Lue keskustelun säännöt.
Ero ystävinä - jääminen saman katon alle
10.06.2018 |
Meillä siis minä en enää halua olla parisuhteessa lapsen isän kanssa. Olen tätä pyöritellyt mielessäni, ja haluaisin että eroaisimme, jäisimme parhaiksi ystäviksi ja kämppiksiksi saman katon alle. Toki nukkuminen eri sängyissä, ja molemmat tietäisi että hoitoja ei tuoda kotiin.
Voisiko tämä toimia? Meillä siis ongelma juuri se, etten tunne intohimoa enkä rakkautta, vain pelkkää ystävyyttä mieheen. Ja tosiaan lapselle olisi katastrofi jos eroaisimme ja toinen muuttaisi pois..
Ääh auttakaa
Kommentit (47)
Kokeilkaa ihmeessä,jos se onnistuu lapsen tai lasten takia muutaman vuoden,mikäli se helpotta heidän elämää.Edellyttäen ,että ette puolisonne kanssa kovin riitele.
Otaksun ,että teillä on jo tunteet lähes kokonaan kuolleet toisianne kohtaan ja menette omia teitänne.
Ehkä kaikki sai alkunsa jommankumman valehtelista ja pettämisistä.??
Varmaan jatkuu edelleen,mutta ette puhu enää siitä.Nyt elätte vaan saman katon alla tietyistä syistä johtuen (omaisuus ,raha).
Näitä muodollisia liittoja on paljon ja ennen oli vielä enemmän.
Kun teistä toisen mitta on täys,eroatte kongreettisesti ,valmistautukaa jo siihen henkisesti ja taloudellisesti tehkää tilinne selväksi .
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihmisistä, jotka eivät tiedä mitä he haluavat, välitilan tyypeistä. Ei niinku enää kiinnosta mutta ei niinku oikeen haluta erotakaan. Nää jutut kiinnostaa jotenkin mut nää jutut ei sitten niinku oikeestaan kiinnostele. Toivottavasti nämä tyypit tosiaankin pariintuvat keskenään eivätkä sekoita siihen ketään muita ihmisiä. Jahkailun kruunaamattomat prinsessat ja prinssit. Harmittavaa vain, että he siirtävät tämän mallin lapsilleen, joista voi tulla samanlaisia oman elämänsä haahuilijoita.
Sinun kanssasi on varmasti helppo riitaantua... ;)
Vaan esimerkkiä omasta elämästäni; omat vanhempani erosivat niin, että tavaraa lensi 6. kerroksen ikkunoista ja parvekkelta. Ei ole tuo tapa siirtynyt minuun, vaan tarkoitus on hoitaa asia niin, että jälkeenpäin voidaan oikeasti olla ystäviä, eikä vihamiehiä. Muidenkin parisuhteesta kun voi oppia - ja yrittää välttää samoja virheitä...
Itse otin jossain vaiheessa eron puheeksi ja mieheni nimenomaan halusi, että voitaisiin lasten takia jäädä edes saman katon alle asumaan, vaikka periaatteessa pistäisimmekin parisuhteen poikki. Molemmat saisivat tapailla muita ihmisiä halutessaan. Ei sen järjestäminen edes olisi hankalaa, onhan meillä molemmilla nytkin omia harrastuksia ja kavereita, joita tapaamme niin, että toinen jää lasten kanssa kotiin, jotta toinen saa juosta omissa menoissaan. Kunhan molemmilla on samat oikeudet ja vastuut ei ongelmia tule. Päätimme miehen kanssa lopulta kyllä yrittää vielä uudelleen keskenämme, mutta on meillä molemmilla silti muitakin suhteita. Ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin. Ja jos päättäisimmekin erota, haluaisin meidän muuttavan erilleen vasta, kun lapset ovat hieman isompia. En tätä järjestelyä markkinoisi jokaiselle, mutta meille toimii tällainen malli.
Vierailija kirjoitti:
Otaksun ,että teillä on jo tunteet lähes kokonaan kuolleet toisianne kohtaan ja menette omia teitänne.
Ehkä kaikki sai alkunsa jommankumman valehtelista ja pettämisistä.???
Ei sitå tarvitse kuin kasvaa erilleen - 20 vuodessa jo ehtii; tulee ihan eri mielenkiinnon kohteet kuin mitä on ollut alussa; toinen tykkää elokuvista, toisesta se on ajanhukkaa, toinen tarvitsee 10 tuntia yöunia, toinen vain 6, toinen haluaisi matkustaa ja jakaa niitä kokemuksia jonkun kanssa, toinen haluaa vain kykkiä puutarhassa...
Ei taustalla tarvitse olla mitään "tv:stä tuttua" huttua ja draamaa.
