaa sellaiset ihmiset kun he itse ovat. En ihmettele, ollaan niin negatiivisia, itsekkäitä herkkiksiä.

"Mutkaton" ihminen suhteessa ystävään: Jousta sinä koko ajan, minä teen mitä lystään. Sinun pitää huomioida minun toiveeni, mutta minun ei tarvitse tulla sinua vastaan. My way of highway!

Tämäkään on sitä mutkattomuutta?

No miksi sitten et vaan ole jonkun kivemman tyypin kanssa?

Minähän olen. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Ja katkerana voliset nurkassa, kun niillä mutkattomilla ihmisillä on hauskaa kavereidensa kanssa.

Onko heillä? Aika paljon moni "mutkaton" tyyppi näyttää mollaavan muita selän takana. Ette tekään käytöksen perusteella vaikuta miltään tyypiesimerkeiltä onnellisista ihmisistä, jotka ovat tasapainossa itsensä kanssa. Jos olisitte aidosti onnellisia omassa elämässänne, niin tuskin olisi noin suurta tarvetta tulla tänne haukkumaan yksinäisiä.

Kukaan ei olisi haukkunut yksinäisiä, ellei tässä ketjussa olisi paljastunut yksinäisten katkeruus ja se, kuinka suvaitsemattomia he ovat. Kun valitetaan, että pienten lasten äiti ei jouda puhumaan tuntikausien puheluita heidän kanssaan tai peruu tapaamisen väsymyksen takia tms.

Ehkä tämä ketju on aukaissut monen silmät yksinäisten suhteen.