Pariterapia juuri toimii jos kommunikointi on lukittunut tai sitä ei ole osattu. Sinne nimenomaan mennään puhumaan keskenään, mutta puolueettomassa tilanteessa. Kun aletaan taas jauhaa niitä samoja argumentteja, terapeutti laittaa keskustalun eri urille.
Ei tarkoita ettei saa sitten erota, tietää vaan miksi eroaa ja mikä itsessä vaatii töitä tai millainen kumppani olisi sopivampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Divorce with Benefits kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihmisistä, jotka eivät tiedä mitä he haluavat, välitilan tyypeistä. Ei niinku enää kiinnosta mutta ei niinku oikeen haluta erotakaan. Nää jutut kiinnostaa jotenkin mut nää jutut ei sitten niinku oikeestaan kiinnostele. Toivottavasti nämä tyypit tosiaankin pariintuvat keskenään eivätkä sekoita siihen ketään muita ihmisiä. Jahkailun kruunaamattomat prinsessat ja prinssit. Harmittavaa vain, että he siirtävät tämän mallin lapsilleen, joista voi tulla samanlaisia oman elämänsä haahuilijoita.
Sinun kanssasi on varmasti helppo riitaantua... ;)
Vaan esimerkkiä omasta elämästäni; omat vanhempani erosivat niin, että tavaraa lensi 6. kerroksen ikkunoista ja parvekkelta. Ei ole tuo tapa siirtynyt minuun, vaan tarkoitus on hoitaa asia niin, että jälkeenpäin voidaan oikeasti olla ystäviä, eikä vihamiehiä. Muidenkin parisuhteesta kun voi oppia - ja yrittää välttää samoja virheitä...
Jos et kestä kun sinulle sanotaan suoraan niin voit tosiaankin suuttua minulle, minä harvoin lähden riitelemään kenenkään kanssa koska ei vain kiinnosta tarpeeksi, läheisten kanssa taas ei synny riitoja helposti, on ymmärrys ja kestetään puhua suoraan. Joten se siitä.
En ihmettele, ettei vanhempiesi yksittäinen riita eron yhteydessä ole siirtynyt sinuun, kamojen heittely ei tietääkseni periinny geeneissä. Jos taas elät vuosia rakkaudettomasti suhteessa niin teet haittaa itsellesi ja annat huonon mallin lapsillesi. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Kaverisuhde missä kummallakin uudet kumppanit on outo ajatus, itse arvostan enemmän selkeyttä kuin monisäikeisiä ihmissuhteita.
Joskut sanovat, että parempi laiha sopu kuin lihava riita, toiset sanovat, että parempi kerta rysäys kuin ainainen kitinä. Meitä on moneksi.
Parisuhteen ammattilaiset ovat sitä mieltä että erosta on vaikea jatkaa ystävinä ennen kuin ero on käsitelty ja parempi pitää etäisyyttä tarvittava aika. Olen samaa mieltä, että on itsepetosta puhua eroamisesta ystävinä. Ero on hyvä ensin surra ja käsitellä, sitten rakentaa se ystävyys kun pöly on laskeutunut. Se ei estä pitämästä asiallisia välejä esim. lasten vuoksi.
Ehkä joku pystyy jatkamaan suoraan erosta ystävyyteen. Ehkä tunteet ovat haalistuneet jo suhteen aikana ja jäljelle on jäänyt vain kaverillinen välittäminen. Ehkä ne tunteet eivät ole olleet kovin syviä koko suhteen aikana, enemmän ihastusta kuin rakkautta, intohimoa.
En tiedä, itse tarvitsen etäisyyttä, että saan ihmisen pois systeemistäni. Puhevälit ovat säilyneet mutta ei ole tullut tarvetta takertua ja huolehtia miten toinen selviää erosta ja onko kaikki hyvin ja miten se uusi elämä rakentuu. Siinä voi olla itsepetosta mukana. Ensin se happinaamari omille kasvoille ennen kuin alat huolehtimaan muista.
Kyse on ihmisistä, jotka eivät tiedä mitä he haluavat, välitilan tyypeistä. Ei niinku enää kiinnosta mutta ei niinku oikeen haluta erotakaan. Nää jutut kiinnostaa jotenkin mut nää jutut ei sitten niinku oikeestaan kiinnostele. Toivottavasti nämä tyypit tosiaankin pariintuvat keskenään eivätkä sekoita siihen ketään muita ihmisiä. Jahkailun kruunaamattomat prinsessat ja prinssit. Harmittavaa vain, että he siirtävät tämän mallin lapsilleen, joista voi tulla samanlaisia oman elämänsä haahuilijoita.